Oodi miehelle

Olin juurikin kirjoittanut blogiin, että alan vihdoin olemaan tyytyväinen omana itsenäni ja yksin kissan kanssa ei olekaan niin paha olla. Sitten. Tinderiin pölähti tosi mielenkiintoinen ukkeli. Juteltiin tosi paljon ja ehkä kerran kännissä pussailtiin, huomattiin että oltiin tosi samanlaisia. Mutta mä aloin pelkäämään, että jos me ollaan samanlaisia, me ei voida olla kun kavereita joten käyttäydyin juurikin niin. Tuo miekkonen oli kuulemma koko ajan salaa ollut sitä mieltä että tästä tulee jotain. Niin siitä tulikin, siinä vaan kesti vähän pidempään....

Nyt me asutaan yhdessä aivan ihanassa kodissa, elämä on ihanaa, mulla on vaikeaa, mutta tuo mies on jotain aivan älytöntä.

Mulla on mies joka tekee tajuttoman hyvää ruokaa, silittää päätä ja pussailee.
Mies joka antaa mun nukkua kyljessä kiinni vaikka tulee hirveä hiki.
Mulla on mies joka pitää musta kiinni kun huutoitken keittiön lattialla ja lyön itseäni nyrkeillä koska en saa henkeä eikä itku lopu.
Mies joka hymyilee koko naamallaan ja nauraa koko kehollaan. 
Mulla on mies jonka mielestä mä olen täydellinen nainen.
Mies joka kestää niin paljon ja ymmärtää kun en jaksa nousta sängystä. 
Mulla on mies joka välillä pomppii aamuisin mun päällä kun se haluaa painia. 
Mies joka juttelee ja väittelee mun kissan kanssa kun se herää ennen mua kuitenkin.
Mulla on mies joka tykkää tosi paskasta musiikista ja huonoista leffoista.
Mies joka rakastaa mua just tällaisena kun mä olen.