Loistoteeveetä!

Mä olen viime aikoina ollut edelleen aika kotipainotteinen ihminen. Kalenteri täynnä ohjelmia, mitä pitää katsoa ja joita katson suurella ilolla. 

Teen Wolf, The Musketeers, Black Sails ja True Detective. Siinä viime viikkojen parasta antia. Siis tokihan kaikki aikaisemmatkin sarjat, jotka eivät ole tauolla, edelleenkin koristavat kiireisen kalenterini sivuja, mutta nää neljä ovat nyt tuoneet jännitystä elämään taas aivan uudella tavalla.

Toimiva porukka, tykkään tykkään tykkään :)
Kuva.

Teen Wolfin kolmoskausi jatkui pari viikkoa sitten kesältä, voi morjens mitä juonenkäänteitä on taas keksitty. Mä tiedän, että kyseessä on ihan hävyttömän teinixxx-sarja, mut samalla se on vaan ihan älyttömän hyvä. Henkilöhahmot toimii, juoni toimii, tehosteet toimii, pelottavat sedät toimii. Ja sitäpaitsi, mä oon teini forever <3 Suosikkihahmoja tällä hetkellä on Stiles, Lydia ja Isaac. Ei se uusi typykään ole yhtään paha, kauheen söötti, mut ei vielä ole päässyt suosikkikategoriaan, ei oo vielä ehtinyt :D Eli eihän tässä mitään hätää ole, homma skulaa ja ainakin kuusi jaksoa vielä jäljellä ennen kuin koittaa taasen tauko ja muut kujeet.

DAAAAAAAANG!
PÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄM!
Emmää tiä, en sano mitään :D
Kuva.

BBC on tasaiseen tahtiin tarjonnut äärimmäisen hyvää katsottavaa. Näistä uusimpana nyt The Musketeers. Alkutekstit hämäävän paljon samanlaiset kun syksyllä viimeksi vilkuiltu Ripper Street, ei se sinänsä haittaa, jotenkin vaan mietitytti, jotta eikö noista menneistä aikakausista oikein muuta keksitä. Mutta niin, kyseessä toki on vain alkutekstit. Ohjelma itsessään on eri hyvä ja hauskakin. Ekassa jaksossa vitsit vaikutti välillä vähän väkisin väännetyiltä, mutta nyt kun on päästy jo neljänteen jaksoon asti, hommat skulaa aivan mainiosti ja juoni on jännä. Eniten kyllä naurattaa Aramiksen tukka ja miten se on aina täydellisesti sekaisin, tiedättehän, silleen "oon laittanu tätä reuhkaa nyt kymmenen tuntia, mut sanon kaikille että heräsin juuri". Ei sekään mitään haittaa, nättejä poikia ;) Erityisesti tykkään muinoin Skinsissä olleesta Luke Pasqualinosta, jäbä teki jo siinä tosi hyvän roolin Freddienä. Nyt Luke on aikuinen ja Luke on D'Artagnan ja Luke on nääääätti. On se hyvä näyttelijäkin, tiettyki.

Siinä niitä on, pahoja miehiä kaikki, toiset vähän enemmän pahoja ja toiset vähän vähemmän pahoja.
Kuva.

Mehustelu jatkuu. Captain Flint, anna hali! Black Sails, likaisia merirosvoja, kauheaa juonittelua, vihaisia naisia, mitä nyt merirosvoilulta voi odottaa. Eka jakso sai meidän perheeltä arvosanaksi vankan 8-. Eli ihan jees, mut enemmänkin olis voinut tapahtua, vaan silti sellainen sarja mikä jäi kiinnostamaan. Nyt on katsottu vähän enemmänkin ja Black Sails todellakin kiinnostaa ja pitää otteessaan. Jos ei nyt tullut selväksi ni meitsi kannattaa Captain Flintiä, enkä suotta. Sehän on Toby Stephens ja jos et tiedä kenestä on kyse, niin varmasti tiedät äitinsä Maggie Smithin. Mun mielestä senkin pitäis jo riittää syyksi katsoa ohjelmaa, mut Toby on myös komia setä ja hyvä siinä mitä se tekee. Vähän huvittaa tuo kuvassa etualalla istuva pahis Charles Vane joka puhuu käheällä äänellä ja on muutenkin tosi äkkipikainen. Vähän liian stereotyyppinen pahis, vaan veikkaan että monet misut katsoo ohjelmaa pelkästään hänen takiaan, itsehän en tuohon kuoppaan tipahtanut.

Poliisisetiä, melkoisia poliisisetiä.
Kuva.

Tässäpä kuoppa johon tipahdin, kovaa. Mikään sarja ei ole koskaan aiheuttanut mulle näin paljon ahdistusta, sydämentykytyksiä, jännitystä, kiinnostusta, järkytystä jne yms tjsp. En ikinä ole pitänyt mistään sarjasta näin paljon. En edes Sherlockista tai Lutherista. Tämä on ihan kauheaa ja tämä on tosi paljon sanottu varsinkin kun pihalle on tullut vasta neljä jaksoa. True Detective on järjettömän hidastempoinen sarja, yhden jakson aikana tapahtuu tavallaan äärimmäisen vähän, mutta silti niin paljon. Hahmot ovat todella kiinnostavia ja kun tapahtumat seilaavat kahdenkymmenen vuoden päässä toisistaan, voisi kuvitella tämän olevan hankalaa. Eipä ole. Sekä Matthew McConaughey että Woody Harrelson sarjan myötä ovat kummatkin löytäneet aivan ihmeellisellä tavalla paikkansa sydämessäni. Uskomattoman lahjakkaita ukkeleita, miten mä en ole ennen tätä jotenkin tajunnut. Nyyh, iik ja ääh ja apua! Neljä jaksoa enää jäljellä, mä mietin jo nyt mikä tyhjyys siitä iskee syvälle sieluun. Ollaan vasta puolivälissä, oh noes!

Alkutekstien biisi, mä oon siihenkin aivan rakastunut. Ehanaa! Yltiöpositiivinen sarjaylistys, mulla menee lujaa :D