Eiiiiiiiiiih!

Ihmiset monesti kertoo miten banaanit on kauheen hyväksi kaikille. Muka. Pah, sanon minä! Banaanit on pahoja. Banaani maistuu pahalle, sen rakenne on järkyttävä ja sellanen rakeinen, mikään banaanissa ei huuda mulle että "syö minut!", päin vastoin. Mä en edes oikein lämpeä keltaiselle värille niin siinä sitä sitten ollaan. Niin, ja haluaisin myös kysyä kuka neropatti on päättänyt että jokaikiseen täytekakkuun tungetaan banaania? Siis ihan oikeesti! Muusattua banaania! Voi elämä! Yök! Eniten harmittaa etten voi tehdä niitä superhelppoja banaanipancakeseja enkä superhelppoja banaanimaapähkinäkeksejä koska se banaani vaan pilaa ne. Eikä taida olla mitään kunnollista korvaajaa tuolle maanvaivalle. Minkäs teet, jääpä vähemmälle nuo herkutteluhetket :D

En syö myöskään vadelmia koska ne maistuu pahalle. Sen takia kyllä vähän harmittaa kun vadelmissa olisi ne siemenet kivoja mutta kun se maku on paha niin ei kiitos. Maistan kyllä heti jos jossain on vadelmaa ja siinä on kanssa sitten se maistiainen pilalla. Mustaherukan kanssa sama vika, maku on järkyttävä, muut viinimarjat kyllä kelpaavat.

Niin, kaurapuuroakin on joskus kehuttu hyväksi ruuaksi, puuroja noin yleensäkin. Uskokaa kun sanon että mä olen yrittänyt! Kaurapuuroa yritin, valmistin oikein kattilassa, nätisti haudutin, välillä jopa maitoon, söin ison voisilmän kanssa, ei auttanut. Pahaa se on. En pysty edes lausumaan sanaa mannapuuro ilman oksennusreaktiota. Mannapuurossa yhdistyy kamala maku ja ällöttävä rakenne. Limainen mössö missä on jotain pieniä helmiä, antakaa mun kaikki kestää. On olemassa yksi puuro jota voin syödä, se on riisipuuro. Riisipuuroa, kanelia, sokeria ja maitoa, kyllä se kelpaa ja maistuu. Pienenä äitin tekemä riisipuuro oli kaiken lisäksi vaaleanpunaista, koska hyla-maidosta tulee sen väristä riisipuuroa. Älkää kysykö miksi, minä en ainakaan tiedä. Meillä on aina syöty jouluisin hennon vaaleanpunaista riisipuuroa, onks vähän söpöö häh?

Sen lisäksi etten syö banaaneja, vadelmia taikka mustaherukoita, olen hedelmien kanssa vähän turhan tarkka, noin nätisti sanottuna. Mulle on oikeastaan turha kenenkään muun tuoda mitään hedelmiä koska ne eivät kuitenkaan läpäise mun seulaa. Omenistakin syön mieluiten vain Granny Smithejä ja voi moro miten kauan niitä valitaan kaupassa. Niitä voi ostaa vasta sitten kun niissä on niitä mehukkuuspilkkuja (ai mitä, no mietippä sitä!) ja ne ovat tietyn tuntuisia. Muuten ne ovat pahoja tai liian kuivia. Pakon edessä voin ostaa Galaa tai Golden Delicious-lajiketta, muihin en kajoa. Pahimpia on ne kirkkaanpunaiset omenat jotka olisivat kyllä hirmuisen kauniita mutta ne on sellaisia rakeisia ja pehmoisia, ei rapsakoita lainkaan.

Jos kesällä näit kaupassa akan joka koputteli minivesimeloneja pitkään ja hartaasti, se olin minä. Samaten jos tässä joulun alla huomaat Bruno-klementiinien luona akan joka tutkailee ja puristelee kaikkia mahdollisiman kirkkaan värisiä yksilöitä tarkasti, voit olla varma että se olen minä. Mulla on VAIKEETA!

Tänään olen näyttänyt sille että todellakin teen opparia, sen vuoksi jätän teille t-paidan sijaan mulle erittäin rakkaan ja tärkeän kappaleen.

Nauratti yksi päivä kun tajusin että mä olen ala-asteella jo kuunnellut Weezeriä. Oon ollu aika katu-uskottava, aivan selvästi :D