22.10.2013

Moikka!

Vaikea sana, niin vaikea sana tuo "Moikka!". Tai mikä tahansa tervehdys, jopa pään nyökkäys. Ainakin siltä on alkanut tuntumaan. Miten vaikeaa on oikeasti aikuisten ihmisten tervehtiä toisiaan? Ja miksi ihmeessä se on muka niin vaikeaa?

Kävin sunnuntaina kaupassa ja kävelin takaisin kotia kohti kadulla jossa ei ketään muita oikein näkynyt. Näin jo kaukaa kuinka vastaan oli tulossa eräs herrashenkilö, mieheni tuttu, jonka olen useaan otteeseen monen vuoden aikana tavannut ja jutellut niitä näitä. Teroitettakoon tässä, että hän on ollut myös selvinpäin monina kertoina kun olemme toisiamme nähneet, eli mistään känniunohduksista ei voinut johtua se, mitä seuraavaksi tapahtui. Valmistelin naamaani iloiseen hymyyn kun juuri kohdallani äijä käänsi katseensa minusta pois. Aivan täysin selkeästi siis välttääkseen tervehtimästä minua! Eiköhän joku nyt tässä vaiheessa sitten voisi sanoa että miksen huutanut perään. No siksi kun ei me olla mitään sellasia kavereita, enkä mä muutenkaan hänen kanssaan olisi mitään mukavia halunnut jäädä juttelemaan. Kunhan ajattelin että tervehtiminen on ihan kivaa ja korrektia kun tulee tuttu naama vastaan.

Tämä ei selvästikään ole vieras ilmiö kauniissa maassamme. Niin moni tuntuu kärsineen samanlaisesta käytöksestä useaan otteeseen. Mutta mistä tämä sitten johtuu? Suomalaiset ovat kuitenkin suhteellisen kohteliasta kansaa, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Välillä taidetaan olla jopa niin kohteliaita että se saattaa mennä epäkohteliaisuuden puolelle. Niin taisi tässäkin tapauksessa käydä. 

Olen miettinyt kovasti kaikkia skenaarioita miksi tuo henkilö, ja monet muutkin, tekevät noin. Jospa hän ei vaan halunnut nolata itseään sillä että hän olisi moikannut ja minä jostain syystä en. Kaaaauhean noloa sellainen toki. Itse olen ainakin ottanut ihan asiakseni että jos joku moikkaa enkä oikeasti vain muista kuka tuo kyseinen henkilö sattui olemaan, vähintäänkin hymyilen silti. Ei se hymy mulle mitään maksa ja mahdollisesti toiselle tulee hyvä mieli. Win-win!

Kissakin osaa, kattokaa nyt!
Kuva Tumblr.


No, ainakin itse olen tästä jotain oppinut, ainakin luulisin näin. Moikkailen mieluummin kaikille jotka vähänkin näyttävät siltä että niitä pitäis moikata, kun ei siitä mitään haittaa kuitenkaan ole. Nyt alkaa muutenkin olla niin pimeää, että yksikään ylimääräinen hymy ei todellakaan ole ylimääräinen.

Ihanat surffarit ovat koristaneet etumustani tänään. On ne aika ihania :D
A Spectacular Sunset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano vaa :D