Ensimmäinen oli tuo paljon puhuttu ja odotettu (vai odottiko sitä joku?) Hobitti - Smaugin autioittama maa. Pistettiin oikein kunnon kolmedeemeiningit ja iloksemme huomattiin Plevnan vaihtaneen 3D-lasit kevyempiin ja vähän mukavampiin yksilöihin. Ei siis sattunut päähän eikä nenukkiin. Mutta kappas niin, itse elokuva sitten. En mä tiedä, ei mulla oikeasti ole kauheasti sanottavaa noista, edelleen aika naurettava ajatus tehdä 300 sivun kirjasta kolme yli kahden tunnin elokuvaa. Ne ovat pitkäveteisiä ja kaikki kohtaukset ovat aivan ylipitkiä. Tässä nimenomaisessa leffassa kävi vielä jotenkin niin kauhean nolosti, että alun kievarikohtaus näytti ihan oikeasti Emmerdalelta. Ei sitä oikein osaa selittää sen paremmin, kuvalaatu oli liian kirkas niinkuin telkkarisarjoissa, jotenkin vaan nauratti kauheasti. Elokuva ei olis tietenkään ollut minkään arvoinen ilman Martin Freemania joka mun mielestä taisi pelastaa koko höskän, taas. Siinä on kyllä uskomattoman taitava mies, joka on nyt tammikuussakin taas todistanut parhautensa uusissa Sherlock-jaksoissa. Niitä kaikki ovat odottaneet, kaksi vuotta jopa. Eli kaiken kaikkiaan sanoisin, ettei leffa ollut odotusten arvoinen (tosin mä en edes siltä kauheasti odottanutkaan). Toki rakennukset ja luonto ovat hienoja, mutta jos sellaisia haluaa katsoa, voi kuluttaa aikaansa dokumenttien parissa ;) Eipä sillä, kyllä mä sen kolmannenkin osan meinaan vilkuilla, täysin ilman odotuksia, tietenkin.
Lopputekstien biisiä voisin toki kehua, se oli kaunis. Multa on jotenkin tuo Ed Sheeran mennyt aivan ohi. Olen toki nähnyt jäbän kuvia intternetissä ja kuullut nimen, vaan siinä se on ollutkin. Onneksi siis oli tuo biisi lopussa, pojulla onkin vallan kaunis ääni, pitänee tutustua lähemmin tuotoksiinsa ;)
Vuoden ensimmäisenä päivänä suunnistimme vaimon kanssa taas leffateatteriin ja mikäpä parempi tapa aloittaa vuosi, kuin toivomalla lunta ja katsomalla Frozen. Iiiiiih. Kolmedeehän tuokin oli ja kuinka onnistunut sellainen! Mulla ei tuon elokuvan kohdalla ollut mitään odotuksia ja voi miten ihana se oli. Toki kesken leffaa käännyin ystäväni puoleen ja kuiskasin, että "mies vihais tätä leffaa ehkä eniten", mutta eihän se ollutkaan mikään poikien leffa :D Erityiskiitokset menevät ihastuttavalle lumiukko-Olafille ja Sven-porolle. Ihan huikeita one-linereita ja pidempiäkin vitsejä ja leffassa oli tosi upeita kohtauksia ja hyvä biisejä. Tärkeimpänä elokuvassa oli myös tyttöenergiaa, kaikkeen ei aina tarvita sitä rinssiä, vaikka on sekin ihan kiva olla olemassa tietty. Oon ihan Frozen, missä on mun kylmä ja superluminen talvi? Onhan se vielä tulossa, onhan?
Erityisesti tykkäsin ylhäällä olevasta biisistä. Misun ääni ei oo niin perus-Disney, ainakaan mun mielestä, siitä löytyy ihania erikoisia värejä ja se on kuitenkin tavallaan vähän erilainen. Iiiiih, ihastuttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano vaa :D