Lahjoja

Millaisia lahjoja sinä ostat? Ostatko ollenkaan?

Synttärilahjat ovat pitkään olleet mun elämän ongelmakohtia. Siis sekä niiden saaminen että ostaminen. Oon aina ollut sitä mieltä että lahjojen pitää ehdottomasti olla sellaisia että ne merkitsevät sille saajalle jotain ja että niistä tulee oikeasti tärkeä olo. Sellainen olo että lahjan antaja on ihan oikeasti ajatellut mitä just tuo tyyppi voisi haluta ja mistä juuri se kaveri ilahtuu.

Musta on itsestä tullut parin viime vuoden sisällä sellainen ihminen joka ei oikein muista ostaa lahjoja, ei jaksa panostaa niihin, mutta toisaalta en myöskään enää odota oikein minkäänlaisia lahjoja. Mua kyllä harmittaa kauheasti tämä muutos itsessäni, siis oikeasti se, etten enää oikein osta lahjoja ihmisille. Muistan nauttineeni kovasti kun suurimman osan ajasta onnistuin aina ostamaan lahjoja aivan nappiin, vastaanottajan muistellessa niitä myöhemminkin kun juuri se lahja oli ihan hirveän toivottu eikä edes ehkä tajunnut toivoneensa sitä. Nyt mä oon vaan plääh ja lupaan viedä rakkaita syömään johonkin. Se on muuten lupaus joka tuppaa venymään harmillisesti kuukausien päähän syystä tai toisesta, voi höh.

Ennen lahjojen saaminen oli ihan hirveän tärkeää, varsinkin kun on syntynyt niin lähellä joulua. Ei ole oikeastaan ollut kahta kertaa vuodessa kun saa lahjoja ja monet ihmiset tulevat sitten lahjan kanssa kera lauseen "tää on sitte yhteinen joulu- ja synttärilahja". Muistan kun varsinkin pienenä tuo lause otti aivoon aivan suunnattomasti. Lahjat eivät kuitenkaan olleet sen kummempia kun muut saivat joulu- tai synttärilahjaksi. Onneksi äiti aina tiesi sen ja mä oon sentään siltä saanut aina erikseen nuo lahjat. Jos jotain nyt huolettaa niin en mä oikeasti ole jäänyt mistään paitsi, mulle on aina järjestetty erikseen synttärikemut joulukiireistä huolimatta. Hemmotellun prinsessan on ollut hyvä olla :D

Kyllä mä edelleen tykkään lahjoista mutta nykyään tärkeämpää on kuitenkin se, että saa juhlia vaikka sitten niitä synttäreitä itselle tärkeiden ihmisten kanssa ja saa leipoa ja syödä niitä leipomuksia. Se on ihanaa.

Pakko kuitenkin kertoa yksi elämäni kamalimmista kokemuksista lahjojen suhteen. Kyllä se kamala taisi olla ku vieläkin asian muistan. Vietettiin 17-vuotissyntymäpäiviäni. Sain muutamalta ystävältäni porukalla ostetun lahjan. Paketista huomasi että CD:hän se siellä. Jo silloin olin kova musafani ja olinkin kovin innoissani avaamassa pakettia. Odotuksista huolimatta paketista paljastui Brian Adamsin Greatest Hits. Siis ihan oikeasti. Artisti jota en (varsinkaan tuolloin) arvostanut pätkääkään. Tyypit kuitenkin tunsivat mut ihan hyvin, eivät olleet siis vieraalle ihmiselle ostamassa ns. turvallista lahjaa. Hymyilin kauniisti ja kiitin, yritin jopa kuunnella kyseistä levyä välillä. Vielä kyllä tähänkin päivään asti olen pohtinut oliko tuo lahja vitsi vai ihan oikeasti tosissaan ostettu. Jotenkin se ehkä viilsi niin syvälle että ihmiset joiden pitäisi minut tuntea, ostavat jotain sellaista mulle joka on niin vierasta ja kaukana mun tykkäämisistä. Onneksi nykyään osaan jo nauraa asialle. Tuolloin osasin olla vain kohtelias.

Mä toivon että musta vielä kuoriutuu se hyvien lahjojen ostaja tässä lähiaikoina ja pystyn taas ilahduttamaan läheisiä ihmisiä jotka lahjansa ovat ansainneet. Toivon myös etten koskaan ikinä tule tuottamaan noin kamalaa pettymystä kellekään kun nuo edellä mainitut ystäväni. On se synttärilahja kuitenkin tärkeä juttu monelle.

Päivän paita on ennenkin ollut päällä. Se on hyvä paita se.

Vähän erilainen kuvakulma Threadlessin paidasta. Suden päätä ei näy kun susi on niin iso ja punahilkka niin pikkuruinen.