Olin tänään töissä ekaa kertaa pariin viikkoon, jalkoihin sattui kuuden tunnin seisominen ihan hulluna. Väsynein jaloin raahustin kotiin, tiesin että mies oli tehnyt mulle ruokaa, korvissa soi Kate Nashin Nicest Thing ja sisäpihalla näkyi mun paidaton mies keittiön ikkunassa kokkailuhommissa. Suu vetäytyi aivan tahdottomasti hymyyn ja vaikka edellä mainittu kappale sisältääkin aika surullinen tarinan, en onneksi päässyt loppuun asti. Mulle riitti kun Kate lauloi "All I know is that you're the nicest thing I've ever seen", se pitää paikkaansa, edelleen. Lässynlässyn joo, on se kuitenkin eri kivaa että elämä on monesti aika lässynlässyn.
Miekkosen tekemä ruoka oli erityshyvää, jälkkäriksi söin puoli pussia Hopeatoffeeta ja tyytyväinen rouva oli yhden Dexterin jäljiltä (ollaan muuten jo seiskakaudessa, kohta loppuu nääkin) valmista kauraa Unimatin tulla.
Kate Jablonskin näkemys tuosta Nicest Thingistä, siinä on superkoreografi jolla on älyttömät tanssijat, voi kun itsekin joskus pääsisi tuon naisen ohjattavaksi. Niin varmaan. Tässä nyt kuitenkin tätä ihanaa:
Niin, se päivän paita. Työvaatteet on niin tylsät eli Threadless on taas ehtymätön kaivo.
 |
| Finnish Hymn, älyttömän levoton paita. Ehdoton pakkohankinta, sitten joskus tulevaisuudessa :D |
Kate Nash on ihana. <3 VArmaan ekan kerran näin sen jonkun ihan älyttömän värikylläisen videon Pumpking soup tai joku vastaava ja se oli rakkautta ensi näkemältä ja kuulemalta. Minuun vaikuttaa tosi paljon myös visuaalinen ärsyke. Olisi ikävää olla sokea. :<
VastaaPoistaToi paita on ihan törkee. Oon nauranut sille monesti.
mun on pakko myöntää et kyllästyin vähän kate nashiin kun sen toka levy oli niin plääh...
Poistakuuntelen sitä enää tosi harvoin mutta tää nimenomainen biisi on niin kaunis että se on aina mun soittolistalla :)
sokeana olis muutenki ikävää, miten sit pystyis edes käyttää feispuukkia tai kattomaan kissakuvia.....
superpaita, ehkä pakko ostaa :D