Kirjoitteluhommia ja kielioppivirheitä

Yksi suurimmista syistä miksi halusin alkaa kirjoittamaan tällaista "ihan oikeaa" blogia on se, että olin nuorempana tosi hyvä kirjoittamaan tarinoita. Useat äikänopet olivat jo yläaste- ja lukioikäisenä sitä mieltä että musta vois hyvin tulla kirjailija. Jotenkin se kirjoittaminen on vaan jäänyt ja kaiken lisäksi siihen on tullut joku kamala kammo. Suomen kieli on myös ihan kauhean paljon huonompaa johtuen kenties siitä että on tullut opiskeltua englanniksi tässä muutaman vuoden ja kaikki vähänkään tärkeämmät kirjoitelmat on tuolla kielellä väännetty. Ensi viikon päästä pitäisi aloittaa se tämän hetkisen elämäni pisin ja tärkein kirjoitelma. Tällä viikolla onkin tullut hieman petailtua tuota opparin aloittamista, jännittää saanko oikeesti mitään aikaiseksi kun tyhjä ruutu tuijottaa edessä.

Olin ennen ihan järjetön yhdyssanapoliisi, nyt on viime aikoina tuntunut ettei enää itsellä pysy nuo yhdyssanasäännöt millään lailla päässä. Tottakai on niitä aivan itsestäänselviä joiden väärin kirjoittamista ei pysty ymmärtämään muiden tekeminä lainkaan. Facebookia käytettäessä kirjoitan usein ihan tahallani sanoja väärin, huvinsa kullakin, mutta en koskaan yhdyssanoja. Jotenkin niiden väärin kirjoittaminen on mun mielessä jonkin sortin pyhäinhäväistys.

Mun sanajärjestys on myös varsinkin puhekielessä muuttunut hyvin englantilaiseksi. Välillä joutuu asiakaspalvelutyössä nauramaan kun päästää suustaan niin käsittämättömiä lauseita. Onneksi suuri osa asiakkaista ymmärtävät, ihmisiähän tässä vain ollaan ;)

Kaiken kaikkiaan mä toivon että tässä opparia ja blogitouhuja tehdessä kirjoittamisesta tulisi taas luontevaa ja sujuvaa. Että kirjoittaminen olisi mulle samanlaista luovaa toimintaa kun tanssiminen ja laulaminen on aina ollut, sellaista luovaa toimintaa mitä se mulle nuorempana olikin. En mä koskaan mitään päiväkirjaa tykännyt enkä osannut pitää, enemmänkin tykkäsin kirjoittaa tarinoita ja olin aina äärettömän onnellinen kun koulussa äidinkielen tunneilla sai kirjoittaa fiktiota. Mielikuvitustakin silloin vielä oli, ehkä sekin värittyy taas pikkuhiljaa :)

Kyllä tästä blogista löytyy vielä joku päivä se punainen lanka, särmikkyys ja oivallukset. Sitä päivää odotellessa ;)

Näin seesteisesti katson telkkarii, jep....Päivän paita threadless.com

Oisko tota habaa pitäny jännittää jotenki kanssa?