Lauantai

Hotelliaamiainen! Onko parempaa päivän aloitusta olemassakaan? No okei, jos sen buffan olis vielä saanut sänkyyn niin ehkä se olisi ollut hitusen ihanampaa :D Enhän mä sieltä edes älyttömiä kekoja itseeni ahtanut, tärkeintä on että saa pekonia, munaa ja vesimelonia, kaikki muu on ekstralisäbonusta.

Lauantain kulutimmekin suurimmaksi osin Korkeasaaressa. Eniten vierailulta odotin saukkojen telmimistä, saukot kun ovat heti kissojen jälkeen eläimistä hauskimpia. Mutta kas, jo vesibussia odotellessa ropisi pari pientä vesipisaraa päällemme ja sitä se sitten olikin loppupäivän. 

Sadetta pidettiin puun alla, mehiläishaukkakin vain istui puun latvassa ja odotteli. Heikki asetteli Jylyfest-lippiksensä päähäni, sekään ei kuitenkaan suojannut sateelta.

Leijonat nukkuivat. Leopardit nukkuivat. Amurin tiikeri nukkui, vaihtoi kyllä välillä nukkumapaikkaa puskasta toiseen. Lumileopardi sentään hieman köpötteli eestaas mutta ne lumileopardin pennutkin nukkuivat. Saukkoja ei näkynyt lainkaan, käytiin siinä aitauksella ainakin kymmenen kertaa, koskaan ne eivät pihalle tulleet. Pettymys oli kyllä suuri. Onneksi näimme sentään muutamia eläimiä jotka olivat pihalla ja innoissaan sateesta huolimatta.

Päivän suosikiksi nousi itse ahma! Kaveri jolkotteli iloisena ympäri aitaustaan ja yritti haistella meitä ilmavirran avulla. Saatiin kyllä kunnon show!

Läpimärkinä teimme makumatkan Iso-Roban mäkkäriin josta käväisimme Heikin kaverilla katsomassa sellaista ihan uutta ihmistä. Sellainen alle kaksiviikkoinen käärö siellä ähki ja pyysi tissiä jatkuvasti lisää. Enpä muista oonko koskaan nähnyt niin pientä ihmistä aivan livenä. Itseä kyllä huvitti kun isäntäväen kaksi kissaa kiinnosti minua enemmän kun tuo kyseinen toukka, kertoo kai siitä että meidän perhe on melko tyytyväinen omana pienenä itsenään.

Paluumatkalla näin aivan sattumalta parhaan ystäväni teinivuosilta (ja vähän myöhemmiltäkin ajoilta), keskellä katua videokamera kädessä! Ehdimme siinä pari sanaa vaihtamaan, tuntui aivan kun olisimme juuri nähneet vaikka viime tapaamisesta on yli neljä vuotta aikaa! Oli kyllä ihana sattuma tuo.

Yhtä hotellivälikuolemaa myöhemmin saavuimme Patronaan jonne meillä oli pöytävaraus iltayhdeksältä. Odotukset olivat aika korkealla, paikkaa kun oli Facebookin ystävät ainakin kehuneet jos jonkin verran. Aivan suloinen ravintola, hirveä meteli, kukaan ei puhunut suomea, vallan hauska kulttuurielämys. Muuta vikaa ei paikassa ollutkaan paitsi se odottelu! Mikään järjetön nälkä mulla ei ollut ravintolaan saapuessamme, mutta pelkkä alkuruuan odottelu sai järkyttävät nälkäangstit aikaan.

Naamasta näkee kun vaimoa alkaa ärsyttää...

Onneksi alkuruokana toiminut tortilla juustolla ja sienillä oli äääärettömän maukasta, mutta kuten alkuruuissa yleensä, tavaraa oli erittäin vähän ja me vielä jaoimme annoksen.

Pääruokaakin jouduimme odottelemaan vähintään puoli tuntia mutta voi sitä riemua kun se saapui. Heikin annoksessa oli kokonainen lampaan potka! Niin hyvää lihaa en olekaan aikoihin syönyt, kun haarukalla yritti taiteilla pientä palaa pois lautaselta, se vaan hajosi liemeensä. Nyt tiedän mitä tarkoittaa kun liha sulaa suussa. Oma annokseni ei jäänyt millään lailla kakkoseksi, ruokaa oli paljon ja se oli valtavan hyvää.

Kanaa, papuja, juustoa ja mitälie kaikkea, kyllä sai masun täyteen.

Lautasten poisvieminen kesti ikuisuuden, punnitsin hetken ottaisinko jonkin hauskan drinksun loppuun, siinä kun tuskin menisi kauhean kauaa. Päädyin Palomaan. Ravintolan ollessaan jo puolillaan odottelimme tuota yhtä Palomaa sitten ainakin vartin. Se ei kyllä edes ollut hyvää, olen kai vähän nirso. Tähän päälle kun jouduimme vielä odottamaan että päästiin maksamaan, kaikkeen odotteluun ja syömiseen meni yhteensä noin kaksi tuntia. Jos sulla on kova nälkä ja haluat herkullista ruokaa pian, älä mene Patronaan. Jos sen sijaan olet valmis odottelemaan ja jaksat seminälkäisenä nauttia hyvästä tunnelmasta, paikka on ehdottomasti omiaan sinulle!

Ruokahetken jälkeen pohdimme hetken josko olisimme vielä menneet istuksimaan johonkin. Päädyimme kuitenkin vain takaisin iki-ihanaan hotellihuoneeseemme jossa kävimme taas saunassa. Kyllä, taas, minäkin! Ei se kyllä edelleenkään mikään kivoin paikka ole mutta kestän sen, olen kuullut että saunominen tekee ihmiselle ihan hyvää.

Löydettiin hotellin rappukäytävän katosta peili, ou jes!