Sunnuntai

Viimeinen Helsinki-päivämme alkoi tietenkin hotelliaamiaisella. Melkein pelästyin kun saapuessamme vesimeloneita ei näkynyt missään! Siinä sitten mutisin pienen tovin pekonia mussuttaessani, mutta onneksi sain pian kokea ilon hetkiä kun melonikulho täydennettiin ja siitä sitten lapoinkin lautaseni kukkuralleen vesimelonia. Nom nom!

Aamu-unisina menimme vielä tuhisemaan hetkeksi ennen kuin huone piti luovuttaa ja siitä suuntasimmekin Tikkurilaan. Olimme päättäneet tullessamme menevämme Heurekaan, siellä kun näytti olevan tuo vallan jännittävä Body Worlds näyttely. Ihmisen anatomia on mielenkiintoinen asia, varsinkin kun näytteillä on aivan aitoja ruumiita. Tokihan niitä on käsitelty mutta jokainen niistä on silti joskus ollut jonkun ihan oma keho. Kuvia ei näyttelystä ole, valokuvaaminen oli kielletty. Ensimmäisiä luurankoja tuijotellessa oli kauhea olo, pelotti ja kiinnosti samaan aikaan. Ihmisten toiminta ihmetytti, siellä jengi vaan tökki ja rapsutteli niitä jonkun luita vaikka joka paikassa mainittiin koskemisen olevan kiellettyä. Onneksi pystyin suurimmaksi osaksi keskittymään itse näyttelyyn enkä muiden ihmisten touhuihin. Kyllä se oli jännittävää! Ruumiit ovat muuten näytteillä Heurekassa vielä syyskuun 22. päivään saakka.

Ruumiiden jälkeen kävimme toki kiertelemässä Heurekan pysyviä näyttelyitä. Eipä siellä kauheasti mitään uutta viime kerrasta ollut, hauskaa silti. Tuntui vain vähän sille ettei asiat kiinnostaneet aivan niin paljon ruumiiden perään, ymmärrettävää kenties.

Me ollaan aika pelottava yhdistelmä

Minulle selvisi että mieheni sukunimi on huomattavasti harvinaisempi kuin tyttönimeni. Kyllä kelpaa olla harvinainen! Olen myös ainutlaatuinen, ainakin niihin muutamaan tuhanteen ihmiseen verrattuna jotka ovat Heurekassa tehneet kymmenen kysymyksen ainutlaatuisuustestin.

Kiipesin sillalle, se hajosi ensin, siksi hieman jännittynyt ilme. Paita threadless.com, farkut JC Pep! Skinny

Heurekasta suuntasimmekin kotiin ja merkkari jo olikin tainnut hieman odotella. Molempia kuitenkin vaivasi pieni urheilun puute joten pientä lenkkeilyhommaa olikin vielä tiedossa. Itse haluan aina juosta yksin joten patistin miehen yksin lenkille ja tein ensin pienen juoksuun valmistavan joogan. Ihanassa elokuun lämpimässä auringonpaisteessa juoksin menemään. 5km hujahti puolessa tunnissa, naama oli suorituksen jäljiltä räikeän punainen.

Millaiset juoksumaisemat sulla on?

Juoksun perään toimitin vielä toisen pienen joogan ja sitten olinkin täysin valmista kauraa.

Miksiköhän ihmiset tuijottaa kun juoksen...

Juoksuvaatteiksi löytyi Adidaksen pöksyt, urheilupaita H&M, päällimmäisempi paita Seppälän lastenosastolta, tietenkin :D

Ilta sujui lähinnä telkkarin edessä, ensin katsoin Yleltä Siltaa, aivan järjettömän hyvä Ruotsi/Tanska yhteistyö. Harvemmin kiinnostun mistään pohjoismaisista sarjoista, mutta useiden kehujen jälkeen alkoi Silta kiinnostamaan, eikä suotta!

Sillan jälkeen vietimme miehen kanssa pari hetkeä Dexterin seurassa. Aloitimme sarjan vahtaamisen joskus kevään lopulla, tällä hetkellä tahkoamme läpi kautta 5. Tuokin ohjelma pitää otteessaan, kyllä muutama verinen murha illassa piristää aina kummasti.

Ei kai tässä muuta kuin virkistyneenä uutta viikkoa kohti!