31.5.2016

No vähän silleen tyhmästi tein....

Mä nyt vähän silleen, että kun oli tässä puolen vuoden sinkkuilun aikana sen verran monta pettymystä (oppimiskokemusta!!!!) elämässä miesten suhteen, niin tein sitten sellaisen listan mitä mä odotan ja ansaitsen ja mitä en missään nimessä halua enkä todellakaan ansaitse. Samaan syssyyn asettelin facebookissa kysymyksen jossa tiedustelin onko edes olemassa miehiä jotka aivan omaehtoisesti kohtelevat naista kuin prinsessaa.

Sitten aloin miettimään et onkohan se nyt sitten niinkun järkevää, asettaa niin kovasti odotuksia toiselle.

Mutta miksei olisi, itse oon ainakin sellainen ihminen, että jos jostain tykkään, annan itsestäni todella paljon. Myös mun ystäville ja äiteelle. Välillä menee hyysäämisen puolelle, mutta sekin on vähän sellanen homma, että mitä sitten. Mulle tulee hyysäämisestä parempi mieli ja niin monesti kyllä niille hyysäämisen kohteillekin.

Prinsessakysymys selvästikin sohaisi jotain arkaa kohtaa, koska niin moni ystävistäni oli sitä mieltä, että parisuhteessa toista pitäisi kohdella tasavertaisena ihmisenä. Lisäksi moni jotenkin kovin väheksyvästi puhui et no ei sellasta nyt ainakaan et shamppanjaa ja vaahtokarkkeja ja vaahtokylpyjä ja ruusun terälehtiä. Siis mitä? Miksei muka? Siis että jos joku nainen haluaa helikopterilentoja ja vaahtokylvyn jossain vuoren huipulla niin miksi se tekee siitä ihmisestä yhtään sen vähempiarvoisen????? Vaikka se ei just sulle olis niin tärkeää, jollekin se voi olla ja jos siihen on mahdollisuus, miksi sellaista ei voisi toiselta toivoa? Että voi jumalauta.

Ja niin, eikö se sitten myöskään ole tasavertaista, jos meikä hyysää niin myös mua hyysätään?
Vai eikö se menekään niin?

Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että miehen tulee olla mies. Niinku MIES. Ja mun mielestä mies kuitenkin jonkin sortin lailla hoivaa naistaan ja pitää hyvänä. Ei mies ja nainen ole kuitenkaan samasta puusta veistettyjä olentoja, itse ainakin kaipaan sellasta pään silittelijää joka ottaa syliin ja vaihtaa lamput (kukkia en halua, kukat on tylsiä ja kissa syö ne...). Mä aika hemmetin hyvin osaan itse kyllä vaikka juurikin vaihtaa ne lamput, mut kyl mun mielestä silti on kivampaa jos joku muu tekee sen. Tulee tytömpi olo sellaisesta, oon aina ollu ihan liian hyvä jätkä. Haluan olla prinsessa. Ja ei, prinsessa ei mun mielestä ole paha sana, se on vain hyvin väärinkäytetty.
Tämä on tietenkin ihan kamalaa tekstiä näin nykyaikana kun on kaikenmaailman vessagateja ja ties mitä ympäri maailmaa.

Ihan sama, mä puhun nyt ihan vain itsestäni, en esimerkiksi transnuorista (joilla on IHAN VARMANA TOSI VAIKEAA!).  
Sori ny. 

Niin, mun lista. Aika vähään mä tyytyisin ja siltikin tuntuu, että noi asiat on aivan ylitsepääsemättömän vaikeita. Vai valitsenko vain vääriä miehiä? 

Vai miltä kuulostaa seuraavat? 
  • Haluan treffeille, oikeille treffeille (oikeat treffit on kanssa vähän haastava termi, mitä sellaiset oikeasti on?) 
  • Haluan huomiota (joo, huomiota), siihen liittyy mun mielestä myös se, että mä saan jotain söpöä viestiä päivän aikana ja myös se, että jos ei herätä eikä mennä nukkumaan samassa osoitteessa, saan "hyvää huomenta lässynlässyn"- ja "hyvää yötä mössönmössön"-viestejä. Eihän kaikki sellaisia halua, mut meikä tarvii, se on kivaa ja söpöä. 
  • Haluan ja TARVITSEN avoimmuutta ja paljon paljon paljon puhumista. Kun puhutaan paljon ja ollaan avoimia, asioita on näin ollen myös helpompi sanoa suoraan. Vaikka se sitten tekisikin kipeää, se on äärimmäisen tärkeää.
  • Tarvitsen miljoonia pusuja ja haleja. Eikä ainoastaan neljän seinän sisällä pimeässä kahdestaan. Kyllä toista pitää voida koskea pihalla ja muiden ihmisten läsnäollessa (tämä ei tarkoita sitä, että syödään toisen naamaa siinä muiden seurassa, järki käteen ja mielikuvitus kuriin, senkin hölmö!)
  • Haluan kainaloon ja haluan nukkua ihmisessä kiinni (jos dude ei kestä toisen ihmisen lämpöä, dude voi vetää eräänkin asian päähänsä x'D )
  • En halua olla yhdentekevä tai mitätön (mietipä sitä, että tämä pitää ihan erikseen miettiä ja toivoa) 
  • En halua pelata pelejä (liittyy kovasti tuohon edellä mainittuun avoimmuuteen)
  • En halua tylsää elämää
  • En halua hiljaisuutta  
Edellä mainitut ovat tietenkin ihan minua itseäni varten myös, eikä tuo lista taida olla ehkä ikinä valmis. Eipä tuossa myöskään mainita sitä, että haluan suloisen skeittaripojan joka tuoksuu hyvälle ja jolla on parta ja enemmän tatskoja kun mulla. Mä en jotenkin noita ulkoisia asioita jaksa edes sisällyttää tähän, eivät ne periaatteessa ole niitä tärkeimpiä, vaikka ovathan ne (ks. eilinen kirjoitelma).

Mutta ihan oikeasti, mun on todella vaikeaa ymmärtää, että nämä toivomukset olisivat jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeita monille miehille. 
Miten ihmeessä?
Eivätkö naiset nykyään enää vaadi mitään?
Saako nainen vaatia tuollaista?
Miksi mä en tiedä yhtään mitä miesten päässä liikkuu vaikka niin moni mun hyvistä ystävistä on miehiä?
Miksi tän pitää olla näin vaikeaa?
Buu!

Joo, välillä on vähän harvinainen olla.....
  

2 kommenttia:

  1. On niin hauska lukea sun ajatuksia näistä jutuista ja tulee sellanen olo, että meillä olisi kyllä niin paljon keskusteltavaa asian tiimoilta!

    Oikein naurattaa, että oma "tutkimusmatka" minuuteen ja siihen millaisen suhteen haluaisin stoppasi aikalailla vuosi sitten koska "elämä" ja "kiire". Harjoituksessa olisi pitänyt lähteä juurikin kylmän viileästi listaamaan mitä toivoisi tulevalta kumppaniltaan eri elämän osa-alueilla. Ei ihmekään ettei tässä ole löydetty ketään kun en perkele ees tiiä mitä etsiä! :D

    Itse myös koen, että loppujen lopuksi omat vaatimukset ovat todella yksinkertaisia ja keskittyvät enemmän henkilön omaan persoonaan ja luonteeseen. Valitettavasti taas elämä on jo näyttänyt kuitenkin sen masentavan asian, että juurikin nämä vaatimukset taitavat nykaikana olla aivan liikaa. Helpompi saada ne materiaaliset ja ulkonäkökeskeiset seikat kasaan kuin sen, että ihminen olisi oikeasti aito oma itsensä, näyttäisi niin hyvät kuin huonotkin tunteet, olisi valmis keskustelemaan niistä ja ehkä jossain kohtaa sitoutumaan niin, että voisi yhdessä kasvaa erikseen omaksi jännäksi ihmispersoonakseen ja jakaa elämän ylä- ja alamäet. Lisäksi aiheena "kunnianhimoinen nainen" on sitten taas jo ihan oma tarinansa jolla saa kyllä ne vähäisetkin kandidaatit katoamaan kuin pieru saharaan.

    Mitään tämän suurempaa aivoitusta ei täältä kyllä heru. Ite oon aina jotenkin keikkunut siinä reunalla sen suhteen mikä on miehen käytöksessä ok ja mikä ei. Jotenkin ei ole osannut asettaa mitään rajoja tai sitten juurikin ne omat mielenpahoitukset on aina saatu kääntymään siihen, että oon liian herkkis, takakiree ja kauhee valittaja. Esimerkkinä siis sitten ihan parisuhteessa sellainen toive, että jos on myöhässä/lähtee johki vipeltään niin siitä ilmoittaa toiselle. Tämäkin kun on monelle ah, niin haastavaa.

    Ehkä sitä on oppinut jo pelkäämään, että jos itsellä on vaatimuksia ja vaan odottaa, että joku ne kaikki täyttäisi niin saa odottaa maailman tappiin saakka. Siinä pelossa sitten vaan hypätään ekaan junaan joka asemalle saapuu ja huomataan, että paratiisin sijaan päättyikin helvettiin :P Mulle tässä vuoden parisuhdevälttelyn aikana jotkut ihmiset tosissaan on sanonut, että "kannattaisi madaltaa vaatimuksia" ja "mikset menny sen kaa ulos, sehän on ihan kiva!". No ei noita omia vaatimuksia nyt enempää voi madaltaa enkä halua tuhlata omaa tai toisen aikaa siihen, että joku on "ihan kiva".

    Vaikeita juttuja.

    Vielä saattais olla jotain asiaan liittyvää, mutta aivot sanoo tööt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä!!
      Kaikki tämä!! xD
      Joo, mua huvittanu kyllä tässä vuosien varrella kun meillä on niin paljon yhteisiä ajatuksia ollu aina monista asioista ja sit ollaan molemmat niin hyviä ettei nähä ikinä x'D

      Mut joo, mikä siinä voi olla et se avoimesti omana itsenä oleminen on muka niin vaikeaa. Ja sit ku ite oot avoimesti oma itsesi ni se on ahdistavaa, just mitä häh?
      Itteä just kans vähä jo naurattaa, ku tossa ihan pienen hetken tapailin yhtä dudee, niin nimenomaan se, et suunnitelmat muuttui ja niistä ei voinu ilmottaa oli sellanen asia, et ku mua harmitti et mikset ilmota ni "en mä näin nopsaan voi ottaa tällästä vastuuta". Häh? Et ku ite ihan kavereillekin ilmoitan jos en pääsekään tai oon myöhässä...Saman tyypin mielestä mun herkkyys oli söpöö, tuskin on enää ku edelleen poden näitä asioita, et missä meni vikaan ja miks mä epäonnistun aina....

      Ja tosiaankin, miksi helvetissä niitä omia vaatimuksia pitäis madaltaa? Elämä ei voi olla sitä et vaan tyytyy johonkin ettei vaan tarvii olla yksin!!! Ei millää pahalla, mut onneks ite oon tällänen ameeba joka ei osaa olla kauheen kunnianhimonen, en pysty edes kuvittelemaan millasta sulla toi voi olla ku itelläki vähän liian vaikeeta. Ja mä oon ollu markkinoilla vasta puol vuotta x'''D

      Poista

Sano vaa :D