Näytetään tekstit, joissa on tunniste telkkari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste telkkari. Näytä kaikki tekstit

15.1.2014

Tätä tää nyt sitten on!

Tuhma bloggaaja, tuhma! Taas on laiminlyöty blogia vaikka niin kovasti piti joka arkipäivä kirjoitella. Toisaalta, on varmaan parempi kirjoitella silloin kun sitä asiaa on ;) Sekä että, tätä tää on.

Nytkään ei ole kuvan kuvaa (pitäis varmaan ostaa joku oikea kamera, sellainen olis kyllä kauhean kiva olla olemassa) eikä oikein mitään jännittävää aihetta, mutta puuhailtu kyllä on!

Moni sarja on viimein palannut joulutauolta (ja ties miltä muilta tauoilta), osaa joutuu vielä pitkään odottelemaan, osa ehti jo tulemaan ja menemään (kyllä, Sherlock mainittu!). Pari uuttakin sarjaa haalittu katseltavaksi, toinen ihan ok (varsinkin Josh Hollowayn faneille), toisen katsoimme juuri ja voi morjens mikä meininki! Kyseessä on siis HBO:n uusi sarja True Detective eikä ole oikein kun hyvää sanottavaa ekasta jaksosta. Toki pääosaukkeleilla on varmasti tekemistä tämän asian kanssa, Woody ja Matthew osaavat hommansa ;)

Sarjojen katsomisen lisäksi on käyty pitkästä aikaa töissä, balettitunnit jatkuivat joulutauon jäljiltä, käytiin kuuntelemassa Kaisa ja Joni Jaakkolan yleisöluentoa ja sieltä saamassa vähän buustia ja muistutusta miten olis taas vähän järkevämpää tehdä asioita, showtanssitunnitkin jatkuivat ja Ikeassa käytiin tuhlaamassa mun joulu- ja synttärilahjaksi saadut lahjakortit.

Meillä oli yli viisi vuotta sellainen isoin musta Ikean Expedit-kirjahylly ja vaikka se olikin mielestäni ihan kiva huonekalu, olin alkanut vähän kyllästymään siihen ja varsinkin miten hankala se mun mielestä oli. Erityisesti siivoaminen oli tuskaa, ehkä meillä oli vaan liikaa tavaraa siellä. Joka tapauksessa, saatuani nuo lahjakortit, päätin tuosta vain että nyt on Expeditin aika etsiä uusi koti. Facebookin kirpparilta se sitten lähtikin ihan parissa päivässä. Yhtäkkiä olkkarin lattiat oli täynnä kirjoja ja CD-levyjä ja ties mitä härpäkettä ja sälää. No mutta kas, onneksi olin saanut nuo lahjakortit ja ihan yhtäkkiä sunnuntaina mies sanoi, että hän on saanut meille maanantai-illaksi auton lainaan. Ei siinä sitten kuin hirmuinen aivoriihi päälle. Ikeaan upposi kyllä lahjakortit ja vähän enemmänkin, kaikki toki tuikitarpeellista tavaraa. Osa kirjahyllyn korvaavista asioista on jo saatu asennettua, mutta kuvia ette saa ennen kuin kaikki on tarpeeksi valmista. On se touhottaminen kivaa, minä tykkään. Ai niin, ostettiin uusi suihkuverho, ei meinattu ensin uskoa kaveria suihkuverhoksi (puuvillaa ja polyesteria, eiks se oo niinku vaan joku vaate?), mutta tänään testasin ja hyvin hylkii vettä hän! Vaalea suihkuverho tekee myös pienestä kylppäristä tosi paljon valoisamman, jee!

Tanssitunnit tosiaan alkoivat taas tänään. Tässä asiassa tauko ei kyllä tee hyvää. Jalka ei nouse, aivot ei muista, keho ei muista, kaikki tekeminen on kankeaa, voi että miten noloa. Oonko mä muka aina näin huono? Miten tää on muka näin vaikeeta? Pitääpä toivoa, että keho ja aivot ottaa jossain vaiheessa kiinni, muuten on ikävä kevät edessä. Mä olen kyllä tosi itsekriittinen ja omistan huono itsetunnon, ei sitä ole vaikea myöntää. Aina ahdistun kun en osaa ja vaadin itseltäni ihan järjettömiä suorituksia. Kuvittelen olevani kaikkia muita huonompi. Tätä tää vaan on! On parempia päiviä ja on huonompia päiviä, niinkuin kaikilla. Onneksi tanssiminen on vain harrastus ja pitäis taas uudestaan ja uudestaan opetella se tekemisestä nauttiminen. Ehkä mä sit taas joskus huhtikuun lopulla löydän sen nautinnon suorittamisen sijaan.

Sellaista sanaoksennusta tänään, lämpötilan laskettua olen myös saanut itselleni aivan uuden asian, sylikissan. Se pyrkii sylkkyyn aina iltaisin kun läppäri ei valtaa mun syliä, taidankin taas testata miten tuo tänään onnistuu ;)

Siitä suloista laululintua pakkasyöhön.



9.12.2013

Heikko pää

Onpas ollut pitkä tauko. Rehellisesti sanottuna unohdin. Unohdin kirjoittaa, olin vähän väsynyt, oli vähän jänniä päiviä. Olin torstain ja perjantain pitkästä aikaa iltatöissä, kivaa oli, mutta kun meni niin myöhään, en kotiin tultuani jaksanut tehdä yhtään mitään joten kirjoittelu jäi. Perjantai oli varsinkin jännä, olin virallisten jatkojen alakerrassa töissä. Näin monen monta Linnan juhlien vierasta, palvelinkin muutamaa, yhden arvostetun herran vaimo sanoi minua suloiseksi, pelkäsin kotiinmenoa mellakoiden (joista en aio tämän enempää puhua, on ärsyttänyt ihan tarpeeksi muutenkin koko homma) takia, onneksi turhaan. Lauantai ja sunnuntai menivät jotenkin vähän sumussa, en tiedä miksi olin niin väsynyt, lauantaina lähdin kavereiden pikkujoulukemuista jo yhdeltätoista kotiin, väsytti niin paljon, olen aika hurja bailaajamisu. NIIN, ja mun diy sekoilu jatkui taas, olen nyt hionut ja maalannut kaksi pinnatuolia. Päätin, että hoidan tuolin kerrallaan niin ei tule mitään typerää ressiä. Nyt on yksi musta tuoli ja yksi violetti, tosin violetti kaipaa vielä toista maalikerrosta jonka se saa huomenna. On kyllä naurattanut kun hion tuoleja tossa meidän alaoven edessä. Siinä saa kyllä naapureilta huomiota ja kaikkia kiinnostaa mitä teen ja minkä värinen tuolista tulee ja onpa hienoa ja mun valitsemat värit on tosi trendikkäät. Hyvä et he tietävät kun eivät niitä värejä ole edes nähneet :D

Ai niin, kuvia tuoleista tulee tietenkin sitten, kun kaikki ovat valmiita. Tietenkin ;)

Mä olen monena aamuna herännyt takaraivossa jyskyttävään huonoon omatuntoon kun en kirjoita mun opparia. Onneksi se menee aika nopsaan ohi kun muistan ettei mun tarvitse enää mitään kirjotella. Aika vapauttava tunne, mut toisaalta ärsyttää ihan suunnattomasti joka aamu herätä vähän huonolla mielellä. No ehkä mä pääsen tosta tunteesta eroon viimeistään sen jälkeen, kun ollaan vietetty joulu Kanarian lämmössä. Höhöhööö :D

Se hämmentää vieläkin, joulu jossain muualla kun Suomessa. Eihän se mitään haittaa, mutta tuntuu jotenkin omituiselta. Ehkä sen kestää, siellä on varmaan ihan lämmin kuitenkin ;)


Lauantaina ennen lähtöä katsoin peiliin, ylänurkassa joku tuijotti.
Tossa näkyy muuten myös vähäsen toi mun maalaama hattuteline, vaaterekistä on siis vihdoin päästy eroon, jeeee!

Nyt mä taidan vetäytyä ton kolmekymppisen synttärisankarin viereen katsomaan uusinta Homelandia. Viimeks jäi ainaki vähän turhan pelottavaan kohtaan. Mitenköhän selviän ku Once Upon a Timekin oli tänään tosi jännä.....

4.12.2013

Huojennus

Tänään olen hengitellyt kauhean vapaasti. Kaikki opintopisteet on nyt kirjattu koulun puolesta nettiin, olen ihan ihan ihan oikeasti siis tehnyt nyt kaiken mitä enää tarvitsee. Vaikka eilen jo sanoinkin niin, en siltikään uskaltanut olla täysin varma, koska AINA tulee jotain ihmeellistä. Nyt se valmistuminen sitten on taas hitusen lähempänä, niin jännää :D 

Olenkin sitten tänään istunut työpaikan palaverissa ja kävin etsimässä meidän synttärikekkereille vaatteita (VERONPALAUTUKSET OUJEAAAAS), ei meinannut löytyä ollenkaan ja alkoi hermot palamaan. Onneksi ihan yllättäen löytyikin kaksi paitaa :D Toisen ostin vaan siksi että se oli niin äärimmäisen halpa ja sopii moneen käyttöön, toinen olikin sitten vähän sellainen pirtsakan värinen, sellainen on kiva laittaa synttärikekkereille. Olenkohan siis maininnut, miten vaikeaa mun on kiertää kauppoja. Äidiltä on periytynyt sellainen ihana vaiva, että kun olen viettänyt noin puoli tuntia kaupungilla, niskahartiaosasto lukkiutuu ja alkaa jumalaton päänsärky. Siihen ei auta syöminen eikä juominen, ainoastaan koti ja vaaka-asento. Ihan uskomatonta. Tämän vuoksi suoritan yleensä ostokseni kotona, nettikaupoissa. Ja nepä ovatkin tänään taas hieman laulaneet (VERONPALAUTUKSET OUJEAAAAS). Jea!

DIY-hullaannus jatkui myöskin taas tänään. Hioin eteisen hattuhyllyn ja maalasin ensimmäisen maalikerroksenkin jo, huomenna toinen. Päästään VIHDOIN eroon tuosta eteisen vaaterekistä. Se tuntui alussa ideana tosi hyvältä, en ole enää samaa mieltä. Kengät ei mahdu mihinkään ja eteinen on tosi tukossa. No, onneksi otin maalausvermeet kauniiseen käteen ja pistin toimien. Eihän siinä maalaamisessa mennyt kuin vartti, taas on tullut vaan vetkuteltua, ihan huvikseen :D Kuvia varmaan seuraa kunhan saan kaikki systeemit säädettyä. Ihanaa tällainen pesänrakennushullaantuminen. Varmaan johtuu siitä ettei tarvii mitään koulujuttuja ajatella. Tätäkö ne normaalit ihmiset tekevät kodeissaan?

Eilen katseltiin Ripper Streetiä. Kaksi jaksoa enää kaudesta jäljellä, oli aika tosi surullinen olo tuon jakson jälkeen, se oli aika intensiivinen ja melkoisen dramaattinen. Mun mielestä ihan ehdottomasti edelleen tämän hetken paras sarja. Henkilöhahmot on ihan älyttömän hyviä, en voi tajuta miksei mun tutut katso sitä :D Hyvistä sarjoista tulikin sitten mieleeni Vikings. Odotan ihan hirmusti sen alkamista. Joskus keväällä sitten. Odotellessa voi kuunnella tätä biisiä. Tämä biisi on hyvä biisi!


Mun alko yhtäkkiä tehdä kauheesti mieli kaakaoo. No, lauantaina saa sitte herkkuja.

26.11.2013

SE!

Eilen sanoin että esittelen sen, kun se on valmis, nyt se on valmis. TADAA!!

Maalasin keittiön seinän mustaksi.

Tässä se on, iiihan tavallinen musta seinä.

HAHAA!
Eipä ollutkaan tavallinen musta seinä, sehän on liitutaulu!
Vasemmassa ylänurkassa kirahvi, muuta en osaa piirtää...

Yllättävän siisti keittiö kaikkinensa.
Arvatkaa muistinko pyykit?

Hänen korkeutensa halusi haistaa liitua.
Haistamisella tarkoitetaan naaman hinkkaamista esineeseen.
Reverse Kitler?

Hieno tuli, ihanaa kun sai vihdoin ton alta pois, jotenkin noi maalit ovat kummitelleet pöydällä muistuttamassa olostaan aika pitkään. Jeee!!

Söin myös tänään ruokaa, olen vihdoin oppinut paistamaan vuohenjuustoa oikein. Ei tarvii ehkä enää koskaan mennä ravintolaan syömään vuohenjuustosalaattia <3

Naminamiiiiiii!

Täydellinen vuohenjuustokiekko <3
Nyt turpa rullalle ja aletaan miehen kanssa katsomaan uusin Ripper Street. Voi että kun se on jännä, jännäjännä sarja. On kyllä ollut tän vuoden suosikki jotensakin. Jes!

25.11.2013

Ahkeruus palkitaan laiskuudella

Niin, palkitsin itseni, aivan ominpäin. Perjantaina kun olin niin kauhean ahkera, lauantaina en baletin lisäksi tehnyt mitään. Katselin toki perjantain ahkeruuspäivältä väliin jääneet sarjat (Once Upon a Time In Wonderland ja Elementary), harmittelin myös yhden sarjan viikon taukoa (Grimm) ja muuten sitten vaan päivystin sohvalla ja olla möllötin. Ihan huoletta.

Sunnuntaina pääsinkin ilmaiseksi leffaan. Mentiin meidän perheen vaimon kanssa katsomaan The Hunger Games: Catching Fire ja jätettiin mies kotiin möllöttämään :D Vaimo oli jostain taikonut kaksi lippua elokuvaan, josta olimme jo aikaisemmin sopineet, että leffateatteriin asti sitä ei ainakaan mennä katsomaan, ettei mene rahat hukkaan. Kyllä tässä olisi taas mennyt rahat hukkaan, onneksi siis ei tarvinnut itse lipuista mitään pulittaa. Ensimmäinen osa oli keskinkertainen, tämä toinen oli kutakuinkin ensimmäisen toistoa. Samaa settiä ja oli jännää, joo. No mutta, ei lähdetty kesken pois, kyllä se sillä lailla sitten ihan ok taisi olla. Ja onhan Jennifer Lawrence aina hyvä, se taitaa olla missä tahansa leffassa hyvä :D Jena Malonelle kanssa lisäpisteet, hyvin se veti.

Feissarimokissa joskus joku misu oli puinut tätä kuvaa, näki kuulemma ainoastaan paistinlastan.
Arvatkaapa mietinkö mitään muuta koko leffan aikana?
Kuva.

Eilen illalla äidyin aivan hurjaksi ja suoritin yhden pitkään odottaneen askartelun. Hyvä että suoritin, siitä tuli hieno. Ai mikä se on? Kerron heti kuvilla, kunhan vaan pystyn :D

Mulla oli aivan hyvä viikonloppu, tänään on ollut vähän puhti pois, oli vähän rankka sali. Vilkuilin tänään myös meidän joulun ajan lomakohdetta ja erityisesti vesipuiston sivustoa, alkaa vähän jännättämään, en ole aikoihin viettänyt joulua poissa Suomesta, iiih. Vesipuistolle myös iso iiiiiiiiiiiiih, vesipuistot on parasta!

19.11.2013

Katselin TAAS ohjelmia

Sunnuntaina alkoi jenkkilässä Almost Human niminen uusi sarja. Tuolloin esitettiin sarjan pilottijakso ja heti eilen näytettiin jo toinen jakso. Eli samantien sai aika kattavan kuvan siitä, mitä tuo tulevaisuuteen sijoittuva ohjelma tulisi sisällään pitämään. Sarjan päähenkilönä toimii Karl Urbanin esittämä John Kennex, poliisi joka on menettänyt toisen jalkansa (sai kyllä synteettisen siihen tilalle) ja taistelee oman pääkkylinsä kanssa herättyään koomasta. Vuonna 2048 jokaisella poliisilla kuuluu olla parina androidi, siis ihmisen näköinen robotti, mutta John ei jotenkin tule toimeen kyseisten kaverien kanssa, tuollainen kovin kapinallinen kun hän on. Tästä syystä hän saakin sitten parikseen hieman vanhemman version, Dorian-nimisen androidin (mulle aika tuntematon näyttelijä Michael Ealy) jolle on myös luotu tunne-elämää. Pilottijakson perusteella pohdin sarjan olevan ihan ookoo, osittain hieman korni, mutta kuitenkin katsottava. Toinen jakso sen sitten paljasti, meillä on nyt käsissämme kutakuinkin CSI, vähän paremmilla vitseillä höystettynä. Eniten mua kyllä vaan koko ajan häiritsee Karl Urbanin naama, se on aivan neliö. Muutoin sarja menee kategoriaan: ihan viihdyttävää, aivojen nollaustavaraa. Mieluummin silti katson jotain muuta, tuskin lisään sarjaa mun kalenteriin :D

SIIESAIIII:The Future!!
Kuva.



Eiliseen postaukseen liittyen, mä olen syönyt tänään jäätelöä, 550 kalorin edestä....Ehkä olis järkevää myös täyttää noita kaloreita jollain vähäsen järkevämmällä, ehkä proteiinipitoisella. Ehkä. Tosin, jäätelö on kyllä tosi hyvää...........

Ei ole kyllä ihan tällaisia mun annokset olleet, nom.
Kuva.

15.11.2013

Tyytyväisyys

Musta tuntuu että ihmiset enää harvoin sanovat olevansa tyytyväisiä työpäivän jälkeen. Tänä päivänä minä voin sanoa juuri näin. Olin pitkästä aikaa töissä, neljä tuntia venyikin kuuteen ja siitä huolimatta olin pelkkää hymyä koko illan. Kaikki asiakkaat olivat jotenkin ihan kauhean kivalla tuulella (perjantaihan se) ja nuo työkaverit vaan sen illan silti tekee. En ole kauhean monessa duunissa ollut missä olis noin paljon mahtavia tyyppejä. Ihan ältsimieltsii siis :D 

Kaiken kukkuraksi sain syödä minttujäätelöä oikein 200 grammaa samalla kun katsottiin Les Revenantsin viimeinen jakso. 200 grammaa ei kuulosta paljolta, mutta lautasella se on ihan järjettömästi, melkeinpä puoli litraa jädeä. Mikä onni ja ilo että tähän melko tiukkaan ruokavalioon voi mahduttaa vähäsen herkkuhetkiäkin. Protskut ja kaikki tollaset kuitenkin tarkasti laskettu, naminami, hyvä tulee.

Niin, se Les Revenants. Voi pojat että mä olen turhaan hehkuttanu tota sarjaa :( Ekat seitsemän jaksoa aivan timanttisia, viimeinen jakso pisti kaiken roskiin. Sanoin jakson alkaessa miehelle etten usko, että viimeisessä jaksossa selviää yhtään mitään. Olin oikeassa. Harmittaa ihan vietävästi, en meinaa uskoa itsekään miten tyhmästi päättivät kauden lopettaa. Sarjasta on tulossa ilmeisesti ensi vuonna toinen kausi, en oikeasti tiedä haluanko tuota katsoa enää. Mies sanoi ehdottomasti ei, mä haluaisin tavallaan nähdä selitettäisikö siinä jotain enempää. Tuskin. Jääpi nähtäväksi siis tuleeko tuota katsottua vai ei. Tällä hetkellä fiilikset on aivan plääh. Plääh!

No, ehkäpä tästäkin oppii jotain. Joskus. Sitten.

Onneks on aina olemassa kuvia alpakoista juhlahattu päässä.


Ei ole elämä kauheen kamalaa kun kuitenkin maailmasta löytyy alpakoita.
Kuva mun ihan omasta Tumblrista.

Nyt toivotan sinulle, ihastuttava lukijani, oikein kaunista viikonloppua. Toivon, että sinäkin saat kokea tyytyväisyyden tunteita, ne on niin kauhean kivoja kuitenkin ;)

29.10.2013

Taikametsä ja vanhan ajan Lontoo

No kyllä, katselin lisää ohjelmia. Itseasiassa katselin eilenkin ohjelmia. Eilen oli vuorossa uusin Once Upon a Timen jakso ja illalla katselimme vielä ukkelin kanssa Homelandin viimeisimmät kuviot, hän kun ei OUAT:sta niin kauheasti välitä kuitenkaan. Tollaset satutarinat ei voi kiinnostaa, kuulemma. Tänään tuli vielä ilokseni katsottua Ripper Streetin uuden kauden eka jakso. Tämä oli kivaa myös siksi, että Sleepy Hollow on muutaman viikon tauolla. Saa tiistaille vähän lisää äksöniä eikä tartte itkeä sitten niin.

OUAT:n tapahtumat ovat nyt kolmoskaudella siirtyneet Neverlandiin. On taas vähän turha alkaa valottamaan sen enempää tapahtumia, etten spoilaa kenenkään katselunautintoa jos vaikka sattuukin seuraamaan sarjaa Suomen tahdissa. Sarjan vetävin juttu on mulle alusta asti ollut se, että kaikki sadut ja henkilöt eivät ole aivan samanlaisia kuin mihin on yleensä totuttu. Hommia on vähän väritelty lisää ja on keksitty historiaa sellaisten hahmojen välille joita ei aivan heti yhdistä minkään satukirjojen perusteella. Välillä vähän paremmin ja välillä vähän vähemmän hyvin. Eipä ole mua ainakaan haitannut, sarja toimii, hyvin.

Maleficentin linna. Huiiiiiiiii!
(Ei ole kyllä tämän kauden olennainen asia, kuva on vaan hieno :D)
Kuva.

Niin, se Homeland. Ilmeisesti Suomessa tuo sarja tulee ihan vaan pari viikkoa Jenkkilää jäljessä joten enpä tuostakaan jaksosta nyt mitään järjettömästi ajatellut spoilailla. En ole oikein koskaan ollut poliittisten sarjojen ystävä, en vaan ymmärrä enkä tiedä politiikasta tarpeeksi ollakseni kiinnostunu tuollaisista. Paitsi nyt sitten niin. Kolmatta kautta mennään ja mua viedään, ihan käsittämätöntä tykitystä. Tällä hetkellä tuntuu sille, että jokainen jakso on jättänyt mut istumaan suu auki ruudun eteen. Twists and turns, etten sanoisi. Eikä sarjassa toki vähiten vedä superihana ginger man Damian Lewis. Äijää on vaan tällä kaudella näkynyt aivan hävyttömän vähän. Soo-soo! Harmillisin juttu sarjassa kyllä taitaa olla edelleen se, ettei Claire Danes vaan osaa itkeä. 

Oikeesti?
Kuva.

Pidän kyseisestä näyttelijästä paljon, mutta toi itkunaama saa vain myötähäpeää aikaiseksi. Jos edelleen yli 15 vuotta Romeo+Julietin jälkeen kaveri edelleen itkee samalla lailla, siitä saa kyllä jo syyttää myös ohjaajia. Eikö kenellekään ole tullut mieleen sanoa, että koitapa jotain vähän erilaista lähestymistapaa. Eikö ketään muuta oikeasti häiritse tuo itkunaama? Ahhh, ilmeisesti en ole ainut...

Moi Damian, loooking goood, no okei, kyl noi muutki on ihan tyylikkäitä :D
Kuva.

Viimeisenä puhutaan Ripper Streetistä. Melkein voisin kaikesta huolimatta sanoa, että nyt puhutaan tämän kolmikon parhaasta. Sarja sijoittuu siis Jack the Ripperin huudeille Whitechapeliin, eletään Jackin murhien jälkimainingeissa ja poliisit yrittävät parhaansa mukaan touhuta niillä välineillä mitä siihen aikaan on ollut mahdollista käyttää. Jonkin verran tulee setien käytettyä sen verran vanhaa englantia, ettei ihan aina pysy kärryillä vaikka olisi enkkutekstityksetkin käytössä. Siitä huolimatta sarjassa pysyy mukana ja mä suosittelen sitä aivan hävyttömän lämpimästi. Kivaa myös on miten paljon jaksoissa käväisee vierailevia näyttelijöitä ja paljon tuttuja naamoja. Englannissa on siis eilen alkanut sarjan toinen kausi. Eka jakso alkoi mukavan vauhdikkaasti eikä todellakaan ollut mitään erityisempää keräilyä ja miettimistä mitä edellisessä kaudessa tapahtui. Ja hei siis, kattokaa nyt noita ukkoja, dapper gentlemen kertakaikkiaan!

Miehen mielestä sarjassa on liikaa hahmoja.
Mun mielestä pitää vaan seurata näitä kolmea ni pysyy hyvin messissä.
Jos pitää valita suosikki, niin se on kyllä toi Captain Jackson tossa oikealla.
Kuva.

Siinäpä olikin taas katsausta television jännittävään maailmaan. Onks tää hyvä, kiinnostaako ketään tällaiset päivitykset?



Siitä vielä ihana biisi iltaan.

30.9.2013

Syksyn parhaita juttuja

JEA!
Tänään ja tossa viikonlopunkin aikana olen saanut kokea vähäsen niitä parhaita asioita mitä syksyyn liittyy.

Viime viikolla jatkui Jenkkilän päässä kolme mahtavaa sarjaa mitä olen seurannut jo jonkin aikaa, Parks and Recreation, The Big Bang Theory (joka Suomessa tunnetaan "hienolla" suomennoksellaan Rillit Huurussa) ja Ameerikan versio Sherlock Holmesista nimeltänsä Elementary (joka suomennettiin Holmes N.Y.C ja mä olen siitä edelleen erittäin tuohtunut). Näistä kolmesta ehdin perjantaina katsomaan vain Parks&Recin ennen kuin lähdettiin Turkua kohden. Yleensä noihin perjantaina katsottaviin sarjoihin menee vain kaksi tuntia kun Parks&Rec ja BBT kestävät 20 minsaa, Elementary 40. Nyt vain kävikin niin että sekä Parks&Recin ja BBT:n avausjaksot olivatkin tuplia joten kesto oli pidempi. Katsoin sitten BBT:n ja Elementaryn eilen. Kaikki pärähtivät käyntiin oikein mukavasti, hassua vain miten kahdessa kolmesta (Parks&Rec ja Elementary) kaverit oli vietykin yhtäkkiä Lontooseen. En valita, en lainkaan, Lontoo on yksi parhaista paikoista maailmassa, huvitti vaan jotenkin kun kumpaisessakin oltiin sitten Lontoossa ja touhuttiin siellä sitten kaikkea kivaa ja ei niin kivaa. Kyllä siitä ihan plussapisteitä mun päästäni kyllä kertyy.

Eilen rapakon takana on sitten puolestaan jatkuneet Once Upon a Time ja Homeland. OUAT:n katsoin tänään, se jatkui tasan siitä mihin jäikin, seikkailulta ei vältytty ja hahmoilla oli taas hyvää läppää, tykkään. Homeland katsotaan miehen kanssa sitten kun se saa kaikki päivän hommansa touhuttua. Sepä vasta jännittääkin, mihin ihana Damian (anteeksi siis Brody) onkaan tällä kertaa laitettu puuhastelemaan. Pariin viikkoon ei taida alkaa muiden sarjojen uusia kausia, lokakuun loppupuolelle menevät ainakin muutama, kerron niistä varmasti lisää kun on tuon aika. Huomenna tulee Sleepy Hollow:n kolmas jakso. Siinä onkin uusi sarja josta olen ollut erittäin positiivisesti yllättynyt. Ohjelmat on kivoja.

Kaikista kivoista ohjelmista huolimatta, kivoimmat asiat mitä viime päivinä on koettu, ovat villasukat ja anopin tekemä maailman paras ja hienoin neule. Sohvalle käpertyminen villasukat jalassa on ehkä yksi eniten kivoimmista asioista. Sitten kun joskus vielä pistää luksuksen oikein kunnolla päälle ja huvittaa teen juonti niin paljon että sitä oikein menee ja tekee, olo on täydellinen. Anopin neuletakin laitoin tänään päälle kun käytiin kaupassa. Siinä on kaikki asiat kohdillaan, tarpeeksi pitkät hihat, järjettömän iso huppu, kissan kuvia, kissan tassuja, pääkalloja. Niin, ja se on lämmin. Aaaaaah!

Kuva on hieno mutta neule on hienoin!

Mä olen viime aikoina pitänyt KOKO AJAN tota Welcome To Night Vale paitaa, ihan vahingossa. Johtuu varmaan siitä että se on hieno! Oi vitsi, uusin jaksokin on varmaan taas tullut, voi olla että kävelen huomenna koululle (KÄÄK!) ja kuuntelen sen. Hyvä suunnitelma, tykkään!

 
Nyt on tunnelmakuva, not. Paita hommattu TopatoCo:sta.


Loppuun laitan toisen biisin minkä lauantaina häissä esitimme. Vähän meininkiä ja hyvää mieltä.



26.8.2013

Tikusta asiaa...

Ei mulla yleensä ole mitään maanantaita vastaan, tänään on vaan ollut jotenkin ihan vetämätön olo. Aurinko paistoi ja oli lämmin, mutta silti ei vaan lähtenyt päivä käyntiin missään vaiheessa. Töissäkin käväisin touhuamassa, ei se meinaa sitä että olisin vieläkään herännyt :D Ei muuten auttanut, että jätin sormet aurinkovarjon väliin, meinasin oksentaa kun sattui niin paljon...

Mä olen taas viime päivinä kärsinyt musaongelmasta. Ei oikein kiinnosta minkään kuuntelu, katselen mieluummin vaan telkkaria, tai kuuntelen Night Valea. Näitä musiikkiin liittyviä seiniä on tullut viime kuukausina usein. Haluaisin kuunnella jotain uutta musaa, mutta ne vanhatkin on hyviä, mutta oikeastaan mikään ei ole tarpeeksi hyvää eikä herätä minkäänlaisia tunteita mihinkään suuntaan. Mä rakastan musiikkia ja leffoja ja molemmat herättää usein tunteita ja saavat aikaan jopa fyysisiä reaktioita, senkin takia on ihan kamalaa ettei tällä hetkellä oikein mikään tunnu miltään eikä kiinnosta. 

Onneksi on hyviä sarjoja mitä voi katsella, ei ne nyt ole sama asia kuin leffat taikka musiikki, mutta kelpaavat siitä huolimatta mun tarpeisiin. Viime viikon aikana katsoin Supernaturalin kakkoskauden, mä saatan olla hieman tykästynyt Deaniin ;) Sarjoissa on hyvin harvoin oikeasti hyvännäköisiä miehiä, eipä tuo Winchesterin isovelikään ole mikään hirmuisen erikoinen, aivan ihan nätti, mutta kun se sen hahmo on niin valloittava ja hauska, se viehättää aivan kamalasti.

Kissa on ollut viime viikon eniten rakkausraketti, tänäänkin töistä tullesta kellahti viereen ja kehräsi menemään. Kyllä eläintä saa rakastaa, se on ihan ok!

Eläin tarkasti että hampaat on kunnossa. Paita threadless.com.