Torsdag, THOOOOOORSDAAAAAAG!

Tää viikko ei nyt ole oikein vakuuttanut, on ollu tosi huonot fiilikset kun TAMKissa ei osata eikä niitä kiinnosta yhtään mitä niiden opiskelijat tekee, varsinkaan loppusuoralla olevat. Mutta koska mä olen päättänyt että tää blogi ei ole kitisemistä varten, vaan pyrin pysymään suurinpiirtein positiivisena ja jos on jotain ikävää ni pyrin kaikin keinoin pitämään huumorin mukana kaikesta huolimatta. Siksipä mä en aio puhua tosta nyt tässä kun olen siitä jo Facebookissa kitissyt vähintäänkin joka päivä, nih!

Olen muuten toista päivää puhunut lähes yhtä mittaa yhdestä asunnosta jonka näin oikotiellä. Katselin vaan ihan viattomasti myytäviä asuntoja ja sieltä se sitten silmieni eteen paukahti. En ole ehkä koskaan nähnyt mitään niin oman näköistä, meinasi itku tulla. Myös siitä syystä ettei meillä tule varmaan koskaan olemaan varaa ostaa sellaista ihan omaa asuntoa, ellei nyt jotain kummallista ihmettä tapahdu. Mä olen ollut oikein tyytyväinen täällä meidän söpössä 60 neliön vuokrakämpässä että eipä kyse mistään sellaisesta ole. Mutta mutta, kato nyt ite!

Jo pelkkä pohjapiirrustus saa mut melkein itkemään xD
Oikotien linkki kämppään.

Linkattuani kämpän Facebookkiin, kuulin että se on a)ollut myynnissä ainakin vuoden ja b)jonkun megasisustusbloggaajan koti. Eipä ihme että onkin niin hieno ja upea. 

Voi voi voi voi voi, mielelläni nukkuisin tuolla raidallisessa huoneessa.
Kuva.

Voi voi voi voi voi, mielelläni kokkailisin tuolla ihanassa keittiössä.
Kuva.

Kuvat toki löytyy tuolta oikotiestä ja Kesällä Kerran blogista eli en noita sen enempää tähän viitsi laitella. Ei tuu myöskään itselle niin paha mieli kun ei tarvitse niitä niin paljon katsella. Vaan ainakin nyt on selvinnyt että millainen on mun unelmakoti.

Onneksi kohta on viikonloppu niin pääsee taas balettiin ja lauantaina saa lappaa naamansa täyteen herkkusia. Parasta viikonlopussa on se, että voi unohtaa hetkeksi kaikki kouluasiat, se on tärkeintä!

Tänään oli kuin olikin ihan oikea t-paita päällä, se on oikein kiva se!

Kirahvihan se siinä mussuttaa juustoa, nom.
Midnight Snack, threadlessistä tietenkin ;)

Eilen katsottiin viimeiset jaksot Dexteriä ikinä, jäi tyhjä kolo sydämeen, se oli kuitenkin erittäin hyvä sarja. Mutta, tänään saadaan vihdoin katsoa The IT Crowdin neloskautta mitä ei vain jostain syystä olla aikaisemmin saatu aikaseksi. Nyt sitten, vihdoinkin. Komiikkaa välistä, JEA!

Lettujaaaa

Mä tein tänään lettuja. Olin luvannut Iisalle lettukestit kun se on käynyt täällä aina välillä ruokkimassa Merkkaria kun ollaan oltu poissa. Nyt sitten vihdoin saatiin sovittua hyvä päivä lettukesteille :)

DanSukkerin sivuilta löytyi hyvä resepti ja sitten väänsin liian isolla pannulla meidän pikkuperheelle muutaman hassun mallisen letun. Niitä sitten nautimme mansikkahillon, jonkun Nutellaa muistuttavan suklaamönjän ja kookossokerin kera. Miekkonen toki halusi omaansa jotain erilaista, touhotti sitten itselleen jotain rahkamössöä mitä hyvällä halulla kiskoi kitusiinsa letun päältä.

Siinäpä meidän kestit. Laskinta emme syöneet.

Melkein en edes muistanut koska viimeksi olisin syönyt lettuja, saati sitten itse niitä tehnyt, mutta kyllä se mieleen tuli, meidän ensimmäisessä Tampereen asunnossahan se tapahtui, Rongankadun luukussa. Silloin pidettiin herra Koon kanssa ihan kahdestaan kestejä, tänään meitä olikin neljä, tosin Merkkarille ei tainnut letut maistua vaikka se niitäkin toki kerjäsi. Se on melkoinen eläin kerjäämään kaikkea. Kerjäämisen ansiosta se muuten söi tänään myös neljä cashewpähkinää. Se tykkää niistä aika paljon.

Olen muuten viime päivinä keksinyt Merkkarille taas uuden lempinimen, se on nykyään Unikarhu. Nukkuu paljon ja tulee aina mun kanssa sohvalle (ei toki syliin kun ihan todella harvoin) ja näyttää söpölle. Kissan uninaama on tosi hellunen juttu. Tämä on taas hirveän lyhyt kirjoitus koska mies valittaa että se haluaa katsoa Dexteriä ja että kun sovittiin että aloitetaan katsomaan puolkakstoista mutta kun hän meni itse suihkuun tasan puolkakstoista niin ei voi olettaa että mäkään sitten olen sovittuun aikaan valmiina. NIIN! Ettäs tietää hän sitten myöskin niin!

Mulla oli tänään taas toi susi ja punahilkka-paita eli threadless kutsuu.

Joo, tämä ei ole musta paita eli ei tulisi ikinä sopimaan mun päälle mutta kun tää kuva on niin ihana! Toi kananmuna on niin onnellinen Magic Bacon Ridellaan että melkeen sen takia tämä on pakko laittaa juuri tähän sunnuntai-illan iloksi.

Väsynyt hymy

Pyydän valmiiksi anteeksi, tämä on lyhyt kirjoitus, huomenna mulla liikkuu päässä jotain enemmänkin :D

Olin tänään töissä ekaa kertaa pariin viikkoon, jalkoihin sattui kuuden tunnin seisominen ihan hulluna. Väsynein jaloin raahustin kotiin, tiesin että mies oli tehnyt mulle ruokaa, korvissa soi Kate Nashin Nicest Thing ja sisäpihalla näkyi mun paidaton mies keittiön ikkunassa kokkailuhommissa. Suu vetäytyi aivan tahdottomasti hymyyn ja vaikka edellä mainittu kappale sisältääkin aika surullinen tarinan, en onneksi päässyt loppuun asti. Mulle riitti kun Kate lauloi "All I know is that you're the nicest thing I've ever seen", se pitää paikkaansa, edelleen. Lässynlässyn joo, on se kuitenkin eri kivaa että elämä on monesti aika lässynlässyn.

Miekkosen tekemä ruoka oli erityshyvää, jälkkäriksi söin puoli pussia Hopeatoffeeta ja tyytyväinen rouva oli yhden Dexterin jäljiltä (ollaan muuten jo seiskakaudessa, kohta loppuu nääkin) valmista kauraa Unimatin tulla.

Kate Jablonskin näkemys tuosta Nicest Thingistä, siinä on superkoreografi jolla on älyttömät tanssijat, voi kun itsekin joskus pääsisi tuon naisen ohjattavaksi. Niin varmaan. Tässä nyt kuitenkin tätä ihanaa:

Niin, se päivän paita. Työvaatteet on niin tylsät eli Threadless on taas ehtymätön kaivo.

Finnish Hymn, älyttömän levoton paita. Ehdoton pakkohankinta, sitten joskus tulevaisuudessa :D

Lämmintä kesäpäivää

Tänään oli lämmin ja kaunis kesäpäivä. Näin lähellä syyskuuta! Aivan ihanaa vaikka juurikin väitin että syysvaatetus jo kiinnostaa. Vaan eiköhän sille syysvaatetuksellekin aikansa tule olemaan ja jokainen siihen kyllästyy vielä. Vietimme hetken ystävien kanssa viereisessä Sorsapuistossa, tunnelma oli aivan kuin keskellä kesää. Ilmassa toki tuoksui syksy ja tuuli oli hieman viileä, mutta mielestäni tuo jo kuitenkin kuuluu asiaan. En enää muista millaista vuosi sitten oli, muistaakseni ei kuitenkaan näin lämpöistä.

Parhaat Vansit ikinä, onneksi ostin kahdet :)

Mä olen nyt kirjoitellut tätä blogia yli viikon, kauhean ihanaa että sitä lukee päivittäin joku. Ainakin 50 ihmistä päivässä on aikaansa uhrannut minun höpötyksilleni, se tuntuu aivan kauhean kivalle ja olen kovin iloinen siitä että mun jutut voi kiinnostaa niinkin paljon. Vielä kun osaisin tehdä tästä interaktiivisemman ja kirjoittaa asioista jotka herättävät keskustelua. No mutta, tässähän on tosiaan mennyt vasta hieman yli viikko, ehkei vielä kannata hätäillä ;)

Sunnuntai-iltaa taidamme viettää Dexterin seurassa. Viime jaksosta onkin jo hetki.

Meidän perheessä osataan poseerata! T-paita threadless.com.

Viimeiset

Tämän viikon aikana on kahdesta sarjasta tullut finaalijaksot. Maanantaina vilkuilin yksin True Bloodin kuutoskauden moisen, tänään miehen tehdessä yötöitä Teen Wolfin kolmoskaudesta vikan, päivän myöhässä tosin. Itse en lataile ohjelmia netistä vaan katson ne streameina, pidän kuitenkin siitä että voin katsoa ohjelmani heti seuraavana päivänä Jenkkien tai Brittien enskarista. Tällä hetkellä olen käyttänyt Darewallia kyseiseen toimintaan ja sieltä valinnut joko PutLockerin tai SockSharen versiot, viimeisen vuoden aikana kyseinen sivusto on toiminut erittäin hyvin.

Normaalin 12 jakson sijaan True Bloodin kaudessa oli vain kymmenen, tuntui kovasti että tekijät olivat hyvän kauden loppuessa aivan yhtäkkiä huomanneet tekevänsä tosiaan sitä viimeistä jaksoa, sen verran oli mutkia menty oikomaan. Puolivälissä jaksoa nähtiin jopa klassinen "Six Months Later" teksti keskellä ruutua (Oliko tämä nyt spoilaus? Sori ny!). Se on mielestäni lähes yhtä rasittava asia kuin "To Be Continued..." jota ei ole muutamaan hetkeen onneksi tarvinnut lueskella. Jos joku muistaa lähiaikoina nähneensä tuon tekstin, kerro missä! Mulle ei ainakaan tule mieleen moista.

Teen Wolfissa sentään käärittiin siististi kasaan hieman heikko punaisesta langasta paitsi jäänyt kausi yllättävänkin selkeästi. Jätettiin kivasti myös seuraavalle kaudelle odotettavaa. Ja hei, pilkatkaa vain, Teen Wolf on hyvä! Vaikka viimeisin kausi jättikin hieman toivomisen varaa, läpät ovat siltikin olleet taattua laatua. Ohjelmassa selvästi osataan nauraa siinä toteutettaville kliseille mikä on mielestäni erittäin virkistävää. Mikäpä tässä ensi kesän neloskautta odotellessa.

Nyt saakin pitää parin viikon taukoa kaikista seurattavista ohjelmista, saattaapi olla että tulee katsottua enemmän Dexteriä. Mulla on myös Supernaturalin kakkoskausi tällä hetkellä menossa, sitä katselen silloin kun ei ole muutakaan tekemistä. Myöhemmin syksyllä kerron taatusti kalenterimerkinnöistäni jotka todellakin liittyvät tähän asiaan aivan huomattavalla tavalla.

Jotta perusasiat eivät unohtuisi, tässä töiden jälkeen otettu kuva. Rouvaa saattaa ehkä hieman väsyttää...Ei ole muuten pillifarkut jalassa, ne on kuulkaa TYÖHOUSUT!

 

Iiiiihana peilin kautta otettu fäshöönkuva...T-paita threadless.com, housut Carlingsin miestenosaston WinWin chinot

 
Nyt kissa kierii sohvapöydän alla ja huutaa huomiota. Silläkin on varmaan Heikkiä ikävä.

Tamperrada

Meillä oli tänään kolmivuotishääpäivä, vietin ison osan siitä töissä ja Heikki nukkui kotona. Ei kun siis kirjotti biisejä, tietenkin ;) Tänään koin yhden niistä työpäivistä minkä takia olen ihan iloinen että tuo opparinkirjoitusprojekti alkaa parin viikon päästä. Ihmiset olivat kauhean vihaisia ja kireitä koko lounasajan. Neljä ja puoli tuntia ei ole aikoihin tuntunut niin pitkälle.

Kotiin päästyäni ajattelin meneväni pikku nopposille. Suunnittelin vartin power napia, heräsin kolmen vartin päästä. Tarkoittaakohan se sitä että nukuin kolmet power napit putkeen....

Olimme kamujen kanssa puhuneet tekevämme pienen kierroksen Tamperradan varjolla. Omassa työpaikassanikin noita pintxoja on myyty nyt pari päivää ja senkin myötä pistikin hieman kiinnostamaan minkälaisia muut ravintolat ovat saaneet aikaiseksi.

Kuusi ravintolaa kiersimme kymmenestä, en olisi ikinä voinut uskoa että pieniä suupaloja voisi joutua odottamaan yli puolta tuntia. Kolmessa paikassa näin kuitenkin kävi. Kuvia retkestä en muistanut ottaa, innostus pikkupalasista oli paljon suurempi kuin kiinnostus kuvien räpsimiseen. Valitettavasti Tamperradan sivuilla olevat kuvat eivät myöskään tee annoksille kummemmin oikeutta. Sinun pitänee siis itse käydä päättämässä oma voittajasi.

Meidän poppoo aloitti kierroksensa ravintola C:n hiljaisesta nurkasta. Pelmahdimme paikalle ja koko hiljainen ravintola tuntui vielä hiljaisemmalle, emme ehkä aivan sopineet kalustukseen. Rohkeasti silti maistelimme kutunjuustolla päällystetyn rievän, maistui kyllä ja palvelukin oli kaikesta huolimatta kivaa. 

Toisena suuntasimme Piemonteen jonka pintxoista olimme jo ehtineet kuulla paljon hyvää, odotukset olivat täten korkealla. Ravintola oli puolillaan, joten oletimme toki että tuollaiset pienet makupalat saisi pikapikaa, emme siis tilanneet juomia. Voi mikä virhe! Puoli tuntia meni siihen, että saimme nuo kahden euron pikkuleipäset kätösiimme. Herkkuja ne toki olivat mutta eivät missään tapauksessa odottelun arvoisia. Leipien lisäksi nielimme harmituksemme ja jatkoimme matkaa Ineziin.

Inezin pintxot taisivat olla oikeaoppisimmat kokemistamme. Itse otin täytetyn paprikapintxon eikä se ollut millään lailla pettymys, ei mitenkään erikoinen, maistuva kyllä. Tarjolla oli myös kampasimpukkaa ja härän kieltä, molemmat kelpasivat maistajilleen. Inezissä ei tarvinnut terassin penkkejä kauaa kuluttaa, seuraavana vuorossa olikin työpaikkani.

Trattorian pintxot olivat minulle jo eiliseltä tuttuja, sieltä löytyy neljää erilaista. Näissä pintxoissa plussaa saapi se, että suolaisen kilpailijan lisäksi tarjolla on myös makeaa. Oma suosikkini onkin nimenomaan tuo maitosuklainen pikkuherkku. Pintxot saivat myös seuralaisiltamme kiitosta siitä, että olivat vitriinissä valmiina nappailtavaksi, ei tarvinnut odotella kuin tarjoilijaa ojentamaan kökkösiä lautasille.

Trattoriasta matkasimme Huberiin josta löytyi ehdoton voittajasuosikki. Harmiksemme jouduimme taas leikkimään odotusleikkiä, lähes puoli tuntia siihen meni, mutta häränhäntä, ankanmaksavaahto ja briossi veivät kaikilta kielen mennessään. Huberin pintxo ei taaskaan ollut kenties oikeaoppinen, mutta maukkainta se oli ehdottomasti.

Viimeisenä suuntasimme Tuulensuuhun jonka nyt jälkiviisaana olisimme jättäneet väliin. Paikalle saavuttuamme saimme tietää että kilpailijapintxoon kuuluva juusto oli jo ehtinyt loppumaan, tilailimme siinä kuitenkin muutaman maisteltavaksi, odotimme yli 45 minuuttia. Odoteltuamme aivan liian kauan saimme paahdettua patonginsiivua erinäisten päällisten kera, yksikään ei ollut millään lailla erikoinen. Itseasiassa tuntui että olisin itse voinut varmaankin valmistaa parempaa paahtoleipää, ihan tuolla omassa keittiössä...

Päällimmäiseksi jäi mieleen Huberin naminamipintxo ja odottelu. Eniten itse tuli ihmeteltyä tarjoilijoiden täydellistä välinpitämättömyyttä asiakkaiden odotteluun. Kuluneen kesän aikana olen tottunut siihen, että käydään kertomassa asiakkaalle jos ruuassa menee pidempään kuin vartin verran. Se ei ole mikään järjettömän vaativa toimenpide mutta eleenä kuitenkin suuri, asiakas taatusti arvostaa sitä että juuri hänet huomioidaan ja keittiö saa aikaa annosten valmistamiseen.

Voisin illastamme jauhaa pidempäänkin mutta tämä saanee riittää. Päivän päätteeksi perhe uppoutuu Dexterin tarinoihin. Pakotin muuten Heikin ottamaan illan päätteeksi fäshöönkuvan päivän paidasta.

Edustusvaimolla yllään neuletakki Seppälän lastenosastolta, t-paita society6.com, Wolverine laukku play.com, farkut JC Pep! Skinny, kengät Vans

Sunnuntai

Viimeinen Helsinki-päivämme alkoi tietenkin hotelliaamiaisella. Melkein pelästyin kun saapuessamme vesimeloneita ei näkynyt missään! Siinä sitten mutisin pienen tovin pekonia mussuttaessani, mutta onneksi sain pian kokea ilon hetkiä kun melonikulho täydennettiin ja siitä sitten lapoinkin lautaseni kukkuralleen vesimelonia. Nom nom!

Aamu-unisina menimme vielä tuhisemaan hetkeksi ennen kuin huone piti luovuttaa ja siitä suuntasimmekin Tikkurilaan. Olimme päättäneet tullessamme menevämme Heurekaan, siellä kun näytti olevan tuo vallan jännittävä Body Worlds näyttely. Ihmisen anatomia on mielenkiintoinen asia, varsinkin kun näytteillä on aivan aitoja ruumiita. Tokihan niitä on käsitelty mutta jokainen niistä on silti joskus ollut jonkun ihan oma keho. Kuvia ei näyttelystä ole, valokuvaaminen oli kielletty. Ensimmäisiä luurankoja tuijotellessa oli kauhea olo, pelotti ja kiinnosti samaan aikaan. Ihmisten toiminta ihmetytti, siellä jengi vaan tökki ja rapsutteli niitä jonkun luita vaikka joka paikassa mainittiin koskemisen olevan kiellettyä. Onneksi pystyin suurimmaksi osaksi keskittymään itse näyttelyyn enkä muiden ihmisten touhuihin. Kyllä se oli jännittävää! Ruumiit ovat muuten näytteillä Heurekassa vielä syyskuun 22. päivään saakka.

Ruumiiden jälkeen kävimme toki kiertelemässä Heurekan pysyviä näyttelyitä. Eipä siellä kauheasti mitään uutta viime kerrasta ollut, hauskaa silti. Tuntui vain vähän sille ettei asiat kiinnostaneet aivan niin paljon ruumiiden perään, ymmärrettävää kenties.

Me ollaan aika pelottava yhdistelmä

Minulle selvisi että mieheni sukunimi on huomattavasti harvinaisempi kuin tyttönimeni. Kyllä kelpaa olla harvinainen! Olen myös ainutlaatuinen, ainakin niihin muutamaan tuhanteen ihmiseen verrattuna jotka ovat Heurekassa tehneet kymmenen kysymyksen ainutlaatuisuustestin.

Kiipesin sillalle, se hajosi ensin, siksi hieman jännittynyt ilme. Paita threadless.com, farkut JC Pep! Skinny

Heurekasta suuntasimmekin kotiin ja merkkari jo olikin tainnut hieman odotella. Molempia kuitenkin vaivasi pieni urheilun puute joten pientä lenkkeilyhommaa olikin vielä tiedossa. Itse haluan aina juosta yksin joten patistin miehen yksin lenkille ja tein ensin pienen juoksuun valmistavan joogan. Ihanassa elokuun lämpimässä auringonpaisteessa juoksin menemään. 5km hujahti puolessa tunnissa, naama oli suorituksen jäljiltä räikeän punainen.

Millaiset juoksumaisemat sulla on?

Juoksun perään toimitin vielä toisen pienen joogan ja sitten olinkin täysin valmista kauraa.

Miksiköhän ihmiset tuijottaa kun juoksen...

Juoksuvaatteiksi löytyi Adidaksen pöksyt, urheilupaita H&M, päällimmäisempi paita Seppälän lastenosastolta, tietenkin :D

Ilta sujui lähinnä telkkarin edessä, ensin katsoin Yleltä Siltaa, aivan järjettömän hyvä Ruotsi/Tanska yhteistyö. Harvemmin kiinnostun mistään pohjoismaisista sarjoista, mutta useiden kehujen jälkeen alkoi Silta kiinnostamaan, eikä suotta!

Sillan jälkeen vietimme miehen kanssa pari hetkeä Dexterin seurassa. Aloitimme sarjan vahtaamisen joskus kevään lopulla, tällä hetkellä tahkoamme läpi kautta 5. Tuokin ohjelma pitää otteessaan, kyllä muutama verinen murha illassa piristää aina kummasti.

Ei kai tässä muuta kuin virkistyneenä uutta viikkoa kohti!