Tämä tauti ei lähde sairastamalla!

Mun DIY-sairaus vaan pahenee! Viimeisen viikon aikana mä olen maalannut hattutelineen ja kolme pinnatuolia. Parina iltana olen viettänyt kylpyhuoneen lattialla aikaa kun olen vähän tuunaillut meidän pesukonetta. Kyllä! Maalaamiset hoidin niin, että hioin yhden tavaran, maalasin sen, annoin kuivua yön yli, maalasin toisen kerroksen ja seuraavana päivänä otin seuraavan tavaran käsittelyyn.

Yhteensä näissä hommissa meni siis kutakuinkin viikko, uppouduin kyllä tosi intensiivisesti niihin nyt kun oon saanut kaikki kouluasiat pois. Nauratti ihan törkeesti miten paljon naapureita kiinnosti mun hiominen. Toki mä toimitin sen tossa meidän alaoven edessä mistä ramppas jengiä eestaas, mut silti. Jotenkin liikuttavaa miten keskellä kaupunkia ihmisiä silti tuntuu kiinnostavan naapurien touhut. Ei mua haittaa, kiva jutskailla ihmisten kanssa.


Seuraa kuvatuskaa:

Tuolit kaikessa komeudessaan, yhdessä nätissä kasassa.
Kyllä, he ovat erivärisiä <3

Kuva lähempää, tietenkin :D

Pesukonetta tuunailin ilmastointiteipillä, näin intternetissä kuvan raidallisesta pesukoneesta ja pilkullisesta kuivaajasta. Raidallinen pesukone oli pakko saada ja hieno siitä tuli!

Mä tiedän, ettei noi raidat ole ihan suoria, mut meidän perhettä ei kiinnosta.
Toi on ältsin hieno noinkin ;)

Mä olen niin ylpeä itsestäni, touhuaminen on kivaa. Tässä tehdessä on vaan tullut taas pieni katumus siitä, kun jätin monta vuotta sitten puuartesaanikoulun kesken. Se oli kieltämättä ihan kivaa hommaa, en tiedä oliskohan silläkään tutkinnolla mitään töitä saanut. Vaan tuntuu ettei nykyään saa töitä millään tutkinnoilla tai taikatempuilla. Nooooh, ainakin voi kotona touhuta ja laittaa tavaroita kivaksi. Nih!

Heikko pää

Onpas ollut pitkä tauko. Rehellisesti sanottuna unohdin. Unohdin kirjoittaa, olin vähän väsynyt, oli vähän jänniä päiviä. Olin torstain ja perjantain pitkästä aikaa iltatöissä, kivaa oli, mutta kun meni niin myöhään, en kotiin tultuani jaksanut tehdä yhtään mitään joten kirjoittelu jäi. Perjantai oli varsinkin jännä, olin virallisten jatkojen alakerrassa töissä. Näin monen monta Linnan juhlien vierasta, palvelinkin muutamaa, yhden arvostetun herran vaimo sanoi minua suloiseksi, pelkäsin kotiinmenoa mellakoiden (joista en aio tämän enempää puhua, on ärsyttänyt ihan tarpeeksi muutenkin koko homma) takia, onneksi turhaan. Lauantai ja sunnuntai menivät jotenkin vähän sumussa, en tiedä miksi olin niin väsynyt, lauantaina lähdin kavereiden pikkujoulukemuista jo yhdeltätoista kotiin, väsytti niin paljon, olen aika hurja bailaajamisu. NIIN, ja mun diy sekoilu jatkui taas, olen nyt hionut ja maalannut kaksi pinnatuolia. Päätin, että hoidan tuolin kerrallaan niin ei tule mitään typerää ressiä. Nyt on yksi musta tuoli ja yksi violetti, tosin violetti kaipaa vielä toista maalikerrosta jonka se saa huomenna. On kyllä naurattanut kun hion tuoleja tossa meidän alaoven edessä. Siinä saa kyllä naapureilta huomiota ja kaikkia kiinnostaa mitä teen ja minkä värinen tuolista tulee ja onpa hienoa ja mun valitsemat värit on tosi trendikkäät. Hyvä et he tietävät kun eivät niitä värejä ole edes nähneet :D

Ai niin, kuvia tuoleista tulee tietenkin sitten, kun kaikki ovat valmiita. Tietenkin ;)

Mä olen monena aamuna herännyt takaraivossa jyskyttävään huonoon omatuntoon kun en kirjoita mun opparia. Onneksi se menee aika nopsaan ohi kun muistan ettei mun tarvitse enää mitään kirjotella. Aika vapauttava tunne, mut toisaalta ärsyttää ihan suunnattomasti joka aamu herätä vähän huonolla mielellä. No ehkä mä pääsen tosta tunteesta eroon viimeistään sen jälkeen, kun ollaan vietetty joulu Kanarian lämmössä. Höhöhööö :D

Se hämmentää vieläkin, joulu jossain muualla kun Suomessa. Eihän se mitään haittaa, mutta tuntuu jotenkin omituiselta. Ehkä sen kestää, siellä on varmaan ihan lämmin kuitenkin ;)

Lauantaina ennen lähtöä katsoin peiliin, ylänurkassa joku tuijotti.
Tossa näkyy muuten myös vähäsen toi mun maalaama hattuteline, vaaterekistä on siis vihdoin päästy eroon, jeeee!

Nyt mä taidan vetäytyä ton kolmekymppisen synttärisankarin viereen katsomaan uusinta Homelandia. Viimeks jäi ainaki vähän turhan pelottavaan kohtaan. Mitenköhän selviän ku Once Upon a Timekin oli tänään tosi jännä.....

Huojennus

Tänään olen hengitellyt kauhean vapaasti. Kaikki opintopisteet on nyt kirjattu koulun puolesta nettiin, olen ihan ihan ihan oikeasti siis tehnyt nyt kaiken mitä enää tarvitsee. Vaikka eilen jo sanoinkin niin, en siltikään uskaltanut olla täysin varma, koska AINA tulee jotain ihmeellistä. Nyt se valmistuminen sitten on taas hitusen lähempänä, niin jännää :D 

Olenkin sitten tänään istunut työpaikan palaverissa ja kävin etsimässä meidän synttärikekkereille vaatteita (VERONPALAUTUKSET OUJEAAAAS), ei meinannut löytyä ollenkaan ja alkoi hermot palamaan. Onneksi ihan yllättäen löytyikin kaksi paitaa :D Toisen ostin vaan siksi että se oli niin äärimmäisen halpa ja sopii moneen käyttöön, toinen olikin sitten vähän sellainen pirtsakan värinen, sellainen on kiva laittaa synttärikekkereille. Olenkohan siis maininnut, miten vaikeaa mun on kiertää kauppoja. Äidiltä on periytynyt sellainen ihana vaiva, että kun olen viettänyt noin puoli tuntia kaupungilla, niskahartiaosasto lukkiutuu ja alkaa jumalaton päänsärky. Siihen ei auta syöminen eikä juominen, ainoastaan koti ja vaaka-asento. Ihan uskomatonta. Tämän vuoksi suoritan yleensä ostokseni kotona, nettikaupoissa. Ja nepä ovatkin tänään taas hieman laulaneet (VERONPALAUTUKSET OUJEAAAAS). Jea!

DIY-hullaannus jatkui myöskin taas tänään. Hioin eteisen hattuhyllyn ja maalasin ensimmäisen maalikerroksenkin jo, huomenna toinen. Päästään VIHDOIN eroon tuosta eteisen vaaterekistä. Se tuntui alussa ideana tosi hyvältä, en ole enää samaa mieltä. Kengät ei mahdu mihinkään ja eteinen on tosi tukossa. No, onneksi otin maalausvermeet kauniiseen käteen ja pistin toimien. Eihän siinä maalaamisessa mennyt kuin vartti, taas on tullut vaan vetkuteltua, ihan huvikseen :D Kuvia varmaan seuraa kunhan saan kaikki systeemit säädettyä. Ihanaa tällainen pesänrakennushullaantuminen. Varmaan johtuu siitä ettei tarvii mitään koulujuttuja ajatella. Tätäkö ne normaalit ihmiset tekevät kodeissaan?

Eilen katseltiin Ripper Streetiä. Kaksi jaksoa enää kaudesta jäljellä, oli aika tosi surullinen olo tuon jakson jälkeen, se oli aika intensiivinen ja melkoisen dramaattinen. Mun mielestä ihan ehdottomasti edelleen tämän hetken paras sarja. Henkilöhahmot on ihan älyttömän hyviä, en voi tajuta miksei mun tutut katso sitä :D Hyvistä sarjoista tulikin sitten mieleeni Vikings. Odotan ihan hirmusti sen alkamista. Joskus keväällä sitten. Odotellessa voi kuunnella tätä biisiä. Tämä biisi on hyvä biisi!

Mun alko yhtäkkiä tehdä kauheesti mieli kaakaoo. No, lauantaina saa sitte herkkuja.

Tämä maanantai ei ole maanantai ollenkaan!

Ei vitsi, ei vitsi, ei vitsi! Tänään kävi aivan kivasti! Oppari on onnellisesti saatettu verkkokirjaston syövereihin, opparin ohjaaja lupasi siitä kolmosen, lisäksi kirjottelin opolle vertailevan raportin kahdesta työpaikasta ja sain oppariin liittyvän markkinointisuunnitelman viimeisteltyä. Laitoin valmistumishakemuksen menemään ja vein myös kulkukortin TAMK:lle takas kuten myös kirjaston kirjat. Tämä on kuulkaas sellaista jännää etten edes tajua! Mä ihan oikeasti pääsen tuolta koulusta pois! Ihan hirveesti tullut jotenkin tapeltua tässä syksyn aikana kaikesta ja stressattua ja oltua vihainen, nyt on vihdoin aikaa olla iloinen ja tyytyväinen. Toi kolmonen on mulle aivan hyvä arvosana, mua ei oikeastaan edes kiinnosta yhtään minkä mä siitä opparista saan, kunhan pääsen pihalle tuolta koulusta mahdollisimman nopeasti. En ole oikein koskaan ollut mitenkään arvosanojen perään. Tiedän myös etten ton opparin eteen nähnyt läheskään niin paljon vaivaa kun olisin voinut ja sen kyllä näkee.

Niinkuin kerroin Facebookissa, toi muki on mun pään kokoinen.
Pystyin menemään sen taakse piiloon, ihan oikeasti.
Ihanaa <3

Eilen käytiin pitkän odotuksen päätteeksi Wayne's Coffeessa kaakaolla. Otin isoimman, kermavaahdolla JA vaahtokarkeilla. Oli ihan mahtavaa ja eniten ansaittua! Kolme viikkoa kituuttelin menemään ilman herkkupäiviä ja todella rajoitetuilla kaloreilla ja voi kuulkaas, 3.2kg tippui eikä se ollut mitään nesteitä. Vatsasta on selvästi lähtenyt ihan oikeaa rasvakerrosta pois, sen pystyy tuntemaan! Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni olen pari kertaa todennut olevani oikeasti hoikka, se on jännittävä tunne. Tästähän jatketaan nyt niin, että ennen joulua vetelen kyllä arkipäivät ihan yhtä tiukasti, lauantaisin sitten herkutellaan kun on pikkujouluja ja on synttäreitä ja mitälie. Tammikuussa taidan vetäistä tällaisen uuden putken, jos vaikka lähtisi vielä enemmän tavaraa. Oujeas! :)

Tänään oli myös ihan oikeasti kiva maanantai siitäkin syystä, että tää mun DIY-meininki ei ota loppuakseen. Kävin vihdoin maalikaupasta hakemassa maaleja meidän keittiön pinnatuoleille. Ne ovat siis odotelleet maalattavaksi pääsemistä viime maaliskuusta lähtien. Eli oli jo aikakin. Ostin kolmea eri väriä, mun mielestä on ihanaa, että noi tuolit voivat olla erivärisiä, niistä tulee tosi söpöjä. Kaiken lisäksi maalikaupan setä antoi mulle 25% alennusta kaikesta. Se on vissiin noissa isommissa maalikaupoissa tapanakin, että annetaan alennusta vähän miten sattuu. Mutta 25%, se kuulostaa mulle ainakin aika paljolle. Ehkä mä olin sit vaan niinkun tosi kiva :D Otan kuvia tuoleista heti kun saan ne maalattua, sitten tässä joskus joku päivä kun huvittaa taas :D

On ihanaa kun on nyt aidosti iloinen ja tosi kevyt olo, tätä fiilistä pitää vaalia. Tällä viikolla on paljon töitä, sekin on mahtavaa. Ja arvatkaapa vaan kuka on Linnan virallisilla jatkoilla perjantaina töissä...................

Ai kauheeta!

Mulle iski tänään ihan kauhea tauti, ihan just nyt illalla! DIY!!! Hakkasin nauloja seinään ja lauleskelin menemään. Mitä on tapahtunut? Varmaan johtuu siitä liitutauluseinästä, nyt koko homma on lähtenyt ihan hanskasta! Millä tämä parannetaan?

Ripustin mun KAIKKI kaulakorut tohon eteisessä sijaitsevaan nurkkaan.
Huomasin samalla, ettei mulla olekaan niin paljon kaulakoruja kun luulin, siksi tuolla roikkuu myös yksi ihana perhospanta.

Miten naulojen seinään naulaaminen voi olla niin kivaa? 12 naulaa ja oli ihan sellainen olo, että mä olisin oikeasti tänään tehnytkin jotain!

Korvikset löysivät myös seinälle, vastakkaiselle puolelle.
Tosin vielä on vähän auki, että mihin nuo nappikorvikset saisi laitettua, nyt ne ovat vähän hassusti tuolla päällä möllöttämässä.
Ideoita otetaan vastaan ;)

Eilisen kiukuttelun jälkeen oppari- ja valmistumisrintamalla alkoi tapahtuakin jotain. Opparin ohjaaja on sitä mieltä, että opparin voi tiputtaa Theseukseen, siis heti kun hän saa sen minulle lähetettyä takaisin. Abstraktin lähetin tänään äikän opelle ja se tuli vielä illalla takaisin, ei tarvittu korjauksia. Puuttuva harjoittelu kuulemma hoituukin yhtäkkiä sillä, että kirjoitan kahta työpaikkaa vertailevan raportin opolle. Jos eilen illalla ketutti aivan sydänjuuria myöten, tänä aamuna itkin luettuani sähköpostit. Toisin sanoen, jos kaikki menee nyt jouhevasti, mä valmistun päivän sen jälkeen kun olen täyttänyt 31. Vähemmästäkin tulee itku <3