Tyyli ennen kaikkea!

Kun mies tekee vaimolle kuntosaliohjelman ma/ke/pe ja sanoo keskiviikon olevan "vähän sellainen kevyempi", sitä miestä ei sitten kannata uskoa. Olen salin jäljiltä ollut aivan kuollut koko päivän. Ainakin päästiin takaisin Powerhouselle. Vaikka se onkin hiukan kauempana, se on silti tuttu ja turvallinen ja siellä on tilaa tehdä ja touhuta. Treenaaminen on yllättävän paljon kivempaa, kun ympäristö on kohdillaan. Olihan tuollakin aikoinaan aluksi vähän jännää ja vaikeaa, mutta tänään se tosiaankin tuntui kivalta ja helpolta. Jee.

Salin jälkeen en olekaan sitten osannut tehdä oikein mitään. Möllötellyt vain. Onhan sekin välillä aivan jees toki, mutta ei nyt joka päivä tartteis vaan möllötellä :D

Mulle tuli vihdoin maanantaina Threadlessilta joulukuun alussa tilaamani paidat. Okei, ymmärrän kyllä, että tässä välissä on ollut kaikenmaailman jouluja ja pyhiä, mutta yli kuukauden kesti tuolla paketilla, ei mene oikein kaaliin. Mutta tästä johtuen, piiiiitkästä aikaa paitakuva ;)

Furr Division, tän voi aina laittaa keikoille hämäämään musadiggareita :P

Ja sitten muodin huipulle! Mieheltä sain hienot leppardipöksyt joululahjaksi ja ne päällä pyöriskelen aina kotona. Harmillisesti he ovat muutamassa viikossa haalineet itseensä näppylöitä, mutta eihän se kotona haittaa ;)

Viimeisintä huutoa nämä pökät.
Villasukat ovat anopin käsialaa <3

Vielä haluan tähän näin laittaa todistusaineistoa eiliseltä kun vihdoin laitoin läppärin pois ja kissa tunki kainaloon.

Takana näkyy hienosti Ikeasta hankittu pöwwötyyny ja mun käden ympärille on kietoutunut äidin tekemä torkkupeitto.
Etualalla onnellinen ja uninen kiffa.

Ei lähe

Mulla ei oo tänään oikeen mitään asiaa. Oli niin raskas sali (vaikka sen piti olla sellanen vähän kevyempi kun ei ollut mitään yhtä isoa liikettä) etten pariin tuntiin sen jälkeen saanut puhuttua mitään. Sit olen vaan katsonut ohjelmia ja istunut sohvalla, yrittänyt syödä silloin kun on ollut syömisen aika. Jännittävää siis kerrassaan.

Tämän päivän perusteella voin kuitenkin kertoa, että BBC:n minisarja The 7.39 kannattaa katsoa. Se oli kovin jännä, mutta samalla valloittava, hahmot oli tosi hyviä ja uskottavia, kyllä britit osaa. Tämän päivän perusteella osaan myös sanoa, että olen löytänyt toimivan mikromukikakun reseptin joka ei myöskään ole kaloreilla pilattu. Osaan myös sanoa, että haluan tämän tai tämän, kun tolla puhelimen kameralla kuvien ottaminen on näemmä aika turhaa eikä niistä tule hyviä kuin tuurilla. Molemmat on myös kamalan söpöjä, niidenkään hyvyydestä en toki tiedä, mutta varmasti tulee parempia kuvia kuin tolla satatuhatta kertaa lattialle pudonneella Lumialla :D

Loppuun ihastuttavan kaunis kappale, johon tutustuin katsoessani In The Fleshiä (kakkoskautta odotellessa...) viime keväänä. Video on yhtä masentava kuin biisikin...

 

Lähes herkuton marraskuu

Mä olen vähän yli viikon salaa syönyt vähemmän kun normaalisti :D Miehen kanssa ajateltiin ihan tälleen tutkimusmielessä katsoa mitä mulle käy kun jättää herkkupäivät (=lauantainen ähkymättö) pois marraskuun loppuun asti ja pitää kirjaa syömisistään. Ennen kaikkea, pitää kalorit suhteellisen matalana. Nälkää ei ole ollut, vähän sellasta pientä vatutusta välillä, muttei mitään elämää suurempaa. Tiedän ettei kolmessa viikossa tule tapahtumaan mitään maailmaa mullistavaa, siitä huolimatta tämä on jännittävä ihmiskoe ja ehkäpä tästä taas jotain hyviä tapoja tarttuu tähän törppöön.

Ruoka ja syöminen kun tuntuu nykyään olevan verrattavissa uskontoasioihin niin ennen kuin joku nyt tulee kertomaan omia mielipiteitään asiaan, haluaisin tähän mainita että jokaiselle on se oma juttu. Jos tämä toimii mulla, se ei ehkä tarkota että se toimii sulla, mutta se ei tarkoita sitä, että tämä keino on väärin ja sinun oikea.

Pitäis varmaan ostaa pikkuhiljaa tollanen balettipuku ettei aina olis t-paitakuningatar :D
Kuva.

Tämän hetkinen systeemi on siis seuraavanlainen: salilla käydään ma, ke, pe, tanssitunti tiistaisin ja baletti lauantaisin. Päivinä, joina ei ole reeniä, syön 1000kcal, treenipäivinä 1200kcal, painotus kuitenkin toki sillä että joka aterialla tulee proteiinia syötyä. Noi määrät kuulostaa erittäin pieniltä, mut mun kehossa on jotain häikkää siinä mielessä, että isommat kalorimäärät pistää painon noususuhdanteeseen.

Helppo nakki ;)
Kuva.

Vaikeintahan tässä nyt on tosiaan se, ettei lauantaisin herkutella. Viime lauantai meni yllättävän iloisesti, olen vieläkin aivan järkyttynyt siitä, että minä onnistuin olemaan karkitta ja ranuitta koko päivän eikä vieläkään ole paha mieli. Saattaa olla että näillä oli jotain osuutta asiaan. Olin ihan varma, että nyt tulee ostettua sontaa, jotain ihan kamalan pahaa. Olin väärässä. Ihan kuin olisi sipsiä syönyt, ja miten hyvää se olikaan! :D Ja niin, kyllähän noihin kaloreihin on jäätelöä mahtunut. Yllättävän paljonkin. Ei haittaa :D

Ei sillä etteikö kiinnostaisi nämä...
Kuva.

Viikon aikana painoa on kuitenkin tippunut kilon verran ja senttejä vyötäröltä yksi, navan kohdalta kaksi. Ei paha ;) Itsehän oletin, että aikaisintaan viimeisen viikon loppupuolella vasta saisi nähdä jotain konkreettista, siitä näkökulmasta katsottuna tämä oli ihan kiva juttu :D

Mmmmm, kirpsakoita matosia <3
Kuva.

Kattoo taas mihin tämä viikko akkaa vie. Sohvalta ei taideta edelleenkään siirtyä kauheasti treenejä kummemmille alueille, koskakohan sitä alkais elämään taas heräilemään :D

Koomailuhommia

Jokseenkin olleet aivot eräänlaisella lomalla koko viikon. Energia riittää justiinsa siihen että käy salilla tai tanssitunnilla, jonka jälkeen keho ja pää ovat aivan katkipoikki. Minkäänlaisia ajatuksia ei oikein pysty tuottamaan, olen hyvin ihmeissäni että sain tänään tehtyä kypsyysnäytteen koululla. Muistin tarpeeksi asioita mitä olen tuohon oppariini kirjoittanut, eli ohjaajan puolesta se on ihan selvä nakki, vielä pitää äidinkielen opettajan tuo tarkistella. Veikkaan että sieltä mennään sitten nippanappa läpi. On kyllä jokseenkin huvittava tämä Suomen systeemi. Opiskelet englanniksi, teet kaiken englanniksi, jopa opparisi, loogisesti teet kypsärin suomeksi...Ohjaajan kanssa kun käytiin läpi tuota mun raapustelmaa, välillä hävetti millaisia anglismeja sinne tekstiin oli salakavalasti hiipinyt. Tällaista tämä nyt sit kai on.

Mä veikkaan, että toi aivojen tyhjäkäynti on myös vaikuttanut osaltaan siihen, että heräsin eilen taas kerran siihen, ettei musiikki tunnu miltään. Mikään ei herätä minkäänlaisia fiiliksiä ja olenkin tässä pitänyt mieluummin taustalla telkkaria päällä musiikin sijaan. En edes katso sitä, jotain meteliä vaan pitää olla. Aika huolestuttavaa, mähän rakastan musiikkia. Mies just eilen sanoi, että kun mä olen niin lahjakas musiikkiasioissa niin varmasti koenkin musiikin jotenkin aivan eri lailla kun perus musiikin kuluttaja. Vaikea mennä sanomaan kun en ole muiden päiden sisään oikein koskaan päässyt vierailemaan niin kattavasti. Olen kyllä melkoisen varma että tämäkin nykyään suhteellisen usein vieraileva musiikkikaamos poistuu taas piakkoin, kunhan löytyy taas joku ihana biisi, jota voi soittaa toistolla tuntikausia putkeen.

Onneksi aina on eläinvideoita ;)

Pyykinpesu

Meillä pestään pyykkiä vähintään kerran viikossa. Pyykkikori tulee täyteen, laitetaan pyykit koneeseen ja pestään nestemäisellä OMO Colorilla (äiti on sanonut että se on parasta). En ole koskaan tajunnut ihmisiä jotka pystyy olemaan pesemättä pyykkiä moneen viikkoon. Siis miten se on edes mahdollista? Ja anteeksi vaan mut miten paljon vaatteita ihmisellä voi olla ettei niitä tarvitse moneen viikkoon pestä? Entäpä alkkareita? Mun päähän ei ihan oikeasti mahdu tämä asia, ei lainkaan.

Meillä kaikki vaatteet ovat pääsääntöisesti mustia taikka muuten tumman värisiä. Mulla on yksi valkoinen hihaton paita ja kaksi valkoista kauluspaitaa. Kaikki nämä ovat töitä varten jos joskus harvoin joutuu tekemään tilaustarjoilukeikkoja. Yleensä ne viettävät aikaansa pyykkikorin alimpana koska tuntuu aina niin turhalle pestä puolityhjää konetta. Toisaalta, muita valkoisia vaatteita ei kuitenkaan ole, eli miksipä niitä sitten ei vaan pesisi heti pois. Siksi kun se tuntuu niin pahalle. Sitten kun on kiire ja pakon edessä on pakko pestä ne kaksi paitaa, ei tunnu enää niin pahalle, ei edes haittaa enää lainkaan. Ihmisen mieli on jännittävä.

Meidän liikuntaharrastuksetkin sanelevat sen, että pyykkikori täyttyy usein erittäin nopeasti, jos jompi kumpi on kipeänä eikä pääse reenaamaan, sen kyllä huomaa pyykkikorista. Jotenkin tuntuu ettei se täytykään yhtäkkiä lainkaan vaikka mä en koskaan käytä yhtä t-paitaa yhtä päivää pidempään (sanomattakin selvää että tämä pätee myös alkkareihin).

Joskus kinastelin Lissun poikaystävän kanssa siitä missä asteessa pyykit pitää pestä. Hän oli sitä mieltä että 60 astetta sen olla pitää, minä intin ja pysyin kannassani, 40 astetta, aina! Tässä kesän aikana muuten myös todistin väitteeni oikeaksi, kerran pesin pyykit kuudessakympissä, oli muuten lähes uudet, söpöt pinkit urheilurintsikat entiset tuon reissun jäljiltä. Neljäkymppiä on meidän perheen pyykinpesussa parempi ratkaisu. Joku kitisi juuri jossain etteivät bakteerit ehdi kuolemaan tuossa 40 asteessa, mä nyt tässä kovasti väitän että meidän vaatteet eivät ole missään liassa ja mudassa uitettuja, niissä tuskin on ns. normaaleja bakteereja kummempia kavereita. Meille ei tule rutto vaikka meidän pyykit onkin pesty alhaisessa lämpötilassa. Ja niin kauan ku jopa miekkosen vaatteet tuoksuvat pesun jälkeen pesuaineen raikkaille, voisin kuvitella että suurin osa niistä hyikamalakammottavista bakteereista (joista osaa me varmaan muuten joka tapauksessa kuitenkin tarvitaan johonkin elämiseen tms.) ovat sieltä poistuneet pesuveden mukana. NIH!

Olin opparin lattialle kaatama. Pillow Fight Champion on sankarin näköinenkin.

Taidanpa tästä mennä pesemään yöpyykkiä. Seinänaapurina kun toimii hissi ja alakerrassa on kellari. Meillä on asiat kivasti :D

Rrrruokaaaaah!

Mullei oo Instagramia kun mulla on tollainen Lumia mihin ei ole saatu tollasia kreisihienoja sovelluksia. Se ei haittaa, mä voin silti ottaa ruuastani kuvia ;)

Mulla on nyt jotenki aivan järjettömän hyvät nämä päivän aikana syömäni ruuat. Usein ollut jotenkin vaikeaa miettiä että mitä söisi ja sitten monesti jääkin helposti syömättä ja sitte kiukuttaa. Varsinkin kun urheilee viitenä päivänä viikossa, on kieltämättä melkoisen tärkeää syödä hyvin. Nyt mä olen ainakin neljänä päivänä syönyt erittäin hyvin.

Söin aamupalan joskus yhdeltä. Olen syönyt lähinnä munakokkelityyppistä ratkaisua viime viikkoina aamupalaksi mutta nyt on tehnyt parina päivänä mieli jenkkipancakeseja, löysin monta ohjetta protskupancakeseille ja ihan itse sovelsin niistä tosi hyviä naminamiversioita. Kaksi munaa, ½dl maustamatonta heraa, rkl kookosjauhoa, rkl maapähkinäjauhoa, veitsenkärjellinen ruokasoodaa, suklaasteviaa sen verran kun itsestä tuntuu. Taikina on melko löysää, mutta kun se oli ekalla kerralla niin tuhtia että noista tuli vähän kuivia. Olen myös kerran lisännyt suklaakauramaitoa hitusen taikinaan että tulis vähän kosteampia ystäviä. Tosiaan, taikinan löysyydestä johtuen noi on vähän hassun mallisia, se ei vie kyllä mausta pois yhtään. Päälle laitoin vähän voita sulamaan ja eilen ostamaani Walden Farmsin kaloritonta karamellikastiketta. Ihan sikahyvää, toi kastike on ihan älytöntä, ei voi uskoa että siinä ei oikeesti ole yhtään mitään. Sukraloosi maistuu jälkimainingeissa ihan pikkasen mut ei niin paljon että häiritsis. Kyllä on aika täydellinen aamupala joka pitää mahan täynnä monta tuntia. Nam!

Noi voit näyttää jotenkin kauheen isoilta nyt tässä, mut lautanen onkin sellainen semisti pienempi eikä mikään massive :D

Vähän kiwiä kaveriksi niin ei unohdu eri tärkeet hedelmät <3

Mä kävin päivällä koululla vihdoin uusimassa mun opiskelijakortin (ilmeisen selkeästi ihan vihoviimeistä kertaa) ja sain myös vihdoin yhden markkinoinnin kirjan mitä tarvitsen oppariin, tuli hyvä mieli että sain hoidettua asioita näppärästi alta pois. Eilen taisin kertoa että tukka on pysynyt lauantaista asti kiharalla, seuraa todiste ;)

Mun tukka on myös itsestään värjätynyt raidalliseksi, hurjaa :D

Päivällä söin jo turvalliseksi vaihtoehdoksi osoittautunutta kana-parsakaali-herkkusienisettiä. Mä olen kauhean nirso ja useimmiten haluan vaihtaa ruokalajia kahden päivän syömisen jälkeen. Tätä kaveria olen natustellut jo monen viikon ajan eikä vieläkään ole tylsää. No mistäköhän tämä johtuu? No siitä että sitä voi syödä kylmänä ja kuumana ja siihen voi laittaa aina eri kastiketta. TADAA! Kylmänä jos syö, paprikamajoneesi toimii kaverina erittäin hyvin, vähän niinkuin söis pastasalaattia ilman sitä pastaa, lämpimänä paras kaveri on bbq-kastike tai teriyaki, aivan sikahyvää! Tämä toimii ;)

Okei, ei näytä hyvältä toi lautanen kun sekotin siinä sen majoneesin ruokaan.
Mut nannaa on, usko mua ;)

Illan viimeisenä ruokana maistui jauhelihapihvi, ihan itse tehty. Mies sen mulle viime viikolla keksi kun mietiskelin että mitä ihmettä mä iltaisin söisin kun tulee kiukkunälkä. Helppo nakki, jauhelihaa, kananmunaa ja sipulia (mausteet tietty). Maistuu hyvälle ja sen voi tarjoilla erinäisten vihannesten kanssa. Mä söin tänään tomaatin kera.

Pihvin päälle löytyi vähän Hesen kurkkumajoneesia, sinappia ja ketsuppia (Heinzia tietenkin)

Joku tästä on varmaan jo keksinyt että meidän perheessä ei oikein olla mihinkään lihattomaan lokakuuhun osallistumassa. Treenimäärien kanssa toi proteiinien kanssa pelaaminen tulis vähän liian vaikeaksi. Kyllähän sitä väitetään että kasviproteiinikin toimii, mutta kun niitä pitää sitten osata yhdistellä kun se yksi ei vaan riitä (eikä mun maha kestä soijaa, et sekin on sitte siinä, kiitos vain). Hyvin menee :D Parasta noiden kahden päiväruuan kanssa on se, että ne voi valmistaa koko viikoksi etukäteen niin eipä tarvitse kun heittää lautaselle, lämmittää jos tarvii eikä muuta kun ääntä kohti. Hiiop!

Ruoka on hyvää, pepsimaxia mennyt kylkeen, kyllä ainakin ruuan suhteen elämä on ihan kivaa ;)

Päivän paita on kissa-aiheinen, se on kiva se. Eikä oo edes musta o.O

Halpa paita, H&M lastenosasto :D

Kengät

Muistin jo hetken että nyt olis ollut tiistai, vaan eihän se vielä ollutkaan. Mun upea muotibloggailu on nyt ehkä vähän tauolla kun aloitin tänään tuon mun oppariprojektin. Tarkoittanee sitä että vietän aikaan yövaatteissa, treenivaatteissa ja alusvaatteissa x'D Tästä johtuen ajattelinkin että keräilen sitten vaikka netistä kuvia vaatteista joita haluan mutta joita mulla ei jostain syystä ole.

Opparista puheen ollen, sain tänään aikaiseksi jopa sen verran että kirjoitin opettajille sähköposteja ja poistin muovit yhdestä vihosta jonka hankin joskus vanhan koulutusohjelman opparikurssilla ollessani. Tuohon vihkoon kirjoitin mitä olen tänään tehnyt ja mitä huomenna pitäis koittaa saada aikaiseksi. Selailin myös TAMK:n kirjastosivuilta muiden markkinointiin liittyviä oppareita, ne alkoivat jotenkin pelottamaan. Kaiken tuon lisäksi kävin salilla ja nukahdin sohvalle. Hienosti alkoi siis ;) Joka tapauksessa tuntuu sille että tässä alkaa pikkuhiljaa tapahtumaan ja olen varma että tulen opparini saamaan valmiiksi tämän syksyn aikana. Näin on!

Salivaatteet, Seppälästä löytyi lasten paita, se on hieno. Kun hikoilee, se hikoilee aluspaitaan noi sanat kivasti.

Mulla alkaa huomenna showtanssitunnit kesän jälkeen, olen aivan innoissani. Lauantaina on baletti enkä jaksaisi sitäkään odottaa. Tänä syksynä aion vihdoin hankkia ihan ikiomat kärkitossut joilla sitten tanssahdella. Ukkeli lupasi myös ostavansa mulle haluamani maiharit jos saan penkkipunnerrettua 60 kiloa. Tänään nousi sarjoissa jo 42.5, eli voi olla ettei enää kauaa mene. Tuo 60 kiloahan pitää nostaa vain kerran ja maiharit ovat minun! Kauhea tsemppimeininki päällänsä siis. Tämän päivän salilta saamani taisteluvammat ovat vain esimakua siitä mitä tänä syksynä vielä joudun kärsimään.

Tässä ovat nuo upeat Dr. Martensit jotka minulle on luvattu. Kuva Dr. Martensin sivuilta.

Kunnes tuon maksimini saan tehtyä, joudun pärjäilemään iki-ihanien Vansieni kanssa. Kuvaa mun monivärisistä leopardikengistäni en löytänyt mutta ne ovat kyllä mahtavat, Vans-rakkaus ikuisesti.

Paluu arkeen

Tänään jouduin takaisin töihin. Joutua on ehkä huono sana koska mä ihan tykkään mun töistä. Sattuipa nyt vaan käymään niin että jouduin tahtomattani parin viikon lomalle kun äänihuulet päättivät tehdä tenän. Ensin oli pienimuotoinen flunssa, sitten lähti ääni ja se on nyt kolmatta viikkoa poissa. Tällä hetkellä kuitenkin pystyy puhumaan jo sen verran ettei tarvitse puhelakkoa enää pitää, ainoastaan korkeammat äänet ovat vielä jääneet uupumaan. Tarjoilijan hommissa nyt vaan tuota ääntä tulee jonkin verran tarvittua ja tästä johtuen olin tosiaan hetken aikaa ihan vain kotona, äänetönnä. Tai no, niin äänetönnä kuin itse pystyn. Vaikka olisin ns. yksin kotona, täällä on aina kuitenkin tuo pikkueläin jolla on ihan hirveästi asiaa eikä aina muista olla hiljaa kun Merkkari haluaa että sen kanssa kommunikoidaan. Mä en vaan henno olla höpöttelemättä elukalle...

Ennen töihin lähtöä käytiin kuitenkin miekkosen kera salilla, tänään oli pakko lähteä, muuten olisi tullut viikon tauko eikä se nyt sovi lainkaan! Tein askelkyykkyenkkareita, muuten ei oikein mennyt hirveän nappiin, mutta sellasta se treenailu taitaa vaan olla.

Salivaatetus, laatukamaa as usual. Paita ja päällimmäiset pökät Seppälän lastenosastolta, alemmat pökät Stadiumin oma SOC, lastenosastolta nekin ;) Sukat ei voi mätsätä ikinä...

Muista päivän vaatteista ei nyt tullut kuvaa, olin lähinnä yökkärissä ja työvaatteissa. Kenties niistä työvaatteista ainakin voisi joskus raportoida, ovathan ne tyylikkään mustat.

Salin ja työpaikan väliä kulkiessa kuuntelin Welcome to Night Valen kutosjakson SoundCloudista. En ole yleensä oikein koskaan ollut kuunnelmien ystävä, mutta tämä Tumblrin avustuksella löytämäni neronleimaus on ollut viime päivien suosikki. Synkkää komediaa hyytävän hienolla miesäänellä höystettynä, kelpaa mulle. Yksin tirskuminen Siwan hyllyjen välissä on toki myös taitolaji mitä kannattaa harjoitella. Ihmiset tykkää yksin nauravasta henkilöstä, ihmiset eivät katso yksin nauravaa henkilöä mitenkään omituisesti.

Huomenna on meidän ihan oikea hääpäivä, ollaan tosiaan kestetty toisiamme kolme vuotta ihan virallisesti. Epävirallisesti kuun lopussa jo kuusi vuotta, elämäni hienointa aikaa, ehdottomasti ;)

Sunnuntai

Viimeinen Helsinki-päivämme alkoi tietenkin hotelliaamiaisella. Melkein pelästyin kun saapuessamme vesimeloneita ei näkynyt missään! Siinä sitten mutisin pienen tovin pekonia mussuttaessani, mutta onneksi sain pian kokea ilon hetkiä kun melonikulho täydennettiin ja siitä sitten lapoinkin lautaseni kukkuralleen vesimelonia. Nom nom!

Aamu-unisina menimme vielä tuhisemaan hetkeksi ennen kuin huone piti luovuttaa ja siitä suuntasimmekin Tikkurilaan. Olimme päättäneet tullessamme menevämme Heurekaan, siellä kun näytti olevan tuo vallan jännittävä Body Worlds näyttely. Ihmisen anatomia on mielenkiintoinen asia, varsinkin kun näytteillä on aivan aitoja ruumiita. Tokihan niitä on käsitelty mutta jokainen niistä on silti joskus ollut jonkun ihan oma keho. Kuvia ei näyttelystä ole, valokuvaaminen oli kielletty. Ensimmäisiä luurankoja tuijotellessa oli kauhea olo, pelotti ja kiinnosti samaan aikaan. Ihmisten toiminta ihmetytti, siellä jengi vaan tökki ja rapsutteli niitä jonkun luita vaikka joka paikassa mainittiin koskemisen olevan kiellettyä. Onneksi pystyin suurimmaksi osaksi keskittymään itse näyttelyyn enkä muiden ihmisten touhuihin. Kyllä se oli jännittävää! Ruumiit ovat muuten näytteillä Heurekassa vielä syyskuun 22. päivään saakka.

Ruumiiden jälkeen kävimme toki kiertelemässä Heurekan pysyviä näyttelyitä. Eipä siellä kauheasti mitään uutta viime kerrasta ollut, hauskaa silti. Tuntui vain vähän sille ettei asiat kiinnostaneet aivan niin paljon ruumiiden perään, ymmärrettävää kenties.

Me ollaan aika pelottava yhdistelmä

Minulle selvisi että mieheni sukunimi on huomattavasti harvinaisempi kuin tyttönimeni. Kyllä kelpaa olla harvinainen! Olen myös ainutlaatuinen, ainakin niihin muutamaan tuhanteen ihmiseen verrattuna jotka ovat Heurekassa tehneet kymmenen kysymyksen ainutlaatuisuustestin.

Kiipesin sillalle, se hajosi ensin, siksi hieman jännittynyt ilme. Paita threadless.com, farkut JC Pep! Skinny

Heurekasta suuntasimmekin kotiin ja merkkari jo olikin tainnut hieman odotella. Molempia kuitenkin vaivasi pieni urheilun puute joten pientä lenkkeilyhommaa olikin vielä tiedossa. Itse haluan aina juosta yksin joten patistin miehen yksin lenkille ja tein ensin pienen juoksuun valmistavan joogan. Ihanassa elokuun lämpimässä auringonpaisteessa juoksin menemään. 5km hujahti puolessa tunnissa, naama oli suorituksen jäljiltä räikeän punainen.

Millaiset juoksumaisemat sulla on?

Juoksun perään toimitin vielä toisen pienen joogan ja sitten olinkin täysin valmista kauraa.

Miksiköhän ihmiset tuijottaa kun juoksen...

Juoksuvaatteiksi löytyi Adidaksen pöksyt, urheilupaita H&M, päällimmäisempi paita Seppälän lastenosastolta, tietenkin :D

Ilta sujui lähinnä telkkarin edessä, ensin katsoin Yleltä Siltaa, aivan järjettömän hyvä Ruotsi/Tanska yhteistyö. Harvemmin kiinnostun mistään pohjoismaisista sarjoista, mutta useiden kehujen jälkeen alkoi Silta kiinnostamaan, eikä suotta!

Sillan jälkeen vietimme miehen kanssa pari hetkeä Dexterin seurassa. Aloitimme sarjan vahtaamisen joskus kevään lopulla, tällä hetkellä tahkoamme läpi kautta 5. Tuokin ohjelma pitää otteessaan, kyllä muutama verinen murha illassa piristää aina kummasti.

Ei kai tässä muuta kuin virkistyneenä uutta viikkoa kohti!