Sukka!

En muista koska mulla olisi viimeksi ollut samaa paria olevat sukat. T-paidan, pillifarkkujen ja hupparin lisäksi mulla on aina jotkut suhteellisen hassunhauskat sukat. Aina eriparia. Se on kivaa. Harmillisesti kivoja sukkia ei oikein tunnu saavan mistään normaaleista kaupoista, lastenosastolta löysin muutama viikko sitten jarrusukkia missä on pöllön ja ketun naamoja. Just hyviä ja se jarrusukkaosio oli oikein iso plussa.

Tänään löysin Tumblrin välityksellä aivan iiiihanan sukkakaupan. Harmillisesti tuo pulju sijaitsee Australiassa asti, joten lähden veikkailemaan postimaksujen olevan melkoisen hyvissä hinnoissa. Vielä minä joku päivä nuo sukat ostan. Ihan kaikki noi! :D

Ruokaa jaloissaaaah!

 

Parta!

Kirjoittelin tuossa viime viikolla miten suretti kun mies ajoi parrastaan puolet pois. Olenkin tässä viikonlopun yli miettinyt mun miesihanteita ja kaikkia tollasia ihastuksia ja mitänäitänyton elämän varrelta. Erittäin tärkeä asia on ollut parta, erityisesti punainen parta. Siinä on taikaa.

Hieno! HIENO ON!
Kuva Tumblr.

Seurustelin ekaa kertaa 19-vuotiaana sellasen pojan kanssa jonka mä olin huomannut jo huomattavasti meidän tapaamista aikaisemmin, juuri hänen parrastaan johtuen. Tämän jäljiltä mä olen selvästi aina kokenut punapartaiset miehet kauhean viehättäviksi. Mä kyllä olin jo yläasteikäisenä sitä mieltä että mun elämän miehellä pitää olla punainen ja kihara tukka. Kiharatukkaista en saanut mutta se kiharuus varmaan sitten iän myötä vaihtui siihen partaan ;)

Kyllä toi parta on punainen. Piste!
Kuva.

Parta ei saa olla liian pitkä mutta ei myöskään liian lyhyt. Mua ei ole oikein koskaan mikään sänki kiinnostanut. Miehen pitää myös tietää kun parta ei naamaan sovi, koska joskus se ei vaan ikävä kyllä sovi. Niinkuin ihanaihana Josh Homme teki muinoin tuon järkyttävän mokan ja kasvatti parran, ei ollut enää niin ihana.

Eip, ei toimi ei. Valitettavasti.
Kuva Tumblr.

On muuten onni ettei Tom Hardyn naamaria parta pahenna niin yhtään.

Toimii, erittäin hyvin!
Kuva Tumblr.

 
Mä olen vieläkin pettynyt että mun mies leikkas noi tollaset pulisongit itselleen, se on sit vissiin joku imagokysymys eikä sellanen kysymys että mistä vaimo tykkää. Kyllä mä siitä siltikin tykkään, mut tykkäisin ehkä vielä piiiikkusen enemmän jos se parta olis vielä paikallaan koska se parta oli niin ihanan värinen ja juurikin sopiva tuohon ihanaan naamaan. Miehet, ymmärtäkää nyt, parta on hieno asia!

Tänään olin ympäriinsä mun uudessa hienossa hupparissa. Kuvaa ei ole koska kuvaa ei ole.

Mister Mittens' Big Adventure.
Kyllä tällainen kuva selkämyksessä kelpaa kipitellä ympäri kyliä.

Kivaa uutta viikkoa, tällä viikolla minä aion tehdä asioita! Ainakin jonkun verran enemmän kuin viime viikolla!

Vieraita

Meillä käy aika harvoin vieraita. Varsinkin sellaisia jotka kutsuvat itse itsensä kylään. Mä kauheasti tykkäisin siitä että ihmiset kutsuisivat itsejään meille kylään, olen sellanen tyyppi että tykkään olla kotona niin että meillä on porukkaa. Kyllä mä myös tykkään olla kotona yksin, möllöttää rauhassa. Mut sosiaalisuuskin on aikasten kivaa, usein. Erityisesti tykkään siitä että saa leipoa kun tulee vieraita. 

Aloitin jo eilen leipomalla Cherry Garcia-cupcaket, taikina oli aivan tajuttoman hyvää. En kuitenkaan tehnyt päällisiä vielä, arvelin että ne on parempi tehdä vasta tänään, vähän ennen kun meidän vieras saapuu. No mutta sitten tuli tietenkin kiire kun piti toki käydä salilla ennen vierailua ja sitten vieras ilmoittikin tulevansa jo kolmelta. Hirveällä säädöllä väsäsin päällistä ja sitten kävikin niin että mies lähti vieraan seuraksi päiväkaljalle ja mulle jäikin paljon enemmän aikaa.

Nom nom nom!

Otin ajastani kaiken irti, maistelin yhden cupcaken ja katsoin uusimman Parks&Recin ja Big Bang Theoryn, nukuin myös kissan kanssa sohvalla. Elementary ja Once Upon A Time In Wonderland jäivät sitten lauantaikatsottaviksi, ei haittaa niin yhtään! Sitten kun pojat vihdoin saapuivat meille asti, pistin pull-breadin uuniin, se oli aivan hämmentävän hyvää. No mut hei oikeesti, hiilareita ja rasvaa samassa paketissa, parasta, tietenkin! Tein kerran aikaisemmin vähän eri kokoonpanolla, molemmilla kerroilla ollut meganamia. Helppoa naposteltavaa. Tämänpäiväsen leivän sisuksiin meni cheddaria, creme fraichea ja philadelphiaa, surrautin ne blenderissä keskenään ja tungin leivän sisuksiin. Aivan sikahyvää, kiitos internetille tästäkin löydöstä.

Mutta niin, ne cupcaket! Ihan älyttömän hyvää tavaraa, ällömakeaa vain, eli eipä niitä kauhean montaa pysty yksi ihminen syömään. Jääkaapissa on nyt viisi joita kukaan ei syönyt, yritän niitä tarjota Facebookissa josko joku haluaisi tulla niitä vaikka huomenna hakemaan pois. Ihmiset eivät taida uskoa että noin vain annan cupcakeja pois, kylläpäs annan! Tulis joku vaan hakemaan.

Huomasin tämän kuvan avulla että meidän Iittala-lautasessa on tollanen reikä, kattokaa nyt, höh :(

Mainitsin alkuviikosta että mun Threadlessista tilaamat hupparit oli jääneet tulliin. Se kieltämättä harmitti jonkin verran, mutta se helppous millä ne sieltä sain kotiin olikin sitten harvinaisen epäharmittavaa. Sain tosiaan maanantaina tuon kirjelmän missä kerrottiin tämä ikävä uutinen, tullasin kaverit netissä, maksoin vähän päälle kympin siitä hyvästä ja hupparit tulivat heti tiistaina postissa. Siis samantien! Posti kulkee, eri hienoo!

Yökkärihousut on ihanan hempeät ja mä näytän yllättävän kapoiselta, aikunkivaa.
Mountain Wolf on kyllä ältsin hieno design, tykkään ihan kauheasti paljon. Hupparikin on ihanan sopiva.

Nyt toivotan suloisen kirpsakkaa viikonloppua sinulle, ihana ihminen joka jaksat jaarittelujani lukea. Palataan asiaan maanantaina, ellet huomenna tule hakemaan minulta cupcakeseja :)

Bestiksiä, tyttöporukoita, kaikkia tollasia

Äiti on sanonut että mua kiusattiin ala-asteella. Itsehän en tuota ole millään lailla noteerannut taikka tajunnut, varmaan sanonut vaan "ookoo" ja jatkanut koristevadelmien syöntiä (niiden syöminen muuten kiellettiin monta kertaa, ei lopetettu). Ekaluokalla mä leikin yhen pojan kanssa, oliskohan sen nimi ollut Juha, tehtiin eka hernaria meillä (koska mä osasin ihan itse, purkista aivan) ja sitten keinuttiin pihalla. Silloinkin tuli jotkut tytöt siihen jotain huutelemaan, taaskaan mä en oikeen oo tuota tajunnut että ne on jotenkin yrittänyt siinä jollain lailla kiusata, tai jotain. En mä oikeestaan vieläkään tajua miten se oli niiltä pois että mä keinuin kerrostalon pihalla meidän luokkalaisen pojan kanssa.

Tästä tuleekin luonteva jatkumo siihen miten mulla ei ole koskaan ollut mitään teiniajan bestistä, ei myöskään vanhempana sellaista yhtä tiivistä kaveriporukkaa jotka tekee kaiken yhdessä, olen ollut aina vähän kaikkien kaveri. Mua on osuvasti kuvattu yläasteella jonkun toimesta flipperin palloksi, sen verran ahkeraan hyörin välitunnilla porukasta toiseen, ping pong vaan. Kyllä musta on ilmeisesti tykätty ja tykätään kai edelleenkin, mutta edelleen monet "ämmien kotkotukset" menee multa aivan yli. Mitä nämä ns. kotkotukset on, en tiedä, koska en tosiaan sellaisia ole koskaan tajunnut. Sellaisia sitten kun tulee vastaan, tuijotan suu auki enkä osaa oikein vastata yhtään mitään. Olin mä sellaisessakin ihmiskokeessa yläasteella missä yritettiin kolmestaan olla bestiksiä yksien typyjen kanssa. Mä koin senkin jotenkin kauheen vaikeeksi. Justiinsa ehkä siksi että siitä tehtiin sellanen juttu, että "nyt sovitaan et me kolme ollaan bestiksiä". Mikä sellainen ystävyys oikein on?

Joo, olen yksi niistä kliseistä jotka "tulee hirveen hyvin poikien kanssa toimeen" mutta niin se vaan aina on ollut. Jätkäporukoissa on helppoa, varsinki sillä jätkällä jolla on tissit. Se tissillinen jätkä voi halia niitä muita kavereita ilman että siinä on mitään seksuaalista (paitsi kuulemma pojilla on aina kaiken suhteen kaikki jollain lailla seksuaalista, mutta se ei oikeastaan nyt kuitenkaan liity tähän) ja samalla se voi heittää läppää poikien kanssa ja olla yhtä luotettava kun ne kaikki muutkin. Eipä vaan viime vuosina ole ollut niitä miespuolisia kavereita niin paljon kun on tuo yksi miespuolinen "ystävä" sen verran läheinen. Eikä se mun mielestä oikein siitäkään johdu, vaan lähinnä siitä että mun ne kaikki hyvät miespuoliset ystävät oli lähinnä Turussa, Tampereella kun kaveripiiri muodostuu lähinnä miehen kavereista ja tanssikavereista (ehkä vähän myös koulukavereista). Ei oikein kenestäkään ole tullut niin läheistä enää. 

Paitsi että, olen Tampereelta löytänyt yhden hyvän ja rakkaan NAISPUOLISEN ystävän, meidän perheen vaimon. Sen tajuaminen oli mun mielestä ihan käsittämätöntä, että mulla on ihan oikeasti hyvä ja läheinen ystävä joka on tyttö (tai nainenhan se on, mut tyttö on paljon kivampi sana). Älkääpä nyt käsittäkö väärin, on mulla Turussakin ollut (ja on edelleen) hyviä naispuolisia ystäviä, enemmän mä silloin silti hengasin niiden poitsujen kanssa.

Edelleen silti kadehdin niitä tiiviitä kaveriporukoita jotka viettävät koko viikonlopun yhdessä, tytöt ja pojat toistensa luona öitä keskenään, kaikki nukkuu missä sattuu ja koko seuraava päivä katsotaan leffoja ja syödään herkkuja. Mä seurasin nuorempana sellaistakin vähän sivusta, olin tavallaan mukana mutta aina ulkopuolinen. Se porukka oli ihana, siinä oli yksi mun tosi hyvä ja rakas ystävä ja sen kautta mä tavallaan ansaitsinkin sen että sain olla niiden touhottajien matkassa aina silloin tällöin. Mä kyllä pidin niistä ihmisistä mutta se ei sitten ilmeisesti kuitenkaan vaan riittänyt, en kokenut siltikään että mä olisin kuulunut niiden kanssa sinne. 

Että kyllä täälläkin päässä vikaa on, en mä sitä ole koskaan kieltänyt. Kyllä se omaan itseensä käpertyminen on vaan itselle niin tarpeellista toisinaan että ei pysty olemaan minkään porukan osa kun ei siinä porukassa mihinkään itseensä voi mennä, siinä pitää olla porukassa ja hauskuuttaa kaikkia muita niiden kaikkien muiden kanssa.

Ystävät on silti ihania, monet tytötkin on ihania vaikka niillä onkin niitä ämmien kotkotuksia, monet pojatkin on ihania vaikka nekin ovat välillä aika kauheita ämmiä. Nää on vaikeita mutta helppoja asioita. Ei sitä kuitenkaan ihminen yksin tykkää olla ja mä arvostan jokaikistä ystävää jonka kanssa olen saanut ja vieläkin saan elämääni jakaa.

Tulipa pohdintaa, hieno matka taas omaan sisimpään, kiitos että sain jakaa tämän kanssasi :)


Päivän paidasta vastasi tänään salivaatteet, voin nettikauppojen kuvin kertoa mitä mulla oli päällä.

Zombies in Wonderland huppari. Threadless.comista, tietenkin.

Tämä ihastuttava paita David & Goliathilta jota ei ainakaan tuolta brittikaupasta enää näy löytyvän paitsi miesten versiona.

Hilavitkuttimet, turhakkeet, mitänäitänyton

Nettikaupat on aika usein paikkoja joissa vietän kallista aikaani. Ne ovat myös niitä sellaisia paikkoja mihin käytän vähiä rahojani, toisinaan vähän liiankin helposti. Yleensä ostan vaatteita tai DVD/CD-hommia, kirjoja myöskin, mutta joskus kun on vähän enemmän rahaa, viihdytän itseäni Fireboxin ja Puljun tyyppisissä kaupoissa.

Tällä viikolla törmäsin tuotteeseen jonka olemassaolosta en tiennyt mutta jonka nyt ehdottomasti tarvitsen. Vai mitä sanotte tästä?

Superstar popcorn maker!! Kaveri isketään mikroon, sinne laitetaan pelkästään noita siemeniä, mitään rasvaa et tarvitse. Kyllä mun mielestä jo pelkästään ton nimen takia on ihan pakkohankinta!

Näin myös joskus intttternetin jännittävässä maailmassa tällaisia ihania viinilaseja.

Harmillisesti niitä ei saa oikein mistään nettikaupasta mikä toimittaisi tuotteitaan Eurooppaan järkevillä postimaksuilla. Fireboxista sentään löytyi seuraavaksi parasta, moinen muki! Tilaan varmasti joskus kunhan vain talous antaa myöten.

Muutaman turhakehärpäkkeen jo taidan omistaa, eniten taitaa löytyä noita silikonista valmistettuja jääpalamuotteja. Eiliseen lahjakirjoitukseen liittyen olen myös saanut muutaman noista muoteista lahjaksi, jotkut vielä tietävät mistä tämä naikkonen pitää :)

Sitten kun olen iso ja minulla on ihan oikea työ josta saa oikeasti rahaa, aion hankkia ainakin seuraavat hilavitkuttimet:

• Jäätelöpallo
• Vodka Zinger (Aqua Zingerkin on olemassa, senkin hankin varmana ja)
• Pikamehujäätehdas
• Slushy- ja pirtelömuki

Joo, tiedän että kaikki liittyvät syömiseen (ja juomiseen) ja herkutteluun, miksipä ei! Kaikki syömiseen liittyvä on kivaa!

Päivän paita on taasen keksitty Threadlessin nettikaupasta, salivaatteet ei voi kiinnostaa ketään.

CATastrophic End of the Milky Way, hieano huppari, kertakaikkiaan!

Sarjishommii

Mä olen pienestä asti ollut sitä mieltä että päivä pitää aloittaa sarjakuvilla. Jo ala-asteikäisenä luin Turun Sanomista lehden tärkeimmän osion, Lassi ja Leevin. Aamua ei oikein voinut paremmin aloittaa, kaakao ja juustoleipä vieressä mutustettavina. Sarjakuvat on tavalla tai toisella aina kulkeneet mukanani, viime aikoina toki eniten nettisarjikset vaikka kyllä nuo kirjatkin kiinnostavat.

Ehdottomia suosikkejani ovat Preacher-sarjan kirjat. Parempaan sarjikseen en ole vieläkään törmännyt vaikka kirjojen lukemisesta on jo yli viisi vuotta. Jostain syystä en noita ole itselleni koskaan hankkinut vaikka kovasti haluaisin. Pitäisi kenties hieman ryhdistäytyä, kaikkea muutakin tulee niin helposti kuitenkin netistä tilailtua, miksi ei siis myös noita ikisuosikkeja. En viitsi noihin tarinoihin sen kummemmin syventyä, Wikipedia kyllä kertoo kaiken tarvittavan ja sitäpaitsi, parhaiten itse lukemalla sen osaa päättää tykkääkö vaiko eikö ;) Preacherin lisäksi suosikkisarjiskirjoja (yhdyssanat <3 ) ovat olleet mm. Lenore, tuo ihana kuollut lapsi; Watchmen, josta tehtiin aivan hävyttömän ala-arvoinen elokuva ja American Virgin, väkivaltainen ja ilmeisesti jollain lailla kantaaottava kirjasarja.

Viime vuosina olen lähinnä lukenut sarjikseni netistä, lapsuuteni kaltaisesti päivä ei edelleenkään lähde käyntiin ennen kuin olen lukenut seuraamani sarjikset. Ykkössuosikkina listalla komeilee Questionable Content. Älytöntä huumoria, oikeasti samaistuttavia hahmoja ja myös sikana niitä tyyppejä joita sinäkin saatat ihan oikeasti tuntea, niinku for realz! :D Muihin suosikkeihin kuuluu Cyanide&Happiness, tuo järjetön ja räävitön internetin kukkanen; Two Lumps, koska kissat; Extra Ordinary, kerran viikossa ilmestyvä söpöihanasuloinen hömppä; Cat Vs Human, tästä ei voi sanoa oikein muuta kun iiiiiiiiiiih; viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä Suomen oma Fok_It, koska Joonas Rinta-Kanto on esimerkiksi aikamoinen nero. Muitakin upeita ja ihania nettisarjiksia on loputtomiin, tässä vain muutama. Saa muuten ehdotella hyviä sarjiksia, netistä taikka kirjaversioita, eihän niitä koskaan ole liikaa ;)

Tänään en myöskään ole käyttänyt mitään salivaatteita kummempaa, joten seuraavassa taasen kuva paidasta jonka haluan ja toivottavasti ostan kunhan pätäkkää alkaa valumaan ovista ja ikkunoista.

 

Threadless.comista löytyi ihana The Mountain Wolf, hupparina tämä olisi aivan uskomattoman upea.

Ei mitään

Tänään en tehnyt mitään. Tai no, luin mä Life Of Pi:n loppuun. Sitten mä tein leukoja ja imuroin. Illalla kävin kavereilla katsomassa Good Bye Lenin!in kun Heikki meni yöksi töihin. Tiedän kyllä, elän villiä elämää. Leffa oli kyllä aivan viihdyttävä ja Yann Tiersenin musiikki toi siihen oman vivahteensa. Elokuvasta löytyi myös Améliessa käytettyä musiikkia, tai oikeastaan yksi kappale. Toki säveltäjä on sama, mutta en ihan ymmärtänyt miksi samaa, erittäin helposti tunnistettavaa biisiä piti sitten käyttää toistamiseen. Eipä siinä, sopihan se molemmissa elokuvissa kohtauksiinsa, mutta jotenkin en vaan ymmärrä miksi oli tällaiseen ratkaisuun päädytty.

Yksi päivän kohokohdista taisi olla se, kun 50/50 DVD tipahti postiluukusta. Olin pitkään odotellutkin että tuo olisi play.comissa tarpeeksi halpa jotta sen voisi sieltä itselle ostaa, onhan kyseinen elokuva yksi parhaista ikinä. Mulla toi nettikauppakäyttäytyminen on muutenkin vähän sellaista että mikään ei saisi maksaa yli kymppiä. Siksi odottelenkin aina alennusmyyntejä sun muita halvennuksia että saisi kivoja asioita tilattua kotiin. Itse en muutenkaan pidä kaupoissa pyörimisestä, siihen nettikaupat ovat mahtavia. Suurimman osan t-paidoistani ja huppareista olen tilannut threadlessistä, sieltä löytyy ihan huikeita printtejä ja laadukkaita paitoja hyvään hintaan. Vaikka nuo paidat tulevatkin Jenkkilästä, postimaksut eivät onneksi ole mitään älyttömiä. Säästää mun hermoja ja hartiajumitusta kun ei tarvitse fyysisesti astua kauppaan.

Kaikesta tekemättömyydestä huolimatta rouva on tänään ollut jotenkin aivan kauhean väsynyt. Kuuntelin kauppareissulla taas Welcome To Night Valea ja kikattelin yksinäni, olen iloinen että tuollaista laadukasta huumoria vielä tehdään ja varsinkin kun kyseessä on tuollainen indietyyppinen tuotanto. Auttoi väsymykseenkin hetkellisesti, aivan hyvä :)

Vanha tuttu H&M:n lastenosastolta hankittu kissapaita oli tänään rouvalla päällänsä. Meikitön ja väsynyt naama ei ole ehkä näyttämisen arvoinen, ainakaan kokonaisuudessaan :D

Moi

Olen nähnyt useita muotiblogeja joissa bloggaaja ottaa päivän asustaan kuvan ja postaa sen sitten internetin ihanien ihmisten arvosteltavaksi. Siitäpä sainkin ideaa ettäjotta miksi en siis minäkin. Mulla on tämän suhteen vain yksi ongelma, jos sitä siksi voi kutsua: omistan vain yhdet farkut ja oikeastaan ainoastaan mustia t-paitoja ja huppareita. Ongelmastani huolimatta aion hypätä pää edellä tähän villiin muotiblogimaailmaan. 
Kiva kun sinäkin olet täällä, toivottavasti viihdyt :D

Tämä kuva on keväältä, huomaa villasukat ;)
Farkut JC:n Crockerit, huppari threadless.com