Olin tänään töissä ekaa kertaa pariin viikkoon, jalkoihin sattui kuuden tunnin seisominen ihan hulluna. Väsynein jaloin raahustin kotiin, tiesin että mies oli tehnyt mulle ruokaa, korvissa soi Kate Nashin Nicest Thing ja sisäpihalla näkyi mun paidaton mies keittiön ikkunassa kokkailuhommissa. Suu vetäytyi aivan tahdottomasti hymyyn ja vaikka edellä mainittu kappale sisältääkin aika surullinen tarinan, en onneksi päässyt loppuun asti. Mulle riitti kun Kate lauloi "All I know is that you're the nicest thing I've ever seen", se pitää paikkaansa, edelleen. Lässynlässyn joo, on se kuitenkin eri kivaa että elämä on monesti aika lässynlässyn.
Miekkosen tekemä ruoka oli erityshyvää, jälkkäriksi söin puoli pussia Hopeatoffeeta ja tyytyväinen rouva oli yhden Dexterin jäljiltä (ollaan muuten jo seiskakaudessa, kohta loppuu nääkin) valmista kauraa Unimatin tulla.
Kate Jablonskin näkemys tuosta Nicest Thingistä, siinä on superkoreografi jolla on älyttömät tanssijat, voi kun itsekin joskus pääsisi tuon naisen ohjattavaksi. Niin varmaan. Tässä nyt kuitenkin tätä ihanaa:
Niin, se päivän paita. Työvaatteet on niin tylsät eli Threadless on taas ehtymätön kaivo.
 |
| Finnish Hymn, älyttömän levoton paita. Ehdoton pakkohankinta, sitten joskus tulevaisuudessa :D |
