Näytetään tekstit, joissa on tunniste the fall. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste the fall. Näytä kaikki tekstit

30.10.2013

Iän mukanaan tuoma vastuu

Anteeksi mutta mikä vastuu? Henkilökohtaisesti en tunne oloani mitenkään kauhean vastuulliseksi, ehkä yhdellä kädellä laskettavia poikkeuksia lukuunottamatta. Ei kyllä tähän hätään edes tule mieleen yhtäkään niistä, jännä. Mutta mitä ikä on mukanaan minulle tuonut? Ikäkriisin.

Mun ikäkriisi on kestänyt vähintäänkin jo vuoden. Monet ovat lohdutelleet sen menevän ohi ja toisina päivinä onkin tuntunut jo siltä. Mutta sitten! Sitten tapahtuu taas jotain, mikä tuo takaisin tuon jäytävän tunteen siitä, että minä olen vanha. Yleensä se tapahtuma tulee joko peilin tai valokuvan muodossa. Sain ystävän häistä kuvia missä esiinnytään miehen kanssa. Ensin kiinnitin huomiota siihen miten hyvältä mun mies näytti, sen jälkeen omaan massiiviseen nenääni, jonka jälkeen jo huudahdinkin "näytänpäs mä vanhalta!" Edes se, että olen pitkään kuvitellut olevani melko ylipainoinen, ei vedä vertoja sille miltä tämä ikäkriisi tuntuu. Voi mun miesparkaa joka on joutunut lohduttelemaan ja kuuntelemaan kun mä ihan oikeasti itken kun olen niiiiiiiiiiiin vanha akka ja näytän vanhalta ja iho roikkuu ja itseasiassa kaikki asiat roikkuu. MIKSI KAIKKI ROIKKUU?

Noin roikkuu ihan kaikki ja iiriksetkin on hävinny johonkin ylänurkkaan.

Ja miksi kolmosella alkava ikä on niin paljon kamalampi asia ku kakkosella alkava? Ehkä juurikin siksi että kakkosella alkava ikä sallii sen että olet vielä "nuori aikuinen", kolmosella alkava ikä tarkoittaa sitä että nyt olet oikeasti aikuinen ja viimeistään nyt pitäisi alkaa vastuun painamaan. Tällä hetkellä varmastikin suurinta painetta aiheuttaa tuo lähestyvä valmistuminen ja oletukset siitä että suuri maailma odottaa ja Wilmiina menee ja hankkii ihan oikean aikuisten työn. Tämän hetken työtilanteessa? Heeeelppo nakki.

Ei ole enää monta viikkoa siihen, että täytän 31. Sen odottelu jotenkin ahdistaa ehkä jopa enemmän kuin se, kun jätin kaksikymppiset taakseni. En tiedä missä vaiheessa se aikuisuus tulee sitten oikeasti meille pysyvästi kylään. Sitä odotellessa sitten. Ilmeisesti. Tämä on kyllä sellainen asia mistä mulla on paljonkin sanottavaa, mutta en halua sanoa sitä kaikkea. En jaksa :D

Katseltiin viime viikolla yhdestä sarjasta ihan kokonainen kausi. Helppo nakki sinänsä kun BBC:n The Fallin kaudessa on vain viisi jaksoa ;) Sarjan kantavia hahmoja ovat Gillian Andersonin poliisitar Stella Gibson, omalla tavallaan erikoinen mutta harvinaisen tehokas ja erittäin loistava tyyppi. Toinen pääosa kuuluu perheenisä/sarjamurhaajalle jota esittää OUAT:n ykköskaudeltakin tuttu Jamie Dornan. Kaveri on kyllä melkoisen hyytävä ja harvinaisen pelottava (ja onhan se kaikesta huolimatta myös aika kaunis mies). Suosittelen tuotakin sarjaa erityisen lämpimästi, paitsi toki jos kokee erityisen vahvasti naisiin kohdistuvan väkivallan. Enpä taas nyt sillä että mikään väkivalta olisi koskaan kivaa, tässä sarjassa nuo murhat ovat vaan harvinaisen ahdistavia, ainakin mun mielestä. Pidin sarjasta silti ja meidän perhe odottelee kakkoskautta innolla.

Siinä on sitte, naisten jahtaaja ja sitä jahtaava nainen.
Kuva.

29.8.2013

Elokuvissa

Meidän perhe kävikin tänään elokuvissa. Kun puhun meidän perheestä, tarkoitan toki itseäni, Heikkiä ja Iisaa. Ihana tiivis kolmikko, meidän perhe. Nauttimamme elokuva oli Kick-Ass 2, olin tuota pätkää jo hetken aikaa odotellutkin. Pettymystä emme joutuneet kokemaan, väkivaltaa, tarinaa ja hyvää läppää riitti. Tämäniltaista kokemusta edelsikin 3D Wolverine muutama viikko sitten Iisan seurassa. Heikki ei tuolloin jaksanut lähteä leffaan, hän oli vähän väsynyt. Elokuvissa olisi kiva käydä enemmänkin, mutta kun se on niin kovin kallista. Stockmannin hulluja päiviä odotellessa, voi taas ostella halpoja sarjalippuja.

Taisin jo aikaisemmin mainita rakkaudestani elokuviin ja DVD:itä meidän taloudesta löytyy monen monta. Myös tuo Kick-Assin ykkösosa on hyllyyn haalittu. Kaikista noista levyistä Heikki on ostanut ehkä kolme, minä loput. Ehkä niitä nyt ei keräilijän näkökulmasta ole monen monta, yksirivisen Expedit-hyllyn niillä kuitenkin täyttää, kummaltakin puolelta.

Olen ottanut tavakseni ostaa vain elokuvia jotka ovat hyviä, sellaisia joita voi katsoa monta kertaa, uudestaan ja uudestaan. Ajatuksena toki on myös se ettei hyllyssä sitten ole turhia leffoja jotka jäävät katsomatta. Yhdestäkään leffasta en ole yli kymppiä maksanut, tilaan niitä aina play.comista silloin kun löytyy halvalla. Ja löytynyt on! Monta suosikkia koristaakin kokoelmaani, muutama huti on tullut myös tehtyä.


Jos pitäisi valita vain viisi ehdotonta suosikkielokuvaa, sellaisia joita voi katsoa uudestaan ja uudestaan kyllästymättä, lista olisi kutakuinkin seuraavanlainen:
Elokuvia ei ole numeroitu koska niitä ei voi oikein verrata toisiinsa, kovin erilaisia kun ovat. Toisekseen, ne ovat kaikki erinomaisia, en halua edes laittaa niitä mihinkään järjestykseen ;) Ja hei, osaan laskea, viisi on vaan liian vähän! :D

Suurin hutiostos jonka olen ikinä tehnyt oli Notebook. Kulutin kyseiseen rainaan kolme kovalla vaivalla ansaittua euroa JA kaksi tuntia joita en koskaan saa takaisin. Iisan ja Heikin kanssa istuimme sohvalla, kierimme epäuskossamme hyvin epämukavina sohvalla lähestulkoon suut auki. Miten noin kamala elokuva voi olla niin pidetty tyttöjen keskuudessa!? Ei Ryan Gosling nyt niin hyvännäköinen ole! Jos katsot elokuvaa Ryanin vuoksi, katsoisit nyt edes sellaista missä herran näyttelijänlahjat pääsevät kunnolla esiin. Voin tästä aivan hetimiten suositella vaikka Lars and the Real Girliä, aivan järjettömän hyvä leffa synkällä huumorilla höystettynä. Jos et tarvitse Ryania ja kaipaat vain herkkää romantiikka hyppysellisellä komediaa, katsoisit vaikka Love Actuallyn. Elokuva on kenties vanha, mutta se toimii. Näyttelijäkaartista löytyy vaikka ketä ja jopa ärsyttävimmät heistä on roolitettu juuri oikein. Noin, ei ole vaikeaa löytää hyvää elokuvaa huonon tilalle ;)

Tulen jatkamaan elokuva-aiheesta vielä monesti, liikkuvat kuvat ovat niin lähellä sydäntäni, niistä riittää aina kerrottavaa ja pohdittavaa. Syksyn aikana ensi-iltaan on ainakin tulossa Thorin kakkososa (Marvel-elokuvat ansaitsevat satamiljoona sydäntä) ja paaaaljon odottamani This Is the End. Viimeksi mainittuun voikin alkaa valmistautumaan pikkuhiljaa katsomalla iki-ihanat elokuvat Your Highness ja Pineapple Express.


Päivän t-paita threadless.com, Heikki lisäsi oman Jylyfest-lippiksen päähäni, ihan tosta vaan, huvikseen.