Tyyli ennen kaikkea!

Kun mies tekee vaimolle kuntosaliohjelman ma/ke/pe ja sanoo keskiviikon olevan "vähän sellainen kevyempi", sitä miestä ei sitten kannata uskoa. Olen salin jäljiltä ollut aivan kuollut koko päivän. Ainakin päästiin takaisin Powerhouselle. Vaikka se onkin hiukan kauempana, se on silti tuttu ja turvallinen ja siellä on tilaa tehdä ja touhuta. Treenaaminen on yllättävän paljon kivempaa, kun ympäristö on kohdillaan. Olihan tuollakin aikoinaan aluksi vähän jännää ja vaikeaa, mutta tänään se tosiaankin tuntui kivalta ja helpolta. Jee.

Salin jälkeen en olekaan sitten osannut tehdä oikein mitään. Möllötellyt vain. Onhan sekin välillä aivan jees toki, mutta ei nyt joka päivä tartteis vaan möllötellä :D

Mulle tuli vihdoin maanantaina Threadlessilta joulukuun alussa tilaamani paidat. Okei, ymmärrän kyllä, että tässä välissä on ollut kaikenmaailman jouluja ja pyhiä, mutta yli kuukauden kesti tuolla paketilla, ei mene oikein kaaliin. Mutta tästä johtuen, piiiiitkästä aikaa paitakuva ;)

Furr Division, tän voi aina laittaa keikoille hämäämään musadiggareita :P

Ja sitten muodin huipulle! Mieheltä sain hienot leppardipöksyt joululahjaksi ja ne päällä pyöriskelen aina kotona. Harmillisesti he ovat muutamassa viikossa haalineet itseensä näppylöitä, mutta eihän se kotona haittaa ;)

Viimeisintä huutoa nämä pökät.
Villasukat ovat anopin käsialaa <3

Vielä haluan tähän näin laittaa todistusaineistoa eiliseltä kun vihdoin laitoin läppärin pois ja kissa tunki kainaloon.

Takana näkyy hienosti Ikeasta hankittu pöwwötyyny ja mun käden ympärille on kietoutunut äidin tekemä torkkupeitto.
Etualalla onnellinen ja uninen kiffa.

Tätä tää nyt sitten on!

Tuhma bloggaaja, tuhma! Taas on laiminlyöty blogia vaikka niin kovasti piti joka arkipäivä kirjoitella. Toisaalta, on varmaan parempi kirjoitella silloin kun sitä asiaa on ;) Sekä että, tätä tää on.

Nytkään ei ole kuvan kuvaa (pitäis varmaan ostaa joku oikea kamera, sellainen olis kyllä kauhean kiva olla olemassa) eikä oikein mitään jännittävää aihetta, mutta puuhailtu kyllä on!

Moni sarja on viimein palannut joulutauolta (ja ties miltä muilta tauoilta), osaa joutuu vielä pitkään odottelemaan, osa ehti jo tulemaan ja menemään (kyllä, Sherlock mainittu!). Pari uuttakin sarjaa haalittu katseltavaksi, toinen ihan ok (varsinkin Josh Hollowayn faneille), toisen katsoimme juuri ja voi morjens mikä meininki! Kyseessä on siis HBO:n uusi sarja True Detective eikä ole oikein kun hyvää sanottavaa ekasta jaksosta. Toki pääosaukkeleilla on varmasti tekemistä tämän asian kanssa, Woody ja Matthew osaavat hommansa ;)

Sarjojen katsomisen lisäksi on käyty pitkästä aikaa töissä, balettitunnit jatkuivat joulutauon jäljiltä, käytiin kuuntelemassa Kaisa ja Joni Jaakkolan yleisöluentoa ja sieltä saamassa vähän buustia ja muistutusta miten olis taas vähän järkevämpää tehdä asioita, showtanssitunnitkin jatkuivat ja Ikeassa käytiin tuhlaamassa mun joulu- ja synttärilahjaksi saadut lahjakortit.

Meillä oli yli viisi vuotta sellainen isoin musta Ikean Expedit-kirjahylly ja vaikka se olikin mielestäni ihan kiva huonekalu, olin alkanut vähän kyllästymään siihen ja varsinkin miten hankala se mun mielestä oli. Erityisesti siivoaminen oli tuskaa, ehkä meillä oli vaan liikaa tavaraa siellä. Joka tapauksessa, saatuani nuo lahjakortit, päätin tuosta vain että nyt on Expeditin aika etsiä uusi koti. Facebookin kirpparilta se sitten lähtikin ihan parissa päivässä. Yhtäkkiä olkkarin lattiat oli täynnä kirjoja ja CD-levyjä ja ties mitä härpäkettä ja sälää. No mutta kas, onneksi olin saanut nuo lahjakortit ja ihan yhtäkkiä sunnuntaina mies sanoi, että hän on saanut meille maanantai-illaksi auton lainaan. Ei siinä sitten kuin hirmuinen aivoriihi päälle. Ikeaan upposi kyllä lahjakortit ja vähän enemmänkin, kaikki toki tuikitarpeellista tavaraa. Osa kirjahyllyn korvaavista asioista on jo saatu asennettua, mutta kuvia ette saa ennen kuin kaikki on tarpeeksi valmista. On se touhottaminen kivaa, minä tykkään. Ai niin, ostettiin uusi suihkuverho, ei meinattu ensin uskoa kaveria suihkuverhoksi (puuvillaa ja polyesteria, eiks se oo niinku vaan joku vaate?), mutta tänään testasin ja hyvin hylkii vettä hän! Vaalea suihkuverho tekee myös pienestä kylppäristä tosi paljon valoisamman, jee!

Tanssitunnit tosiaan alkoivat taas tänään. Tässä asiassa tauko ei kyllä tee hyvää. Jalka ei nouse, aivot ei muista, keho ei muista, kaikki tekeminen on kankeaa, voi että miten noloa. Oonko mä muka aina näin huono? Miten tää on muka näin vaikeeta? Pitääpä toivoa, että keho ja aivot ottaa jossain vaiheessa kiinni, muuten on ikävä kevät edessä. Mä olen kyllä tosi itsekriittinen ja omistan huono itsetunnon, ei sitä ole vaikea myöntää. Aina ahdistun kun en osaa ja vaadin itseltäni ihan järjettömiä suorituksia. Kuvittelen olevani kaikkia muita huonompi. Tätä tää vaan on! On parempia päiviä ja on huonompia päiviä, niinkuin kaikilla. Onneksi tanssiminen on vain harrastus ja pitäis taas uudestaan ja uudestaan opetella se tekemisestä nauttiminen. Ehkä mä sit taas joskus huhtikuun lopulla löydän sen nautinnon suorittamisen sijaan.

Sellaista sanaoksennusta tänään, lämpötilan laskettua olen myös saanut itselleni aivan uuden asian, sylikissan. Se pyrkii sylkkyyn aina iltaisin kun läppäri ei valtaa mun syliä, taidankin taas testata miten tuo tänään onnistuu ;)

Siitä suloista laululintua pakkasyöhön.

Tyttöjen juttui

Niinkuin tuossa taannoin tuli selväksi, mä en ole kauhean hyvä mitä kauneudenhoitoon tulee. Olen myös toisinaan erittäin huono syömään hyvin ja varsinkin sellaista ruokaa mikä tekee keholle hyvää. Yleisesti ottaen mun nähdäkseni se, mikä tekis keholle hyvää tekis myös iholle ja ulkoiselle olemukselle hyvää. Ja yritänhän minä, mutta kun jätski on niin hyvää. Ja karkki. Jne jne jne. No mutta ainakin mä yritän ja sekin on enemmän kun ei mitään. Onneksi tulee treenattua paljon, muuten tilanne olisi varmasti aikamoisen hurja.

Kauneudenhoitoon en ole kummemmin paneutunut koskaan, osaksi varmasti siksi, ettei ole koskaan ollut kummempia iho-ongelmia ja osaksi taatusti siksi, että olen aina ollut melkoinen poikatyttö. Vieläkin välillä tuntuu etten ole tarpeeksi naisellinen, tai ainakaan niin naisellinen kuin tässä iässä pitäisi. Meikkaamisenkin olen aloittanut vasta viimeisen viiden vuoden sisällä, se merkitsee siis lähinnä sitä, että laitan ripsiväriä että silmät eivät jäisi huomiotta :D Joulukuussa ostin myös elämäni ensimmäisen bb-voiteen, sitä on kiva laittaa töihin, näyttää toivottavasti vähän freesimmälle. Tummille silmänalusille en ole vieläkään tehnyt mitään, pitää vielä sitä opetella ja tutkailla, että miten ne saisi näppärästi ja kivasti peitettyä ;)

Olen tässä viimeisen vuoden aikana kuitenkin löytänyt kolme iki-ihanaa kauneudenhoitoon liittyvää asiaa joita noudatan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Kuorintahommia, hiustenhoitoa ja viimeisimpänä suun kokonaisvaltaista hoitoa. Kaikki nämä hoituvat suhteellisen luontaisilla aineksilla ja kaikista olen huomannut hyödyn. Tuon oil pullingin aloitin vasta maanantaina, en tuon hampaiden valkaisun takia kuitenkaan pelkästään, mutta se hampaiden valkaisu oli ensimmäinen asia minkä olen huomannut. Ihan uskomatonta, meitsi purskuttelee aamulla vartin ja yleensä kellertävä purukalusto on joka päivä hieman valkoisempi, ihan niin että mieskin sen jo huomasi. NELJÄSSÄ PÄIVÄSSÄ! Revitään siitä huumoria. Toki en tiedä mitä hammaslääkärit ja -hoitajat ovat asiasta mieltä, mutta en voi kuvitella että tällainen luonnonmukainen menetelmä olisi kauhean huonoksi hampaille :)

Jonkun kivan, helpon ja suhteellisen luonnollisen systeemin haluaisin löytää vielä naamalle, sellainen olisi kivaa. Kyllä tässä alkaa huomaamaan, että pikkuhiljaa tuo naamari alkaa vanheta, liittynee jälleen muinoin mainittuun kolmenkympin kriisiin :D Puuh, ranccaa tämä ikääntyminen. Ennen ei tarvinnut miettiä kun vaan oisko hiukset kiinni vai auki. Nyt pitää oikeesti laittaa naamaan jotain rasvaa, voiluoja.

Olin rohkea ja otin itsestäni kuvan just sen näkösenä kun tänään olen ollut.
Tässä on 31-vuotiaan naama ja hapsottavat hiukset.
Yritin hymyillä kun se on ihan kivaa kuitenki :D

Saatiin vihdoin keittiöön verhot.
Vuosi ollaankin tässä ykköskerroksessa esitetty naapureille keittiöteatteria.
Mies valitsi kuosin, on se hieno, Merkkari halus esitellä.

Pam! Olet huono nainen!

Seuraa ahdistavaa ja henkilökohtaista avautumista, anteeksi jo valmiiksi. Oikea TMI Tuesday.....

Sainpa oikein jymy-yllätys synttäri-/joululahjan ihan tälleen etukäteen! Eilen illalla silmää kutitti, ihmettelin sitä kovasti. Aikani silmää kihnutettuani menin vihdoin peilin eteen katsomaan että mikäs siellä nyt oikein haluaa kutitella. Silmän alla, sisänurkassa, oli punainen alue minkä päällä oli kuivaa ihoa. Mulla ei ole koskaan ollut mitään iho-ongelmia (nenän itsepintaisia mustapäitä lukuunottamatta) joten en ollenkaan ymmärtänyt mistä moinen. Muuta apua kun ei meidän kodista löytynyt, rasvailin sitten silmääni kookosöljyllä aina kun alkoi kutittelemaan,yölläkin. Eikä siinä mitään, kookosöljy on aina auttanut kaikissa pikkujutuissa, miksei siis tässäkin. Ei tuo sitten onneksi sen kummemmin kutitellut, näyttää vaan vähän hassulle.

Tänään menin apteekkiin jolloin mun maailma romahti. Apteekin kosmetologi sanoi, että toihan on ihan selvästi atooppinen ihottuma, toi yläluomikin näyttää aika pahalle (ai näyttää vai?) ja sulla on ihan kauheen kuiva iho (ai mistä lähtien?) ja sulla näyttäis poskissa olevan tota couperosaakin (ai mitä?). Suositteli menemään ihan ihotautilääkärille, niin pahalle kuulemma näytti. Toki suositteli myös monia erilaisia rasvoja, kertoi vinkkejä miten ihoa kannattais nyt alkaa hoitamaan, antoi yhden näytepaketin ja myi äärimmäisen kalliin silmänympärysrasvan, sen kuulemma pitäis auttaa...

Mulla meinas tulla itku. Olenko mä ihan oikeasti niin huono nainen, että mä en edes tiedä että mulla on kuiva iho? Mä pidin itseäni huonona naisena jo siksi, etten osaa vieläkään meikata. Nyt sitten lisää huonon naisen merkkejä kehiin vaan. Ja mikä couperosa, mulla on aina ollu punaiset posket, ei se oo mun mielestä ikinä näyttänyt mitenkään omituiselle. En mä sitä kyllä vieläkään näe itse, mutta toi ihottuma, se kuulostaa tosi ikävälle. Mä en olis ikimaailmassa uskonut, että mulle tulis mitään tuollaista. Ja miks just naamaan? Miksei johonki kyynärtaipeeseen, se ei haittais yhtään niin paljon. En mä tohon mitään meikkiä uskalla laittaa, se kuitenki leviää koko naamaan ja kohta mun silmä pitää amputoida ku se kuivuu rusinaksi. 

Kyllä mä taidan olla sittenkin vähän ulkonäkökeskeinen kun en yhtä silmämöttiä kestä. Tai ehkä tää onki siksi niin paha juttu, kun olen aina pitänyt mun silmiä yhtenä mun parhaista puolista. Ärrrr...

Jos tää silmä on edelleen tällänen hirviö lauantaina, mä en halua et meille tulee yhtäkään vierasta synttäreille, haluan vaan istua yksin kotona pimeässä ja syödä jätskiä. Ja sitä kakkua minkä teen perjantaina.

Kissan tassu leopardifleecekasassa.
Eihän tässä nyt muutakaan voi tehdä kun hautautua piiloon koko loppuillaksi kun naamassa on tollainen hirviö.

Pitkä viikonloppu

Höh kun on nyt jäänyt bloggailut väliin. On ollut elämä niin jännittävää, että blogikin sai pitkän viikonlopun xD

Perjantaina käytiin katsomassa Thor: The Dark World. Olen varmaan joskus aiemminkin sanonut tykkääväni kauheasti noista sarjisleffoista (paitsi Watchmenistä koska se oli ihan kamala eikä mitenkään toiminut varsinkin kun sarjis oli niin hyvä!) ja erityisesti Marvelin moisista. The Avengersin jälkeen oli kyllä vähän sellainen olo ettei tuo Thor voi oikein olla kauhean huono, mutta ei myöskään parempi. Ensimmäisen Thorin perusteella sitten taas aika monikin juonenkäänne olisi tehnyt kakkososasta paremman ;) Ja olihan se hyvä! Ei ehkä niin hyvä kuin The Avengers, mutta lähimaastoissa mentiin. Loki kyllä pesi pöydän mennen tullen, siinä annetaan kyllä jäbälle parhaat heitot, jatkuvasti. Onneksi myös Darcy oli päässyt meininkeihin mukaan kuten myös Heimdall, mun suosikki. Eipä nuo muutkaan kaverit kakkoseksi jääneet, pahikset oli hyvin tuhmia ja hyvikset tappeli parhaansa mukaan, erityisesti jäi mieleen Friggan badass taistelukohtaus, että osaa ne vanhemmatkin naiset miekkaa heilutella. Monille muille tytöille taisi kyllä jäädä mieleen alkupäässä oleva peseytymiskohtaus joka ei liittynyt millään lailla mihinkään. Keskelle kaikkea oli tyrkätty parin minuutin kohtaus missä Thor pesee ilmeisesti naamaansa, luonnollisesti ilman paitaa. En pysty kommentoimaan asiaa enempää, se nauratti niin paljon ja naurattaa vieläkin :D Harmillisesti en löytänyt gifejä enkä kuvia aiheesta, eikä ihme, leffahan on ensi-illassa jenkeissä vasta perjantaina....

PS. Kannattaa sitten jäädä sinne ihan tekstien loppuun asti, ei vain puoliväliin. Viimeiset kuvat oli kyllä odotuksen arvoisia ;)

Thorin lisäksi perjantaina miehen mentyä VV:lle katsomaan ihanaa Sur-ruria, joimme vaimon kanssa Wayne's Coffeessa ehkä isoimmat kaakaot ikinä, ja ne olivat mediumeja. Joku kerta lumisateessa menen vielä sinne ja ostan ison kaakaon kermavaahdolla JA vaahtokarkeilla. Voi olla että pitää paastota koko päivän ennen sitä, mutta uskon että se on sen arvoista :D

Kissa on viettänyt monta päivää viltin sisällä tiiviisti mun reiteen liimautuneena, samoja viltinalusfiiliksiä ollut itselläkin, ei tää sää nyt ihan hirveästi fiiliksiä nosta. Onneksi tänään oli tanssitunti ja eilenkin pääsi salille vaikka sen jälkeen sattuikin päähän koko loppupäivän. Mulla oli joku hieno aihekin tälle päivälle mistä piti avautua, mutta jääköön se nyt toisaalle, elokuva-arvostelukin on ihan kiva asia :D

Siitä pelottavaa musiikkia mitä mies soitti mulle sunnuntai-iltana. Hyvää yötä :D

On siinä hyviäkin puolia

Facebookissa nimittäin. Jotenkin tuntuu että kyseistä sosiaalisen median kanavaa kovasti vain haukutaan kun se on niin vaikea ja koko ajan päivitetään jotain turhuuksia ja kaikki vaan stalkkaa ja pistää eteenpäin jotain turhia linkkejä ja siellä jaetaan jotain ihan typeriä statuksia ja kuvia ja koitetaan parantaa maailmaa ja ja ja ja. Mutta kuitenkin sitä käyttää niin moni. Ainakin mun lähipiiristäni ja vähän kauempaakin.

Mulle Facebook on alusta asti ollut viihdekäyttöön tarkoitettu yhteydenpitoväline. Liityin talvella 2007 kun asustelin Lapissa ja arvelin että yhteydenpito siellä olisi ihan näppärä hoitaa tuon kautta. Sitä ennen olin lähinnä tötöillyt vain MySpacessa ja IRC-Galleriassa. Todella nopeasti alkoi tulemaan kaveripyyntöjä vaikka keneltä tutulta, ihmisiltä joita en ollut vuosiin nähnyt. Mun mielestä se oli ihan järjettömän kivaa, kuulla ala-astekavereista ja nähdä mitä heille kuuluu erinäisten kuvien avulla. Mulla on Facebookissa myös ihan hämmentäviä, todella omituista kautta tuntemiani ihmisiä kavereina. Muutama tyyppi joita en ole koskaan kasvotusten tavannut mutta siltikin uskon heidän olevan ihan oikeasti ihmisiä eikä mitään Catfish-meininkiä. Pidän myös siitä että on tullut huomattua miten paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita voi olla ihmisten kanssa joita ei ole vuosiin nähnyt.

Erityisesti mun mieltä on pitkään lämmittänyt yksi ala-astekaveri jonka kanssa en pahemmin ollut yhteyksissä ala-asteen jälkeen, vasta sitten taas Facebookin kautta. Enemmän alettiin olemaan yhteyksissä kun me oltiin hankkimassa Merkkaria ja kuultiin että siellä oli vielä pentuja kodin tarpeessa. Tämä misukka sitten heti ilmoitti että heille yksi, kiitos. Sinne se Merkkarin veli, Musti, pääsi hyvään kotiin, tämä Facebookin ansiosta, JES! Lisäksi tämä samainen misukka omaa jostain syystä erittäin hyvän musamaun, ainakin mitä on Spotifyn avustukselle tullut puolin, ja ilmeisesti myös toisin, stalkattua. Nämä ovat tavallaan joo pieniä asioita, toisaalta nämä ovat juuri niitä juttuja mistä pitäis tykätä. Elämän pienet ilot on usein niin paljon kivampia kun ne isot.

Kaksi pikkuriikkistä aika väsynyttä elämän iloa kolme vuotta sitten.

Mä sain tänään mun opinnäytetyölle deadlinen. Se on alle kuukauden päästä, melko pelottavaa. Olen asiasta kertonut myös Facebookissa. Facebook on hyvä paikka asioiden kertomiseen ;)

Hunter piti laittaa tänään päälle, ihan vaikka vaan siksi että katsoin vihdoin Supernaturalin viitoskauden loppuun.
Ne ei kyllä lopu koskaan :D

Omaksi iloksi

Mä olen elämäni aikana ollut jonkin verran erinäisissä taidealan koulujen pääsykokeissa, muutamissa koe-esiintymisissä jne yms. Noissa tilaisuuksissa on taatusti erityisen tärkeää olla jotenkin erikoinen, niin että erotut joukosta, silleen hyvällä tavalla. Itse olen aina kuvitellut olevani jollakin lailla erikoinen, erilainen, silleen hyvällä tavalla. Olenhan mä luonteeltani erilainen, kai, ainakin tavallaan, mutta sitten noissa edellä mainituissa tilaisuuksissa en sitten kuitenkaan ole joukosta erottuva taikka erityinen. Olen tämän vasta tässä viime aikoina tajunnut.

Katsoin tänään Youtubesta videon missä kaunis tyttö keskusteli syksyn muodista pukien samalla ylleen tekolehtiä, loppuun hän lauloi Lorden Royalsia ja tanssahteli ympäriinsä tuossa asukokonaisuudessa. Tuolla kyseisellä videolla on yli 80000 katsojaa, itse mimmillä on lähemmäs 2 miljoonaa seuraajaa. Ihan oikeasti? Jos minä tekisin tuollaista, katsoisiko sitä oikeasti joku? Jotenkin erittäin vaikea uskoa. Yhtä lailla vaikuttaa sille, että tämäkin blogi tuntuu olevan vain mun omaksi ilokseni, lähipiiri tätä tuntuu lukevan, eikä se edes haittaa. Mun blogin sisältö kun ei vain tunnu kummemmin poikkeavan niistä kovin suosituista, kuitenkaan juuri mun jutut ei vain kiinnosta niin paljon. Tässäkin tapauksessa on tainnut käydä niin että en vain ole joukosta erottuva taikka erityinen. Edelleenkin haluan korostaa tässä nyt sitä, ettei tarkoitus ole valittaa eikä mulla ole tässä asiassa millään lailla negatiivinen asenne vaan nämä ovat ihan realistisia huomioita joita olen tehnyt ja joihin on vain pakko alkaa totuttelemaan.

Itsellä on muutenkin sellainen olo että olen koko elämäni ollut kaikesta jäljessä. Jospa olisin aloittanut bloggaamisen jo viisi vuotta sitten, jospa olisin lähtenyt noihin hauskoihin Youtube touhuihin vaikkapa kaksi vuotta sitten. Jospa jospa, niinpä niin. Ei se mitään olisi auttanut, varsinkaan jos sisältö ei tosiaan siis vastaa kysyntää. Vai onko kyse sittenkin mainonnan puutteesta? Tällä hetkellähän tämän blogin kävijät tulevat lähinnä mun Facebookin kautta enkä mä ole sellainen ihminen joka tuppaa väkisin omaa blogiosoitetta joka paikkaan. Jotenkin se tuntuu sellaselta tyrkyttämiseltä. Tänään olisi kyllä ollut hauska tilaisuus puffata blogia kun salilla ollessani kuulin YleX:n misujen puhuvan pyykinpesusta, just kun olin siitä eilen kirjoittanut! Mutta kun olin salilla, ei siinä mitään YleX:n chattia aleta näpertämään kun siellä nostetaan rautaa! Ohi meni sekin.

Musta tuntuu, että vielä menee hetki ennen kuin löydän sen jutun missä olen itse hyvä ja missä jotenkin erotun. Taitaa kuitenkin olla niin, että meidän jokaisen pitäisi ihan itse löytää ja keksiä "se oma juttu". Luulin jo joskus ehkä löytäneeni sen, mutta taisin olla väärässä (tai sitten en ollut vain valmis näkemään tarpeeksi vaivaa ja tekemään työtä mun jutun eteen). Ehkä alan tekemään kissavideoita Merkkarista, ehkä vain jatkan tätä blogia tällaisenaan, eihän sillä oikeastaan ole mitään väliä, kunhan itsellä on hyvä mieli.

Vastaan tuli muuten superhauska lainaus Aubrey Plazalta, sopii tähänkin tajunnanvirtaan, osittain ainakin.

Mä ainakin haluan olla hauska.
Kuva Tumblr.

Lintusia ylhäällä, zombeja alhaalla. Seems legit.
Threadless tarjosi tämänkin ilon, The Plague.

Elukoita

Jos ei jollekin ole jo tullut selväksi, pidän kissoista. Tai no, erityisesti pidän meidän kissasta, mut kyllä mä muistakin. Merkkarin lisäksi eläinmaailmassa on muutama tyyppi, jotka menevät ehdottomasti ylitse muiden, olen nähnyt lähipäivinä pari älyttömän hyvää eläinvideota ja se tarkoittaa sitä, että nyt on eläinvideoiden aika!

Mulla oli tänään vähän huono mieli kun Once Upon a Timen uusin jakso oli jotenkin kauhean surullinen, niin surullinen että tuli pieni kyynelkin silmäkulmasta. Onneksi on Saukko nimeltään Iivari (videota ei pysty upottamaan tähän, kliketi klik vaan tuota noin), siitä tuli aivan älyttömän hyvä mieli!

Toinen ihana kaveri on Chuckles. Noin iloista kettua harvoin näkee. Tekee vaan mieli mennä halimaan tyyppiä ruudun läpi kun se on niiiiiin innoissaan ja onnellinen. Villieläimetkin on täynnä rakkautta, vaikka niin kovasti usein muuta yritetään väittää.

Seuraavat kaverit ovatkin yllättävän hiljaisia kylpijöitä. Aavikkoketut tietääkseni pitävät aikamoista meteliä mutta nämä veijarit eivät taida tajuta mitä on tapahtunut kuin vasta huomattavasti myöhemmin. Hellanlettas mitkä korvat!

Jos ei joudu kylpyyn, voi joutua muunlaiseen hoitoon. Tälle kaverille pitääkin tehdä perusteellinen rasvaus ettei kapi leviä. Laiskiaiset taitavat muutenkin olla melko hiljaista porukkaa, eli mitään järjetöntä vastarintaa ei taitaisi muutenkaan olla odotettavissa.

Kaikesta söpöydestä ja ihanuuksista huolimatta, yksi ehdottoman parhaista eläinvideoista on ja tulee aina olemaan shark cat on a roomba! Mun mielestä tämä video ei kauheasti esittelyjä kaipaa mutta sen voi katsoa uudestaan ja uudestaan. Ton kissan välinpitämättömyys on ainakin parasta ikinä!

Lisäboonus :D


Mulle tuli tänään tullista ilmoitus että mun Threadlessista tilaamat hupparit ovat jääneet sinne odottelemaan. Voin kertoa että hieman rasitti kuuppaa, mutta eipä tuo tullimaksu ihan mikään järjetön ollut, onneksi. Harmitti se silti. Vähän.

Vanha kaveri Midnight Snack. Toimii kotona ja teatterissa.

Lauantai on sellainen lauantai

Lähden näillä näppäimillä ilahduttamaan itseäni tyttöjen drinkkiklubiin pekaanibrowniepiiras kainalossani. Vaan ei hätää, ilahdutan sinua parilla kuvalla ensin :D

Tänään baletissa otin käyttöön torstaina ostamani kärkkärit, sain ne Ballerina&Liikunnasta yllärihalvennuksella. Kyseessä on siis mulle aivan ihkaensimmäiset ikiomat kärkkärit, olen kauhean onnellinen. Onnellisempi olen vielä sitten kun löydän jostain silkki-/satiinimaalia jolla ne voi värjätä mustaksi niin kuin em. liikkeessä neuvottiin. En ollut aivan saanut täysin hyvin rikottua tossuja vielä, vaativat hieman enemmän työtä ennen kuin ovat täysin mukavat jalassa. Kyllä se siitä.

Ohessa työkalu jonka balettiope kehoitti ottamaan kauniiseen käteen.....

Tänään kotimme sai myös ihania aurinkoläikkiä lattiaansa, eläin oli niistä kovin onnellinen, asettui makoilemaan matkailulehtien päälle ja siinä sitten kieriskeli. Varmaan haaveili kaukomatkoista.

"Joogaa Intiassa" hmmmmm....

Viimeisenä mukataiteellinen kuva kissasta ja minusta.

Se musta klöntti tossa on itseasiassa kissa. Paita threadless, ihan noin yllättäen ;)

Sadetorstai

Tänään ei oikein mikään kiinnostanut, oppari ei todellakaan edennyt ja maanantaina pitäis kuitenkin mennä sinne firmaan ihan tapaamaan niitä ihmisiä ja kyselemään että mitäs he nyt sitten taas halusivatkaan. No, eipä se kai mitään haittaa, kyllä se hitaasti tehtykin kuitenkin tehtyä asiaa on. Musta kyllä myös tuntuu sille että mä herään vasta viiden jälkeen päivällä, sitä ennen ei oikein mikään luista. Siitä varmaan johtuu että imuroin tossa puol ykstoista ja pyykit on vieläkin koneessa pyörimässä. Mitäköhän naapurit tykkää, ei kukaan oo vielä ainakaan mitään valittanut, ehkä kukaan ei kuule.

Olihan meillä tänään myös hiukkasen menoa. Ketustelija-Lissukan boyfreeeeend Ville on vääntänyt näppärän sarjiksen nimeltään Linnavainio, mentiin sitten julkkaribileisiin lähellä sijaitsevaan Kahvillaan. Pienen pienen kuppilan takaosastossa sijaitseva huone oli yhtäkkiä aivan tupaten täynnä eikä Ville oikein ehtinytkään muuta kun piirtelemään omistuskirjoituksia kirjoihin. Me siellä sitten oltiin sosiaaliperhosia, syötiin sipsiä ja juotiin sangriaa ja omenasoodaa. Niin, ja mä katsoin pienen ja söpön Maijan kanssa poneja sen isin iipponesta. Ponit on muuten muuttunut kovasti siitä kun minä olin pieni. Maijalla on kuulemma lähemmäs kolmesataa ponia. Se on aikamoinen saavutus.

Vasemmalla omistuspiirros (Ville unohti että mäkin olen olemassa, siksi siinä on vain mieheni xD), oikealla löytyy kirjan kansi, kamera näköjään vähän vääristää, väri ei ole harmaa vaan ihan tollainen hailukan violetti. NIH!

Ensikatselulla kirja näyttää tooooosi hyvälle, pitää varmaan huomenna junassa Turkuun lukea, ellei ukko ehdi ensin ;) Niin, voi olla että viikonlopun päivitykset tulevat olemaan vähän niukanpuoleisia, lähdetään Turkuun juhlimaan ystävän häitä, olen luvannut laulaa, kääk.

Makoiltiin kissan kanssa sohvalla, päivän paita oli myös hieno:

Welcome to Night Vale, TopatoCosta. Nettikauppaan on näemmä ilmestynyt uusia tuotteita, pitänee varmaan tilailla joskus.

 

Nyyh :(

Voi voi voi mun blogiparkaa. 39 päivää joista jokaisena olen tunnollisesti kirjoittanut menemään vaikka ei olisi ollut mitään sanottavaa. Ja nyt sitten sinut, arvon blogini petin. Yksi päivä jäi välistä. Syynä oli vierailu miehen vanhempien luona, paikassa jossa internet on hidas. Turha tekosyyhän tämä on, jos olisin ollu viisas ja älykäs, olisin ennakoinut, kirjoittanut perjantaina KAKSI tekstiä ja julkaissut toisen sitten eilen. Vaan ei, en sitten näemmä ole älykäs. Harmillista sellainen. No, ehkä me pääsemme tästä vielä eteenpäin, kunhan haavat paranevat. Arvet toki jäävät mutta niillä on tapana kasvattaa ihmistä.

Tein äsken sellaisen jännittävän jutun että laminoin hiukseni. Ei liity muoviin mitenkään, kaveri oli Facebookissa linkannut ohjeistuksen hiusten laminointiin. Arvelin ettei siitä haittaakaan voi olla, nyt hiukset sitten kuivuvat viimeisen huuhtelun jälkeen, en kyllä toistaiseksi huomaa mitään erikoista. Mulla on hiusten kanssa muutenkin vähän vaikeaa kun ne ovat niin kauhean lyhyet nykyään. Leikkasin ne kesäkuun alussa ja edelleen tuntuu että ne eivät vaan kasva millään lailla. Tukka oli siis melkein alaselkään asti ja kun se oli niin huonokuntoinen, ajattelin että nyt vaan nips naps ja nopeastihan se kasvaa takaisin. Olen nyt hieman eri mieltä mutta tässä sitä nyt sitten vaan ollaan tämän pään kanssa ja pitää vaan rauhallisesti odottaa että kasvaa takaisin. Hmph.

Juuri leikattu tukka joskus kesäkuussa. Enää ei oo otsista mutta jotenkin tuntuu että toi on edelleen kaaaauheen lyhyt tuolta takaa :(

Kissa kuorsaa kauheen raskaan viikonlopun jäljiltä mun vieressä tossa sohvalla. Oli kamalaa kun isossa talossa on kaksi setäkissaa joita ei kiinnosta ollenkaan tollanen sosiaaliperhonen. Hän joutui sitten kauheasti tsemppaamaan ja sähisemään ja olemaan huonokäytöksinen, viehän se voimia.

Vihakorvat ja pahaa silmää tuli kyllä kun väkisin menin ja otin syliin. Hyi minua. Kuvasta ei ehkä välity niin hyvin se raivo mitä pieni eläin voi tuntea.

Hetken päästä elämä oli kuitenkin ihan ookoo ja sylissä pystyi olemaan. Ainakin vähän aikaa :D

Näin meillä tämä viikonloppu. Huomenna varmaankin taas jotain muuta :D

David&Goliathin paidat on kivoja, mä olen vuosia halunnut tämän mutta en vaan ole hankkinut, ehkä se on tuo sininen väri mikä häiritsee. Ehkä vielä joskus kuitenkin.

You Rock You Rule. Huisia :D

Kodin kuningattaria

Meidän kodin musta pantteri kuvittelee olevansa kuningatar. Se oleskelee korkeilla paikoilla ja pehmeillä paikoilla, kaikenlaisilla paikoilla kunhan niissä ei ole ketään muuta samaan aikaan. Poikkeuksen hänen korkeutensa tekee silloin kun on vähän rakkauskipeyttä ilmassa. Silloin kelpaa sohvan toinen pää jos tämä toinen kuningatar istuu toisessa päässä. On ilmeisesti kuitenkin tärkeää ettei tule syliin, vaan on nimenomaan vain samalla sohvalla, melkein vieressä. Tänään hänen korkeutensa istui ikkunanlaudalla, pehmoisella lattiatyynyllä.

Lattiatyyny oli aseteltu ikkunanlaudalle imurointioperaatiota varten, siihen sitten piti kuninkaallisen asettautua. Huomaa myös uudet pimennysverhot, Hemtexistä löytyi, kalliit kun mitkä mutta hoitavat asiansa ;)

Tämä toinen kodin kuningatar tosiaan imuroitsi tänään, oikein urakalla. Vihaan siivoamista, ihan kauheasti, erityisesti imurointia, mutta pakko sitä sitten on tehdä ettei kämppä näytä ihan kamalalle. Sadeilmalla kävin myös viemässä parit Nyrkkispaidat postiin (joo, mä hoidan tollasta myyntipalvelua, uuuuh, olen tärkeä xD) ja samalla sain loistoidean tehdä hedelmäsalaattia. Ostin piiiiikkuruisen cantaloupen, pari persikkaa, purkin ananaspaloja (chunkseja, ei mitään kuivia paloja, yök) ja purkin punaisia kirsikoita. Nami nami nami. Ajattelin toki että syön puolet tänään ja puolet huomenna. Olis toki voinut ajatella uusiksi, söin kaiken. Teki ihan kauheasti mieli karkkia ja pizzaa, söin sitten hedelmäsalaattia, se ei todellakaan poista karkin ja pizzan tarvetta, ikinä :D

Ensimmäinen puolikas, kirsikat on jotenkin piilossa tuolla :D

Päivän teknologiaosuus, mä haluan ton uusimman Lumian. Näin mainoksen aiheesta päivällä enkä saa tota puhelinta pois mun mielestä. Mä en oo mikään sellanen tyyppi että ostaisin aina uuden puhelimen kun niitä ilmestyy, toi nykyinen Lumia 710 mulla on nyt ollut vuoden, oikein ihana ja toimiva puhelin ja tykkään ihan kauheasti. Halusin sen nimenomaan myös siksi että se oli tollainen pyöreähkö eikä kauhean kulmikas. Mutta toi 1020, ihan oikeasti, siinä on joku megasuperkamera, mä tahtoon! Tähän on sitten aivan turha kitistä jostain Microsofteista sun muista ja mössön möö ja mitä kaikkea, mua ei kauheemmin kiinnosta, tykkään Lumiasta, se on hyvä puhelin, kiitos ja piste.

Päivän paidasta kuvan otti tuo mies miekkonen, Threadless tarjosi tämänkin ilon.

Irony ja ruttuinen nenä

 

Lettujaaaa

Mä tein tänään lettuja. Olin luvannut Iisalle lettukestit kun se on käynyt täällä aina välillä ruokkimassa Merkkaria kun ollaan oltu poissa. Nyt sitten vihdoin saatiin sovittua hyvä päivä lettukesteille :)

DanSukkerin sivuilta löytyi hyvä resepti ja sitten väänsin liian isolla pannulla meidän pikkuperheelle muutaman hassun mallisen letun. Niitä sitten nautimme mansikkahillon, jonkun Nutellaa muistuttavan suklaamönjän ja kookossokerin kera. Miekkonen toki halusi omaansa jotain erilaista, touhotti sitten itselleen jotain rahkamössöä mitä hyvällä halulla kiskoi kitusiinsa letun päältä.

Siinäpä meidän kestit. Laskinta emme syöneet.

Melkein en edes muistanut koska viimeksi olisin syönyt lettuja, saati sitten itse niitä tehnyt, mutta kyllä se mieleen tuli, meidän ensimmäisessä Tampereen asunnossahan se tapahtui, Rongankadun luukussa. Silloin pidettiin herra Koon kanssa ihan kahdestaan kestejä, tänään meitä olikin neljä, tosin Merkkarille ei tainnut letut maistua vaikka se niitäkin toki kerjäsi. Se on melkoinen eläin kerjäämään kaikkea. Kerjäämisen ansiosta se muuten söi tänään myös neljä cashewpähkinää. Se tykkää niistä aika paljon.

Olen muuten viime päivinä keksinyt Merkkarille taas uuden lempinimen, se on nykyään Unikarhu. Nukkuu paljon ja tulee aina mun kanssa sohvalle (ei toki syliin kun ihan todella harvoin) ja näyttää söpölle. Kissan uninaama on tosi hellunen juttu. Tämä on taas hirveän lyhyt kirjoitus koska mies valittaa että se haluaa katsoa Dexteriä ja että kun sovittiin että aloitetaan katsomaan puolkakstoista mutta kun hän meni itse suihkuun tasan puolkakstoista niin ei voi olettaa että mäkään sitten olen sovittuun aikaan valmiina. NIIN! Ettäs tietää hän sitten myöskin niin!

Mulla oli tänään taas toi susi ja punahilkka-paita eli threadless kutsuu.

Joo, tämä ei ole musta paita eli ei tulisi ikinä sopimaan mun päälle mutta kun tää kuva on niin ihana! Toi kananmuna on niin onnellinen Magic Bacon Ridellaan että melkeen sen takia tämä on pakko laittaa juuri tähän sunnuntai-illan iloksi.

Fäshöön

Noniin, koska suurin osa illastani (aika jolloin yleensä kirjoittelen tänne) meni salilla kompuroidun varpaan hoivaamiseen, mulla ei ole mitään asiaa, kaikki ärsyttää. Mutta koska olen päättänyt kirjoittaa joka päivä vaikkei asiaa olisikaan, teen niin nytkin. Tämän ollessa muotiblogi (niin niin, ei tää nyt kauheesti ole mut aivan ihan vähän) ajattelin kertoa söpöstä vaatemerkistä nimeltään Lazy Oaf. Itseasiassa tää kyllä tuli mieleeni päivällä kun näin tytön jolla oli jalassaan erittäin tutun näköiset kissalegginsit. Pysäytin tytön ja kehuin hänen ihania leggareitaan, toivottavasti sille tuli hyvä mieli, mulle ainakin tuli :D

Jos nämä eivät ole maailman söpöimmät niin ei sitten mitkään. Takapuolella on myös hännät molemmissa jaloissa <3

Itse omistan pari Lazy Oafin kangaskassia. Toisessa on hassu naama ja hampaita, toisessa ranut joilla on silmät ja suu. Hyvän mielen kasseja ehdottomasti. 

Ikävä kyllä näyttäisi nyt sille ettei ainakaan tuossa Asosilla saatavilla olevassa kokoelmassa ole oikein mitään mitä itse haluaisin. Ei edes noita leggareita. Olisi selvästikin pitänyt olla nopeampi jos nuo olisin tahtonut. Eipä voi kun itseään syyttää. Pipotkin ovat akryylia, materiaali jota en enää ikinä laita päälleni, paitsi jos mulle maksetaan siitä ruhtinaallisesti :D

Koska mulla ei ollut tänään taaskaan muuta päällä kuin treenivaatteet ja yöpaita, seuraa jälleen kerran kuva t-paidasta jonka ehdottomasti haluaisin :D

Pitäydytäänpä taasen tässä ihanassa Maleficent teemassa paidalla nimeltään Wicked Wiles. Threadless.comin paidat ovat aivan älyttömän upeita, miksen mä vois tilata kaikkia?

Mielikuvitusmaailma

Mä olen tänään töistä huolimatta elänyt jossain hämärässä mielikuvitusmaailmassa. Jossain Night Valen ja Supernaturalin välimaastossa. Synkkää mutta siltikin hauskaa, jollain hyvin kieroutuneella tavalla toki. Töissä hiljaisina hetkinä huomasin pohtivani millaista olisi jos Winchesterin veljekset saapuisivat Night Valeen. Miten kävisi Cecilin, kuinka Carlosin täydellisine hiuksineen? Entä Khoshekhin, tuon miestenvessassa leijailevan kissan? Ei sillä että mulla olisi älyttömästi ollut töissä tänään aikaa mihinkään, silti noita ajatuksia mieleen juolahti. Pitäisköhän olla välillä vähän vähemmän netissä....Höpön löpön!

Poistin tänään myös kynsilakkoja sormistani kun ne yhden päivän jälkeen näyttivät sille ettei niille olisi viikkoon tehty yhtään mitään. Millä lailla ihmiset saavat kynsilakan pysymään monta päivää hyvännäköisenä? Mitä ihmeen taikatavaraa naiset käyttävät? Mä oon kyllä niin kujalla noiden kauneustuotteiden kanssa, ettei ole ihmekään etten itse tollasia taikatemppuja osaa enkä tiedä. Viime viikolla oli pakko kysellä ihan Facebookissa millä ihmiset peittävät silmänalusiaan, minä en sellaista ainakaan osaa tehdä. Siksi mä näytänkin hyvin usein sille etten ole kauheasti nukkunut, muka. Kätevä emäntä, ennen kaikkea.

Mulla on myös vasemman käden keskisormen kynnen alla mustelma, jätin sen eilen töissä aurinkovarjon väliin. Sattui niin paljon että meinasin oksentaa, nami. Tuntuu että mä joka päivä lupailen keksiväni jotain oikeaa asiaa, mietin tänään pitkään hyvää ideaa mutten kirjoittanut sitä mihinkään. En mä sitä enää muista.

Työn jälkeen ei pystyny oikein muuhun. Muki Indiska.

Väsytti muuten vähäsen. T-paita threadless.com, housut Carlings WinWin.

 

Tikusta asiaa...

Ei mulla yleensä ole mitään maanantaita vastaan, tänään on vaan ollut jotenkin ihan vetämätön olo. Aurinko paistoi ja oli lämmin, mutta silti ei vaan lähtenyt päivä käyntiin missään vaiheessa. Töissäkin käväisin touhuamassa, ei se meinaa sitä että olisin vieläkään herännyt :D Ei muuten auttanut, että jätin sormet aurinkovarjon väliin, meinasin oksentaa kun sattui niin paljon...

Mä olen taas viime päivinä kärsinyt musaongelmasta. Ei oikein kiinnosta minkään kuuntelu, katselen mieluummin vaan telkkaria, tai kuuntelen Night Valea. Näitä musiikkiin liittyviä seiniä on tullut viime kuukausina usein. Haluaisin kuunnella jotain uutta musaa, mutta ne vanhatkin on hyviä, mutta oikeastaan mikään ei ole tarpeeksi hyvää eikä herätä minkäänlaisia tunteita mihinkään suuntaan. Mä rakastan musiikkia ja leffoja ja molemmat herättää usein tunteita ja saavat aikaan jopa fyysisiä reaktioita, senkin takia on ihan kamalaa ettei tällä hetkellä oikein mikään tunnu miltään eikä kiinnosta. 

Onneksi on hyviä sarjoja mitä voi katsella, ei ne nyt ole sama asia kuin leffat taikka musiikki, mutta kelpaavat siitä huolimatta mun tarpeisiin. Viime viikon aikana katsoin Supernaturalin kakkoskauden, mä saatan olla hieman tykästynyt Deaniin ;) Sarjoissa on hyvin harvoin oikeasti hyvännäköisiä miehiä, eipä tuo Winchesterin isovelikään ole mikään hirmuisen erikoinen, aivan ihan nätti, mutta kun se sen hahmo on niin valloittava ja hauska, se viehättää aivan kamalasti.

Kissa on ollut viime viikon eniten rakkausraketti, tänäänkin töistä tullesta kellahti viereen ja kehräsi menemään. Kyllä eläintä saa rakastaa, se on ihan ok!

Eläin tarkasti että hampaat on kunnossa. Paita threadless.com.

 

Paluu arkeen

Tänään jouduin takaisin töihin. Joutua on ehkä huono sana koska mä ihan tykkään mun töistä. Sattuipa nyt vaan käymään niin että jouduin tahtomattani parin viikon lomalle kun äänihuulet päättivät tehdä tenän. Ensin oli pienimuotoinen flunssa, sitten lähti ääni ja se on nyt kolmatta viikkoa poissa. Tällä hetkellä kuitenkin pystyy puhumaan jo sen verran ettei tarvitse puhelakkoa enää pitää, ainoastaan korkeammat äänet ovat vielä jääneet uupumaan. Tarjoilijan hommissa nyt vaan tuota ääntä tulee jonkin verran tarvittua ja tästä johtuen olin tosiaan hetken aikaa ihan vain kotona, äänetönnä. Tai no, niin äänetönnä kuin itse pystyn. Vaikka olisin ns. yksin kotona, täällä on aina kuitenkin tuo pikkueläin jolla on ihan hirveästi asiaa eikä aina muista olla hiljaa kun Merkkari haluaa että sen kanssa kommunikoidaan. Mä en vaan henno olla höpöttelemättä elukalle...

Ennen töihin lähtöä käytiin kuitenkin miekkosen kera salilla, tänään oli pakko lähteä, muuten olisi tullut viikon tauko eikä se nyt sovi lainkaan! Tein askelkyykkyenkkareita, muuten ei oikein mennyt hirveän nappiin, mutta sellasta se treenailu taitaa vaan olla.

Salivaatetus, laatukamaa as usual. Paita ja päällimmäiset pökät Seppälän lastenosastolta, alemmat pökät Stadiumin oma SOC, lastenosastolta nekin ;) Sukat ei voi mätsätä ikinä...

Muista päivän vaatteista ei nyt tullut kuvaa, olin lähinnä yökkärissä ja työvaatteissa. Kenties niistä työvaatteista ainakin voisi joskus raportoida, ovathan ne tyylikkään mustat.

Salin ja työpaikan väliä kulkiessa kuuntelin Welcome to Night Valen kutosjakson SoundCloudista. En ole yleensä oikein koskaan ollut kuunnelmien ystävä, mutta tämä Tumblrin avustuksella löytämäni neronleimaus on ollut viime päivien suosikki. Synkkää komediaa hyytävän hienolla miesäänellä höystettynä, kelpaa mulle. Yksin tirskuminen Siwan hyllyjen välissä on toki myös taitolaji mitä kannattaa harjoitella. Ihmiset tykkää yksin nauravasta henkilöstä, ihmiset eivät katso yksin nauravaa henkilöä mitenkään omituisesti.

Huomenna on meidän ihan oikea hääpäivä, ollaan tosiaan kestetty toisiamme kolme vuotta ihan virallisesti. Epävirallisesti kuun lopussa jo kuusi vuotta, elämäni hienointa aikaa, ehdottomasti ;)

Lauantai

Hotelliaamiainen! Onko parempaa päivän aloitusta olemassakaan? No okei, jos sen buffan olis vielä saanut sänkyyn niin ehkä se olisi ollut hitusen ihanampaa :D Enhän mä sieltä edes älyttömiä kekoja itseeni ahtanut, tärkeintä on että saa pekonia, munaa ja vesimelonia, kaikki muu on ekstralisäbonusta.

Lauantain kulutimmekin suurimmaksi osin Korkeasaaressa. Eniten vierailulta odotin saukkojen telmimistä, saukot kun ovat heti kissojen jälkeen eläimistä hauskimpia. Mutta kas, jo vesibussia odotellessa ropisi pari pientä vesipisaraa päällemme ja sitä se sitten olikin loppupäivän. 

Sadetta pidettiin puun alla, mehiläishaukkakin vain istui puun latvassa ja odotteli. Heikki asetteli Jylyfest-lippiksensä päähäni, sekään ei kuitenkaan suojannut sateelta.

Leijonat nukkuivat. Leopardit nukkuivat. Amurin tiikeri nukkui, vaihtoi kyllä välillä nukkumapaikkaa puskasta toiseen. Lumileopardi sentään hieman köpötteli eestaas mutta ne lumileopardin pennutkin nukkuivat. Saukkoja ei näkynyt lainkaan, käytiin siinä aitauksella ainakin kymmenen kertaa, koskaan ne eivät pihalle tulleet. Pettymys oli kyllä suuri. Onneksi näimme sentään muutamia eläimiä jotka olivat pihalla ja innoissaan sateesta huolimatta.

Päivän suosikiksi nousi itse ahma! Kaveri jolkotteli iloisena ympäri aitaustaan ja yritti haistella meitä ilmavirran avulla. Saatiin kyllä kunnon show!

Läpimärkinä teimme makumatkan Iso-Roban mäkkäriin josta käväisimme Heikin kaverilla katsomassa sellaista ihan uutta ihmistä. Sellainen alle kaksiviikkoinen käärö siellä ähki ja pyysi tissiä jatkuvasti lisää. Enpä muista oonko koskaan nähnyt niin pientä ihmistä aivan livenä. Itseä kyllä huvitti kun isäntäväen kaksi kissaa kiinnosti minua enemmän kun tuo kyseinen toukka, kertoo kai siitä että meidän perhe on melko tyytyväinen omana pienenä itsenään.

Paluumatkalla näin aivan sattumalta parhaan ystäväni teinivuosilta (ja vähän myöhemmiltäkin ajoilta), keskellä katua videokamera kädessä! Ehdimme siinä pari sanaa vaihtamaan, tuntui aivan kun olisimme juuri nähneet vaikka viime tapaamisesta on yli neljä vuotta aikaa! Oli kyllä ihana sattuma tuo.

Yhtä hotellivälikuolemaa myöhemmin saavuimme Patronaan jonne meillä oli pöytävaraus iltayhdeksältä. Odotukset olivat aika korkealla, paikkaa kun oli Facebookin ystävät ainakin kehuneet jos jonkin verran. Aivan suloinen ravintola, hirveä meteli, kukaan ei puhunut suomea, vallan hauska kulttuurielämys. Muuta vikaa ei paikassa ollutkaan paitsi se odottelu! Mikään järjetön nälkä mulla ei ollut ravintolaan saapuessamme, mutta pelkkä alkuruuan odottelu sai järkyttävät nälkäangstit aikaan.

Naamasta näkee kun vaimoa alkaa ärsyttää...

Onneksi alkuruokana toiminut tortilla juustolla ja sienillä oli äääärettömän maukasta, mutta kuten alkuruuissa yleensä, tavaraa oli erittäin vähän ja me vielä jaoimme annoksen.

Pääruokaakin jouduimme odottelemaan vähintään puoli tuntia mutta voi sitä riemua kun se saapui. Heikin annoksessa oli kokonainen lampaan potka! Niin hyvää lihaa en olekaan aikoihin syönyt, kun haarukalla yritti taiteilla pientä palaa pois lautaselta, se vaan hajosi liemeensä. Nyt tiedän mitä tarkoittaa kun liha sulaa suussa. Oma annokseni ei jäänyt millään lailla kakkoseksi, ruokaa oli paljon ja se oli valtavan hyvää.

Kanaa, papuja, juustoa ja mitälie kaikkea, kyllä sai masun täyteen.

Lautasten poisvieminen kesti ikuisuuden, punnitsin hetken ottaisinko jonkin hauskan drinksun loppuun, siinä kun tuskin menisi kauhean kauaa. Päädyin Palomaan. Ravintolan ollessaan jo puolillaan odottelimme tuota yhtä Palomaa sitten ainakin vartin. Se ei kyllä edes ollut hyvää, olen kai vähän nirso. Tähän päälle kun jouduimme vielä odottamaan että päästiin maksamaan, kaikkeen odotteluun ja syömiseen meni yhteensä noin kaksi tuntia. Jos sulla on kova nälkä ja haluat herkullista ruokaa pian, älä mene Patronaan. Jos sen sijaan olet valmis odottelemaan ja jaksat seminälkäisenä nauttia hyvästä tunnelmasta, paikka on ehdottomasti omiaan sinulle!

Ruokahetken jälkeen pohdimme hetken josko olisimme vielä menneet istuksimaan johonkin. Päädyimme kuitenkin vain takaisin iki-ihanaan hotellihuoneeseemme jossa kävimme taas saunassa. Kyllä, taas, minäkin! Ei se kyllä edelleenkään mikään kivoin paikka ole mutta kestän sen, olen kuullut että saunominen tekee ihmiselle ihan hyvää.

Löydettiin hotellin rappukäytävän katosta peili, ou jes!

Syksy tulee

Joo, kaikki puhuu tästä mutta heitänpä lusikkani kuitenkin soppaan. Ilmassa on selvästi syksyn tuoksu, alan jo pikkuhiljaa kaipaamaan villasukkia ja sitä että saa pistää pipon päähän ja heittää vanhan kunnon nahkarotsin niskaan.

Huhtikuussakin sai vielä pitää itsetehtyä alpakkapipoa päässä kun kipitteli ympäri Tamperetta menemään

Mulle syksy tulee tarkoittamaan myös sitä että pitää aloittaa opinnäytetyön tekeminen. Se ahdistaa ja kiinnostaa yhtäaikaa. En ole tainnut koko opiskelu-urani aikana tehdä hirveästi koulun eteen mitään ja nyt pitäisikin yhtäkkiä väkertää minimissään 50 sivua asiaa. Aihe on sentään onneksi mielenkiintoinen. Kaksi viikkoa mulla on vielä aikaa ennen kuin armoton pakerrus saa alkunsa. Tuolloin tulen varmaankin viettämään vielä enemmän aikaani kissamme kanssa, jota tänä aamuna maailma ainakin kiinnosti ihan suunnattomasti.

Arvonsa tunteva neito makoilee H&M pussilakanoissa koska mitään muutakaan tekemistä ei oikeastaan ole

Meidän perhe (-kissa) pakkaakin tänään viikonloppukassit ja suuntaa Helsinkiin, etelänlomalle. Ensi viikolla on 3-vuotishääpäivä ja sitä sitten päätimme juhlistaa pikkureissulla. Meidän hääpäiväjuhlistukset ovat parissa vuodessa kokeneet pienen inflaation. Häämatkan teimme Tjäreborgin Happy Hour tarjouksella Kyproksen Agia Napaan (kamala paikka), ekaa vuosipäivää juhlistimme myöskin häppäreiden tarjouksella Rodokselle (aika ihana paikka), viime vuonna olimme Gdanskissa pari päivää ja nyt sitten Helsinki. Ensi vuonna sitten varmaan Nokia tai Ylöjärvi? :P

Helsingissä odotan eniten Korkeasaarta jonne lauantaina suuntaamme. Aikuisuus ei minua ole vieläkään saavuttanut ja hartaasti taas odotankin näkeväni saukkoja. Viime kerralla pärähdin itkemään kun saukot ilmestyivät pitkän piileskelyn jälkeen leikkimään aitauksessaan, ehkäpä tällä kertaa ei tarvitse kyyneliä vuodattaa. Lauantain iltaa vietetään vähän erityisemmin ja varattiin pöytä Patronasta. Sitä on niin kovasti kehuttu että mennään nyt sitten, ajattelin aivan jopa laittaa korkkarit jalkaan :D Suunnittelin myös uusien farkkujen ostamista, vanhat kun ovat sisäreisien kohdalta nähneet jo parhaat päivänsä. Voisin väittää että JC kutsuu jälleen. Miksi en osta Tampereelta, sama liike täälläkin on? No kun niillä ei ollut mun kokoa, taaskaan.

Eniten viikonlopussa harmittaa kissan yksin jättäminen, mutta Iisa sitä käy täällä ruokkimassa ja leikittämässä. Merkkari tuskin edes huomaa että olemme poissa...