Huojennus

Tänään olen hengitellyt kauhean vapaasti. Kaikki opintopisteet on nyt kirjattu koulun puolesta nettiin, olen ihan ihan ihan oikeasti siis tehnyt nyt kaiken mitä enää tarvitsee. Vaikka eilen jo sanoinkin niin, en siltikään uskaltanut olla täysin varma, koska AINA tulee jotain ihmeellistä. Nyt se valmistuminen sitten on taas hitusen lähempänä, niin jännää :D 

Olenkin sitten tänään istunut työpaikan palaverissa ja kävin etsimässä meidän synttärikekkereille vaatteita (VERONPALAUTUKSET OUJEAAAAS), ei meinannut löytyä ollenkaan ja alkoi hermot palamaan. Onneksi ihan yllättäen löytyikin kaksi paitaa :D Toisen ostin vaan siksi että se oli niin äärimmäisen halpa ja sopii moneen käyttöön, toinen olikin sitten vähän sellainen pirtsakan värinen, sellainen on kiva laittaa synttärikekkereille. Olenkohan siis maininnut, miten vaikeaa mun on kiertää kauppoja. Äidiltä on periytynyt sellainen ihana vaiva, että kun olen viettänyt noin puoli tuntia kaupungilla, niskahartiaosasto lukkiutuu ja alkaa jumalaton päänsärky. Siihen ei auta syöminen eikä juominen, ainoastaan koti ja vaaka-asento. Ihan uskomatonta. Tämän vuoksi suoritan yleensä ostokseni kotona, nettikaupoissa. Ja nepä ovatkin tänään taas hieman laulaneet (VERONPALAUTUKSET OUJEAAAAS). Jea!

DIY-hullaannus jatkui myöskin taas tänään. Hioin eteisen hattuhyllyn ja maalasin ensimmäisen maalikerroksenkin jo, huomenna toinen. Päästään VIHDOIN eroon tuosta eteisen vaaterekistä. Se tuntui alussa ideana tosi hyvältä, en ole enää samaa mieltä. Kengät ei mahdu mihinkään ja eteinen on tosi tukossa. No, onneksi otin maalausvermeet kauniiseen käteen ja pistin toimien. Eihän siinä maalaamisessa mennyt kuin vartti, taas on tullut vaan vetkuteltua, ihan huvikseen :D Kuvia varmaan seuraa kunhan saan kaikki systeemit säädettyä. Ihanaa tällainen pesänrakennushullaantuminen. Varmaan johtuu siitä ettei tarvii mitään koulujuttuja ajatella. Tätäkö ne normaalit ihmiset tekevät kodeissaan?

Eilen katseltiin Ripper Streetiä. Kaksi jaksoa enää kaudesta jäljellä, oli aika tosi surullinen olo tuon jakson jälkeen, se oli aika intensiivinen ja melkoisen dramaattinen. Mun mielestä ihan ehdottomasti edelleen tämän hetken paras sarja. Henkilöhahmot on ihan älyttömän hyviä, en voi tajuta miksei mun tutut katso sitä :D Hyvistä sarjoista tulikin sitten mieleeni Vikings. Odotan ihan hirmusti sen alkamista. Joskus keväällä sitten. Odotellessa voi kuunnella tätä biisiä. Tämä biisi on hyvä biisi!

Mun alko yhtäkkiä tehdä kauheesti mieli kaakaoo. No, lauantaina saa sitte herkkuja.

Aivan tavallinen keskiviikko

Tänään satoi vettä ja mä kastuin kun yritin etsiä ystävän häihin vaatetta. Onhan mulla tässä vielä kymmenen päivää aikaa. Ei, en aloittanut liian myöhään, kävin kaupoissa jo kuun alussa kun halusin olla ajoissa. Ei kuitenkaan tunnu löytyvän mitään mulle sopivaa, pitää siis pikkuhiljaa alkaa keksimään jotain. Kääk! Onneksi tuolta reissulta tarttui sentään jotain käteen. Eilisestä kirjoituksesta puheen ollen, TADAA!!

Tiger tiger tigerrrrr tarjosi nämä humaltuneet tappeluun valmistautuneet mustekalat :D

Enkö mä juurikin eilen väittänyt että Tiger pelastaa monesti, niin se teki tälläkin kertaa! Tosin ei tämä nyt ollut ehkä niin mielikuvituksellista kuin ne kaikki ideat mitä eilen heittelin mutta kun nämä ovat niin ihania! Erivärisiä ja aivan ihanan yksinkertaisia. Kyllä näihin kelpaa laukkuja ripustella ;) Tigerissa oli myös äääärettömän hauskoja keraamisia eläinten päitä jotka on siis myöskin tarkoitettu aivan tosiaan seinäkoukuiksi. Näin sarvikuonon ja lehmän päät mustana, punaisena ja valkoisena, nettisivuilta näitä ei harmillisesti juuri nyt löydy mutta 3€ hintaan ei paha. Eivätkä tosiaan olleet mitään ihan pikkuriikkisiä, reilusti isompia kuin allekirjoittaneen nyrkki. Jäin vielä silti miettimään koska nuo känniset mustekalat on vaan niin suloisia. Jos joku nyt on vielä epävarma että mitkä ihmeen känniset mustekalat niin tässä alkuperäinen kuva aiheesta.

Iiiihan alkuperäisestä en ole varma mutta tämä on ensimmäinen minkä minä oon nähnyt. Pelkästään googlailemalla noita löytyi ainakin kymmenen erilaista. Kaikki toimii ;)

Hassuttaa.


Muutenkin taas vähän tällaista kodinrakentamisbuumia ollut tässä kun tuota opparia pitäis vääntää. Ostettiin Tiimarista (joka kuulemma hakeutuu konkurssiin o.O) liitutaulumaalia kun sai kolme kahden hinnalla, iiiiik. Olen muuten kaikille kertonut ostaneeni liitutaululiimaa, ei vaan kieli taivu tohon maaliin asti. Tiimarin täti kertoi myös että heillä oli ollut liitutusseja, siihen ajatukseen sitten taas mun aivot ei aivan taivu. Uskon kun näen, ehkä en siis koskaan jos Tiimariakaan ei kohta enää ole... Mutta tosiaan, keittiön seinästä pitäisi puolet maalata sillä liimalla, eiku maalilla, toinen puoli saa edelleen olla seinätarrojen peittämänä. Kyllä on kivaa kun on taas edes vähäsen puhtia tehdä kodista meidän (vai mun?) näköinen. Vaikka se sitten saattaakin syödä aikaa tuolta opparilta. Voi oppari, miksi et valmistu ihan itse ominpäin?

Mulla oli tänään yksi suosikkipaidoista päällä. Threadless on tarjonnut jälleen tämänkin ilon. Näytin miehelle keskaria kun otin kuvaa, se oli hauskaa se :D

Mä oon aika kova mimmi, naamasta näkee. The Wolfman Ate My Homework, parhautta!

Ai blogihaaste

Iiiiiiiiiiiik! Mun ihan eka blogihaaste, voi kun jännää! :)
Krista heitti haasteen, nyt siis pitänee tehdä niinku käsketään!

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Pidän jäätelöstä enemmän kun karkista.

2. Halusin pienenä bussikuskiksi koska se rahastuslaite oli niin jännittävä.

3. Itse en usko että musta tulee koskaan mitään, niinkun että tuskin mä tuun tekemään mitään ns. oikeita töitä ikinä.

4. Mulla oli 15-vuotiaana sellainen haave että mä tapaan mun unelmien miehen 16-vuotiaana, meen naimisiin 18-vuotiaana, ekan lapsen pykään pihalle 20-vuotiaana. Ei menny ihan kun suunnittelin.

5. Laulaminen on kivaa.

6. Tanssiminen on kivaa.

7. Vihaan salia mutta käyn siellä silti (tällä hetkellä kolmesti viikossa).

8. Olen ollut 11-vuotiaasta asti jollain lailla laiharilla.

9. Kirjoitan tällä hetkellä opparia, haluaisin että se olis valmis marraskuun loppuun mennessä, joka toinen päivä olen siitä varma, joka toinen päivä veikkaan että en valmistu ikinä.

10. Isäni oli julkkis, sillä vanhalla hyvällä tavalla ;)

11. Mun mies ja kissa on parasta ikinä!

Sitten vastaukseni Kristan esittämiin kysymyksiin :

1.Pizza vai kebab?

PIZZA

2.Auringonpaiste vai tähtitaivas?

Tää on vaikee, valitsen silti tähtitaivaan koska se on vaan kauniimpi.

3.Oletko koskaan harkinnut muuttavasi ulkomaille?

Joka viikko vähintään kerran, olen kyllä asunutkin pariin otteeseen ;)

4.Onko sinulla tapana katsoa peilikuvaasi näyteikkunoista?

Joo ja ei :D

5.Paheesi?

Jäätelö

6. Mitä teet työksesi?

Opiskelen ja tarjoilen

7. Ulkoilu vai kotisohva?

KOTISOHVA! (on ulkoilukin välillä kivaa, mut välillä vaan)

8. Tärkein asia elämässäsi?

Mies, kissa ja äiti <3 (ja jäätelö)

9. Lempivärisi?

Musta ja punainen, pinkki kans vähän

10. Oletko koskaan tilannut Aku Ankkaa?

E!

11. Käytätkö hymiöitä tekstiviesteissä?

Koska mä en käyttäis hymiöitä! :D

Sitten minun kysymykseni sinulle jonka haastan :)

1. Jäätelö vai karkki?

2. Mielipiteesi kissoista?

3. Mikä olisi kivointa juuri tällä hetkellä?

4. Millainen päivä olisi parasta ikinä?

5. Top 5 parhaat leffat?

6. Luetko kirjoja?

7. Lempiruokasi?

8. Juotko kahvia? Miksi?

9. Mihin kulutat eniten aikaa päivässä?

10. Jos saisit tehdä elämässäsi ihan mitä vaan, mitä se olisi? Mitään rajoituksia ei ole!

11. Montako tyynyä tarvitset nukkuessasi?

Haastan seuraavat blogit:
(pyydän anteeksi mutta en seuraa kauhean monia blogeja enkä tiedä paljon teillä on seuraajia eli kaikki vaan eikä tästä nyt edes tuu yhtäätoista, höh :D)

La Plus Douce 
 

näin minä vihellän matkallani

ketustelua

Fat in Bangkok

Elämän iloja ja pudotettavia kiloja

Elämä jatkuu

Ashta Dance

Meni ehkä nyt vähän harakoille toi haaste kun mä oon kakkapylly enkä seuraa niin montaa blogia kun voisin, mut en mä kyllä kauheen monen tyypin blogeja tiedäkään. Näistäkin osa ei ole edes kauhean aktiivisia, mut se ei ole kyllä mun vika :D Suurin osa mun seuraamista blogeista on enkkulaisia leivontaan liittyviä, kyllä näin on :D Toivon saavani tämän rikokseni anteeksi.

Niin, ja olihan mulla tänään t-paita päällä ja olen tuoksunut ihanasti kookokselle koko päivän, kiitos Body Shopin Coconut Body Mistin <3

Threadless.com tarjosi tämänkin hupihetken. Reburied treasure nimeltään hän.

Hauskuus jatkuu niskassa :)

Peleistä vähän jotain

Tiedättekös kun jotkut ihmiset on kovia pelaamaan. On WOW:ia ja GTA:ta, COD ja Final Fantasy ja ties mitä kaikkia. Mä en ole koskaan jaksanut keskittyä noihin ja sitäpaitsi suurin osa tuollaisista peleistä on aivan liian jännittäviä. Mun pelaamiset on pienestä asti rajoittuneet hyvin yksinkertaisiin peleihin. 

Serkkupojilla oli pienenä Segat, yritin pelata Sonicia aina pikkuisen mutta se aina jäi siihen kenttään missä oli liian pelottava musiikki. Mutta mä sentään pieksin niitä ihan hyvin Columnsissa. Siitä on kai jäänytkin sellainen palikkapelirakkaus. Tetris, Bubble Town, Chuzzle, Candy Crush, ne on mun pelejä. Ei liian pelottavia ja voisin ehkä veikata että ne ehkä kuitenkin jotenkin rakentaa mun aivoja ja reaktiokykyä, tai sitten ei. Candy Crush mun piti kylläkin lopettaa, pelasin sitä liian usein ja se alkoi ärsyttämään mitä pidemmälle siinä pääsi. Alphajaxia oon puhelimella pelannut, siitä ja monista sanapeleistä tykkään kanssa. Mutta ei tosiaan sen pelottavampaa mulle, kiitos. Yritin jossain vaiheessa pelata tietokoneella American McGee's Alicea, en jaksanut, se oli liian monimutkainen vaikka aihe olisi kiinnostanutkin.

Lautapelit ovatkin sitten asia erikseen, mä oon nippelitiedon kuningatar enkä tykkää yhtään hävitä Trivial Pursuitissa. Muutaman kerran olen joutunut ylpeyteni nielemään, mutta yleensä mä olen se tyyppi jonka kanssa kannattaa olla samassa joukkueessa. Muutenkin taidan olla hieman voitontahtoinen mitä lautapeleihin tulee. Cluedo oli vuosia peli jonka halusin, vihdoin löysin sen jostain Suomalaisen Kirjakaupan megasuperalesta 7€:lla, siitäpä riemu repesi, tosin kenties vain omalla kohdallani. Jotenkin tuntuu siltä ettei kukaan halua pelata sitä mun kanssa koska kuvittelen heti voittavani. Yleensä mä kyllä voitankin :D 

Muutenkin tuo lautapelien pelailu on hyvin vähäistä, ikävä kyllä. Yritin joskus järjestellä peli-iltoja mutta jostain syystä kukaan ei halunnut lähteä mukaan :/ Meillä on vino pino hölmöjä ja kivoja pelejä mitä olisi kiva pelailla aina välillä mutta meidän perhe taitaa olla vähän epäsosiaalinen? Pelkästään jo pari erää Dominoa (tai Triominosia) silloin tällöin olisi aivan mahtavaa. Trivialin pelailuun kun pitää yleensä varata vähintään kaksi viikkoa, siltä vähän tuntuu.

Nyt on vähän tylsän tekstipainotteinen blogikirjoitus, piristänpä hieman kuvilla.

Kävin tänään baletin perään Minetissä vähän jäätelöostoksilla, mielestäni olin sen ansainnut kun runnotun varpaani kanssa kärsin koko tunnin ja hieman jopa pystyin nauttimaankin. Niin kyllä nautin jäätelöannoksestanikin ;)

Kermamansikka, suklaa, jugurtti ja ikisuosikkini meloni pääsivät tänään mukaan. NAM!

Mulla oli tänään kyllä t-paita päällä, se on tuo threadlessin (yllärivalinta) The Wolfman Ate My Homework!, vaan kun en jaksanut lähteä kuvanottamishommiin niin siitä nyt sitten ei ole kuvaa :D Vaan worry not! Kyllä internet, eli siis threadless, meille ihania paitoja tarjoaa!

Ja kas!

Stay Cool, threadlessista tietenkin! Ja sanot mitä sanot, Iron Man 3 oli muuten aivan äärettömän hyvä!

Fäshöön

Noniin, koska suurin osa illastani (aika jolloin yleensä kirjoittelen tänne) meni salilla kompuroidun varpaan hoivaamiseen, mulla ei ole mitään asiaa, kaikki ärsyttää. Mutta koska olen päättänyt kirjoittaa joka päivä vaikkei asiaa olisikaan, teen niin nytkin. Tämän ollessa muotiblogi (niin niin, ei tää nyt kauheesti ole mut aivan ihan vähän) ajattelin kertoa söpöstä vaatemerkistä nimeltään Lazy Oaf. Itseasiassa tää kyllä tuli mieleeni päivällä kun näin tytön jolla oli jalassaan erittäin tutun näköiset kissalegginsit. Pysäytin tytön ja kehuin hänen ihania leggareitaan, toivottavasti sille tuli hyvä mieli, mulle ainakin tuli :D

Jos nämä eivät ole maailman söpöimmät niin ei sitten mitkään. Takapuolella on myös hännät molemmissa jaloissa <3

Itse omistan pari Lazy Oafin kangaskassia. Toisessa on hassu naama ja hampaita, toisessa ranut joilla on silmät ja suu. Hyvän mielen kasseja ehdottomasti. 

Ikävä kyllä näyttäisi nyt sille ettei ainakaan tuossa Asosilla saatavilla olevassa kokoelmassa ole oikein mitään mitä itse haluaisin. Ei edes noita leggareita. Olisi selvästikin pitänyt olla nopeampi jos nuo olisin tahtonut. Eipä voi kun itseään syyttää. Pipotkin ovat akryylia, materiaali jota en enää ikinä laita päälleni, paitsi jos mulle maksetaan siitä ruhtinaallisesti :D

Koska mulla ei ollut tänään taaskaan muuta päällä kuin treenivaatteet ja yöpaita, seuraa jälleen kerran kuva t-paidasta jonka ehdottomasti haluaisin :D

Pitäydytäänpä taasen tässä ihanassa Maleficent teemassa paidalla nimeltään Wicked Wiles. Threadless.comin paidat ovat aivan älyttömän upeita, miksen mä vois tilata kaikkia?

Kengät

Muistin jo hetken että nyt olis ollut tiistai, vaan eihän se vielä ollutkaan. Mun upea muotibloggailu on nyt ehkä vähän tauolla kun aloitin tänään tuon mun oppariprojektin. Tarkoittanee sitä että vietän aikaan yövaatteissa, treenivaatteissa ja alusvaatteissa x'D Tästä johtuen ajattelinkin että keräilen sitten vaikka netistä kuvia vaatteista joita haluan mutta joita mulla ei jostain syystä ole.

Opparista puheen ollen, sain tänään aikaiseksi jopa sen verran että kirjoitin opettajille sähköposteja ja poistin muovit yhdestä vihosta jonka hankin joskus vanhan koulutusohjelman opparikurssilla ollessani. Tuohon vihkoon kirjoitin mitä olen tänään tehnyt ja mitä huomenna pitäis koittaa saada aikaiseksi. Selailin myös TAMK:n kirjastosivuilta muiden markkinointiin liittyviä oppareita, ne alkoivat jotenkin pelottamaan. Kaiken tuon lisäksi kävin salilla ja nukahdin sohvalle. Hienosti alkoi siis ;) Joka tapauksessa tuntuu sille että tässä alkaa pikkuhiljaa tapahtumaan ja olen varma että tulen opparini saamaan valmiiksi tämän syksyn aikana. Näin on!

Salivaatteet, Seppälästä löytyi lasten paita, se on hieno. Kun hikoilee, se hikoilee aluspaitaan noi sanat kivasti.

Mulla alkaa huomenna showtanssitunnit kesän jälkeen, olen aivan innoissani. Lauantaina on baletti enkä jaksaisi sitäkään odottaa. Tänä syksynä aion vihdoin hankkia ihan ikiomat kärkitossut joilla sitten tanssahdella. Ukkeli lupasi myös ostavansa mulle haluamani maiharit jos saan penkkipunnerrettua 60 kiloa. Tänään nousi sarjoissa jo 42.5, eli voi olla ettei enää kauaa mene. Tuo 60 kiloahan pitää nostaa vain kerran ja maiharit ovat minun! Kauhea tsemppimeininki päällänsä siis. Tämän päivän salilta saamani taisteluvammat ovat vain esimakua siitä mitä tänä syksynä vielä joudun kärsimään.

Tässä ovat nuo upeat Dr. Martensit jotka minulle on luvattu. Kuva Dr. Martensin sivuilta.

Kunnes tuon maksimini saan tehtyä, joudun pärjäilemään iki-ihanien Vansieni kanssa. Kuvaa mun monivärisistä leopardikengistäni en löytänyt mutta ne ovat kyllä mahtavat, Vans-rakkaus ikuisesti.

Moi syyskuu!

Nyt olen vähän tylsä, en keksinyt tälle päivälle oikein mitään erityistä puitavaapohdittavaa aihetta. Tänään oli viimeinen työpäivä ainakin hetkeen, söin tryffelirisottoa porsaalla ja sain sitten kolme palloa jätskiä. En pistänyt vastaan :D Työn jälkeen käytiin Iisan ja ukkelin kanssa Cafe Europassa hörppimässä parit kivat juomat. 

Ensimmäinen juoma. Pyysin jotain makeaa ja kirsikkaista, sain makeaa, kirsikkaista ja limemäistä. Nannaa oli :D

Kolmas ja viimeinen juoma (toisesta ei ole kuvaa kun se oli vesimelonisooda), kaakao piparkakkusiirapilla. Naminami, syksyinen juoma syyskuun sateiden kunniaksi.

Mielestäni oli myös jotenkin söpöä että syyskuu tosiaankin alkoi sateella. Aivan kuin luonto olisi sanonut että "On muuten sitte syksy, turha enää haikailla kesää, minä tulin NYT!" Pidin tästä kesästä, oli kaunista ja lämmintä. On kuitenkin jo aika kerrospukeutumisen ja pipojen ja kaulaliinojen, myös paljon rakastamieni villasukkien. Kyllä syksy saa jo tulla :) Tervetuloa!

Päivän paitana toimi hieno kapistus threadless.comista ;)

 

"Luonnon oma karkki"

Mä osti eilen raakasuklaata, mintulla höystettyä. Ajattelin että kun sitä kaikki nyt niin kovasti kehuu, niin pitäähän sitä sitten testata. Voi morjens, niinkun hei oikeesti. Kyllähän se niinkun tavallaan suklaalta maistui mutta siihen se sitten jäikin. Mä rrrrakastan tummaa suklaata, syön sitä sata kertaa mieluummin kun maitosuklaata, mutta ei tämä kyllä tummasta suklaasta mennyt. Jotenkin tuntui sille kun olisin mörssännyt mintulla ja suklaalla maustettua voin palasta suussani. Ja jotain ihmeellisiä pienen pieniä rakeitakin siellä oli joukossa. Tumma suklaa sulaa suussa, vaikka se olisi sitä 90%, se sulaa kielen päälle. Raakasuklaa ei selvästikään tunne tällaista toimintatapaa. Se on vaan sellaista rakeista mössöä mikä ei sula vaikka miten pureskelet. Toisekseen en myöskään ymmärrä sen terveysansioista yhtään mitään, siinä taitaa olla enemmän kaloreita ja rasvaa kuin tavallisessa suklaassa. Mikä siitä raakasuklaasta muka tekee sitten niin taivaallisen hyvää ja ultimaattista herkkua? Mä en tuota rakkautta ainakaan löytänyt...

Tästä päästäänkin sujuvasti tuohon otsikkoon. Mä en kestä termiä "luonnon oma karkki", mun mielestä siinä ei ole mitään järkeä. Mä tykkään hedelmistä ja marjoista ja mä tykkään karkista. Mun mielestä niitä ei kuitenkaan tule keskenään sekoittaa. Hedelmä on hedelmä, marja on marja ja KARKKI ON KARKKI! Hedelmässä ja marjoissa on kivaa hedelmäsokeria ja ne tulee tuolta jostain puusta tai maasta tai pusikosta ja ne on kirpeitä ja makeita ja niissä on kaikissa omia hyviä juttuja. Karkki on tehty kamalasta yöksokerista ja se on teollista ja siinä on kaikkea pahaa ja hirveesti lisäaineita ja se on silti kamalan hyvää. Puhutaan hei asioista niiden oikeilla nimillä, jooko. Eihän siinä oo mitään pahaa että hedelmistä tykkää, miksi väittää että ne on "luonnon oma teollisesti tuotettu lisäainepommi"? Mmm, tekeepä kovasti mieli vesimelonia, harmi että niiden aika taitaa olla taas hetkeksi ohi. Höh.

Me käytiin tänään sushibuffassa, niinkuin monesti lauantaisin on tullut tehtyä. Siellä oli uusia susheja, ne olivat hyviä. Kiva että valikoimaa oli vähän lisää :)

Jaettiin ukkelin kanssa tuo keskimmäinen lautanen, siinä oli niitä uusia susheja.

Sushin perään kävimme asematunneliin avatussa Foodstationissa vähän katselemassa mitäpä sieltä löytyykään. Oli toki pakko hakea Minetistä pari palloa jädeä, ei siitä ohikaan voi kävellä. Ukkeli söi toffeejäden, minä vetelin kitusiini pistaasia ja minttusuklaata. Kuvaa en ehtinyt ottamaan, jäätelö vei voiton. Harmillisesti pitää nyt kertoa että hinnat olivat jonkin verran korkeammat kun Mustalahden sataman kipsassa. Taisi olla jopa niin että euron enemmän sai pulittaa yhdestä pallosta. Se on aikamoista. Toki tuo sijainti varmasti ratkaisee, harmitti se silti vähäsen. 

Huomenna on syyskuu, sanotaan sille moi, se on ihan kiva tyyppi sekin.

Päivän paita threadless.com. Ylhäällä kivasti lintuja, alhaalla verta ja zombeja, hyvä yhdistelmä ;)

Parisuhdepohdintaa

Me ollaan Heikin kanssa oltu nyt kolme vuotta naimisissa, viime viikon tiistaina oli meidän hääpäivä oikein. Unohdin tietty kirjoitella asiasta yhtään mitään kun oli tuolloin töissä niin kauhea ryysis ja väsytti illalla ja jaada jaada jaada. 

Avioliitto on siitä jännä asia että sitä pitää jostain syystä aina puolustella. Että miksi ihmeessä me ollaan menty naimisiin. No oikeasti eniten siksi että se oli mulle tärkeä asia, tuo turvaa ja ihan realistisesti ajateltuna, siitä on hyötyä myös jos toinen vaikka ottaa ja kuolee. Kaikesta huolimatta se taloudellinen etukin vaan on jokaiselle tärkeää, sanot mitä sanot. Tottakai tietenkin Heikkikin naimisiin halusi, mutta se ei ollut sille mikään ensisijainen juttu. Onneksi mulla on tollainen mies joka tykkää siitä että mulla on hyvä ja turvallinen olla. Mua on vaan pitkään jo huvittanut että ystäväpiirissä ostetaan asuntoja ja hankitaan lapsia mutta missään nimessä ei voi mennä naimisiin koska se on se ultimaattinen sitoutuminen.

Anteeks mitä?

Me ei todellakaan olla eroamassa ikinä, mutta jos niin sattuisi käymään, meitä ei toisiimme sitois enää mikään. Samaa ei voi sanoa keskenään lapsia ja asuntolainaa hankkineista. Toki sen asuntolainankin voi pistää sitten toisen niskoille, vai voiko? Ja voihan sen lapsenkin jättää toisen harteille, mutta millainen vanhempi sellainen ihminen sitten on? Mun mielestä me ollaan kaikista näistä ihmisistä eniten edelleen kakaroita, asutaan vuokra-asunnossa kissan kanssa, ei ole mitään tollaisia aikuisten ongelmia niinkuin asuntolaina ja lapsi. Siitä huolimatta meitä pidetään omituisina kun ollaan menty naimisiin. Jännää miten päälaellaan monet asiat on.

Joku vois tähän nyt sitten sanoa sen vanhan kunnon "en mä tarvitse mitään paperia todistaakseni että rakastan jotain". Joo, en minäkään, eikä se ole se paperinpala mikä meitä yhdistää vaan meidän rakkaus ja se että me tykätään toisistamme ihan ältsisti paljon ja ollaan hyviä ystäviä, aivan bestiksiä. Lässynlässynlää. Ei avioliitto, eikä yksikään parisuhde, aina ole helppo. Kaksi ihmistä saa aina aikaiseksi kärhämää ja jos ei saa niin hyvä niille. Mä tiedän etten ole mikään helppo ihminen aina ja kitisen ja kiukuttelen paljon, mutta niin tekee Heikkikin. Sen kun molemmat tietää ja tunnustaa, on aina paljon iisimpää. Mutta se paperinpala... Niin, kuten mä tuolla aikaisemminkin yritin sanoa, elämässä tapahtuu odottamattomia asioita, ikäviä asioita, kivoja asioita, mille me ei vaan mitään voida. Niissä tilanteissa asiat eivät ole niin vaikeita ja hankalia kun on tuollainen virallinen todistus siitä että me kuulutaan toisillemme. Ja hei, kamoon, on se hauskaa olla rouva. Mä oon ainakin tykännyt.

Huomenna on kuusi vuotta meidän ensitapaamisesta, yleensä ollaan juhlistettu tuota mäkkärikäynnillä koska siellä Hämeenkadun mäkkärissä me syötiin keskellä yötä kuusi vuotta sitten ja Heikki pirskotteli päärynäpirtelöä mun päälle. Voi elämä että se oli muuten ärsyttävä jätkä silloin. Silti mä tykkäsin siitä jotenki kauheesti ihan heti, ehkä mä tiesin jotain mitä muut ei.....

Päivän paita on mun maailmanparannuspaita sevenly.orgista, tällä pelastin lapsia joltain orjuuttamiselta. Hyvä minä! Tsekkaa muuten ihmeessä sevenly, siellä on ihan mahtavia paitoja ja niillä ilmeisesti saa oikeesti hyvää aikaiseksi :)

Unelmia

Musta tuntuu että tää viikko on vaan yhtä maanantaita. Ei vaan lähde käyntiin ja ollaan jo puolivälissä. Toisaalta on kiva että ollaan jo puolivälissä, se tarkoittaa sitä että kohta on jo syyskuu :)

Olen tässä viime aikoina taas joutunut kovasti pohtimaan omia unelmiani ja mitä mä haluaisin elämältäni. Jotenkin tuntuu että nämä samat asiat pyörivät jatkuvaa ympyrää ja tulevat jollain lailla uudestaan ja uudestaan naaman eteen lällättelemään kun en ole taaskaan tehnyt asioiden eteen yhtään mitään. Niin, tämä ei ole siis mikään positiivinen kirjoitelma, mun unelmat tuntuvat aiheuttavan enemmän ahdistusta ja surua kuin mitään iloa ja onnea. Sehän on sitten taas ihan omaa vikaa, ainakin osittain.

Mä olen pienestä asti tanssinut ja olin musaluokalla lukion loppuun asti. Laulaminen, itseasiassa musiikki ylipäänsä kaikissa muodoissaan ja tanssiminen on mulle olleet aina sellaisia energian ja luovuuden purkukeinoja. Ne ovat asioita joista mä olen nauttinut pienestä asti, oppinut niillä ilmaisemaan itseäni ja purkamaan kaikkia tunteita, hyviä ja huonoja. Aina mä kuvittelin saavani moisista itselleni ammatin jollain lailla, hetken mulla männävuosina tanssiin tavallaan liittyvä ammatti olikin, se taisi olla sellanen kerran elämässä tapahtuva onnenkantamoinen joka kesti vain muutaman hassun vuoden. Ja kun samalla kävi koulua niin ei se jotenkin ollut pelkästään sitä "unelman elämistä". Annoin ehkä periksi myös liian helposti, mutta toisaalta nyt jälkikäteen olen sitä mieltä, että ratkaisu oli mulle se oikea. Kuitenkin.

Musiikkiin liittyviä ihmisiä mulla on ollut ympärillä aina. Paljon kavereita joilla on bändejä, paljon uskomattomia muusikkoja. Paljon niitä ihmisiä jotka aina sanoivat että tehtäis mielellään musaa yhdessä jos ei olis kaikkea muuta etusijalla. Aina jäin jotenkin kaikessa kakkoseksi, aina mulle sanottiin että olen tosi hyvä laulamaan. Mutta eihän se riitä. Pitää osata kaikkea muutakin. Pitää osata kirjoittaa biisejä ja pitää osata soittaa ainakin kolmea soitinta. Pitää itse kyhätä bändi kokoon ja pitää olla valmiina vähintäänkin levyllinen biisejä. Myönnän, mulla ei ole sellaista kunnianhimoa ja pitkäjänteisyyttä että yksin pystyisin tuollaiseen. Itsekritiikki estää myös kirjoittamasta yhtään mitään, aloittaminen on vaikeinta ja mikään ei myöskään kelpaa itselle. Mä tarvitsen yhtä innokkaita ihmisiä antamaan lisäpotkua tekemisiin. Tarvitsen niitä ihmisiä jotka auttaa biisien tekemisessä. Ilmeisesti niitä ihmisiä ei ole tai sitten ne kaikki ovat tekemässä jo jotain muuta.

Mun mies on paras esimerkki kunnianhimosta ja pitkäjänteisyydestä, tuolla se nytkin keskellä yötä rämppää kitaraa ja kirjoittaa biisejä uudelle levylle. Miksei hänestä ole minuun hankautunut edes murusta tuollaisesta työskentelytavasta?

Itsehän olen jo tavallaan luovuttanut asian suhteen omalta osaltani. Olen tullut siihen tulokseen että joo, osaan laulaa mutta mun ääni ei ole tarpeeksi miellyttävä että ihmiset siitä pitäisivät. Ei se tekniikka vaan kaikkeen riitä. Itseasiassa tekniikkaa ei tarvitsisi laisinkaan jos osaisi kirjoittaa biisejä. Olen kuullut sellaista huhua että Suomessa ketään ei edes kiinnosta osaatko laulaa vai et, siltä se toki useasti tuntuukin. Suomessa menestyvät artistit ovat usein heikkoja laulajia mutta erinomaisia lauluntekijöitä, tai vähintäänkin sellaisia jotka osaavat siihen suomalaiseen tunne-elämään iskeä. Mun ongelma taitaa myös olla se, etten halua enkä tykkää laulaa suomeksi, en tykkää suomalaisista artisteista oikein lainkaan. Muutama poikkeus tietenkin löytyy, mutta ne ovat harvassa. Viimeinen suomalainen bändi jossa oli aivan uskomaton laulajatar on yhtye nimeltään Seksihullut. Istuttiin Turussa Klubilla ja kuunneltiin bändin soundcheckiä, oikein mitään odottamatta. Yhtäkkiä käsivarret kananlihalla kuiskasin Heikin korvaan että tuossa on aivan älytön nainen. Niinhän se olikin, keikkakin oli mieletön! Onni on, että osaan omasta onnettomasta ja kaiken luovuttaneesta osastani huolimatta nauttia musiikista silloin kun se on hyvää, myös silloin kun se ei ehkä ole niin hyvää mutta se osuu johonkin oikeaan osoitteeseen.

Ensi viikolla alkaa tanssitunnit, niitä olen koko kesän odottanut. Kehon kanssa luominen on se luontevin juttu mulle, en jaksaisi oikein edes odottaa enää. Onneksi tarvitsee enää laskea päiviä eikä viikkoja ;)

Taktisesti sivulta otettu kuva päivän t-paidasta. Nätisti muokattu Nyrkkitappelun paita horopaidaksi, tissit pääsee hienosti pääosaan xD

Mielikuvitusmaailma

Mä olen tänään töistä huolimatta elänyt jossain hämärässä mielikuvitusmaailmassa. Jossain Night Valen ja Supernaturalin välimaastossa. Synkkää mutta siltikin hauskaa, jollain hyvin kieroutuneella tavalla toki. Töissä hiljaisina hetkinä huomasin pohtivani millaista olisi jos Winchesterin veljekset saapuisivat Night Valeen. Miten kävisi Cecilin, kuinka Carlosin täydellisine hiuksineen? Entä Khoshekhin, tuon miestenvessassa leijailevan kissan? Ei sillä että mulla olisi älyttömästi ollut töissä tänään aikaa mihinkään, silti noita ajatuksia mieleen juolahti. Pitäisköhän olla välillä vähän vähemmän netissä....Höpön löpön!

Poistin tänään myös kynsilakkoja sormistani kun ne yhden päivän jälkeen näyttivät sille ettei niille olisi viikkoon tehty yhtään mitään. Millä lailla ihmiset saavat kynsilakan pysymään monta päivää hyvännäköisenä? Mitä ihmeen taikatavaraa naiset käyttävät? Mä oon kyllä niin kujalla noiden kauneustuotteiden kanssa, ettei ole ihmekään etten itse tollasia taikatemppuja osaa enkä tiedä. Viime viikolla oli pakko kysellä ihan Facebookissa millä ihmiset peittävät silmänalusiaan, minä en sellaista ainakaan osaa tehdä. Siksi mä näytänkin hyvin usein sille etten ole kauheasti nukkunut, muka. Kätevä emäntä, ennen kaikkea.

Mulla on myös vasemman käden keskisormen kynnen alla mustelma, jätin sen eilen töissä aurinkovarjon väliin. Sattui niin paljon että meinasin oksentaa, nami. Tuntuu että mä joka päivä lupailen keksiväni jotain oikeaa asiaa, mietin tänään pitkään hyvää ideaa mutten kirjoittanut sitä mihinkään. En mä sitä enää muista.

Työn jälkeen ei pystyny oikein muuhun. Muki Indiska.

Väsytti muuten vähäsen. T-paita threadless.com, housut Carlings WinWin.

 

Lämmintä kesäpäivää

Tänään oli lämmin ja kaunis kesäpäivä. Näin lähellä syyskuuta! Aivan ihanaa vaikka juurikin väitin että syysvaatetus jo kiinnostaa. Vaan eiköhän sille syysvaatetuksellekin aikansa tule olemaan ja jokainen siihen kyllästyy vielä. Vietimme hetken ystävien kanssa viereisessä Sorsapuistossa, tunnelma oli aivan kuin keskellä kesää. Ilmassa toki tuoksui syksy ja tuuli oli hieman viileä, mutta mielestäni tuo jo kuitenkin kuuluu asiaan. En enää muista millaista vuosi sitten oli, muistaakseni ei kuitenkaan näin lämpöistä.

Parhaat Vansit ikinä, onneksi ostin kahdet :)

Mä olen nyt kirjoitellut tätä blogia yli viikon, kauhean ihanaa että sitä lukee päivittäin joku. Ainakin 50 ihmistä päivässä on aikaansa uhrannut minun höpötyksilleni, se tuntuu aivan kauhean kivalle ja olen kovin iloinen siitä että mun jutut voi kiinnostaa niinkin paljon. Vielä kun osaisin tehdä tästä interaktiivisemman ja kirjoittaa asioista jotka herättävät keskustelua. No mutta, tässähän on tosiaan mennyt vasta hieman yli viikko, ehkei vielä kannata hätäillä ;)

Sunnuntai-iltaa taidamme viettää Dexterin seurassa. Viime jaksosta onkin jo hetki.

Meidän perheessä osataan poseerata! T-paita threadless.com.

Ruoka on kiva asia

Meidän perheessä sushibuffasta on tullut vähän sellainen lauantain tapa. Tampereella Tullintorin alakerrassa on Ming Zhu, kiva aasialainen poikkileikkausravintola josta tuollainen buffa löytyy joka päivä. Arkisin kustantaa 8.90€, viikonloppuisin 10.90€, ei paha.

Tänään oli poikkeuksellinen lauantai siitä että meninkin aluksi aivan yksin sushibuffailemaan kun Heikki meni veljensä kera salille josta sitten hetkeksi ehtivät minuakin viihdyttämään syömisen lomassa. Olisin minäkin normaalisti muuten suunnannut salille mutta olin menossa töihin ja oletin ettei aika olisi riittänyt. Todennäköisesti ei olisikaan, eli kidutusta tiedossa joku toinen päivä, kenties jo huomenna. Sushibuffa on muuten siitäkin kiva että siellä on sushin lisäksi muutakin ruokaa. Eihän se sitten ole sushibuffa, joku siellä kitisee. Ei niin, mut on se! :D

Mun ensimmäinen lautanen, siellä oli paria uuttakin sushia, noi tossa oikealla, merilevää ja jotain kalasilppua. Tosta satsista puuttui vielä tunamajo jota ei ekalla yrittämällä ollut, söin sitte vähän niinkuin jälkkäriksi pari. Huomion saa kiinnittää myös sushietiketin vastaiseen wasabisoijasoppaan. Se on parasta!

Kävin välillä töissä kuuntelemassa aivan kamalien ihmisten kamalia kommentteja aivan kaikesta kamalasta. Onneksi oli poikkeuksellinen duunipaikka tänään eikä tosiaan ollut kyse työkavereista vaan ihan niistä asiakkaista....

Työn jälkeen Heikki väkisin halusi lähteä bailaamaan, lähdin mukaan, kiltti vaimo kun olen. Mäkkärin kautta Dorkaan, Dorkassa yhdet ja hodarikiskan kautta kotiin. JEEEEE! Me ollaan varsinaisia bile-eläimiä :D

Join tollaisen "kesäisen kuohujuoman", mainoksen uhrina. Oli se ihan hyvää.

Tällä hetkellä tuntuu siltä että sunnuntain voisin hyvinkin vain maata sohvalla tai sängyssä. Syysväsymys on näemmä tulossa jo ennen syksyä, o-ou.

Luulitte ettei vaatekuvaa tuu, tässä se onneksi kuitenkin on. Itsetehty alpakkapipo pääsi jo pääkkyliin, paita on jo joskus aikaisemmin tavattu threadless.comista hankittu kirahvipaita, se on hyvä paita. Neule on muuten hankittu Seppälän lastenosastolta.

Viimeiset

Tämän viikon aikana on kahdesta sarjasta tullut finaalijaksot. Maanantaina vilkuilin yksin True Bloodin kuutoskauden moisen, tänään miehen tehdessä yötöitä Teen Wolfin kolmoskaudesta vikan, päivän myöhässä tosin. Itse en lataile ohjelmia netistä vaan katson ne streameina, pidän kuitenkin siitä että voin katsoa ohjelmani heti seuraavana päivänä Jenkkien tai Brittien enskarista. Tällä hetkellä olen käyttänyt Darewallia kyseiseen toimintaan ja sieltä valinnut joko PutLockerin tai SockSharen versiot, viimeisen vuoden aikana kyseinen sivusto on toiminut erittäin hyvin.

Normaalin 12 jakson sijaan True Bloodin kaudessa oli vain kymmenen, tuntui kovasti että tekijät olivat hyvän kauden loppuessa aivan yhtäkkiä huomanneet tekevänsä tosiaan sitä viimeistä jaksoa, sen verran oli mutkia menty oikomaan. Puolivälissä jaksoa nähtiin jopa klassinen "Six Months Later" teksti keskellä ruutua (Oliko tämä nyt spoilaus? Sori ny!). Se on mielestäni lähes yhtä rasittava asia kuin "To Be Continued..." jota ei ole muutamaan hetkeen onneksi tarvinnut lueskella. Jos joku muistaa lähiaikoina nähneensä tuon tekstin, kerro missä! Mulle ei ainakaan tule mieleen moista.

Teen Wolfissa sentään käärittiin siististi kasaan hieman heikko punaisesta langasta paitsi jäänyt kausi yllättävänkin selkeästi. Jätettiin kivasti myös seuraavalle kaudelle odotettavaa. Ja hei, pilkatkaa vain, Teen Wolf on hyvä! Vaikka viimeisin kausi jättikin hieman toivomisen varaa, läpät ovat siltikin olleet taattua laatua. Ohjelmassa selvästi osataan nauraa siinä toteutettaville kliseille mikä on mielestäni erittäin virkistävää. Mikäpä tässä ensi kesän neloskautta odotellessa.

Nyt saakin pitää parin viikon taukoa kaikista seurattavista ohjelmista, saattaapi olla että tulee katsottua enemmän Dexteriä. Mulla on myös Supernaturalin kakkoskausi tällä hetkellä menossa, sitä katselen silloin kun ei ole muutakaan tekemistä. Myöhemmin syksyllä kerron taatusti kalenterimerkinnöistäni jotka todellakin liittyvät tähän asiaan aivan huomattavalla tavalla.

Jotta perusasiat eivät unohtuisi, tässä töiden jälkeen otettu kuva. Rouvaa saattaa ehkä hieman väsyttää...Ei ole muuten pillifarkut jalassa, ne on kuulkaa TYÖHOUSUT!

 

Iiiiihana peilin kautta otettu fäshöönkuva...T-paita threadless.com, housut Carlingsin miestenosaston WinWin chinot

 
Nyt kissa kierii sohvapöydän alla ja huutaa huomiota. Silläkin on varmaan Heikkiä ikävä.

Tamperrada

Meillä oli tänään kolmivuotishääpäivä, vietin ison osan siitä töissä ja Heikki nukkui kotona. Ei kun siis kirjotti biisejä, tietenkin ;) Tänään koin yhden niistä työpäivistä minkä takia olen ihan iloinen että tuo opparinkirjoitusprojekti alkaa parin viikon päästä. Ihmiset olivat kauhean vihaisia ja kireitä koko lounasajan. Neljä ja puoli tuntia ei ole aikoihin tuntunut niin pitkälle.

Kotiin päästyäni ajattelin meneväni pikku nopposille. Suunnittelin vartin power napia, heräsin kolmen vartin päästä. Tarkoittaakohan se sitä että nukuin kolmet power napit putkeen....

Olimme kamujen kanssa puhuneet tekevämme pienen kierroksen Tamperradan varjolla. Omassa työpaikassanikin noita pintxoja on myyty nyt pari päivää ja senkin myötä pistikin hieman kiinnostamaan minkälaisia muut ravintolat ovat saaneet aikaiseksi.

Kuusi ravintolaa kiersimme kymmenestä, en olisi ikinä voinut uskoa että pieniä suupaloja voisi joutua odottamaan yli puolta tuntia. Kolmessa paikassa näin kuitenkin kävi. Kuvia retkestä en muistanut ottaa, innostus pikkupalasista oli paljon suurempi kuin kiinnostus kuvien räpsimiseen. Valitettavasti Tamperradan sivuilla olevat kuvat eivät myöskään tee annoksille kummemmin oikeutta. Sinun pitänee siis itse käydä päättämässä oma voittajasi.

Meidän poppoo aloitti kierroksensa ravintola C:n hiljaisesta nurkasta. Pelmahdimme paikalle ja koko hiljainen ravintola tuntui vielä hiljaisemmalle, emme ehkä aivan sopineet kalustukseen. Rohkeasti silti maistelimme kutunjuustolla päällystetyn rievän, maistui kyllä ja palvelukin oli kaikesta huolimatta kivaa. 

Toisena suuntasimme Piemonteen jonka pintxoista olimme jo ehtineet kuulla paljon hyvää, odotukset olivat täten korkealla. Ravintola oli puolillaan, joten oletimme toki että tuollaiset pienet makupalat saisi pikapikaa, emme siis tilanneet juomia. Voi mikä virhe! Puoli tuntia meni siihen, että saimme nuo kahden euron pikkuleipäset kätösiimme. Herkkuja ne toki olivat mutta eivät missään tapauksessa odottelun arvoisia. Leipien lisäksi nielimme harmituksemme ja jatkoimme matkaa Ineziin.

Inezin pintxot taisivat olla oikeaoppisimmat kokemistamme. Itse otin täytetyn paprikapintxon eikä se ollut millään lailla pettymys, ei mitenkään erikoinen, maistuva kyllä. Tarjolla oli myös kampasimpukkaa ja härän kieltä, molemmat kelpasivat maistajilleen. Inezissä ei tarvinnut terassin penkkejä kauaa kuluttaa, seuraavana vuorossa olikin työpaikkani.

Trattorian pintxot olivat minulle jo eiliseltä tuttuja, sieltä löytyy neljää erilaista. Näissä pintxoissa plussaa saapi se, että suolaisen kilpailijan lisäksi tarjolla on myös makeaa. Oma suosikkini onkin nimenomaan tuo maitosuklainen pikkuherkku. Pintxot saivat myös seuralaisiltamme kiitosta siitä, että olivat vitriinissä valmiina nappailtavaksi, ei tarvinnut odotella kuin tarjoilijaa ojentamaan kökkösiä lautasille.

Trattoriasta matkasimme Huberiin josta löytyi ehdoton voittajasuosikki. Harmiksemme jouduimme taas leikkimään odotusleikkiä, lähes puoli tuntia siihen meni, mutta häränhäntä, ankanmaksavaahto ja briossi veivät kaikilta kielen mennessään. Huberin pintxo ei taaskaan ollut kenties oikeaoppinen, mutta maukkainta se oli ehdottomasti.

Viimeisenä suuntasimme Tuulensuuhun jonka nyt jälkiviisaana olisimme jättäneet väliin. Paikalle saavuttuamme saimme tietää että kilpailijapintxoon kuuluva juusto oli jo ehtinyt loppumaan, tilailimme siinä kuitenkin muutaman maisteltavaksi, odotimme yli 45 minuuttia. Odoteltuamme aivan liian kauan saimme paahdettua patonginsiivua erinäisten päällisten kera, yksikään ei ollut millään lailla erikoinen. Itseasiassa tuntui että olisin itse voinut varmaankin valmistaa parempaa paahtoleipää, ihan tuolla omassa keittiössä...

Päällimmäiseksi jäi mieleen Huberin naminamipintxo ja odottelu. Eniten itse tuli ihmeteltyä tarjoilijoiden täydellistä välinpitämättömyyttä asiakkaiden odotteluun. Kuluneen kesän aikana olen tottunut siihen, että käydään kertomassa asiakkaalle jos ruuassa menee pidempään kuin vartin verran. Se ei ole mikään järjettömän vaativa toimenpide mutta eleenä kuitenkin suuri, asiakas taatusti arvostaa sitä että juuri hänet huomioidaan ja keittiö saa aikaa annosten valmistamiseen.

Voisin illastamme jauhaa pidempäänkin mutta tämä saanee riittää. Päivän päätteeksi perhe uppoutuu Dexterin tarinoihin. Pakotin muuten Heikin ottamaan illan päätteeksi fäshöönkuvan päivän paidasta.

Edustusvaimolla yllään neuletakki Seppälän lastenosastolta, t-paita society6.com, Wolverine laukku play.com, farkut JC Pep! Skinny, kengät Vans