Talven kengät!

Ostin viime viikolla uudet kengät. Kahdet! Tai siis, tilasin, intternetistä, tietenkin. Toiset on silleen niinku puoli kokoa liian isot niin sinne mahtuu kivasti villasukka ni ne on vähän niinkuin talvikengät mut ei ne kyllä talvikengistä käy sitten kun on kylmempää. Toiset on sitten vasta loppukeväälle. Molemmat on yllärinä Vansit. Merkkiuskollinen ihminen ei hevillä liikahda muille maille.

Nää on ne ns. talvikengät.
Aika sievät ja kivasti mahtuu villasukat alle ja ne yläreunat söpösti sieltä vilkuttelevat menemään.

Nää on ne toiset.
Mä tykkään talvesta mut nyt melkein harmittaa ettei näitä voi jo laittaa jalkaan, on NIIN HIENOT!

Niin, mä tilasin noi kummatkin Zalandosta (joo, just se, niillä on ne karseet mainokset). Olivat halvennuksesta ja sai vielä kympin alee kun tilas jonkun typerän uutiskirjeen (jonka peruutin sitten heti kun lasku oli maksettu, tietenkin). Kenkien toimitus olikin sitten jotain melkoisen jännittävää. Nettisivuillahan lukee, että tuotteet toimitetaan lähimään MyPack-palvelupisteeseen. Meidän lähin palvelupiste sijaitsee tossa tien toisella puolella, Valintatalossa. Voitte varmasti arvata ilmeeni, kun sain tekstiviestillä ilmoituksen kenkien olevan parin kilsan päässä tuolla jossain Siwassa. Kyllä mä ne sieltä hain, jouduin loskassa kävelemään eikä siinä laatikossa ollut edes mitään näppärää kahvaa millä olis voinut kanniskella, eheeei. Näppäränä tyttönä laitoin Zalandolle viestiä et mitä hemmettiä kaverit. Vastaus kyllä tuli pikana, sisälsi mm. seuraavan:

"Tilauksen PostNordin MyPack-noutopiste määräytyy asiakkaan postinumeron
perusteella. Yhdeltä postinumeroalueelta valitaan yksi piste, joka on
keskimääräisesti lähimpänä kaikkia alueen asiakkaita."

Ai anteeksi? Siis mitä? Jos mä nyt tässä lähtisin sellaisiin saivarteluhommiin, voisin väittää tämän perusteella seuraavaa: Suurin osa suomalaisista on pakkautunut Helsingin alueelle, täten Helsinki on keskimääräisesti lähimpänä kaikkia alueen (Suomen) asukkaita. Paketit toimitetaan ainoastaan Helsinkiin. TAI voisin myös heille ilmoittaa maksavani keskimääräisesti sen summan mitä kengistä voisi kuvitella pyydettävän. Noin niinkuin esimerkiksi.

Mä tilaan ihan hirmuisesti netistä tavaraa, enkä ole ikinä joutunut lähtemään noin kauas hakemaan yhtään mitään kun lähin postikin on lähempänä kun tuo Siwa mistä kenkäni lunastin. No mutta, tiedänpä tästä lähin mistä en tilaa tavaraa. Kyllä mä tiedän ettei tää mun yhden naisen kitinä mitään auta, piti nyt kuitenkin avautua.

Onneks oli ältsin kiva viikonloppu. Lauantaina meillä oli synttärikemut, kakku oli hyvää, juomatkin oli hyviä (yöllä huomattiin miten hyviä, ei siitä sen enempää), sunnuntaina käytiin Sohossa vetelemässä navat täyteen hyvää ja rasvaista jonka jälkeen vaimon kanssa käytiin katsomassa Smaug, eiku siis Hobitti, se kakkososa :D Mun mielestä mun Facebook-status tiivisti kokemuksen niin hyvin, etten viitsi sitä alkaa uudelleen muotoilemaan:

"noniin, pettymyshän se oli...
jos martin freeman ei olisi bilbo baggins, koko leffa olis ollut aivan ruokottoman huono
alku näytti emmerdalelta ja monet kohtaukset oli aivan liian pitkiä...
smaug oli hyvä, bilbo oli hyvä, gandalf on aina hyvä ja thorin oli myös aivan hyvä..
muuten kyllä vähän harmitti, varsinkin kun legolaksen pää oli tuplasti sen kokonen mitä lotr:ssa, sen silmät oli eriväriset kun lotr:ssa, gandalf näyttää kauhean ruttuiselta ja ne lapsinäyttelijät oli järkyttäviä..."

Saa olla eri mieltä, mut mun mielipide on silti ainut oikea. Kiitos maanantai, kivat sulle. 

Jos mulla olis rahaa

Olen tässä viime päivinä miettinyt, että mitä mä tekisin jos mulla olis oikeesti rahaa. Tässä muutaman vuoden kun on tullut elettyä lähinnä opintotuella ja erinäisten pätkätöiden palkoilla, on ollut aikaa oppia köyhäilemään.

Aloinkin pohtimaan, että mihin kaikki rahat pistää jos valmistumisen jälkeen saakin jonkun ihan oikean työn mistä tulee ihan oikeaa, kunnon palkkaa. Tällä oikealla palkalla tarkoitan nyt sellaista, missä käteen jää jotain 1500 ja 2000 euron välillä. Ei se kuulemma edes ole mitään "oikeaa palkkaa", köyhyysrajoilla ilmeisesti liikuttaisiin edelleen. Mulle tuo olisi kuitenkin aivan järjettömän paljon rahaa.

Säännöllinen tulonlähde tarkoittaisi mulle lähinnä sitä, että ostaisin kenties hieman kalliimpia farkkuja (ei sillä että Crockereissa olis mitään vikaa) ja käyttäisin enemmän Vansin ja Volcomin vaatteita ja laukkuja. Mulla olis enemmän oikeasti hyviä rintaliivejä ja voi moro että mulla olis parempia urheiluliivejä! Vois ostaa ehkäpä laadukkaampaa lihaa, käydä kenties kauppahallista ihan hakemassa lihakaupasta kunnon tavaraa. Sitten mä ostaisin enemmän Body Shopista ihanan tuoksuisia asioita (joulun aikaan kaikki karpaloa, muutoin kookosta ja pinkkiä greippiä) ja hankkisin BeneFitin meikkejä. Voisin tilata Threadlessista enemmän paitoja ja huppareita, samaten TeeFurysta.

Toisin sanoen, mikään ei niinkään muuttuisi, olisi vain vähän kalliimpia vaatteita ja mahdollisuus ostaa asioita silloin kun siltä tuntuisi eikä vain pitkällisten laskelmien päätteeksi. Sitten kun olisi rahaa, olisi myös mahdollisuus taas ostaa ihania lahjoja tärkeille ihmisille, ihan muuten vaan ja varsinkin juhlapäivinä. Sellaisia lahjoja mistä tietää että ne tyypit oikeasti tykkäävät. Se olis aika kivaa. Nyt ei sitten muuta kun Wilmiinalle työtä etsimään! Eikun niin, pitäis valmistuakin ensin........

Tässä vielä musiikkia korville erittäin, ööh, mielenkiintoisen videon muodossa. En tiedä mitä huumeita olis pitänyt syödä tämän taiteen tajuamista varten, vaan ainakin biisi on hyvä ja bändi aina upea <3

 

Kengät kengät kengät

Kipitikipiti. Minä en aja autoja kun en oikeen pidä ajelusta eikä meillä edes ole autoa, en tykkää busseista ja pyörälläkin kuljen vain kesäisin (ensimmäisten pakkasöiden jälkeen on taattu kaatumisvaara) ja silloin kun meidän perheen ainut pyörä ei ole miehellä jossain piilossa. Tästä voimme vetää sen johtopäätöksen, että kävelen paljon. Ja kun ihminen kävelee paljon, on kivaa että ihmisellä on hyvät kengät.

Mä olen varmaan 15-vuotiaasta lähtien käyttänyt jonkinlaisia skeittikenkiä. En nyt muista mitä kaikkia, mutta suosikkeja oli kyllä Etniesit ja DVS:t hyvin pitkään. Erityiset suosikit olivat Ruotsista ostetut siniset Etniesit joissa oli neonvihreä E. Niitä säilytin vuosia vaikka ne olivat jo käyttökelvottomat. Etnieseissä aina kyllä häiritsi se, että ne eivät hengittäneet jotenkin ollenkaan, tuntui että ne alkoivat helposti haisemaan. Millainen tyttö haluaa haisevat kengät? En minä ainakaan, vaikka hurja poikatyttö olinkin (ja olen kai vähän vieläkin). Jossain vaiheessa vannoin että menen naimisiin DVS:t jalassa ja sulholla tulisi olla myös samanlaiset. Eipä ihan mennyt niin kuin suunnittelin, korkkarit jalassa olin molempina päivinä ja miehellä oli maistraatissa valkoiset DC:t, juhlapäivänä sellaiset oikeat "siistit miesten kengät".

En muista milloin, mutta jossain vaiheessa monta vuotta sitten DVS:t vaihtuivat Vanseihin. Siitä lähtien olen ollut erittäin uskollinen tuolle kenkämerkille. En oikein milloinkaan ymmärtänyt Converseja, ne saavat jotenkin mun jalan näyttämään omituiselle, Vansit sen sijaan ymmärtävät ja näyttävät hyvälle :D Mulla on tapana ostaa yksi kenkäpari ja käyttää ne loppuun asti kunnes ne vuotavat joka reiästä ja hädin tuskin pysyvät päällä. Se tapa on viime aikoina vähän heikentynyt, tällä hetkellä taidan omistaa ainakin viisi paria Vanseja, pinkkisinisiä leopardiversioita jopa kaksin kappalein. Ne ovat niin hienot ja Asos:lla oli niin hyvät alet silloin kun niitä ostelin.

Kengistä parhaat <3

Niin, kyllähän mulla muitakin kenkiä on, nimittäin korkkareita :D Ja nimenomaan Iron Fistin korkkareita. Löytyy zombia ja ihmissutta ja mitälie, hienoja ovat kaikki ja kaikki alennuksella ostettuja. En ole mikään kova tyttö ostamaan myyntihintaisia vaatteita taikka kenkiä, kun ne kuitenkin tulevat alennukseen jossain vaiheessa :D Ainoan poikkeuksen tein maistraatissa käyttämieni kenkien suhteen, ne olivat niin hienot etten voinut jättää tuurin varaan.

Ensimmäisiä asioita mitä muuttaessamme tien toiselta puolelta tänne kämppään toin.
Näkyypä siellä SpyLoveBuynkin laatikoita pari ;)

Noiden korkkareiden kanssa vaan on sellainen jännittävä homma, että koska niitä ihmisen sitten pitäisi Suomessa käyttää. Haluaisin kyllä paljon enemmän noita hyödyntää, mutta tilaisuuksia on vain niin kovin vähän :/ Niin, ja tiedän kyllä että toisilla voi kenkiä olla kymmeniä ja jopa satoja. Omasta mielestäni mulla noita on ihan kauheasti, eli vaikka kirjoja, CD:itä ja DVD:itä tuntuu välillä pursuavan joka nurkasta, mikään kenkien keräilijä en kyllä sitten olekaan :D

Näihin kuviin onkin hyvä päättää tämä viikko ja aloittaa ihastuttava viikonloppu. Meillä onkin huomenna taasen tyttöjen drinkkiklubi, mua jännittää jo valmiiksi, varsinkin että miten tuo mansikkamargaritakakkunen tuolla pakastimessa oikein pärjää.

Kengät

Muistin jo hetken että nyt olis ollut tiistai, vaan eihän se vielä ollutkaan. Mun upea muotibloggailu on nyt ehkä vähän tauolla kun aloitin tänään tuon mun oppariprojektin. Tarkoittanee sitä että vietän aikaan yövaatteissa, treenivaatteissa ja alusvaatteissa x'D Tästä johtuen ajattelinkin että keräilen sitten vaikka netistä kuvia vaatteista joita haluan mutta joita mulla ei jostain syystä ole.

Opparista puheen ollen, sain tänään aikaiseksi jopa sen verran että kirjoitin opettajille sähköposteja ja poistin muovit yhdestä vihosta jonka hankin joskus vanhan koulutusohjelman opparikurssilla ollessani. Tuohon vihkoon kirjoitin mitä olen tänään tehnyt ja mitä huomenna pitäis koittaa saada aikaiseksi. Selailin myös TAMK:n kirjastosivuilta muiden markkinointiin liittyviä oppareita, ne alkoivat jotenkin pelottamaan. Kaiken tuon lisäksi kävin salilla ja nukahdin sohvalle. Hienosti alkoi siis ;) Joka tapauksessa tuntuu sille että tässä alkaa pikkuhiljaa tapahtumaan ja olen varma että tulen opparini saamaan valmiiksi tämän syksyn aikana. Näin on!

Salivaatteet, Seppälästä löytyi lasten paita, se on hieno. Kun hikoilee, se hikoilee aluspaitaan noi sanat kivasti.

Mulla alkaa huomenna showtanssitunnit kesän jälkeen, olen aivan innoissani. Lauantaina on baletti enkä jaksaisi sitäkään odottaa. Tänä syksynä aion vihdoin hankkia ihan ikiomat kärkitossut joilla sitten tanssahdella. Ukkeli lupasi myös ostavansa mulle haluamani maiharit jos saan penkkipunnerrettua 60 kiloa. Tänään nousi sarjoissa jo 42.5, eli voi olla ettei enää kauaa mene. Tuo 60 kiloahan pitää nostaa vain kerran ja maiharit ovat minun! Kauhea tsemppimeininki päällänsä siis. Tämän päivän salilta saamani taisteluvammat ovat vain esimakua siitä mitä tänä syksynä vielä joudun kärsimään.

Tässä ovat nuo upeat Dr. Martensit jotka minulle on luvattu. Kuva Dr. Martensin sivuilta.

Kunnes tuon maksimini saan tehtyä, joudun pärjäilemään iki-ihanien Vansieni kanssa. Kuvaa mun monivärisistä leopardikengistäni en löytänyt mutta ne ovat kyllä mahtavat, Vans-rakkaus ikuisesti.

Lämmintä kesäpäivää

Tänään oli lämmin ja kaunis kesäpäivä. Näin lähellä syyskuuta! Aivan ihanaa vaikka juurikin väitin että syysvaatetus jo kiinnostaa. Vaan eiköhän sille syysvaatetuksellekin aikansa tule olemaan ja jokainen siihen kyllästyy vielä. Vietimme hetken ystävien kanssa viereisessä Sorsapuistossa, tunnelma oli aivan kuin keskellä kesää. Ilmassa toki tuoksui syksy ja tuuli oli hieman viileä, mutta mielestäni tuo jo kuitenkin kuuluu asiaan. En enää muista millaista vuosi sitten oli, muistaakseni ei kuitenkaan näin lämpöistä.

Parhaat Vansit ikinä, onneksi ostin kahdet :)

Mä olen nyt kirjoitellut tätä blogia yli viikon, kauhean ihanaa että sitä lukee päivittäin joku. Ainakin 50 ihmistä päivässä on aikaansa uhrannut minun höpötyksilleni, se tuntuu aivan kauhean kivalle ja olen kovin iloinen siitä että mun jutut voi kiinnostaa niinkin paljon. Vielä kun osaisin tehdä tästä interaktiivisemman ja kirjoittaa asioista jotka herättävät keskustelua. No mutta, tässähän on tosiaan mennyt vasta hieman yli viikko, ehkei vielä kannata hätäillä ;)

Sunnuntai-iltaa taidamme viettää Dexterin seurassa. Viime jaksosta onkin jo hetki.

Meidän perheessä osataan poseerata! T-paita threadless.com.

Tamperrada

Meillä oli tänään kolmivuotishääpäivä, vietin ison osan siitä töissä ja Heikki nukkui kotona. Ei kun siis kirjotti biisejä, tietenkin ;) Tänään koin yhden niistä työpäivistä minkä takia olen ihan iloinen että tuo opparinkirjoitusprojekti alkaa parin viikon päästä. Ihmiset olivat kauhean vihaisia ja kireitä koko lounasajan. Neljä ja puoli tuntia ei ole aikoihin tuntunut niin pitkälle.

Kotiin päästyäni ajattelin meneväni pikku nopposille. Suunnittelin vartin power napia, heräsin kolmen vartin päästä. Tarkoittaakohan se sitä että nukuin kolmet power napit putkeen....

Olimme kamujen kanssa puhuneet tekevämme pienen kierroksen Tamperradan varjolla. Omassa työpaikassanikin noita pintxoja on myyty nyt pari päivää ja senkin myötä pistikin hieman kiinnostamaan minkälaisia muut ravintolat ovat saaneet aikaiseksi.

Kuusi ravintolaa kiersimme kymmenestä, en olisi ikinä voinut uskoa että pieniä suupaloja voisi joutua odottamaan yli puolta tuntia. Kolmessa paikassa näin kuitenkin kävi. Kuvia retkestä en muistanut ottaa, innostus pikkupalasista oli paljon suurempi kuin kiinnostus kuvien räpsimiseen. Valitettavasti Tamperradan sivuilla olevat kuvat eivät myöskään tee annoksille kummemmin oikeutta. Sinun pitänee siis itse käydä päättämässä oma voittajasi.

Meidän poppoo aloitti kierroksensa ravintola C:n hiljaisesta nurkasta. Pelmahdimme paikalle ja koko hiljainen ravintola tuntui vielä hiljaisemmalle, emme ehkä aivan sopineet kalustukseen. Rohkeasti silti maistelimme kutunjuustolla päällystetyn rievän, maistui kyllä ja palvelukin oli kaikesta huolimatta kivaa. 

Toisena suuntasimme Piemonteen jonka pintxoista olimme jo ehtineet kuulla paljon hyvää, odotukset olivat täten korkealla. Ravintola oli puolillaan, joten oletimme toki että tuollaiset pienet makupalat saisi pikapikaa, emme siis tilanneet juomia. Voi mikä virhe! Puoli tuntia meni siihen, että saimme nuo kahden euron pikkuleipäset kätösiimme. Herkkuja ne toki olivat mutta eivät missään tapauksessa odottelun arvoisia. Leipien lisäksi nielimme harmituksemme ja jatkoimme matkaa Ineziin.

Inezin pintxot taisivat olla oikeaoppisimmat kokemistamme. Itse otin täytetyn paprikapintxon eikä se ollut millään lailla pettymys, ei mitenkään erikoinen, maistuva kyllä. Tarjolla oli myös kampasimpukkaa ja härän kieltä, molemmat kelpasivat maistajilleen. Inezissä ei tarvinnut terassin penkkejä kauaa kuluttaa, seuraavana vuorossa olikin työpaikkani.

Trattorian pintxot olivat minulle jo eiliseltä tuttuja, sieltä löytyy neljää erilaista. Näissä pintxoissa plussaa saapi se, että suolaisen kilpailijan lisäksi tarjolla on myös makeaa. Oma suosikkini onkin nimenomaan tuo maitosuklainen pikkuherkku. Pintxot saivat myös seuralaisiltamme kiitosta siitä, että olivat vitriinissä valmiina nappailtavaksi, ei tarvinnut odotella kuin tarjoilijaa ojentamaan kökkösiä lautasille.

Trattoriasta matkasimme Huberiin josta löytyi ehdoton voittajasuosikki. Harmiksemme jouduimme taas leikkimään odotusleikkiä, lähes puoli tuntia siihen meni, mutta häränhäntä, ankanmaksavaahto ja briossi veivät kaikilta kielen mennessään. Huberin pintxo ei taaskaan ollut kenties oikeaoppinen, mutta maukkainta se oli ehdottomasti.

Viimeisenä suuntasimme Tuulensuuhun jonka nyt jälkiviisaana olisimme jättäneet väliin. Paikalle saavuttuamme saimme tietää että kilpailijapintxoon kuuluva juusto oli jo ehtinyt loppumaan, tilailimme siinä kuitenkin muutaman maisteltavaksi, odotimme yli 45 minuuttia. Odoteltuamme aivan liian kauan saimme paahdettua patonginsiivua erinäisten päällisten kera, yksikään ei ollut millään lailla erikoinen. Itseasiassa tuntui että olisin itse voinut varmaankin valmistaa parempaa paahtoleipää, ihan tuolla omassa keittiössä...

Päällimmäiseksi jäi mieleen Huberin naminamipintxo ja odottelu. Eniten itse tuli ihmeteltyä tarjoilijoiden täydellistä välinpitämättömyyttä asiakkaiden odotteluun. Kuluneen kesän aikana olen tottunut siihen, että käydään kertomassa asiakkaalle jos ruuassa menee pidempään kuin vartin verran. Se ei ole mikään järjettömän vaativa toimenpide mutta eleenä kuitenkin suuri, asiakas taatusti arvostaa sitä että juuri hänet huomioidaan ja keittiö saa aikaa annosten valmistamiseen.

Voisin illastamme jauhaa pidempäänkin mutta tämä saanee riittää. Päivän päätteeksi perhe uppoutuu Dexterin tarinoihin. Pakotin muuten Heikin ottamaan illan päätteeksi fäshöönkuvan päivän paidasta.

Edustusvaimolla yllään neuletakki Seppälän lastenosastolta, t-paita society6.com, Wolverine laukku play.com, farkut JC Pep! Skinny, kengät Vans