Laulaisin jos vaan....

Joooooo, mä tiedän. Mä yritän ryhdistäytyä. Tässä on nyt vaan ollu kaikenlaista :P Mutta mulla on nyt ihan oikea työ, kuukausipalkkainen työ, se alkaa parin viikon päästä. Ehkä sitten tulee joku rutiini. Tai sitten elämä on vaan koulu, työ, harjottelu vielä koko toukokuun. Mutta ehkä kesällä? Ja kyllä mä nyt taas yritän kirjoitella enemmän. On ehkä jopa enemmän sanottavaa kun on ollut hetken sanomatta mitään.

Mä joskus syksyllä pohdiskelin mun unelmia ja nyt viime päivinä olen taas miettinyt tota laulamishommaa. Ehkä eniten siksi, että muutaman viikon ajan ääni on ollut vähän käyttökelvoton, aika bassopainotteisella on menty. Menetin ääneni väsymyksen ja huutamisen ansiosta, jälleen kerran. Nyt kun se alkaa pikkuhiljaa palautumaan, olen saanut itseni monesti kiinni hyräilemästä kaikennäköistä epämääräistä. Eli toisin sanoen, laulamisinto nostelee taas päätään. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ei se kauaa kestä, ellen oikeasti ala tekemään asioille jotain. En mä varmaan.

Mulla on muutama naislaulaja joista tykkään ihan hulluna, niillä on älytön tekniikka ja mielettömät äänet. Tästä, tästä ja tästä <3 Mun mielestä niitä on turha lähteä sen kummemmin analysoimaan, jokainen video kertoo ihan riittävästi.

Ystävä kerran kertoi feispuukissa mulle tällaista.
Itku tuli, Hayley Williams on niin mahtava ja taitava.

Mutta niin, mä en oo taas aikoihin julkisesti lauleskellut oikein missään. Ystävän häissä syksyllä, sen jälkeen ei missään. Ajattelin siitä huolimatta nyt keräillä tähän muutaman videon missä minä itte hoilotan ja nimenomaan niitä sellaisia mistä tykkään itse kovasti.

Reteesti sitä joskus, tästä on yli neljä vuotta aikaa. Aih, esiintyminen on niin kivaa, nyyh.

Tällä voitettiin joku kisa joskus, kivaa ainaki oli :D

Mun kolmekymppisillä vedettiin pari biisiä, tää oli hassunhauska :D

Niistä häistä syksyllä. Iki-ihana rakkauslaulu <3


Kyllä mä varmasti jotain osaan, pitäis vaan itse uskoa enemmän itseensä. (Ja pitäis haalia niitä soittajia joita oikeesti kiinnostais hommat.)

Näillä taas eteenpäin, olipa virkistävä katsaus menneisiin aikoihin :D

Tätä tää nyt sitten on!

Tuhma bloggaaja, tuhma! Taas on laiminlyöty blogia vaikka niin kovasti piti joka arkipäivä kirjoitella. Toisaalta, on varmaan parempi kirjoitella silloin kun sitä asiaa on ;) Sekä että, tätä tää on.

Nytkään ei ole kuvan kuvaa (pitäis varmaan ostaa joku oikea kamera, sellainen olis kyllä kauhean kiva olla olemassa) eikä oikein mitään jännittävää aihetta, mutta puuhailtu kyllä on!

Moni sarja on viimein palannut joulutauolta (ja ties miltä muilta tauoilta), osaa joutuu vielä pitkään odottelemaan, osa ehti jo tulemaan ja menemään (kyllä, Sherlock mainittu!). Pari uuttakin sarjaa haalittu katseltavaksi, toinen ihan ok (varsinkin Josh Hollowayn faneille), toisen katsoimme juuri ja voi morjens mikä meininki! Kyseessä on siis HBO:n uusi sarja True Detective eikä ole oikein kun hyvää sanottavaa ekasta jaksosta. Toki pääosaukkeleilla on varmasti tekemistä tämän asian kanssa, Woody ja Matthew osaavat hommansa ;)

Sarjojen katsomisen lisäksi on käyty pitkästä aikaa töissä, balettitunnit jatkuivat joulutauon jäljiltä, käytiin kuuntelemassa Kaisa ja Joni Jaakkolan yleisöluentoa ja sieltä saamassa vähän buustia ja muistutusta miten olis taas vähän järkevämpää tehdä asioita, showtanssitunnitkin jatkuivat ja Ikeassa käytiin tuhlaamassa mun joulu- ja synttärilahjaksi saadut lahjakortit.

Meillä oli yli viisi vuotta sellainen isoin musta Ikean Expedit-kirjahylly ja vaikka se olikin mielestäni ihan kiva huonekalu, olin alkanut vähän kyllästymään siihen ja varsinkin miten hankala se mun mielestä oli. Erityisesti siivoaminen oli tuskaa, ehkä meillä oli vaan liikaa tavaraa siellä. Joka tapauksessa, saatuani nuo lahjakortit, päätin tuosta vain että nyt on Expeditin aika etsiä uusi koti. Facebookin kirpparilta se sitten lähtikin ihan parissa päivässä. Yhtäkkiä olkkarin lattiat oli täynnä kirjoja ja CD-levyjä ja ties mitä härpäkettä ja sälää. No mutta kas, onneksi olin saanut nuo lahjakortit ja ihan yhtäkkiä sunnuntaina mies sanoi, että hän on saanut meille maanantai-illaksi auton lainaan. Ei siinä sitten kuin hirmuinen aivoriihi päälle. Ikeaan upposi kyllä lahjakortit ja vähän enemmänkin, kaikki toki tuikitarpeellista tavaraa. Osa kirjahyllyn korvaavista asioista on jo saatu asennettua, mutta kuvia ette saa ennen kuin kaikki on tarpeeksi valmista. On se touhottaminen kivaa, minä tykkään. Ai niin, ostettiin uusi suihkuverho, ei meinattu ensin uskoa kaveria suihkuverhoksi (puuvillaa ja polyesteria, eiks se oo niinku vaan joku vaate?), mutta tänään testasin ja hyvin hylkii vettä hän! Vaalea suihkuverho tekee myös pienestä kylppäristä tosi paljon valoisamman, jee!

Tanssitunnit tosiaan alkoivat taas tänään. Tässä asiassa tauko ei kyllä tee hyvää. Jalka ei nouse, aivot ei muista, keho ei muista, kaikki tekeminen on kankeaa, voi että miten noloa. Oonko mä muka aina näin huono? Miten tää on muka näin vaikeeta? Pitääpä toivoa, että keho ja aivot ottaa jossain vaiheessa kiinni, muuten on ikävä kevät edessä. Mä olen kyllä tosi itsekriittinen ja omistan huono itsetunnon, ei sitä ole vaikea myöntää. Aina ahdistun kun en osaa ja vaadin itseltäni ihan järjettömiä suorituksia. Kuvittelen olevani kaikkia muita huonompi. Tätä tää vaan on! On parempia päiviä ja on huonompia päiviä, niinkuin kaikilla. Onneksi tanssiminen on vain harrastus ja pitäis taas uudestaan ja uudestaan opetella se tekemisestä nauttiminen. Ehkä mä sit taas joskus huhtikuun lopulla löydän sen nautinnon suorittamisen sijaan.

Sellaista sanaoksennusta tänään, lämpötilan laskettua olen myös saanut itselleni aivan uuden asian, sylikissan. Se pyrkii sylkkyyn aina iltaisin kun läppäri ei valtaa mun syliä, taidankin taas testata miten tuo tänään onnistuu ;)

Siitä suloista laululintua pakkasyöhön.

Kävin elokuvissa

Kyllä! Elokuvissa on käyty, kahdesti tässä kuukauden sisällä. Oon oikea kulttuurihirmu, aivan selvästi :D Miestä on jotenkin niin kauhean vaikeaa saada elokuviin, kun se nukahtaa niin helposti, menin sitten vaimon kanssa molempiin.

Ensimmäinen oli tuo paljon puhuttu ja odotettu (vai odottiko sitä joku?) Hobitti - Smaugin autioittama maa. Pistettiin oikein kunnon kolmedeemeiningit ja iloksemme huomattiin Plevnan vaihtaneen 3D-lasit kevyempiin ja vähän mukavampiin yksilöihin. Ei siis sattunut päähän eikä nenukkiin. Mutta kappas niin, itse elokuva sitten. En mä tiedä, ei mulla oikeasti ole kauheasti sanottavaa noista, edelleen aika naurettava ajatus tehdä 300 sivun kirjasta kolme yli kahden tunnin elokuvaa. Ne ovat pitkäveteisiä ja kaikki kohtaukset ovat aivan ylipitkiä. Tässä nimenomaisessa leffassa kävi vielä jotenkin niin kauhean nolosti, että alun kievarikohtaus näytti ihan oikeasti Emmerdalelta. Ei sitä oikein osaa selittää sen paremmin, kuvalaatu oli liian kirkas niinkuin telkkarisarjoissa, jotenkin vaan nauratti kauheasti. Elokuva ei olis tietenkään ollut minkään arvoinen ilman Martin Freemania joka mun mielestä taisi pelastaa koko höskän, taas. Siinä on kyllä uskomattoman taitava mies, joka on nyt tammikuussakin taas todistanut parhautensa uusissa Sherlock-jaksoissa. Niitä kaikki ovat odottaneet, kaksi vuotta jopa. Eli kaiken kaikkiaan sanoisin, ettei leffa ollut odotusten arvoinen (tosin mä en edes siltä kauheasti odottanutkaan). Toki rakennukset ja luonto ovat hienoja, mutta jos sellaisia haluaa katsoa, voi kuluttaa aikaansa dokumenttien parissa ;) Eipä sillä, kyllä mä sen kolmannenkin osan meinaan vilkuilla, täysin ilman odotuksia, tietenkin.

Lopputekstien biisiä voisin toki kehua, se oli kaunis. Multa on jotenkin tuo Ed Sheeran mennyt aivan ohi. Olen toki nähnyt jäbän kuvia intternetissä ja kuullut nimen, vaan siinä se on ollutkin. Onneksi siis oli tuo biisi lopussa, pojulla onkin vallan kaunis ääni, pitänee tutustua lähemmin tuotoksiinsa ;)


Vuoden ensimmäisenä päivänä suunnistimme vaimon kanssa taas leffateatteriin ja mikäpä parempi tapa aloittaa vuosi, kuin toivomalla lunta ja katsomalla Frozen. Iiiiiih. Kolmedeehän tuokin oli ja kuinka onnistunut sellainen! Mulla ei tuon elokuvan kohdalla ollut mitään odotuksia ja voi miten ihana se oli. Toki kesken leffaa käännyin ystäväni puoleen ja kuiskasin, että "mies vihais tätä leffaa ehkä eniten", mutta eihän se ollutkaan mikään poikien leffa :D Erityiskiitokset menevät ihastuttavalle lumiukko-Olafille ja Sven-porolle. Ihan huikeita one-linereita ja pidempiäkin vitsejä ja leffassa oli tosi upeita kohtauksia ja hyvä biisejä. Tärkeimpänä elokuvassa oli myös tyttöenergiaa, kaikkeen ei aina tarvita sitä rinssiä, vaikka on sekin ihan kiva olla olemassa tietty. Oon ihan Frozen, missä on mun kylmä ja superluminen talvi? Onhan se vielä tulossa, onhan?

Erityisesti tykkäsin ylhäällä olevasta biisistä. Misun ääni ei oo niin perus-Disney, ainakaan mun mielestä, siitä löytyy ihania erikoisia värejä ja se on kuitenkin tavallaan vähän erilainen. Iiiiih, ihastuttavaa.

Jos mulla olis rahaa

Olen tässä viime päivinä miettinyt, että mitä mä tekisin jos mulla olis oikeesti rahaa. Tässä muutaman vuoden kun on tullut elettyä lähinnä opintotuella ja erinäisten pätkätöiden palkoilla, on ollut aikaa oppia köyhäilemään.

Aloinkin pohtimaan, että mihin kaikki rahat pistää jos valmistumisen jälkeen saakin jonkun ihan oikean työn mistä tulee ihan oikeaa, kunnon palkkaa. Tällä oikealla palkalla tarkoitan nyt sellaista, missä käteen jää jotain 1500 ja 2000 euron välillä. Ei se kuulemma edes ole mitään "oikeaa palkkaa", köyhyysrajoilla ilmeisesti liikuttaisiin edelleen. Mulle tuo olisi kuitenkin aivan järjettömän paljon rahaa.

Säännöllinen tulonlähde tarkoittaisi mulle lähinnä sitä, että ostaisin kenties hieman kalliimpia farkkuja (ei sillä että Crockereissa olis mitään vikaa) ja käyttäisin enemmän Vansin ja Volcomin vaatteita ja laukkuja. Mulla olis enemmän oikeasti hyviä rintaliivejä ja voi moro että mulla olis parempia urheiluliivejä! Vois ostaa ehkäpä laadukkaampaa lihaa, käydä kenties kauppahallista ihan hakemassa lihakaupasta kunnon tavaraa. Sitten mä ostaisin enemmän Body Shopista ihanan tuoksuisia asioita (joulun aikaan kaikki karpaloa, muutoin kookosta ja pinkkiä greippiä) ja hankkisin BeneFitin meikkejä. Voisin tilata Threadlessista enemmän paitoja ja huppareita, samaten TeeFurysta.

Toisin sanoen, mikään ei niinkään muuttuisi, olisi vain vähän kalliimpia vaatteita ja mahdollisuus ostaa asioita silloin kun siltä tuntuisi eikä vain pitkällisten laskelmien päätteeksi. Sitten kun olisi rahaa, olisi myös mahdollisuus taas ostaa ihania lahjoja tärkeille ihmisille, ihan muuten vaan ja varsinkin juhlapäivinä. Sellaisia lahjoja mistä tietää että ne tyypit oikeasti tykkäävät. Se olis aika kivaa. Nyt ei sitten muuta kun Wilmiinalle työtä etsimään! Eikun niin, pitäis valmistuakin ensin........

Tässä vielä musiikkia korville erittäin, ööh, mielenkiintoisen videon muodossa. En tiedä mitä huumeita olis pitänyt syödä tämän taiteen tajuamista varten, vaan ainakin biisi on hyvä ja bändi aina upea <3

 

Märkä koira

Musta tuntuu aina kaikkien treenien perään että haisen ihan märälle koiralle. En tiedä pitääkö se paikkaansa, oma nenä on aina vähän oma nenä.

Omaksi iloksi

Mä olen elämäni aikana ollut jonkin verran erinäisissä taidealan koulujen pääsykokeissa, muutamissa koe-esiintymisissä jne yms. Noissa tilaisuuksissa on taatusti erityisen tärkeää olla jotenkin erikoinen, niin että erotut joukosta, silleen hyvällä tavalla. Itse olen aina kuvitellut olevani jollakin lailla erikoinen, erilainen, silleen hyvällä tavalla. Olenhan mä luonteeltani erilainen, kai, ainakin tavallaan, mutta sitten noissa edellä mainituissa tilaisuuksissa en sitten kuitenkaan ole joukosta erottuva taikka erityinen. Olen tämän vasta tässä viime aikoina tajunnut.

Katsoin tänään Youtubesta videon missä kaunis tyttö keskusteli syksyn muodista pukien samalla ylleen tekolehtiä, loppuun hän lauloi Lorden Royalsia ja tanssahteli ympäriinsä tuossa asukokonaisuudessa. Tuolla kyseisellä videolla on yli 80000 katsojaa, itse mimmillä on lähemmäs 2 miljoonaa seuraajaa. Ihan oikeasti? Jos minä tekisin tuollaista, katsoisiko sitä oikeasti joku? Jotenkin erittäin vaikea uskoa. Yhtä lailla vaikuttaa sille, että tämäkin blogi tuntuu olevan vain mun omaksi ilokseni, lähipiiri tätä tuntuu lukevan, eikä se edes haittaa. Mun blogin sisältö kun ei vain tunnu kummemmin poikkeavan niistä kovin suosituista, kuitenkaan juuri mun jutut ei vain kiinnosta niin paljon. Tässäkin tapauksessa on tainnut käydä niin että en vain ole joukosta erottuva taikka erityinen. Edelleenkin haluan korostaa tässä nyt sitä, ettei tarkoitus ole valittaa eikä mulla ole tässä asiassa millään lailla negatiivinen asenne vaan nämä ovat ihan realistisia huomioita joita olen tehnyt ja joihin on vain pakko alkaa totuttelemaan.

Itsellä on muutenkin sellainen olo että olen koko elämäni ollut kaikesta jäljessä. Jospa olisin aloittanut bloggaamisen jo viisi vuotta sitten, jospa olisin lähtenyt noihin hauskoihin Youtube touhuihin vaikkapa kaksi vuotta sitten. Jospa jospa, niinpä niin. Ei se mitään olisi auttanut, varsinkaan jos sisältö ei tosiaan siis vastaa kysyntää. Vai onko kyse sittenkin mainonnan puutteesta? Tällä hetkellähän tämän blogin kävijät tulevat lähinnä mun Facebookin kautta enkä mä ole sellainen ihminen joka tuppaa väkisin omaa blogiosoitetta joka paikkaan. Jotenkin se tuntuu sellaselta tyrkyttämiseltä. Tänään olisi kyllä ollut hauska tilaisuus puffata blogia kun salilla ollessani kuulin YleX:n misujen puhuvan pyykinpesusta, just kun olin siitä eilen kirjoittanut! Mutta kun olin salilla, ei siinä mitään YleX:n chattia aleta näpertämään kun siellä nostetaan rautaa! Ohi meni sekin.

Musta tuntuu, että vielä menee hetki ennen kuin löydän sen jutun missä olen itse hyvä ja missä jotenkin erotun. Taitaa kuitenkin olla niin, että meidän jokaisen pitäisi ihan itse löytää ja keksiä "se oma juttu". Luulin jo joskus ehkä löytäneeni sen, mutta taisin olla väärässä (tai sitten en ollut vain valmis näkemään tarpeeksi vaivaa ja tekemään työtä mun jutun eteen). Ehkä alan tekemään kissavideoita Merkkarista, ehkä vain jatkan tätä blogia tällaisenaan, eihän sillä oikeastaan ole mitään väliä, kunhan itsellä on hyvä mieli.

Vastaan tuli muuten superhauska lainaus Aubrey Plazalta, sopii tähänkin tajunnanvirtaan, osittain ainakin.

Mä ainakin haluan olla hauska.
Kuva Tumblr.

Lintusia ylhäällä, zombeja alhaalla. Seems legit.
Threadless tarjosi tämänkin ilon, The Plague.

Syksyn parhaita juttuja

JEA!
Tänään ja tossa viikonlopunkin aikana olen saanut kokea vähäsen niitä parhaita asioita mitä syksyyn liittyy.

Viime viikolla jatkui Jenkkilän päässä kolme mahtavaa sarjaa mitä olen seurannut jo jonkin aikaa, Parks and Recreation, The Big Bang Theory (joka Suomessa tunnetaan "hienolla" suomennoksellaan Rillit Huurussa) ja Ameerikan versio Sherlock Holmesista nimeltänsä Elementary (joka suomennettiin Holmes N.Y.C ja mä olen siitä edelleen erittäin tuohtunut). Näistä kolmesta ehdin perjantaina katsomaan vain Parks&Recin ennen kuin lähdettiin Turkua kohden. Yleensä noihin perjantaina katsottaviin sarjoihin menee vain kaksi tuntia kun Parks&Rec ja BBT kestävät 20 minsaa, Elementary 40. Nyt vain kävikin niin että sekä Parks&Recin ja BBT:n avausjaksot olivatkin tuplia joten kesto oli pidempi. Katsoin sitten BBT:n ja Elementaryn eilen. Kaikki pärähtivät käyntiin oikein mukavasti, hassua vain miten kahdessa kolmesta (Parks&Rec ja Elementary) kaverit oli vietykin yhtäkkiä Lontooseen. En valita, en lainkaan, Lontoo on yksi parhaista paikoista maailmassa, huvitti vaan jotenkin kun kumpaisessakin oltiin sitten Lontoossa ja touhuttiin siellä sitten kaikkea kivaa ja ei niin kivaa. Kyllä siitä ihan plussapisteitä mun päästäni kyllä kertyy.

Eilen rapakon takana on sitten puolestaan jatkuneet Once Upon a Time ja Homeland. OUAT:n katsoin tänään, se jatkui tasan siitä mihin jäikin, seikkailulta ei vältytty ja hahmoilla oli taas hyvää läppää, tykkään. Homeland katsotaan miehen kanssa sitten kun se saa kaikki päivän hommansa touhuttua. Sepä vasta jännittääkin, mihin ihana Damian (anteeksi siis Brody) onkaan tällä kertaa laitettu puuhastelemaan. Pariin viikkoon ei taida alkaa muiden sarjojen uusia kausia, lokakuun loppupuolelle menevät ainakin muutama, kerron niistä varmasti lisää kun on tuon aika. Huomenna tulee Sleepy Hollow:n kolmas jakso. Siinä onkin uusi sarja josta olen ollut erittäin positiivisesti yllättynyt. Ohjelmat on kivoja.

Kaikista kivoista ohjelmista huolimatta, kivoimmat asiat mitä viime päivinä on koettu, ovat villasukat ja anopin tekemä maailman paras ja hienoin neule. Sohvalle käpertyminen villasukat jalassa on ehkä yksi eniten kivoimmista asioista. Sitten kun joskus vielä pistää luksuksen oikein kunnolla päälle ja huvittaa teen juonti niin paljon että sitä oikein menee ja tekee, olo on täydellinen. Anopin neuletakin laitoin tänään päälle kun käytiin kaupassa. Siinä on kaikki asiat kohdillaan, tarpeeksi pitkät hihat, järjettömän iso huppu, kissan kuvia, kissan tassuja, pääkalloja. Niin, ja se on lämmin. Aaaaaah!

Kuva on hieno mutta neule on hienoin!

Mä olen viime aikoina pitänyt KOKO AJAN tota Welcome To Night Vale paitaa, ihan vahingossa. Johtuu varmaan siitä että se on hieno! Oi vitsi, uusin jaksokin on varmaan taas tullut, voi olla että kävelen huomenna koululle (KÄÄK!) ja kuuntelen sen. Hyvä suunnitelma, tykkään!

 

Nyt on tunnelmakuva, not. Paita hommattu TopatoCo:sta.

Loppuun laitan toisen biisin minkä lauantaina häissä esitimme. Vähän meininkiä ja hyvää mieltä.

YouTuben naiset

Seuraa YouTubevyöry. Olen kyseisestä palvelusta viime vuoden aikana löytänyt aivan käsittämättömän hauskoja ja upeita naisvideobloggaajia. Sen lisäksi että nämä akat ovat äärimmäisen hauskoja, ovat he myös uskomattoman älyttäitä ja näistä syistä olenkin jatkanut kanaviensa seuraamista.

Mulla kaikki alkoi Jenna Marblesista ja sen jälkeen tämä onkin ollut melkoista alamäkeä. Tai ylämäkeä, miten sen sitten haluaa ottaa ;) Tämä on muistaakseni ensimmäinen video jonka Jennalta näin.

Tämä jälkeen katsoin jokaikisen pätkän jonka nainen oli väkertänyt, voi sitä iloa ja riemua.

Jossain vaiheessa löysin Jennan videolta Hannah Hartin, älytöntä meininkiä. Mimmi kokkaa kännissä ja jossain vaiheessa löytyy videoita joissa otetaan kantaa älykkäillä tavoilla ja asiaa riittää. Seuraavasta videosta sitä ei ehkä huomaisi :D

 
Tumblrin kätköistä löysin seuraavan videon eikä mikään ole enää ollut samoin.

Superwoman, mikä uskomaton nainen! Pukee kaiken äärettömän hienosti huumorin viittaan ja silti tuntuu sille että olen oppinut ja tajunnut taas kerran jotain.

Hannah Hartin kautta löytyi Daily Grace. Mulla kesti pitkään päättää tykkäänkö vaiko enkö, niin hysteerinen tuo mimmi on. Päätin että tykkään ja nykyään joka arkipäivänä on ihanaa kun Grace huutelee hassutuksia suoraan mulle ;)

Tällä hetkellä yritän käydä läpi Mamrie Hartin (ei kuulemma sukua Hannah Hartille) You Deserve a Drink videoita. Ylilyönneiltä ei näissäkään ole vältytty, mutta se kuuluu mielestäni asiaan. Ja hei, hyviä drinksuvinkkejä ei ole koskaan liikaa.

Siinähän niitä misuja on oikein rivissä :D

Tänään mulla oli t-paita päällä, kävin Fitnesstukulta hakemassa mun kirsikkaprotskun. Naminamia :D

T-paita threadless.com, koskaan ei oo liikaa zombeja, Nectar Twisted Cherry fitnesstukku.fi, tosin hain sen sieltä Tampereen storesta josta sen maanantaina puhelimitse tilasin ;)