Jos mulla olis rahaa

Olen tässä viime päivinä miettinyt, että mitä mä tekisin jos mulla olis oikeesti rahaa. Tässä muutaman vuoden kun on tullut elettyä lähinnä opintotuella ja erinäisten pätkätöiden palkoilla, on ollut aikaa oppia köyhäilemään.

Aloinkin pohtimaan, että mihin kaikki rahat pistää jos valmistumisen jälkeen saakin jonkun ihan oikean työn mistä tulee ihan oikeaa, kunnon palkkaa. Tällä oikealla palkalla tarkoitan nyt sellaista, missä käteen jää jotain 1500 ja 2000 euron välillä. Ei se kuulemma edes ole mitään "oikeaa palkkaa", köyhyysrajoilla ilmeisesti liikuttaisiin edelleen. Mulle tuo olisi kuitenkin aivan järjettömän paljon rahaa.

Säännöllinen tulonlähde tarkoittaisi mulle lähinnä sitä, että ostaisin kenties hieman kalliimpia farkkuja (ei sillä että Crockereissa olis mitään vikaa) ja käyttäisin enemmän Vansin ja Volcomin vaatteita ja laukkuja. Mulla olis enemmän oikeasti hyviä rintaliivejä ja voi moro että mulla olis parempia urheiluliivejä! Vois ostaa ehkäpä laadukkaampaa lihaa, käydä kenties kauppahallista ihan hakemassa lihakaupasta kunnon tavaraa. Sitten mä ostaisin enemmän Body Shopista ihanan tuoksuisia asioita (joulun aikaan kaikki karpaloa, muutoin kookosta ja pinkkiä greippiä) ja hankkisin BeneFitin meikkejä. Voisin tilata Threadlessista enemmän paitoja ja huppareita, samaten TeeFurysta.

Toisin sanoen, mikään ei niinkään muuttuisi, olisi vain vähän kalliimpia vaatteita ja mahdollisuus ostaa asioita silloin kun siltä tuntuisi eikä vain pitkällisten laskelmien päätteeksi. Sitten kun olisi rahaa, olisi myös mahdollisuus taas ostaa ihania lahjoja tärkeille ihmisille, ihan muuten vaan ja varsinkin juhlapäivinä. Sellaisia lahjoja mistä tietää että ne tyypit oikeasti tykkäävät. Se olis aika kivaa. Nyt ei sitten muuta kun Wilmiinalle työtä etsimään! Eikun niin, pitäis valmistuakin ensin........

Tässä vielä musiikkia korville erittäin, ööh, mielenkiintoisen videon muodossa. En tiedä mitä huumeita olis pitänyt syödä tämän taiteen tajuamista varten, vaan ainakin biisi on hyvä ja bändi aina upea <3

 

On siinä hyviäkin puolia

Facebookissa nimittäin. Jotenkin tuntuu että kyseistä sosiaalisen median kanavaa kovasti vain haukutaan kun se on niin vaikea ja koko ajan päivitetään jotain turhuuksia ja kaikki vaan stalkkaa ja pistää eteenpäin jotain turhia linkkejä ja siellä jaetaan jotain ihan typeriä statuksia ja kuvia ja koitetaan parantaa maailmaa ja ja ja ja. Mutta kuitenkin sitä käyttää niin moni. Ainakin mun lähipiiristäni ja vähän kauempaakin.

Mulle Facebook on alusta asti ollut viihdekäyttöön tarkoitettu yhteydenpitoväline. Liityin talvella 2007 kun asustelin Lapissa ja arvelin että yhteydenpito siellä olisi ihan näppärä hoitaa tuon kautta. Sitä ennen olin lähinnä tötöillyt vain MySpacessa ja IRC-Galleriassa. Todella nopeasti alkoi tulemaan kaveripyyntöjä vaikka keneltä tutulta, ihmisiltä joita en ollut vuosiin nähnyt. Mun mielestä se oli ihan järjettömän kivaa, kuulla ala-astekavereista ja nähdä mitä heille kuuluu erinäisten kuvien avulla. Mulla on Facebookissa myös ihan hämmentäviä, todella omituista kautta tuntemiani ihmisiä kavereina. Muutama tyyppi joita en ole koskaan kasvotusten tavannut mutta siltikin uskon heidän olevan ihan oikeasti ihmisiä eikä mitään Catfish-meininkiä. Pidän myös siitä että on tullut huomattua miten paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita voi olla ihmisten kanssa joita ei ole vuosiin nähnyt.

Erityisesti mun mieltä on pitkään lämmittänyt yksi ala-astekaveri jonka kanssa en pahemmin ollut yhteyksissä ala-asteen jälkeen, vasta sitten taas Facebookin kautta. Enemmän alettiin olemaan yhteyksissä kun me oltiin hankkimassa Merkkaria ja kuultiin että siellä oli vielä pentuja kodin tarpeessa. Tämä misukka sitten heti ilmoitti että heille yksi, kiitos. Sinne se Merkkarin veli, Musti, pääsi hyvään kotiin, tämä Facebookin ansiosta, JES! Lisäksi tämä samainen misukka omaa jostain syystä erittäin hyvän musamaun, ainakin mitä on Spotifyn avustukselle tullut puolin, ja ilmeisesti myös toisin, stalkattua. Nämä ovat tavallaan joo pieniä asioita, toisaalta nämä ovat juuri niitä juttuja mistä pitäis tykätä. Elämän pienet ilot on usein niin paljon kivampia kun ne isot.

Kaksi pikkuriikkistä aika väsynyttä elämän iloa kolme vuotta sitten.

Mä sain tänään mun opinnäytetyölle deadlinen. Se on alle kuukauden päästä, melko pelottavaa. Olen asiasta kertonut myös Facebookissa. Facebook on hyvä paikka asioiden kertomiseen ;)

Hunter piti laittaa tänään päälle, ihan vaikka vaan siksi että katsoin vihdoin Supernaturalin viitoskauden loppuun.
Ne ei kyllä lopu koskaan :D

Torstai-ilta Klubin nurkissa

Keskellä viikkoa baariin! Hyi kamala! Mutta pitäähän sitä nyt vaimon mennä Nyrkkitappelu-cheerleaderiksi sinne pukumiesten keskelle koska niin tekee hyvä vaimo.

Tällä hetkellähän Tampereella on menossa Lost in Music joka liittynee siihen että tällä hetkellä Tampereella on myös käynnissä Musiikki&Media. Kaikenmoista rokkikukkoa ja pukumiestä ympäri katuja nätisti kavereina. Ja niin, siis Lost in Musiciin liittyen mieheni bändi soitti Soundi-Klubilla yhdistettynä erittäin hämärästi kahteen yhtyeeseen jotka olivat vain ihan hitusen enemmän metallipitoisia kuin Nyrkkis. Noooooh, hälläväliä, Nyrkkitappeluahan sinne mentiin hurraamaan, muilla mitään väliä ole :D Pojat veti keikkatauon jäljiltä uuden basistin ja uusien biisien kera oikein nappisuorituksen. Erityisesti mieleen jäi uusi biisi Anna mulle vaikutteita.  Eli uutta levyä odotellessa siis.

Mun mies on toi paidaton tossa vasemmalla.
Kuva on onneton kameran tuotos kaukaa nappastu, ei kannata katsoa isona :D

Minähän toimin illan aikana lähinnä paita- ja CD-kauppiaana ja olisi kauheasti tehnyt mieleni mennä/jäädä tanssaamaan keikkojen jälkeen kun dj soitti ainakin 1/3 ajasta hyviä biisejä. Mutta kun olin poikien seurassa niin tanssin yksin, penkillä, rokkikukon vieressä. Pitäisi ehdottomasti saada joku kreisibailuilta aikaiseksi taas tulevaisuudessa, kreisibailaus on ihan hauskaa. Eikun tosi hauskaa.

Illan myyntiartikkelit ;)

AINIIN! Päivän kamalin tapaus meinasi unohtua. Mieheni on pari kuukautta kasvatellut kokonaista partaa naamariinsa, hänellä kun on aina ollut nuo pulisongit kun me olemme yhtä pitäneet. No mutta, tänään sitten keikkatauon jäljiltä yhytin kaverin kylppäristä ajamasta leukaansa paljaaksi. Voi että kun harmitti! Mä taidan olla yksi harvoista naisista joka oikeasti pitää parroista. Mun mielestä mun miehellä on vielä niin älyttömän hieno parta kun se on tuollainen syksyn punainen. Vieläkin harmittaa, mulla oli pari kuukautta ihan oikea MIES, nyt se näyttää ihan pojalle.

Meille on huomenna tulossa vieras joka kutsui ihan itse itsensä meille kun missasi meidän tuparibakkanaalit keväällä. Voin kertoa että kannattaa kutsua itsensä meille kylään koska minä tykkään leipoa. Huomenna tarjolla onkin sitten jotain aivan erityistä mitä en ole ennen itse edes tehnyt, taikina oli ainakin hyvää!

Mulla oli tänään ekaa kertaa päällä mun TeeFurysta ostamani Supernatural-paita. Se on sikamakee mutta en oikeen saanut tänään itsestäni sellasia kuvia että olisin näyttänyt tarpeeksi hyvälle. Sain sitten otettua sellaisen kuvan missä näkyy osa paidasta ja itse näytän hyvälle, se kelvatkoon.

Tarpeeksi hyvä. Kelvatkoon.

Musiikki sitä ja musiikki tätä

Mulla oli pitkään taas sellainen kamala ongelma ettei mikään musiikki kiinnostanut niin yhtään. Kaikki luottohititkin oli ihan plääh. Kun sanon pitkään, tarkoitan monia viikkoja. Mulla on viime vuosina tullut monesti tällainen kriisi. En ole varma johtuuko nyt siitä että nykymusiikki ei ole enää kauhean hyvää. Vai onko sitä tarjolla liikaa, onko kaikki samanlaista sontaa? Jotenkin tuntuu vähän sille että kuka tahansa voi tehdä musaa ja joku idiootti sen sitten ostaa. Harmikseni en ole koskaan osannut tehdä musiikkia, ehkä siksi kukaan idiootti ei sitä myöskään ole koskaan ostanut. 

No nyt mä eksyin taas sivuraiteille, tänään löytyi pitkästä aikaa biisi joka kolahti niin kovaa etten olekaan muuta koko päivänä kuunnellut. Itku meinas tulla kun koko setti toimi vaan niin hyvin. En ole oikein koskaan ollut mikään konemusan ystävä, mutta viime aikoina on tullut pari oikein onnistunutta tuotosta tuoltakin musiikin saralta. Tämän päivän löytö onkin sitten tulevalta Hunger Gamesin soundtrackilta, sekin siis varmaan soitetaan puhki ja pilalle alta aikayksikön, ei voi mitään.

Sia on vuosia ja taas vuosia ollut yksi niistä mimmeistä joita pidän maailman parhaana laulajana. Jo silloin kun tyyppi lauleskeli Zero7:n riveissä, kaikki laulamansa biisit olivat mielestäni yhtyeen parhaita, ihan vaan sen äänen takia. Aivan mieletön mimmi ja ihan ässä lauluntekijä. Arvostan todella. Tossa biisissä ton miehen ääni ei vakuuta mua kauheesti, olis voinu jättää pois. Sia olis kyllä taatusti kyennyt ihan yksinään kantamaan biisin läpi. No mutta, nää on näitä mille ei vaan mitään voi. Ja kyllä mä tästäkin selviän ja ton pienen epäkohdan kestän.

Tänään ei tullut pidettyä muuta kun treenivaatteita ja yökkäriä, eli en ottanut kuvaa mutta ostin netistä uuden! Laitan kuvaa kun sen saan, tuolta Teefuryn sivuilta ei jotenkin tuo linkkaaminen onnistu niin näppärästi kun haluan :D

Tähän loppuun vielä viimeinen biisi minkä esitimme lauantain häissä. Pitäis varmaan enemmänkin treenailla biisejä, laulaminen on niin kivaa.