Oodi miehelle

Olin juurikin kirjoittanut blogiin, että alan vihdoin olemaan tyytyväinen omana itsenäni ja yksin kissan kanssa ei olekaan niin paha olla. Sitten. Tinderiin pölähti tosi mielenkiintoinen ukkeli. Juteltiin tosi paljon ja ehkä kerran kännissä pussailtiin, huomattiin että oltiin tosi samanlaisia. Mutta mä aloin pelkäämään, että jos me ollaan samanlaisia, me ei voida olla kun kavereita joten käyttäydyin juurikin niin. Tuo miekkonen oli kuulemma koko ajan salaa ollut sitä mieltä että tästä tulee jotain. Niin siitä tulikin, siinä vaan kesti vähän pidempään....

Nyt me asutaan yhdessä aivan ihanassa kodissa, elämä on ihanaa, mulla on vaikeaa, mutta tuo mies on jotain aivan älytöntä.

Mulla on mies joka tekee tajuttoman hyvää ruokaa, silittää päätä ja pussailee.
Mies joka antaa mun nukkua kyljessä kiinni vaikka tulee hirveä hiki.
Mulla on mies joka pitää musta kiinni kun huutoitken keittiön lattialla ja lyön itseäni nyrkeillä koska en saa henkeä eikä itku lopu.
Mies joka hymyilee koko naamallaan ja nauraa koko kehollaan. 
Mulla on mies jonka mielestä mä olen täydellinen nainen.
Mies joka kestää niin paljon ja ymmärtää kun en jaksa nousta sängystä. 
Mulla on mies joka välillä pomppii aamuisin mun päällä kun se haluaa painia. 
Mies joka juttelee ja väittelee mun kissan kanssa kun se herää ennen mua kuitenkin.
Mulla on mies joka tykkää tosi paskasta musiikista ja huonoista leffoista.
Mies joka rakastaa mua just tällaisena kun mä olen.

 

Ihastuminen, ihan perseestä?

Ihastuminen on kyllä jännä asia. Sitä voi ihastua vaikka johonki tavaraan joka on sitten pakko saada, voi ihastua ihmiseen silleen että HALUUNTONKANSSAHUOMENNANAIMISIIN tai voi ihastua ihmiseen silleen, et vitsi toi on kiinnostava, oispa se mun kaveri, voi ihastua biisiin tai kirjaan tai leffaan, voi ihastua vaikka kiveen, jos se on sun juttu (joojoo ja Kivi on Suomessa myös se ihana skeittari mut mä en nyt puhu siitä vaikka se oliskin varsinki teininä ollu todellaki mun juttu x'D ). Ihastuminen on ihanaa ja aivan täysin perseestä, kaikkea yhtäaikaa.

Tällä hetkellä kaipaan sitä ihastumisen tunnetta, sitä sellaista ettet osaa oikein tehdä muuta kun ajatella sitä ihmistä. Pelkkä ajatus siitä tyypistä tuo hymyn huulille ja sellaisen lämpimän tunteen sisuksiin. Tekisi mieli kirjoittaa sille sata rakkauskirjettä ja toivot koko ajan että se tulisi vahingossa jossain vastaan. Niin saisit sitten hetkeksi lisää syitä hymyillä tyhmästi. Sellainen herkkä paluu teini-ikään. Eikä sen tarvitse välttämättä johtaa mihinkään, siitä saisi vain hetkeksi päiviin valoa ja iloa. Mutta kun ei. Jotenkin on oma tunne-elämä kai niin jumissa, ettei uskalla edes antaa itsensä ihastua kehenkään. Kurjaa. 

Tai no, kyllä mä tässä kesällä yhden kerran menin ihastumaan. Juttelin pitkät tovit yhden miehen kanssa, jotenkin ihan kaikki vaan klikkasi. Mun edessä seisoi mies jonka seurassa oli helppo olla ja joka oli jotenkin niin samalla aaltopituudella mun kanssa. Mutta naimisissa, niinkuin vasta illan päätteeksi selvisi. Olin jotenkin ihan tolkuttoman pettynyt ja veikkaan, että tuokin kokemus on vaikuttanut nyt siihen, etten vaan uskalla ihastua. 

Olen tutustunut todella hienoihin ja mukaviin tyyppeihin viime kuukausien aikana, mutta jotenkin niistä tulee vaan kavereita ja ystäviä. Eikä siinä ole todellakaan mitään vikaa, ei missään nimessä. Hyviä tyyppejä ei voi elämässä olla koskaan liikaa, koska niitä paskoja on ihan riittävästi joka paikassa. Mutta alan olemaan pikkuhiljaa valmis niihin lämpöisiin ja pörröisiin pumpulitunteisiin. Lässynlässyttelemään ja mössönmöötä kansalle. Harmi kun ei voi valita kehen ihastuu ja kehen ei. 

Ihastuminen on ihan perseestä.



Ps. Tinder-geimi on aika vahvaa. Poistin sen tossa taannoin, olin viikon käyttämättä ja latasin uusiksi. Mut nyt on matcheja yhtäkkiä niin paljon etten edes tajua mitä tapahtui x'D Tosin aika tylsiä niistäki suurin osa, edelleenkään en tajua miksi ihmeessä ne ihmiset käyttää tota sovellusta jos niitä ei kiinnosta jutella........

Rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti.....Viides (vai kuudes?) kerta toden sanoo?

Etpä uskonut että mä olisin oikeasti kirjoittanut näin nopsaan lisää....Mut tässä mä olen! :D
Et myöskään ehkä uskonut että olisin saanut purettua sen vaatelaatikon, jonka niin pyhästi lupasin tyhjentää sunnuntaihin mennessä....Niin, no, en mä kyllä saanutkaan. Mut sain OSAN tyhjennettyä. JA sänky on nyt koottu (koska haettiin ikeasta siihen sellanen muutossa tippunut palikka, joka ei maksanut mitään ja oisin voinu salaa halata sitä megasöpöö ikean poitsua joka sen mulle haki) ja dvd:t purettu sängyn sisälle.
Että kyllä mä olen jotain tehnyt, kaksi pahvilaatikkoa on taas tyhjempiä ja kämpässä on hitusen lisää tilaa :)

Mutta, asiaan.
Musta vähän tuntuu, että johtuen mun nykyisestä elämäntilanteesta tästä blogista on vaarassa ainakin hetkeksi tulla sellainen jonkinsortin sinkkublogi. Vaan haittaakohan se....
Ei se mua ainakaan haittaa, mulla on ollut tässä puolen vuoden aikana ihan mielettömiä oivalluksia monista asioista, niitä nyt ainaki olis hienoo purkaa (hehe, en pura tavaroita mut puran ajatuksia, BOOOM! x'D ).

No mut mites toi Tinder?
Sovellus jonka mä olen poistanut varmaan neljä kertaa, ehkä viis, en oikeen ole edes pitänyt lukua enää. Poistan sen aina kun alkaa kyllästyttämään. Ja mua näköjään kyllästyttää usein. Mutta silti latasin sen viime yönä taas.....

En mä pidä sitä mitenkään kamalana asiana että Tinderiä käytetään, enkä mä pidä sitäkään mitenkään kamalana asiana, että se on kovin ulkonäkökeskeinen. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, ettei kukaan vaikka baarissakaan lähesty ihmistä joka ei omasta mielestä ole viehättävä. Turha alkaa siinä nyt moralisoimaan. Tässäkin lisää syitä miksi mä olen poistanut sen niin kovin usein. Siellä on tosi rumia poikia, paljon (ja joo, pistäkää mua nyt turpaan, mut miks joillain täysin tyylittömillä ja kovin epäviehättävillä ihmisillä on toisinaan tosi hienoja tatskoja? En ala! Ne huijaa!). Ja myönnän, olen tosi nirso, mun mielestä siinäkään ei ole mitään vikaa. Kyllä ihmisen pitää tietää mistä tykkää ja mä ainakin haluan katsella nättejä asioita.

Elämää vaikeuttaa se, että mä haluan myös sen katselemisen lisäksi, että sen nätin näyttelyesineen päässä myös liikkuisi jotain ja että se juttelis mun kaa, paljon. Siis PALJON! Tässähän se ongelma sitten mun osalla piilee. Tinderissä ei pahemmin jutella. Ilmeisesti osa ei siellä juttele ollenkaan. Ite olen toki ottanut tavaksi, että jos jäbästä ei vuorokauteen kuulu mitään (koska mä alotan aina keskustelun jollain tosi hauskalla gifillä...), niin ihan tosi julmasti vaan poispoispois. Itse en oo onneksi törmänny niihin panomiehiin ("kiinnostaisko pikaset puolen tunnin päästä?") kun vasta kerran, poistin sen. Ehkä mä en oo ihan sen näkönen, että mä oisin niin helppo x'D Ihan plussaa kyllä, sinänsä :D

Mun matcheja en oo tavannu ku kai neljää. Kaksi niistä oli vanhoja tuttuja, joista kumpikaan homma ei onnistunut, yhestä tuli mun ystävä (koska meikä on hyvä jätkä ja osaan aina olla kaikkien kanssa kaveri :D ). Olen vetänyt johtopäätöksiä, ne johtopäätökset liittyvät siihen, että kiinnostavan ihmisen lipuessa paikalle innostun ihan hirveästi ja silloin musta tuleekin liian innokas ihminen ja viestittelen paljon. Olen myös päätynyt siihen tulokseen tässä, että vaikka jäbä kuinka sanoisi ettei todellakaan haittaa vaikka mä pitäisin itsestäni meteliä, se haittaa kuitenkin. Se tekee musta paljon vähemmän kiinnostavan ihmisenä. Olen liian saatavilla. Kamalaa. Mut vihaan pelejä (vaikka Tinder nyt onki tollanen peli) enkä halua todellakaan esittää mitään vaikeasti tavoiteltavaa. Mutta niin, ei se ehkä ole vaikeasti tavoiteltavaa jos ei aina vastaa heti kun saa viestin.......

Mä en kyllä jotenkin edes kuvittele Tinderistä löytäväni elämäni miestä, se on vaan hauska peli, typerää ajanvietettä joka ei edes ole niin typerää vaan ihan ok hauskaa. Kunhan sitä nyt ei sitten ota ihan liian vakavasti kuitenkaan....

Meikä jos oisin kissa.....