Tamperrada

Meillä oli tänään kolmivuotishääpäivä, vietin ison osan siitä töissä ja Heikki nukkui kotona. Ei kun siis kirjotti biisejä, tietenkin ;) Tänään koin yhden niistä työpäivistä minkä takia olen ihan iloinen että tuo opparinkirjoitusprojekti alkaa parin viikon päästä. Ihmiset olivat kauhean vihaisia ja kireitä koko lounasajan. Neljä ja puoli tuntia ei ole aikoihin tuntunut niin pitkälle.

Kotiin päästyäni ajattelin meneväni pikku nopposille. Suunnittelin vartin power napia, heräsin kolmen vartin päästä. Tarkoittaakohan se sitä että nukuin kolmet power napit putkeen....

Olimme kamujen kanssa puhuneet tekevämme pienen kierroksen Tamperradan varjolla. Omassa työpaikassanikin noita pintxoja on myyty nyt pari päivää ja senkin myötä pistikin hieman kiinnostamaan minkälaisia muut ravintolat ovat saaneet aikaiseksi.

Kuusi ravintolaa kiersimme kymmenestä, en olisi ikinä voinut uskoa että pieniä suupaloja voisi joutua odottamaan yli puolta tuntia. Kolmessa paikassa näin kuitenkin kävi. Kuvia retkestä en muistanut ottaa, innostus pikkupalasista oli paljon suurempi kuin kiinnostus kuvien räpsimiseen. Valitettavasti Tamperradan sivuilla olevat kuvat eivät myöskään tee annoksille kummemmin oikeutta. Sinun pitänee siis itse käydä päättämässä oma voittajasi.

Meidän poppoo aloitti kierroksensa ravintola C:n hiljaisesta nurkasta. Pelmahdimme paikalle ja koko hiljainen ravintola tuntui vielä hiljaisemmalle, emme ehkä aivan sopineet kalustukseen. Rohkeasti silti maistelimme kutunjuustolla päällystetyn rievän, maistui kyllä ja palvelukin oli kaikesta huolimatta kivaa. 

Toisena suuntasimme Piemonteen jonka pintxoista olimme jo ehtineet kuulla paljon hyvää, odotukset olivat täten korkealla. Ravintola oli puolillaan, joten oletimme toki että tuollaiset pienet makupalat saisi pikapikaa, emme siis tilanneet juomia. Voi mikä virhe! Puoli tuntia meni siihen, että saimme nuo kahden euron pikkuleipäset kätösiimme. Herkkuja ne toki olivat mutta eivät missään tapauksessa odottelun arvoisia. Leipien lisäksi nielimme harmituksemme ja jatkoimme matkaa Ineziin.

Inezin pintxot taisivat olla oikeaoppisimmat kokemistamme. Itse otin täytetyn paprikapintxon eikä se ollut millään lailla pettymys, ei mitenkään erikoinen, maistuva kyllä. Tarjolla oli myös kampasimpukkaa ja härän kieltä, molemmat kelpasivat maistajilleen. Inezissä ei tarvinnut terassin penkkejä kauaa kuluttaa, seuraavana vuorossa olikin työpaikkani.

Trattorian pintxot olivat minulle jo eiliseltä tuttuja, sieltä löytyy neljää erilaista. Näissä pintxoissa plussaa saapi se, että suolaisen kilpailijan lisäksi tarjolla on myös makeaa. Oma suosikkini onkin nimenomaan tuo maitosuklainen pikkuherkku. Pintxot saivat myös seuralaisiltamme kiitosta siitä, että olivat vitriinissä valmiina nappailtavaksi, ei tarvinnut odotella kuin tarjoilijaa ojentamaan kökkösiä lautasille.

Trattoriasta matkasimme Huberiin josta löytyi ehdoton voittajasuosikki. Harmiksemme jouduimme taas leikkimään odotusleikkiä, lähes puoli tuntia siihen meni, mutta häränhäntä, ankanmaksavaahto ja briossi veivät kaikilta kielen mennessään. Huberin pintxo ei taaskaan ollut kenties oikeaoppinen, mutta maukkainta se oli ehdottomasti.

Viimeisenä suuntasimme Tuulensuuhun jonka nyt jälkiviisaana olisimme jättäneet väliin. Paikalle saavuttuamme saimme tietää että kilpailijapintxoon kuuluva juusto oli jo ehtinyt loppumaan, tilailimme siinä kuitenkin muutaman maisteltavaksi, odotimme yli 45 minuuttia. Odoteltuamme aivan liian kauan saimme paahdettua patonginsiivua erinäisten päällisten kera, yksikään ei ollut millään lailla erikoinen. Itseasiassa tuntui että olisin itse voinut varmaankin valmistaa parempaa paahtoleipää, ihan tuolla omassa keittiössä...

Päällimmäiseksi jäi mieleen Huberin naminamipintxo ja odottelu. Eniten itse tuli ihmeteltyä tarjoilijoiden täydellistä välinpitämättömyyttä asiakkaiden odotteluun. Kuluneen kesän aikana olen tottunut siihen, että käydään kertomassa asiakkaalle jos ruuassa menee pidempään kuin vartin verran. Se ei ole mikään järjettömän vaativa toimenpide mutta eleenä kuitenkin suuri, asiakas taatusti arvostaa sitä että juuri hänet huomioidaan ja keittiö saa aikaa annosten valmistamiseen.

Voisin illastamme jauhaa pidempäänkin mutta tämä saanee riittää. Päivän päätteeksi perhe uppoutuu Dexterin tarinoihin. Pakotin muuten Heikin ottamaan illan päätteeksi fäshöönkuvan päivän paidasta.

Edustusvaimolla yllään neuletakki Seppälän lastenosastolta, t-paita society6.com, Wolverine laukku play.com, farkut JC Pep! Skinny, kengät Vans

Sunnuntai

Viimeinen Helsinki-päivämme alkoi tietenkin hotelliaamiaisella. Melkein pelästyin kun saapuessamme vesimeloneita ei näkynyt missään! Siinä sitten mutisin pienen tovin pekonia mussuttaessani, mutta onneksi sain pian kokea ilon hetkiä kun melonikulho täydennettiin ja siitä sitten lapoinkin lautaseni kukkuralleen vesimelonia. Nom nom!

Aamu-unisina menimme vielä tuhisemaan hetkeksi ennen kuin huone piti luovuttaa ja siitä suuntasimmekin Tikkurilaan. Olimme päättäneet tullessamme menevämme Heurekaan, siellä kun näytti olevan tuo vallan jännittävä Body Worlds näyttely. Ihmisen anatomia on mielenkiintoinen asia, varsinkin kun näytteillä on aivan aitoja ruumiita. Tokihan niitä on käsitelty mutta jokainen niistä on silti joskus ollut jonkun ihan oma keho. Kuvia ei näyttelystä ole, valokuvaaminen oli kielletty. Ensimmäisiä luurankoja tuijotellessa oli kauhea olo, pelotti ja kiinnosti samaan aikaan. Ihmisten toiminta ihmetytti, siellä jengi vaan tökki ja rapsutteli niitä jonkun luita vaikka joka paikassa mainittiin koskemisen olevan kiellettyä. Onneksi pystyin suurimmaksi osaksi keskittymään itse näyttelyyn enkä muiden ihmisten touhuihin. Kyllä se oli jännittävää! Ruumiit ovat muuten näytteillä Heurekassa vielä syyskuun 22. päivään saakka.

Ruumiiden jälkeen kävimme toki kiertelemässä Heurekan pysyviä näyttelyitä. Eipä siellä kauheasti mitään uutta viime kerrasta ollut, hauskaa silti. Tuntui vain vähän sille ettei asiat kiinnostaneet aivan niin paljon ruumiiden perään, ymmärrettävää kenties.

Me ollaan aika pelottava yhdistelmä

Minulle selvisi että mieheni sukunimi on huomattavasti harvinaisempi kuin tyttönimeni. Kyllä kelpaa olla harvinainen! Olen myös ainutlaatuinen, ainakin niihin muutamaan tuhanteen ihmiseen verrattuna jotka ovat Heurekassa tehneet kymmenen kysymyksen ainutlaatuisuustestin.

Kiipesin sillalle, se hajosi ensin, siksi hieman jännittynyt ilme. Paita threadless.com, farkut JC Pep! Skinny

Heurekasta suuntasimmekin kotiin ja merkkari jo olikin tainnut hieman odotella. Molempia kuitenkin vaivasi pieni urheilun puute joten pientä lenkkeilyhommaa olikin vielä tiedossa. Itse haluan aina juosta yksin joten patistin miehen yksin lenkille ja tein ensin pienen juoksuun valmistavan joogan. Ihanassa elokuun lämpimässä auringonpaisteessa juoksin menemään. 5km hujahti puolessa tunnissa, naama oli suorituksen jäljiltä räikeän punainen.

Millaiset juoksumaisemat sulla on?

Juoksun perään toimitin vielä toisen pienen joogan ja sitten olinkin täysin valmista kauraa.

Miksiköhän ihmiset tuijottaa kun juoksen...

Juoksuvaatteiksi löytyi Adidaksen pöksyt, urheilupaita H&M, päällimmäisempi paita Seppälän lastenosastolta, tietenkin :D

Ilta sujui lähinnä telkkarin edessä, ensin katsoin Yleltä Siltaa, aivan järjettömän hyvä Ruotsi/Tanska yhteistyö. Harvemmin kiinnostun mistään pohjoismaisista sarjoista, mutta useiden kehujen jälkeen alkoi Silta kiinnostamaan, eikä suotta!

Sillan jälkeen vietimme miehen kanssa pari hetkeä Dexterin seurassa. Aloitimme sarjan vahtaamisen joskus kevään lopulla, tällä hetkellä tahkoamme läpi kautta 5. Tuokin ohjelma pitää otteessaan, kyllä muutama verinen murha illassa piristää aina kummasti.

Ei kai tässä muuta kuin virkistyneenä uutta viikkoa kohti!

Perjantai

Vietimme tosiaankin viikonlopun Helsingissä mieheni kanssa. Tulevana tiistaina meidän vihkimisestä on jo kolme vuotta aikaa, jotenkin se tuntuu aivan käsittämättömän pitkältä ajalta ja toisaalta se on vain pieni hetki elämässä. Silti on ollut hienoa elää nämä vuodet juuri tuon miehen rinnalla ja toivon toki että vuosia kertyy lisää kymmeniä.

Perjantaina saavuimme tosiaan Helsinkiin alkuillasta, suuntasimme samantien JC:lle josta ostin vihdoin uudet, EHJÄT farkut. Ne tuntuvat vieläkin jotenkin hassuille vaikka ovat samaa mallia ja täysin samankokoiset kuin mitä aikaisemmin olen käyttänyt. Silti ne ovat jotenkin ison tuntuiset, onneksi eivät näytä isolle joten en lähde vaihtokaupoille.

Hotelli Helka oli mieluisa paikka, respa upgreidasi huoneemme pyytämättä ja lisämaksutta minisviittiin missä oli oma sauna. Mies hullaantui asiasta aivan suunnattomasti ja suunnittelikin viettävänsä koko viikonlopun saunassa...

Huoneemme Helkassa. Näkymä vuoteesta oli miellyttävä metsämaisema.

Kävimme tuolloin vain pikaiseen syömässä Bravuriassa jonka konsepti oli ihan hauska, mutta jäi hieman uupumaan laitteiden epäkunnosta johtuen.

Vessan peili, miten tuossa sitten voi tarkistaa onko meikit levinnyt?

Loppuillan vietimmekin hotellihuoneessamme jossa minä (MINÄ!!!) menin miehen painostuksesta saunaan. Joku saattaisi ihmetellä mitä outoa siinä oikein muka on. No kun... Mä en ole ollut saunassa ainakaan 20 vuoteen! Kokemus sinänsä ei ollut mitenkään erityinen, saunassa on kuuma ja hengittäminen sattuu. En ole vieläkään päättänyt tykkäänkö vaiko en, mutta kaipa sinne saunaan voi mennä jos sosiaaliset paineet niin vaativat.

Perjantain vaateparresta ei löydy kummempaa kuvaa, istuskelin reteesti hotellihuoneen ikkunanlaudalla ja käden alta kurkkii pikkukisun tuomitseva silmä....

Paita H&M lastenosasto, farkut JC Pep! Skinny

Syksy tulee

Joo, kaikki puhuu tästä mutta heitänpä lusikkani kuitenkin soppaan. Ilmassa on selvästi syksyn tuoksu, alan jo pikkuhiljaa kaipaamaan villasukkia ja sitä että saa pistää pipon päähän ja heittää vanhan kunnon nahkarotsin niskaan.

Huhtikuussakin sai vielä pitää itsetehtyä alpakkapipoa päässä kun kipitteli ympäri Tamperetta menemään

Mulle syksy tulee tarkoittamaan myös sitä että pitää aloittaa opinnäytetyön tekeminen. Se ahdistaa ja kiinnostaa yhtäaikaa. En ole tainnut koko opiskelu-urani aikana tehdä hirveästi koulun eteen mitään ja nyt pitäisikin yhtäkkiä väkertää minimissään 50 sivua asiaa. Aihe on sentään onneksi mielenkiintoinen. Kaksi viikkoa mulla on vielä aikaa ennen kuin armoton pakerrus saa alkunsa. Tuolloin tulen varmaankin viettämään vielä enemmän aikaani kissamme kanssa, jota tänä aamuna maailma ainakin kiinnosti ihan suunnattomasti.

Arvonsa tunteva neito makoilee H&M pussilakanoissa koska mitään muutakaan tekemistä ei oikeastaan ole

Meidän perhe (-kissa) pakkaakin tänään viikonloppukassit ja suuntaa Helsinkiin, etelänlomalle. Ensi viikolla on 3-vuotishääpäivä ja sitä sitten päätimme juhlistaa pikkureissulla. Meidän hääpäiväjuhlistukset ovat parissa vuodessa kokeneet pienen inflaation. Häämatkan teimme Tjäreborgin Happy Hour tarjouksella Kyproksen Agia Napaan (kamala paikka), ekaa vuosipäivää juhlistimme myöskin häppäreiden tarjouksella Rodokselle (aika ihana paikka), viime vuonna olimme Gdanskissa pari päivää ja nyt sitten Helsinki. Ensi vuonna sitten varmaan Nokia tai Ylöjärvi? :P

Helsingissä odotan eniten Korkeasaarta jonne lauantaina suuntaamme. Aikuisuus ei minua ole vieläkään saavuttanut ja hartaasti taas odotankin näkeväni saukkoja. Viime kerralla pärähdin itkemään kun saukot ilmestyivät pitkän piileskelyn jälkeen leikkimään aitauksessaan, ehkäpä tällä kertaa ei tarvitse kyyneliä vuodattaa. Lauantain iltaa vietetään vähän erityisemmin ja varattiin pöytä Patronasta. Sitä on niin kovasti kehuttu että mennään nyt sitten, ajattelin aivan jopa laittaa korkkarit jalkaan :D Suunnittelin myös uusien farkkujen ostamista, vanhat kun ovat sisäreisien kohdalta nähneet jo parhaat päivänsä. Voisin väittää että JC kutsuu jälleen. Miksi en osta Tampereelta, sama liike täälläkin on? No kun niillä ei ollut mun kokoa, taaskaan.

Eniten viikonlopussa harmittaa kissan yksin jättäminen, mutta Iisa sitä käy täällä ruokkimassa ja leikittämässä. Merkkari tuskin edes huomaa että olemme poissa...

Hyvä ruokavalio

Hyvä ruokavalio on ihmiselle aika tärkeä asia, onko siis ihme että hieman väsyttää kun on syönyt aamiaisen jälkeen vain tätä?

Vasen kasa oli minun, oikeastakin saatoin hieman napsia ystävän kisakunnon petettyä...

Teimme siis ystäväni kanssa pienen kävelyretken tänään Tampereella Mustalahden satamaan jossa on tuo iki-ihana Tampereen Jäätelöyhtiön Minettikioski. Minun annokseeni pääsivät miljoonasta eri vaihtoehdosta melonisorbetti, juustokakku ja chili-suklaa, Iisan annoksessa oli piparkakkua ja jugurtti-punaviinimarjaa. Kuvasta ei kenties ymmärrä, mutta tuo kolmen pallon annos oli suurinpiirtein litran verran jäätelöä.  Aivan uskomattoman hyvää vielä, jos tätä saisi kaupasta, vaihtaisin Ben&Jerryt kertaheitolla Minettiin!
Jos jäätelön hinta kiinnostaa, voin kertoa että yksi pallo olisi keventänyt kukkaroa vain 2.50€ verran, kaksi palloa kustansi 4.50€ ja kolme 6€. Kun tätä lähtee vertailemaan tämän kesän Valiojäätelöpallojen hintoihin, suu on aikamoisen avoin.

Ai niin, kun kerran päätin tämän nyt olevan muotiblogi niin varmastikin tulisi olla se kuva päivän vaatetuksesta.

Farkut JC:n Crocker PEP!, paita threadless.com

Toivon että tämän bloggailun myötä opin myös olemaan kameran edessä, tällä hetkellä se tuntuu melko vaikealle.

Moi

Olen nähnyt useita muotiblogeja joissa bloggaaja ottaa päivän asustaan kuvan ja postaa sen sitten internetin ihanien ihmisten arvosteltavaksi. Siitäpä sainkin ideaa ettäjotta miksi en siis minäkin. Mulla on tämän suhteen vain yksi ongelma, jos sitä siksi voi kutsua: omistan vain yhdet farkut ja oikeastaan ainoastaan mustia t-paitoja ja huppareita. Ongelmastani huolimatta aion hypätä pää edellä tähän villiin muotiblogimaailmaan. 
Kiva kun sinäkin olet täällä, toivottavasti viihdyt :D

Tämä kuva on keväältä, huomaa villasukat ;)
Farkut JC:n Crockerit, huppari threadless.com