Joulu Kanarialla

Niin me tehtiin. Vietettiin joulu miehen ja sen perheen ja muiden sukulaisten seurassa Gran Canarialla, Maspalomasissa. Aikaisemmin ainut joulu poissa Suomesta oli yhdeksän vuotta sitten kun asuin Lontoossa ja äiti tuli käymään. Silloin oli kuitenkin jouluista, nyt oli lämmintä ja aurinkoista. Ja voi mikä onni, että ne myrskyt olivat jo historiaa meidän paikalle päästessämme.

Usein ulkomaan reissuilla ihmiset taitavat bailata auringonnousuun ja nukkuvat sitten päivät rannalla. Meidän meininki meni hieman erilailla. Paria poikkeusta lukuun ottamatta päivät olivat hyvinkin samanlaisia. Kasilta ylös ja lenkille auringonnousuun (jep!), suihku, aamupala, altaalle. Altaalta sitten jossain vaiheessa kauppaan, mistä haettiin vettä, pepsi lightia (siinä kaupassa ei ollua maxia!), jotain sipsiä ja naposteltavaa, yleensä erimakuisia mentoksia. Altaalla oleilu päättyi siinä viiden pintaan viimeistään, siitä suihkimaan ja iltaruualle. Harvemmin touhuttiin ruuan jälkeen enää muuta ja kasin/ysin aikoihin meidän perhe oli ainakin niin poikki, että nukkuminen oli ainut järkevä asia. Sitäpaitsi aurinko laski jo kuudelta, sen jälkeen oli vilu (vaan +18) ja kauhea väsy.

Lähtiessä mulle sanottiin, että altaalla pitää juoda piña colada, kävin sitten sellaisen hakemassa allasbaarista.
Täti meni pahvimukin kanssa sellaisen koneen eteen ja painoi nappulaa.
Sieltä sitten tuli juoma.
Niin.
Miehen veli osti mojiton, se tuli muovikupissa, sen pohjalla oli jotain pinkkiä.....

Erään ekskursion seurauksena löytyi iso pullo Breezeriä.
Ihmettelin kun se maistui vähän oudolle, ihan hyvää oli mutta ei niin hyvää kun yleensä.
Siinä oli rommin sijaan hedelmäviiniä.
Höh.

Iki-ihanat Riesenit oli pakattu kuin konvehdit.
Siitä tuli hyvä mieli.
Ne oli niin söpöjä.

Miehen pylly meni jumiin, veli korjasi.

Allasbeibe :P
Huomaa pisamat!

Poikkeuspäiviä oli kaksi. Yhtenä päivänä mentiin vesipuistoon miehen ja sen veljen kanssa. Koko reissulta olin eniten odottanut vesipuistoa, eikä se pettänyt. Ei ollut ehkä niin hurja kuin Rodoksen vesipuisto, mutta kyllä se kelpasi. Tosi moneen piti vaan mennä kahdestaan, se oli vähän tyhmää tavallaan kun aina yksi joutui sitten odottelemaan. Mutta kyllä siellä aikaa sai kulumaan ja kivaa oli. Mies löi toki päänsä yhden altaan pohjaan kun piti vähän hölmöillä. Onneksi mitään vammaa ei jäänyt, ainakaan näkyvää :P Vesipuistossa olisi päässyt myös maksua vastaan uimaan merileijonan kanssa. Katselimme pitkään kun muut uiskentelivat ja tekivät temppuja altaassa, mies kysyi multa monta kertaa haluaisinko mennä ja joka kerta sanoin että emmää... Takas hotellille päästyämme mä olin kuitenkin eri mieltä, sepä oli sitten liian myöhäistä. Mies sanoi, että seuraava loma suunnitellaan niin, että etsitään maailman hurjin vesipuisto ja mennään sinne. Mulle käy!

Pojat sai vesipuistosta 0.75 kaliat, ne oli tosi onnellisia.
Mä olin silti niitä onnellisempi mun 0.75 Pepsimaxista :D

Rakkautta altaalla :D

Kun aurinkorasva ei vaan riitä.

Toinen poikkeuspäivä oli viimeinen kokonainen päivä Maspalomasissa. Aamu oli ihanan aurinkoinen eikä tuullut lähes lainkaan joten päätimme vihdoin mennä rannalle asti. Ja voi mikä harmi olisi ollut, jos sen olisimme jättäneet väliin. Rannalla aurinkotuolissa on ihan eri tunnelma kuin altaalla aurinkotuolissa. PLUS hei oikeesti, Atlantti! Käytiin monta kertaa kahlaamassa aaltoihin ja hyppimässä niihin, yksinkin siellä kävin kun muut eivät koko ajan jaksaneet. En pysty oikein sanoin selittämään sitä tunnetta kun kahlaat pikkuisen kauemmaksi kun ne kaikki muut aaltojen odottelijat etkä horisonttia kohti katsoessasi näe muuta kuin merta ja aaltoja. Yksi parhaista fiiliksistä maailmassa, mulle ainakin. Mä olisin kauheesti halunnut mennä surffikurssille, siellä olis ollu sellainen missä olis ollut surffailua ja joogaa, mutta mies oli sitä mieltä et ne on ihan rupusia eikä sellaisiin kannata laittaa rahaa. Toki hän oli myös sitä mieltä, että hän opettelee YouTubesta miten surffataan ja sitten joskus tulevaisuudessa voi opettaa mullekin. Nähtäväksi jää.

Ei paskemmat juoksumaisemat :D

Toi meri vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Kyllä huomaa, ettei tanssitauko oikeen ole tehnyt venyvyydelle tällä kertaa kauheen hyvää...
Johtuiskohan siitä, etten oo muistanut venytellä ihan kauheesti.....

Aamuauringon paisteessa oli kyllä venyttelykin aivan ehanaa.

Kyllä se spagu sentään menee pohjaan :D

Hotellikissa tervehti terassilla.
Kauhean tuttavallisia nämä kaverit, olisivat koko ajan tulleet sisään jos oltais päästetty :D

Todiste, että oltiin rannalla ja siellä oli hiekkaa :D

Viimeisenä iltana mentiin myös muualle syömään. Meillähän oli puolihoito, mikä tarkoitti järjetöntä määrää ruokaa. Aamiainen ja illallinen noutopöydästä ei yleensä tarkoita sitä, että kohtuus säilyy. Niin kävi tuollakin, oli aika täysinäinen olo joka päivä. Oltiin varattu Maspalomasin keskustasta italialaisesta ravintolasta pöytä. Niin, tämähän oli tosiaan joulupäivä, tarkoitti sitä, että kaikki paikat olivat tupaten täynnä ja se myös näkyi. Hotellin noutopöytäravintolan jälkeen oli mieletöntä olla sellaisessa puljussa jonka kaikki tarjoilijat olivat äärimmäisen taitavia ja kohteliaita. Kaiken lisäksi lähes kaikki taisivat olla vanhempia miehiä. Hassua, hienoa ja erilaista kuin Suomessa. Ruoka oli hyvää, jälkiruoka oli jättimäinen, masut täynnä lähdettiin pimeän yön syliin, eikun siis takaisin hotelliin, nukkumaan tietenkin :D

Tuolla aalloissa näkyy tuollaisia pieniä mustia pisteitä, ne on surffareita.
Siellä auringonlaskun ratsastajat sitten odottelivat sopivaa tilaisuutta.

Mun sipulikeitto.
NAM!

Neljän juuston gnocchi, nam.
NAM!

Tilasin sitten jäätelön.
Ajattelin tyhmänä annoksen olevan sellanen pieni ja kiva.
Pään kokoinen ei ole ihan kauhean pieni, mut oli se ihan kiva kyllä :D

Viimeisenä päivänä käytiin uimassa, minä kilsan ja mies 600 metriä. Siinä ehdittiin sitten vielä makoilla auringossa päälle tunnin kunnes lähtö tuli. Lentoasemalta löytyi se ihana asia, mitä Helsinki-Vantaalta en suurista odotuksistani huolimatta saanut. Mocha Frappuccino <3

Isoin koko tietenkin :D

NOM!
Rouva oli ihan valmis lähtemään kotiin.

Hyvä reissu, onneksi tuli tehtyä. Parasta lomailussa taitaa siltikin olla se, kun pääsee kotiin :D

Sunnuntai

Viimeinen Helsinki-päivämme alkoi tietenkin hotelliaamiaisella. Melkein pelästyin kun saapuessamme vesimeloneita ei näkynyt missään! Siinä sitten mutisin pienen tovin pekonia mussuttaessani, mutta onneksi sain pian kokea ilon hetkiä kun melonikulho täydennettiin ja siitä sitten lapoinkin lautaseni kukkuralleen vesimelonia. Nom nom!

Aamu-unisina menimme vielä tuhisemaan hetkeksi ennen kuin huone piti luovuttaa ja siitä suuntasimmekin Tikkurilaan. Olimme päättäneet tullessamme menevämme Heurekaan, siellä kun näytti olevan tuo vallan jännittävä Body Worlds näyttely. Ihmisen anatomia on mielenkiintoinen asia, varsinkin kun näytteillä on aivan aitoja ruumiita. Tokihan niitä on käsitelty mutta jokainen niistä on silti joskus ollut jonkun ihan oma keho. Kuvia ei näyttelystä ole, valokuvaaminen oli kielletty. Ensimmäisiä luurankoja tuijotellessa oli kauhea olo, pelotti ja kiinnosti samaan aikaan. Ihmisten toiminta ihmetytti, siellä jengi vaan tökki ja rapsutteli niitä jonkun luita vaikka joka paikassa mainittiin koskemisen olevan kiellettyä. Onneksi pystyin suurimmaksi osaksi keskittymään itse näyttelyyn enkä muiden ihmisten touhuihin. Kyllä se oli jännittävää! Ruumiit ovat muuten näytteillä Heurekassa vielä syyskuun 22. päivään saakka.

Ruumiiden jälkeen kävimme toki kiertelemässä Heurekan pysyviä näyttelyitä. Eipä siellä kauheasti mitään uutta viime kerrasta ollut, hauskaa silti. Tuntui vain vähän sille ettei asiat kiinnostaneet aivan niin paljon ruumiiden perään, ymmärrettävää kenties.

Me ollaan aika pelottava yhdistelmä

Minulle selvisi että mieheni sukunimi on huomattavasti harvinaisempi kuin tyttönimeni. Kyllä kelpaa olla harvinainen! Olen myös ainutlaatuinen, ainakin niihin muutamaan tuhanteen ihmiseen verrattuna jotka ovat Heurekassa tehneet kymmenen kysymyksen ainutlaatuisuustestin.

Kiipesin sillalle, se hajosi ensin, siksi hieman jännittynyt ilme. Paita threadless.com, farkut JC Pep! Skinny

Heurekasta suuntasimmekin kotiin ja merkkari jo olikin tainnut hieman odotella. Molempia kuitenkin vaivasi pieni urheilun puute joten pientä lenkkeilyhommaa olikin vielä tiedossa. Itse haluan aina juosta yksin joten patistin miehen yksin lenkille ja tein ensin pienen juoksuun valmistavan joogan. Ihanassa elokuun lämpimässä auringonpaisteessa juoksin menemään. 5km hujahti puolessa tunnissa, naama oli suorituksen jäljiltä räikeän punainen.

Millaiset juoksumaisemat sulla on?

Juoksun perään toimitin vielä toisen pienen joogan ja sitten olinkin täysin valmista kauraa.

Miksiköhän ihmiset tuijottaa kun juoksen...

Juoksuvaatteiksi löytyi Adidaksen pöksyt, urheilupaita H&M, päällimmäisempi paita Seppälän lastenosastolta, tietenkin :D

Ilta sujui lähinnä telkkarin edessä, ensin katsoin Yleltä Siltaa, aivan järjettömän hyvä Ruotsi/Tanska yhteistyö. Harvemmin kiinnostun mistään pohjoismaisista sarjoista, mutta useiden kehujen jälkeen alkoi Silta kiinnostamaan, eikä suotta!

Sillan jälkeen vietimme miehen kanssa pari hetkeä Dexterin seurassa. Aloitimme sarjan vahtaamisen joskus kevään lopulla, tällä hetkellä tahkoamme läpi kautta 5. Tuokin ohjelma pitää otteessaan, kyllä muutama verinen murha illassa piristää aina kummasti.

Ei kai tässä muuta kuin virkistyneenä uutta viikkoa kohti!