Loistoteeveetä!

Mä olen viime aikoina ollut edelleen aika kotipainotteinen ihminen. Kalenteri täynnä ohjelmia, mitä pitää katsoa ja joita katson suurella ilolla. 

Teen Wolf, The Musketeers, Black Sails ja True Detective. Siinä viime viikkojen parasta antia. Siis tokihan kaikki aikaisemmatkin sarjat, jotka eivät ole tauolla, edelleenkin koristavat kiireisen kalenterini sivuja, mutta nää neljä ovat nyt tuoneet jännitystä elämään taas aivan uudella tavalla.

Toimiva porukka, tykkään tykkään tykkään :)
Kuva.

Teen Wolfin kolmoskausi jatkui pari viikkoa sitten kesältä, voi morjens mitä juonenkäänteitä on taas keksitty. Mä tiedän, että kyseessä on ihan hävyttömän teinixxx-sarja, mut samalla se on vaan ihan älyttömän hyvä. Henkilöhahmot toimii, juoni toimii, tehosteet toimii, pelottavat sedät toimii. Ja sitäpaitsi, mä oon teini forever <3 Suosikkihahmoja tällä hetkellä on Stiles, Lydia ja Isaac. Ei se uusi typykään ole yhtään paha, kauheen söötti, mut ei vielä ole päässyt suosikkikategoriaan, ei oo vielä ehtinyt :D Eli eihän tässä mitään hätää ole, homma skulaa ja ainakin kuusi jaksoa vielä jäljellä ennen kuin koittaa taasen tauko ja muut kujeet.

DAAAAAAAANG!
PÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄM!
Emmää tiä, en sano mitään :D
Kuva.

BBC on tasaiseen tahtiin tarjonnut äärimmäisen hyvää katsottavaa. Näistä uusimpana nyt The Musketeers. Alkutekstit hämäävän paljon samanlaiset kun syksyllä viimeksi vilkuiltu Ripper Street, ei se sinänsä haittaa, jotenkin vaan mietitytti, jotta eikö noista menneistä aikakausista oikein muuta keksitä. Mutta niin, kyseessä toki on vain alkutekstit. Ohjelma itsessään on eri hyvä ja hauskakin. Ekassa jaksossa vitsit vaikutti välillä vähän väkisin väännetyiltä, mutta nyt kun on päästy jo neljänteen jaksoon asti, hommat skulaa aivan mainiosti ja juoni on jännä. Eniten kyllä naurattaa Aramiksen tukka ja miten se on aina täydellisesti sekaisin, tiedättehän, silleen "oon laittanu tätä reuhkaa nyt kymmenen tuntia, mut sanon kaikille että heräsin juuri". Ei sekään mitään haittaa, nättejä poikia ;) Erityisesti tykkään muinoin Skinsissä olleesta Luke Pasqualinosta, jäbä teki jo siinä tosi hyvän roolin Freddienä. Nyt Luke on aikuinen ja Luke on D'Artagnan ja Luke on nääääätti. On se hyvä näyttelijäkin, tiettyki.

Siinä niitä on, pahoja miehiä kaikki, toiset vähän enemmän pahoja ja toiset vähän vähemmän pahoja.
Kuva.

Mehustelu jatkuu. Captain Flint, anna hali! Black Sails, likaisia merirosvoja, kauheaa juonittelua, vihaisia naisia, mitä nyt merirosvoilulta voi odottaa. Eka jakso sai meidän perheeltä arvosanaksi vankan 8-. Eli ihan jees, mut enemmänkin olis voinut tapahtua, vaan silti sellainen sarja mikä jäi kiinnostamaan. Nyt on katsottu vähän enemmänkin ja Black Sails todellakin kiinnostaa ja pitää otteessaan. Jos ei nyt tullut selväksi ni meitsi kannattaa Captain Flintiä, enkä suotta. Sehän on Toby Stephens ja jos et tiedä kenestä on kyse, niin varmasti tiedät äitinsä Maggie Smithin. Mun mielestä senkin pitäis jo riittää syyksi katsoa ohjelmaa, mut Toby on myös komia setä ja hyvä siinä mitä se tekee. Vähän huvittaa tuo kuvassa etualalla istuva pahis Charles Vane joka puhuu käheällä äänellä ja on muutenkin tosi äkkipikainen. Vähän liian stereotyyppinen pahis, vaan veikkaan että monet misut katsoo ohjelmaa pelkästään hänen takiaan, itsehän en tuohon kuoppaan tipahtanut.

Poliisisetiä, melkoisia poliisisetiä.
Kuva.

Tässäpä kuoppa johon tipahdin, kovaa. Mikään sarja ei ole koskaan aiheuttanut mulle näin paljon ahdistusta, sydämentykytyksiä, jännitystä, kiinnostusta, järkytystä jne yms tjsp. En ikinä ole pitänyt mistään sarjasta näin paljon. En edes Sherlockista tai Lutherista. Tämä on ihan kauheaa ja tämä on tosi paljon sanottu varsinkin kun pihalle on tullut vasta neljä jaksoa. True Detective on järjettömän hidastempoinen sarja, yhden jakson aikana tapahtuu tavallaan äärimmäisen vähän, mutta silti niin paljon. Hahmot ovat todella kiinnostavia ja kun tapahtumat seilaavat kahdenkymmenen vuoden päässä toisistaan, voisi kuvitella tämän olevan hankalaa. Eipä ole. Sekä Matthew McConaughey että Woody Harrelson sarjan myötä ovat kummatkin löytäneet aivan ihmeellisellä tavalla paikkansa sydämessäni. Uskomattoman lahjakkaita ukkeleita, miten mä en ole ennen tätä jotenkin tajunnut. Nyyh, iik ja ääh ja apua! Neljä jaksoa enää jäljellä, mä mietin jo nyt mikä tyhjyys siitä iskee syvälle sieluun. Ollaan vasta puolivälissä, oh noes!

Alkutekstien biisi, mä oon siihenkin aivan rakastunut. Ehanaa! Yltiöpositiivinen sarjaylistys, mulla menee lujaa :D

Tätä tää nyt sitten on!

Tuhma bloggaaja, tuhma! Taas on laiminlyöty blogia vaikka niin kovasti piti joka arkipäivä kirjoitella. Toisaalta, on varmaan parempi kirjoitella silloin kun sitä asiaa on ;) Sekä että, tätä tää on.

Nytkään ei ole kuvan kuvaa (pitäis varmaan ostaa joku oikea kamera, sellainen olis kyllä kauhean kiva olla olemassa) eikä oikein mitään jännittävää aihetta, mutta puuhailtu kyllä on!

Moni sarja on viimein palannut joulutauolta (ja ties miltä muilta tauoilta), osaa joutuu vielä pitkään odottelemaan, osa ehti jo tulemaan ja menemään (kyllä, Sherlock mainittu!). Pari uuttakin sarjaa haalittu katseltavaksi, toinen ihan ok (varsinkin Josh Hollowayn faneille), toisen katsoimme juuri ja voi morjens mikä meininki! Kyseessä on siis HBO:n uusi sarja True Detective eikä ole oikein kun hyvää sanottavaa ekasta jaksosta. Toki pääosaukkeleilla on varmasti tekemistä tämän asian kanssa, Woody ja Matthew osaavat hommansa ;)

Sarjojen katsomisen lisäksi on käyty pitkästä aikaa töissä, balettitunnit jatkuivat joulutauon jäljiltä, käytiin kuuntelemassa Kaisa ja Joni Jaakkolan yleisöluentoa ja sieltä saamassa vähän buustia ja muistutusta miten olis taas vähän järkevämpää tehdä asioita, showtanssitunnitkin jatkuivat ja Ikeassa käytiin tuhlaamassa mun joulu- ja synttärilahjaksi saadut lahjakortit.

Meillä oli yli viisi vuotta sellainen isoin musta Ikean Expedit-kirjahylly ja vaikka se olikin mielestäni ihan kiva huonekalu, olin alkanut vähän kyllästymään siihen ja varsinkin miten hankala se mun mielestä oli. Erityisesti siivoaminen oli tuskaa, ehkä meillä oli vaan liikaa tavaraa siellä. Joka tapauksessa, saatuani nuo lahjakortit, päätin tuosta vain että nyt on Expeditin aika etsiä uusi koti. Facebookin kirpparilta se sitten lähtikin ihan parissa päivässä. Yhtäkkiä olkkarin lattiat oli täynnä kirjoja ja CD-levyjä ja ties mitä härpäkettä ja sälää. No mutta kas, onneksi olin saanut nuo lahjakortit ja ihan yhtäkkiä sunnuntaina mies sanoi, että hän on saanut meille maanantai-illaksi auton lainaan. Ei siinä sitten kuin hirmuinen aivoriihi päälle. Ikeaan upposi kyllä lahjakortit ja vähän enemmänkin, kaikki toki tuikitarpeellista tavaraa. Osa kirjahyllyn korvaavista asioista on jo saatu asennettua, mutta kuvia ette saa ennen kuin kaikki on tarpeeksi valmista. On se touhottaminen kivaa, minä tykkään. Ai niin, ostettiin uusi suihkuverho, ei meinattu ensin uskoa kaveria suihkuverhoksi (puuvillaa ja polyesteria, eiks se oo niinku vaan joku vaate?), mutta tänään testasin ja hyvin hylkii vettä hän! Vaalea suihkuverho tekee myös pienestä kylppäristä tosi paljon valoisamman, jee!

Tanssitunnit tosiaan alkoivat taas tänään. Tässä asiassa tauko ei kyllä tee hyvää. Jalka ei nouse, aivot ei muista, keho ei muista, kaikki tekeminen on kankeaa, voi että miten noloa. Oonko mä muka aina näin huono? Miten tää on muka näin vaikeeta? Pitääpä toivoa, että keho ja aivot ottaa jossain vaiheessa kiinni, muuten on ikävä kevät edessä. Mä olen kyllä tosi itsekriittinen ja omistan huono itsetunnon, ei sitä ole vaikea myöntää. Aina ahdistun kun en osaa ja vaadin itseltäni ihan järjettömiä suorituksia. Kuvittelen olevani kaikkia muita huonompi. Tätä tää vaan on! On parempia päiviä ja on huonompia päiviä, niinkuin kaikilla. Onneksi tanssiminen on vain harrastus ja pitäis taas uudestaan ja uudestaan opetella se tekemisestä nauttiminen. Ehkä mä sit taas joskus huhtikuun lopulla löydän sen nautinnon suorittamisen sijaan.

Sellaista sanaoksennusta tänään, lämpötilan laskettua olen myös saanut itselleni aivan uuden asian, sylikissan. Se pyrkii sylkkyyn aina iltaisin kun läppäri ei valtaa mun syliä, taidankin taas testata miten tuo tänään onnistuu ;)

Siitä suloista laululintua pakkasyöhön.

TV Thursday #1 - Tämän hetken top 5

Noniin, koska mä nyt olen muutenkin viime aikoina keskittynyt ilmeisesti sarjoihin enemmän kun vaikka tuohon iki-ihanaan oppariin (pian lähestyvästä dediksestä huolimatta), löytyipä sitten intttternetin ihmemaailmasta pari jännittävää tv-aiheista blogia ja ihan aivan jopa tuollainen haasteblogi. Jeee!

Vaikka tuolla blogissa on useampikin haaste jo, ajattelin aloittaa ykkösestä. Siksi että se on ykkönen ja toisekseen siksi että aihe on ehdottomasti mielenkiintoisin, mahdollisesti myös vaikein. Ihan tosi joo, miten voin kaikista katsomistani sarjoista valita vain viisi? Pitkän tuskailun jäljiltä, täältä pesee! En kyllä laita mihinkään järjestykseen, kaikki ovat niin hyviä.

Luther

Kuva.

Tämä jo Briteissä loppunut sarja on aivan timanttinen. Suomessakin tuota taidettiin Ylellä näyttää, eikä ihme, tämän parempaa on vaikea löytää. Sarjan henkilöhahmot olivat ainakin mulle jatkuvasti huomattavasti tärkeämmässä osassa kuin yhdetkään rikokset mitä ratkottiin. Mielestäni Luther lopetettiin ajoissa, ei ajettu liian loppuun kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Ykköskauden parasta antia oli ehdottomasti Johnin supersekoaminen ex-vaimonsa olohuoneessa. Harvoin näkee niin aitoa tunnetta oikein missään. Harmillisesti kuulin jossain vaiheessa suunnitteilla olevan myös elokuvan John Lutherin aiemmista vaiheista, jotenkin toivon kovasti että tuo suunnitelma jätetään ihan vain aikeiden tasolle. John ei vain ole oikein mitään ilman Alicea, pakko se on myöntää.

Hannibal

Kuva.

Olen pitänyt Anthony Hopkinsin Hannibal Lecteriä todella epämiellyttävänä ja epäkohteliaana kaverina. Kun kuulin että NBC:lle on tulossa uusi sarja aiheesta jossa Hannibalina toimii Mads Mikkelsen ja Will Grahamin saappaisiin astuu Hugh Dancy, kiinnostuin välittömästi. Kiinnostukseni oli oikeassa, tuossa sarjassa on jotain ihan käsittämätöntä ja Hannibal viimeisen päälle sivistynyt ja viehättävä mies. Kyseessähän on siis aikaa ennen Uhrilampaita, ennen kuin kukaan edes tietää Hannibalin vetelevän iltapalaksi ihmislihaa. Sarjastahan on vasta tullut pihalle ensimmäinen kausi, jonka toki näppäränä tyttönä katselin menemään yhtäaikaa Jenkkilän kera. Suomessa Nelonen onneksi yhtä näppäränä (tyttönä?) alkaa näyttämään sarjaa viikon päästä. Mikäli et jotain kautta ole ehtinyt jo sarjaa katselemaan, nyt on sen aika. Pelottava ja ahdistava, mutta äärimmäisen nerokas ja mahtava. Tumblrin fannibalit sen tietävät, vähintäänkin.

Once Upon a Time 

Kuva.

Tässäpä sarja josta itse olen alusta asti ollut aivan pähkinöinä. Tiedän kyllä, että toisinaan lavasteet eivät ihan kohtaa sitä satumaailmaa mikä omassa päässä olisi kiva nähdä, mutta se ei ole vieläkään minua haitannut. Niinkuin tällä viikolla jo aikaisemmin sanoin, henkilöhahmot ja satuhahmojen keskinäiset tarinat ovat todella hyvin kirjoitettuja. Jännittäviä käänteitä tulee vastaan jatkuvasti. Mielestäni tähän samaan osioon sopii myös tuo sisarsarja Once Upon a Time in Wonderland, johtuen siitä että nämä sarjat risteävät keskenään ja samat hahmot seikkailevat molemmissa, enemmän tai vähemmän. Satumaailma on ihana ihana ihana! Jee!

Parks and Recreation

Kuva.

Leslie Knope ja Ron Swanson. Kutakuinkin tärkeimmät asiat mitä sarjasta tulee tietää ja niiden tulisi riittää. Tällä hetkellä Jenkeissä mennään kuudetta kautta, vitsit toimivat edelleen. Jos et vielä ole uppoutunut tähän, nyt olisi jo korkea aika!

Sherlock

Kuva.

Jos tämä sarja tuli nyt sinulle yllätyksenä ja varsinkin jos sarja on sinulle vieras, suosittelen lämpimästi sinua heittämään televisiosi ja tietokoneesi ja varsinkin intttternettisi johonkin lähimpään roskalavaan. Et sitten tarvitse niitä enää, ikinä. Vaihtoehtoisesti, KATSO SHERLOKKI! NYTHETI! Ensi vuoden puolella upouusissa jaksoissa nähdään miltä elämä Reichenbach Fallin jälkeen näyttää. Ei muuta lisättävää, kiitos.


Aika rikospainotteinen lista. Aika brittipainotteinen lista. Minkäs teet, viisi on hirvittävän vähän. Tästä puuttuu monta helmeä, mutta näillä on hyvä lähteä liikkeelle. Ja ujutinhan mä salaa tonne ton yhden ylimääräisen. Niin kuuluu tehdä, tietenkin ;)

(Mikäköhän siinä on etten osaa lukea noita tehtävänantoja...Tämän hetken topviidestä oli kyse. No, eipä noi kauhean kauas menneet, listasta nyt toki puuttuu sitte Grimm, Sleepy Hollow, Ripper Street, Supernatural, The Fall, Elementary, Homeland ja Big Bang Theory noin niinkun muiden muassa. Mut se on pientä se :D)



Katsoin tänään yksin The Nightmare Before Christmasin, ihan halloweenin kunniaksi. Kukaan ei tullut sitä kanssani katsomaan (ei edes mun mies, koska "noi biisit on ihan kauheita"), ehkä Facebook-kutsu tuli liian myöhässä ;) Siitä kuunneltavaksi Amy Leen kaunis versio Sally's Songista. Ihanaa (ja vähän pelottavaa, ei liian) halloweenia!