Hissun kissun

Kääk!
Mun hiljaiselo on kyllä viime aikoina ollut ihan jäätävää. Muussa elämässä kyllä on tapahtunut ja vaikka mitä ja kaikenlaista viime kuukausien aikana, mutta sitten blogiin ei ole kyennyt mitään laittamaan. En vaan ole sitten kiireeltäni kyennyt pukemaan fiiliksiä sanoiksi. Enkä oo kai vissiin sitten ehtinytkään rauhoittumaan blogin äärelle. Seuraamiani blogeja olen sentään ehtinyt lukemaan, mutta siinä kai se lähinnä on ollutkin.

Olen todella pahoillani hiljaisuudesta, yritän jälleen kerran parantaa tapani. Varsinkin, kun on ilmeisesti ja kuulemma olemassa ihmisiä jotka tätä julkaisua ihan oikeasti lukevat ja seuraavat. Tai no, varmaan siis lukisivat jos täällä jotain uutta joskus lukisi mitä lukea.

Ajattelin tässä yön pimeinä (aamun valoisina) hetkinä, että ehkä jatkan silleen aivan puhtaalta pöydältä, en ehkä jaksa jaaritella viime kuukausien hommista, maaliskuusta tähän hetkeen on mahtunut aika paljon kaikenlaista. Sekä tosi kivoja juttuja, että tositositosi paskojakin juttuja.

Parhaan jutun voin toki kertoa, hankin itselleni kevään aikana baaritarjoilijan tutkinnon. Toukokuun lopussa kurssi oli ohi ja mä sain stipendin. Ihan oikean stipendin! Syystä että olin paras :D En muista koskaan olleeni missään paras. Ope oli sitä mieltä, että mä olin niin ylettömän kiinnostunut alasta ja äärettömän motivoitunut oppimaan, ettei tuota stipendiä olis kellekään muulle edes voinut antaa. Ei sitä meinaa vieläkään oikein uskoa. Oon tainnut koko elämäni kuitenkin olla sellainen melkoinen sluibailija, että jos jostain pääsee helpommalla niin helpommalla tehdään ja mennään :D Eli tuota ihan kuin olisin löytänyt oman alani vihdoin. Ainakin yhden sellaisen. Jos hyvin käy, jatkan näitä opintoja vielä syksyllä ihan baarimestariksi asti, se olisi ihan kauhean kivaa.

Stipendihän oli siis kuvassa näkyvä baarisetti, oon ihan jee ja vau <3

Oon tässä tehnyt viikon aikana lähes 50 tuntia töitä, alkaa vähän tuntumaan jaloissa ja päässä. Kerrankin maanantai on hyvä päivä, kunhan tästä pääsen nukkumaan, aion jatkaa nukkumista niin pitkään kuin unta riittää. Sitten saattaa olla, että nukun vielä lisää, käyn ehkä välillä vähän salihommissa ja sitten voisin ehkäpä taas nukkua. Aika ihana suunnitelma, aika ihana maanantai tiedossa :)

Toivottavasti just sinä siellä aloitat viikkosi yhtä kivoilla fiiliksillä. Nyt on kesä ja ihanan valoisaa, ilon kautta mennään niin hommat toimii paljon paremmin :)

PS. Tää biisi <3

Omaksi iloksi

Mä olen elämäni aikana ollut jonkin verran erinäisissä taidealan koulujen pääsykokeissa, muutamissa koe-esiintymisissä jne yms. Noissa tilaisuuksissa on taatusti erityisen tärkeää olla jotenkin erikoinen, niin että erotut joukosta, silleen hyvällä tavalla. Itse olen aina kuvitellut olevani jollakin lailla erikoinen, erilainen, silleen hyvällä tavalla. Olenhan mä luonteeltani erilainen, kai, ainakin tavallaan, mutta sitten noissa edellä mainituissa tilaisuuksissa en sitten kuitenkaan ole joukosta erottuva taikka erityinen. Olen tämän vasta tässä viime aikoina tajunnut.

Katsoin tänään Youtubesta videon missä kaunis tyttö keskusteli syksyn muodista pukien samalla ylleen tekolehtiä, loppuun hän lauloi Lorden Royalsia ja tanssahteli ympäriinsä tuossa asukokonaisuudessa. Tuolla kyseisellä videolla on yli 80000 katsojaa, itse mimmillä on lähemmäs 2 miljoonaa seuraajaa. Ihan oikeasti? Jos minä tekisin tuollaista, katsoisiko sitä oikeasti joku? Jotenkin erittäin vaikea uskoa. Yhtä lailla vaikuttaa sille, että tämäkin blogi tuntuu olevan vain mun omaksi ilokseni, lähipiiri tätä tuntuu lukevan, eikä se edes haittaa. Mun blogin sisältö kun ei vain tunnu kummemmin poikkeavan niistä kovin suosituista, kuitenkaan juuri mun jutut ei vain kiinnosta niin paljon. Tässäkin tapauksessa on tainnut käydä niin että en vain ole joukosta erottuva taikka erityinen. Edelleenkin haluan korostaa tässä nyt sitä, ettei tarkoitus ole valittaa eikä mulla ole tässä asiassa millään lailla negatiivinen asenne vaan nämä ovat ihan realistisia huomioita joita olen tehnyt ja joihin on vain pakko alkaa totuttelemaan.

Itsellä on muutenkin sellainen olo että olen koko elämäni ollut kaikesta jäljessä. Jospa olisin aloittanut bloggaamisen jo viisi vuotta sitten, jospa olisin lähtenyt noihin hauskoihin Youtube touhuihin vaikkapa kaksi vuotta sitten. Jospa jospa, niinpä niin. Ei se mitään olisi auttanut, varsinkaan jos sisältö ei tosiaan siis vastaa kysyntää. Vai onko kyse sittenkin mainonnan puutteesta? Tällä hetkellähän tämän blogin kävijät tulevat lähinnä mun Facebookin kautta enkä mä ole sellainen ihminen joka tuppaa väkisin omaa blogiosoitetta joka paikkaan. Jotenkin se tuntuu sellaselta tyrkyttämiseltä. Tänään olisi kyllä ollut hauska tilaisuus puffata blogia kun salilla ollessani kuulin YleX:n misujen puhuvan pyykinpesusta, just kun olin siitä eilen kirjoittanut! Mutta kun olin salilla, ei siinä mitään YleX:n chattia aleta näpertämään kun siellä nostetaan rautaa! Ohi meni sekin.

Musta tuntuu, että vielä menee hetki ennen kuin löydän sen jutun missä olen itse hyvä ja missä jotenkin erotun. Taitaa kuitenkin olla niin, että meidän jokaisen pitäisi ihan itse löytää ja keksiä "se oma juttu". Luulin jo joskus ehkä löytäneeni sen, mutta taisin olla väärässä (tai sitten en ollut vain valmis näkemään tarpeeksi vaivaa ja tekemään työtä mun jutun eteen). Ehkä alan tekemään kissavideoita Merkkarista, ehkä vain jatkan tätä blogia tällaisenaan, eihän sillä oikeastaan ole mitään väliä, kunhan itsellä on hyvä mieli.

Vastaan tuli muuten superhauska lainaus Aubrey Plazalta, sopii tähänkin tajunnanvirtaan, osittain ainakin.

Mä ainakin haluan olla hauska.
Kuva Tumblr.

Lintusia ylhäällä, zombeja alhaalla. Seems legit.
Threadless tarjosi tämänkin ilon, The Plague.

Kirjoitteluhommia ja kielioppivirheitä

Yksi suurimmista syistä miksi halusin alkaa kirjoittamaan tällaista "ihan oikeaa" blogia on se, että olin nuorempana tosi hyvä kirjoittamaan tarinoita. Useat äikänopet olivat jo yläaste- ja lukioikäisenä sitä mieltä että musta vois hyvin tulla kirjailija. Jotenkin se kirjoittaminen on vaan jäänyt ja kaiken lisäksi siihen on tullut joku kamala kammo. Suomen kieli on myös ihan kauhean paljon huonompaa johtuen kenties siitä että on tullut opiskeltua englanniksi tässä muutaman vuoden ja kaikki vähänkään tärkeämmät kirjoitelmat on tuolla kielellä väännetty. Ensi viikon päästä pitäisi aloittaa se tämän hetkisen elämäni pisin ja tärkein kirjoitelma. Tällä viikolla onkin tullut hieman petailtua tuota opparin aloittamista, jännittää saanko oikeesti mitään aikaiseksi kun tyhjä ruutu tuijottaa edessä.

Olin ennen ihan järjetön yhdyssanapoliisi, nyt on viime aikoina tuntunut ettei enää itsellä pysy nuo yhdyssanasäännöt millään lailla päässä. Tottakai on niitä aivan itsestäänselviä joiden väärin kirjoittamista ei pysty ymmärtämään muiden tekeminä lainkaan. Facebookia käytettäessä kirjoitan usein ihan tahallani sanoja väärin, huvinsa kullakin, mutta en koskaan yhdyssanoja. Jotenkin niiden väärin kirjoittaminen on mun mielessä jonkin sortin pyhäinhäväistys.

Mun sanajärjestys on myös varsinkin puhekielessä muuttunut hyvin englantilaiseksi. Välillä joutuu asiakaspalvelutyössä nauramaan kun päästää suustaan niin käsittämättömiä lauseita. Onneksi suuri osa asiakkaista ymmärtävät, ihmisiähän tässä vain ollaan ;)

Kaiken kaikkiaan mä toivon että tässä opparia ja blogitouhuja tehdessä kirjoittamisesta tulisi taas luontevaa ja sujuvaa. Että kirjoittaminen olisi mulle samanlaista luovaa toimintaa kun tanssiminen ja laulaminen on aina ollut, sellaista luovaa toimintaa mitä se mulle nuorempana olikin. En mä koskaan mitään päiväkirjaa tykännyt enkä osannut pitää, enemmänkin tykkäsin kirjoittaa tarinoita ja olin aina äärettömän onnellinen kun koulussa äidinkielen tunneilla sai kirjoittaa fiktiota. Mielikuvitustakin silloin vielä oli, ehkä sekin värittyy taas pikkuhiljaa :)

Kyllä tästä blogista löytyy vielä joku päivä se punainen lanka, särmikkyys ja oivallukset. Sitä päivää odotellessa ;)

Näin seesteisesti katson telkkarii, jep....Päivän paita threadless.com

Oisko tota habaa pitäny jännittää jotenki kanssa?