Syksyn parhaita juttuja

JEA!
Tänään ja tossa viikonlopunkin aikana olen saanut kokea vähäsen niitä parhaita asioita mitä syksyyn liittyy.

Viime viikolla jatkui Jenkkilän päässä kolme mahtavaa sarjaa mitä olen seurannut jo jonkin aikaa, Parks and Recreation, The Big Bang Theory (joka Suomessa tunnetaan "hienolla" suomennoksellaan Rillit Huurussa) ja Ameerikan versio Sherlock Holmesista nimeltänsä Elementary (joka suomennettiin Holmes N.Y.C ja mä olen siitä edelleen erittäin tuohtunut). Näistä kolmesta ehdin perjantaina katsomaan vain Parks&Recin ennen kuin lähdettiin Turkua kohden. Yleensä noihin perjantaina katsottaviin sarjoihin menee vain kaksi tuntia kun Parks&Rec ja BBT kestävät 20 minsaa, Elementary 40. Nyt vain kävikin niin että sekä Parks&Recin ja BBT:n avausjaksot olivatkin tuplia joten kesto oli pidempi. Katsoin sitten BBT:n ja Elementaryn eilen. Kaikki pärähtivät käyntiin oikein mukavasti, hassua vain miten kahdessa kolmesta (Parks&Rec ja Elementary) kaverit oli vietykin yhtäkkiä Lontooseen. En valita, en lainkaan, Lontoo on yksi parhaista paikoista maailmassa, huvitti vaan jotenkin kun kumpaisessakin oltiin sitten Lontoossa ja touhuttiin siellä sitten kaikkea kivaa ja ei niin kivaa. Kyllä siitä ihan plussapisteitä mun päästäni kyllä kertyy.

Eilen rapakon takana on sitten puolestaan jatkuneet Once Upon a Time ja Homeland. OUAT:n katsoin tänään, se jatkui tasan siitä mihin jäikin, seikkailulta ei vältytty ja hahmoilla oli taas hyvää läppää, tykkään. Homeland katsotaan miehen kanssa sitten kun se saa kaikki päivän hommansa touhuttua. Sepä vasta jännittääkin, mihin ihana Damian (anteeksi siis Brody) onkaan tällä kertaa laitettu puuhastelemaan. Pariin viikkoon ei taida alkaa muiden sarjojen uusia kausia, lokakuun loppupuolelle menevät ainakin muutama, kerron niistä varmasti lisää kun on tuon aika. Huomenna tulee Sleepy Hollow:n kolmas jakso. Siinä onkin uusi sarja josta olen ollut erittäin positiivisesti yllättynyt. Ohjelmat on kivoja.

Kaikista kivoista ohjelmista huolimatta, kivoimmat asiat mitä viime päivinä on koettu, ovat villasukat ja anopin tekemä maailman paras ja hienoin neule. Sohvalle käpertyminen villasukat jalassa on ehkä yksi eniten kivoimmista asioista. Sitten kun joskus vielä pistää luksuksen oikein kunnolla päälle ja huvittaa teen juonti niin paljon että sitä oikein menee ja tekee, olo on täydellinen. Anopin neuletakin laitoin tänään päälle kun käytiin kaupassa. Siinä on kaikki asiat kohdillaan, tarpeeksi pitkät hihat, järjettömän iso huppu, kissan kuvia, kissan tassuja, pääkalloja. Niin, ja se on lämmin. Aaaaaah!

Kuva on hieno mutta neule on hienoin!

Mä olen viime aikoina pitänyt KOKO AJAN tota Welcome To Night Vale paitaa, ihan vahingossa. Johtuu varmaan siitä että se on hieno! Oi vitsi, uusin jaksokin on varmaan taas tullut, voi olla että kävelen huomenna koululle (KÄÄK!) ja kuuntelen sen. Hyvä suunnitelma, tykkään!

 

Nyt on tunnelmakuva, not. Paita hommattu TopatoCo:sta.

Loppuun laitan toisen biisin minkä lauantaina häissä esitimme. Vähän meininkiä ja hyvää mieltä.

Häitä ja sellasii..

Jooooo, tiedännnnn, en ole päivittänyt kahteen päivään. Tekee kauhean hyvää olla lähes kokonaan poissa netistä pari päivää. Ei todellakaan ole normaalia mulle, mutta tänä viikonloppuna onnistuin. Lähdettiin perjantaina äidin luokse Littoisiin ja eilen oltiin ystävän häissä, tultiin tänään vasta illalla kotiin oikein ihanan viikonlopun perään :)

Kuvia ei ihan järjettömästi tullut otettua, videoita saatiin noista lauluhommista sentään :) Seuraa kuitenkin nyt pari kuvaa häistä.

Karkki:

Söpösti oli etukirjaimet laitettu naminamitoffeeseen, mmmmm :)

Nimikyltti:

Jeaaaa, tääääts miiiii! :)
Oli kyllä nähty noiden askartelujen kanssa selvästi vaivaa!

Kaakku:

Aika tollee peruskakku mutta hyvä kakku :)

Kakun päällä oli:

No DINOSAUREJAAAAA!! Koska morsian niistä niin kauhean kovasti pitää :)

Meidän olemassaolo oli todellakin noteerattu:

Mietittiin et olisko pitänyt vetää stand-uppia tai jotain kun tossa ei erikseen ilmotettu mitä me tullaan tekemään.
Joku tanssiesityskin olisi varmasti ollut hieno :D

Mun asusta ei oikeastaan ole kuvia mutta videoilla näkyy miten hyvältä me molemmat näytettiin ;)

Tässäpä niistä ensimmäinen, hyvää yötä!

Mun katse vaeltelee sen vuoksi niin paljon kun en voinut katsoa morsianta itkemättä. Siks menee rouva sanoissakin sekaisin kun kerran menin vilkaisemaan xD

Sadetorstai

Tänään ei oikein mikään kiinnostanut, oppari ei todellakaan edennyt ja maanantaina pitäis kuitenkin mennä sinne firmaan ihan tapaamaan niitä ihmisiä ja kyselemään että mitäs he nyt sitten taas halusivatkaan. No, eipä se kai mitään haittaa, kyllä se hitaasti tehtykin kuitenkin tehtyä asiaa on. Musta kyllä myös tuntuu sille että mä herään vasta viiden jälkeen päivällä, sitä ennen ei oikein mikään luista. Siitä varmaan johtuu että imuroin tossa puol ykstoista ja pyykit on vieläkin koneessa pyörimässä. Mitäköhän naapurit tykkää, ei kukaan oo vielä ainakaan mitään valittanut, ehkä kukaan ei kuule.

Olihan meillä tänään myös hiukkasen menoa. Ketustelija-Lissukan boyfreeeeend Ville on vääntänyt näppärän sarjiksen nimeltään Linnavainio, mentiin sitten julkkaribileisiin lähellä sijaitsevaan Kahvillaan. Pienen pienen kuppilan takaosastossa sijaitseva huone oli yhtäkkiä aivan tupaten täynnä eikä Ville oikein ehtinytkään muuta kun piirtelemään omistuskirjoituksia kirjoihin. Me siellä sitten oltiin sosiaaliperhosia, syötiin sipsiä ja juotiin sangriaa ja omenasoodaa. Niin, ja mä katsoin pienen ja söpön Maijan kanssa poneja sen isin iipponesta. Ponit on muuten muuttunut kovasti siitä kun minä olin pieni. Maijalla on kuulemma lähemmäs kolmesataa ponia. Se on aikamoinen saavutus.

Vasemmalla omistuspiirros (Ville unohti että mäkin olen olemassa, siksi siinä on vain mieheni xD), oikealla löytyy kirjan kansi, kamera näköjään vähän vääristää, väri ei ole harmaa vaan ihan tollainen hailukan violetti. NIH!

Ensikatselulla kirja näyttää tooooosi hyvälle, pitää varmaan huomenna junassa Turkuun lukea, ellei ukko ehdi ensin ;) Niin, voi olla että viikonlopun päivitykset tulevat olemaan vähän niukanpuoleisia, lähdetään Turkuun juhlimaan ystävän häitä, olen luvannut laulaa, kääk.

Makoiltiin kissan kanssa sohvalla, päivän paita oli myös hieno:

Welcome to Night Vale, TopatoCosta. Nettikauppaan on näemmä ilmestynyt uusia tuotteita, pitänee varmaan tilailla joskus.

 

Teini-ikä

Mä lasken olleeni teini-ikäinen vielä 25-vuotiaana, ainakin käytös oli sen mukaista. En nyt tiedä olenko edelleenkään mitenkään hirveän aikuinen mutta joissain asioissa sitä on kai tullut vähän kypsemmäksi ja viisaammaksi. Luulen kyllä että osansa asiassa on tehnyt parisuhde ja toisen ihmisen kanssa eläminen, kun on pakko vähän muokkautua ja olla vähän vähemmän kakara, tavallaan. Monissa asioissa olen kyllä edelleen aivan kakara, kattokaa nyt tätä blogiakin. Höpsöjä ja hupsuja juttuja, kaikki on ihq ja söpöö, eikä se haittaa yhtään! Mua ainakaan.

Parastahan toki tuossa aikusena teini-ikäisenä olossa on se, ettei ole oikeastaan vastuussa muille kuin itselleen, ainakaan tavallaan. Ikävintä siinä ainakin omasta mielestäni on se teini-ikäisen tunne-elämä. Se lapsellinen kuvitelma siitä että olet muka aikuinen ja silti pään sisällä aivan uskomaton idiootti. Ihan oikeesti. Kenen ruokavalioon kuuluu pelkästään kirsikkatomaatit ja jäätelö? Tämähän oli siis mieheni kuvaus mun ruokavaliosta silloin kun me tavattiin. (Mut kyllähän mä nachojakin söin usein.)

Eniten vieläkin hävettää se, miten moneen kaveriin menin ihastumaan. Eikä ehkä sekään miten moneen kaveriin vaan enemmänkin se, miten monelle se piti väkisin tunnustaa. Olen vieläkin välillä sitä mieltä että olen anteeksipyynnön velkaa useammalle miehelle, kaadoin kaikki mun tunteet niin monen ihmisen niskaan ja odotin tietenkin aivan samansuuntaista, rakkauden täyteistä vastausta kun oikeasti suurin osa oli sitä mieltä että ei kiitos. Niin, itseasiassa kaikki niistä mun kavereista joihin olin ihastunut ja joille sen tunnustin sanoivat ei. Nykyään se naurattaa, silloin se oli aivan järkyttävän kamalaa. 

Se on järjetöntä miten vahvoja tunteita teiniaikuisen sisälle mahtuu. Ne syö jotenkin kaiken muun mitä teet ja monesti ne tuntuu ihan fyysisesti pahalle, myös ne hyvät tunteet, kun ne ovat vaan niin isoja eikä pieni ihminen aina pysty niitä hallitsemaan. Mä oon nyt myöhemmin tajunnut että mä oon varmaankin jollain tasolla vaan tykännyt mun kavereista niin kauheasti ja kuvitellut omassa päässäni että tän on nyt pakko olla ihastumista kun kerta toi kohde on tuota vastakkaista sukupuolta. Ja jos tästä menee vielä syvemmälle niin tottakai sitä myös samaa sukupuolta olevaan ystävään tavallaan ihastuu kun sellaisen kanssa alkaa tutustumaan, kun se ihminen on sitten niin äärettömän kiva. Mutta eihän se mitään romanttista ole. No sekin riippuu toki omasta seksuaalisesta suuntautumisesta mutta puhunkin nyt ihan omasta puolestani tässä ;)

Kyllä mä edelleen tunnen isosti, ei se miksikään ole muuttunut, veikkaan että joku iän tuoma viisaus (hyi miten aikuiselta toi kuulostaa) on vaan auttanut hallitsemaan niitä tunteita jollain lailla. Ei toki aina, edelleen purskahtelen itkuun ties missä jos palaset ovat juurikin oikealla lailla väärissä kohdissa, mutta kuitenkin useammin mulla on tunteet ihan hyvin hallussa. En myöskään ihastu kaikkiin ihmisiin heti, enää, mullahan on toi mies joka kattaa suurimman osan mun rakkaustunteista :D Mutta ehkäpä mä senkin takia olen aina ollut kauhean sosiaalinen ja kiinnostunut muista ihmisistä kun niihin on kiva ihastua, ihan sillä platonisella tavalla. Aika kiva oivallus. 

Tää blogin kirjottaminen on ihan kun terapiassa kävis, tulee jännittäviä oivalluksia kun on pakko olla itselleen rehellinen. Halvaks tulee paitsi että kaikki saa lukea mun oivallukset. No, toivottavasti niistä on jollekin muullekin apua ;)

Päivän paidassa pikku dinosauri ironisesti taas pelaa asteroidia yhtään tietämättä mikä sitä odottaa :(

Irony, threadlessilta tietenkin. Voi dinosauria.

Hiuksia hiuksia hiuksia

Tämä on pinnallinen postaus, todella ulkonäkökeskeinen, ihanaaaaaaa! 

Mulla on aina ollut aika tumma tukka, oikeasti tumman ruskea, värjättynä lähinnä joko musta taikka tummanpunainen. Yleensä mun tukka on myös ollut aika pitkä, paitsi niinä kahtena kertana kun multa on leikattu säkkäräkäkkäräpermanentti pois. Miksi mä olen kahteen otteeseen tehnyt saman virheen ja hankkinut itselleni säkkäräkäkkäräpermanentin on kysymys mihin en vieläkään ole keksinyt vastausta. Ihminen on vähän erikoinen ja outo toisinaan. Noina kertoina mun tukka on ollut tosi lyhyt ja se ei vaan sovi mulle. Jos mulle sopisi toooosi lyhyt tukka, lähtisin kulkemaan maailman söpöimmän painonnostajan, Samantha Wrightin, viitoittamaa tietä

Hän on siis tuossa oikealla ;)
Kuva tumblr.

Harmillisesti mun pallonaamaan ei vaan tuollainen söpö lyhyt tukka sovi. Kuten huomaamme, tukka on myös blondi, sitä en ole koskaan itse testannut myöskään. Äiti on blondi mutta se ei todellakaan kerro mitään siitä sopisiko mulle tuo väri. Vaikea uskoa, olishan se ihan kreisiä jos sopisikin, mutta niin, sen jälkeen hiukset eivät ainakaan olisi hyväkuntoiset. Ja kuten sanoin, mulle ei sovi lyhyt tukka ja haluaisin että mun hiukset on mahdollisimman pitkät.

Kuten jossain kirjoituksessa mainitsin, leikkasin alkukesästä hiukseni kun olivat niin vahingoittuneita punaisesta väristä ja värinpoistosta ja mustasta väristä ja ties mistä ja ne tuntuvat tooooosi lyhyiltä vieläkin. Onneksi nuo edessä olevat haituvat ovat sentään hieman pidempiä, tosin se ei mua ihan kauheasti yleensä helpota, nää on näitä. Omaa mokaani tämäkin, itsehän olen tukkani pilannut että nuo latvat piti leikata pois. Ainakin nyt voin koko syksyn ihan rauhassa kasvatella tukkaani värjäämättä sitä kun olen lähinnä kotona ja liikuntaharrastuksissa. Ei tartte näyttää hyvältä missään :D

Mulla on selaimen kirjanmerkeissä yksi kansio nimeltään hiuksia. Siellä on monen moista ihanaa kuontaloa, voin jakaa muutaman tässä, koska se on kivaa :D (Lähteitä ei taida vaan suurimmasta osasta enää löytyä, toivottavasti mua ei rituaalimurhata tästä syystä)

Yllättävää kyllä, seuraava kuva on mun toivetukka, se on melko lyhyt mutta vaan älyttömän söpö! Mun hiukset ei vaan piikkisuorina käyttäydy noin, niin niitä on aivan turha edes yrittää leikata tollaiseen malliin :(

Ihana tukka, supersöpö tyttö ja ihanat pisamat <3

Sitten siitä blondista tukasta puheen ollen. Jos sopisi blondi, sopisi varmaankin myös haalean vaaleanpunainen. Vaan kun ei sovi niin pitää vaan katsella näitä kuvia ja huokailla syvästi.

Mä eritoten pidän tosta tummasta juurikasvusta tässä, se on sellainen asia mikä aina ottaa omaan silmään, näyttää niin kivalle.

Toinen pitkä pinkki tukka. Aijettä kun olis nättiä :D

Kato nyt tota! Älytön tukka. Ei varmaan oo kaikki omaa...
Kuva tumblr.

Mulla on myös jatkuva ongelma otsatukan kanssa. Joka toinen päivä olen sakset kädessä ja joka toinen päivä olen iloinen että olen taas kerran kasvattamassa tuota puolen vuoden heikkoa hetkeäni takaisin pitkäksi. Otsatukkakin on vaikea asia mulle, kun tuosta keskeltä hiusrajaa löytyy pyörre jonka vuoksi otsatukan kanssa eläminen tarkoittaa sitä että sen kanssa joutuu koko ajan olemaan varuillaan. Jos tuulee vähänkin, se on sitten pakko heti tavata peili ettei tukassa ole rakoa.

En lähde kieltämään etteikö toi otsatukka ole kiva, mutta se on vaan liikaa vaivaa. Ainakin useimmiten.

Mulla oli joskus myös hiuksissa teippipidennykset, mutta se oli tuhoon tuomittua kun mun herkkä ressukka päänahka ei vaan kestänyt niitä. Pääkky kutisi ja kasvava tukka rastoittui heti. Ainakin tuli testattua ettei se ollut sitten mun juttu. 

Seuraavan värisen tukan olisin halunnut muinoin kun oikein kampaajalle asti suunnistin.

Kampaaja tuosta kuvasta päätteli että mun tukkaan pitää laittaa ainakin neljää eriä punaista. Ärsytti.

Toisaalta toi punainen ei oikeen mulle sopinutkaan, ainakaan silloin kun se pääsi vähänkin haalistumaan. Sellainen oranssiin vivahtava punainen ei ole mun väri.


Mutta kylläpä mä tosiaan olen ollut turhamainen hiusteni kanssa. Toisaalta voisin pohtia että miksen. Hiukset on aika kiva asia, paitsi mun omat tällä hetkellä. Onneksi niitä voi pitää kiinni, tosin tuota nutturaakaan ei saa enää yhtä korkealle kun ennen ilman että niskahiukset tipahtaa pois. Rankkaa on se. No mutta, tällä hetkellä voin keskittyä siihen että syön biotiinia ja muita tärkeitä vitamiineja ja koitan kasvatella tukkaa mahdollisimman pitkäksi ja vahvaksi, kyllä se sieltä vielä kasvaa, olen varma siitä! :)

Loppuun tavoitekuvia :)

Iiiih <3
Kuva tumblr.

Niin on nättiä.
Kuva tumblr.

 

I want to run away and join the circus...

Jotkut asiat kuulostaa vaan kauniimmalle englanniksi, kuten vaikka nyt tuo otsikko. 

Mä olen aina harrastanut jotain. Olinkohan kolme- tai neljävuotias kun äiti laittoi minut Päivi Silfverbergin satubalettiin. Mä tulen aina muistamaan sen jännän tuoksun mikä siellä tanssistudiossa oli, kai se oikeasti oli balleriinojen hiki joka siellä haisi, mun mielestä se tuoksu oli hyvä ja vieläkin jos jossain tulee tuo sama haju vastaan, palaan sinne pieneen tanssistudioon Turussa.

Kuusivuotiaana jostain syystä ei sitten enää jatkettukaan balettia, vaan siirryttiin jazz-balettiin, Taina Kovalaiselle. Tiedän hyvin että viime vuosina kyseinen misu on saanut paljon negatiivista julkisuutta mutta ei puhuta nyt siitä ;) Mä kävin tunnollisesti Tainan tunneilla lähestulkoon lukion loppuun asti, tanssien milloin mitäkin. Jazzia, showta, breikkiä, hoppiakin. Hopissa en taatustikaan ollut millään lailla hyvä, se ei kuitenkaan yrittämistä haitannut. Yläasteen ja lukion välissä kävin Jenkeissä asumassa hetken, sielläkin yritin vähän tanssahdella, Jordan Academy of Dance oli tuo laitos missä monena päivänä viikossa kävin itseäni sivistämässä. Siellä taisin ihan ekaa kertaa tanssia kunnolla balettia, päätä lyhyempien lasten kanssa. Tosin lukuvuoden päätyttyä oli ihanaa kun jonkun muksun vanhemmat (jotka kyttäsivät siellä oven takana joka tunnin ajan) tulivat oikein erikseen kertomaan miten hienosti olin kehittynyt niin lyhyessä ajassa. Harmi etten silloin jo Suomeen saavuttuani toivonut äidiltä balettitunteja. Nää on näitä.

Ala-asteikäisenä tanssin lisäksi pelasin lentopalloa, itseasiassa koko ala-asteen ajan, Raision Loimu oli onnekas saadessaan minut sekoilemaan kentälle. Mä en todellakaan ole mikään joukkuepelaaja. Veikkaan kyllä että olisin ollut ihan hyväkin pelaamaan jos jatkuva tanssiminen ei olisi häirinnyt mun kehoa. Turnauksissa kesken peliä saatoin äityä tanssimaan jos peli ei edennyt tarpeeksi jouhevasti. Miten hauskasti sitä pieni ihminen asuu päänsä sisällä eikä edes aina tajua mitä touhuaa.

Tämän kaiken liikunnan lisäksi soitin pianoa kuusivuotiaasta ja klarinettiakin kahdeksanvuotiaasta asti. Klarinetin soitto loppui kyllä siihen kun vaihdoimme kaupunkia Raisiosta takaisin Turkuun, klarinetti kun kuului Raision kaupungin puhallinorkesterille (tai mikä se nyt on), pianoa pimputtelin lukion loppuun asti. Jännä vaan että mä en todellakaan osaa pianolla mitään säestää, kaikennäköinen klassinen meininki onnistuu kyllä. Kummastakohan olis ollut tässä elämässä enemmän hyötyä, niin, tiedä häntä sitten...

Olen monesti miettinyt miten ihmeessä pieni ihminen on noin paljon jaksanut harrastaa, kouluakin muistaakseni tuohon aikaan on pitänyt kuitenkin käydä ja läksyjäkin tehdä. Ja miten sitä lukiostakin on oikeasti päässyt pihalle asti sen tuntimäärän kanssa mitä tanssistudiolla tuli vietettyä. Mystinen on ihminen. Ehkä mulla ei ollut muuta sosiaalista elämää....

Lontoossa en harrastanut mitään liikunnallista, ei ihme että olin aika pullea kun sieltä takaisin rynnistin. Muutama vuosi meni tehden vähän mitä sattui, ainakin yhden vuoden kävin Turussa Raija Lehmussaaren baletissa ja toisen Turun Seudun Tanssioppilaitoksen baletissa ja nykärissä.

Vuonna 2008 elämä muuttui aika jännästi kun muutin tuon äijän perässä Tampereelle ja aloitin tankotanssin. En olisi ikinä uskonut että siitä olisi voinut tulla itselle ammatti, olinhan nuorena kauheasti haaveillut tanssinopettajan ammatista. Muutaman kerran kävinkin erinäisissä pääsykokeissa, mutta baletti oli se johon nuo haaveet kaatuivat, en vain ollut teknisesti tarpeeksi hyvä. Oon vieläkin ihan huono baletissa, yritystä kyllä löytyy, ainakin aina välillä. 

No mutta, tankotanssi. Vuoden harrastin ja seuraavana syksynä jo ohjasinkin tunteja, pikkuhiljaa niitä tunteja oli enemmän ja enemmän, koulu ja sosiaalinen elämä oli vähän toissijaista, olihan minulla tankotanssi. Sekin oli kivaa niin kauan kun sitä kesti, kunnes firma ajautui konkurssiin (eikä siitä sen enempää) ja jouduinkin tekemään aivan liikaa töitä, rakkaus lajiin loppui kuin seinään enkä ole huhtikuun 2012 jälkeen koskenutkaan tankoon. Tämä on osittain todella surullista, mutta toisaalta olen iloinen ajasta jonka sain ihanien oppilaiden ja hienon lajin parissa viettää, ehkä se ei kuitenkaan ollut mua varten.

Mun tankotanssiuran suurin saavutus, aysha. Kyllä tosta pystyy edelleen olemaan erittäin ylpeä, kaunis liike.

Ainut mitä kaipaan aivan suunnattomasti on ilma-akrobatia. Viimeisen vuoden aikana tankostudiolle hommattiin silkit ja rengas, ensimmäisen tunnin jälkeen tiesin että siinä on mun laji. Mistään ei ole tullut sellaisia fiiliksiä kun silkkitiputuksista ja itsensä vääntelystä. Se on vaan sellainen homma että kun aikuisena aloittaa tuollaisia lajeja, ei pienessä kaupungissa (kyllä, Tampere on pieni kaupunki tässä mielessä) tuollaisia mahdollisuuksia vain kovasti saa. Tytöt jotka jatkoivat edesmenneen studion touhuja ovat kyllä sinne hankkineet kyseisiä rakkineita, vaan kun kattokorkeutta ei ole edes kolmea metriä. Ei siinä paljon tiputella ihmistä yhtään mistään :/

Pikkuapinahan se siellä!

Nyyh! Ikävä kaikkea tollasta.

Niistä tiputuksista puheen ollen :D

Samalla lailla toi notkeusakroilu on jäänyt jotenkin multa tässä viime aikoina myös ja sekin harmittaa. Itsensä vääntely oli kivaa mutta ei sitä sitten vaan tule kotona niin paljon hölmöiltyä kun ei oo mitään mitä varten sitä tekis. Emmä tiedä mitä varten mä ennen olen sellasta touhunnut mutta ennen kaikki toi oli vaan helpompaa. Höh.

Vanhassa kodissa touhusin jotain kässärihommia.

Mahtaakohan varpaat osua enää edes päähän asti, voi nyyh itseään laiminlyövää wilmiinaa..

Tänä syksynä alkoi kolmas vuosi Tampereen työväenopiston baletissa, tosin vasta toinen vuosi opettajista parhaan johdolla. Toista vuotta Ahjolan showtanssia alotellaan myös tässä (sama ope) paraikaa ja kyllä tuo tanssi on niin parasta. Mikään muu liikuntamuoto ei ole ikinä tuonut näitä oloja, olen niin onnellinen että olen päässyt takaisin ns. oikean tanssin pariin, siis mulle oikean tanssin pariin. Tanssirakkaus on jotain mitä vain tanssiva ihminen voi ymmärtää. Kuntosalilla käymisen vihaaminen on kanssa ihan oma taitolajinsa ja se että mä vihaan salilla käymistä mutta käyn siellä silti kolmesti viikossa kertoo vain siitä että mä haluan rankaista itseäni koska mä tiedän että se tekee mulle hyvää, se on sellaista mitä aikuinen ihminen sanoo.

Mulla oli tänään taas punahilkka ja susipaita päällä, mutta mä kaadoin mun päälle Pepsi Maxia koska en vaan osaa niin kuvaa ei sitten ole. Kukaan ei ole tainnut nähdä siitä ihan kokonaista kuvaa täällä koskaan.

Aika hieno toi Once Upon A Time... Ja aivan pikkiriikkinen tuo pienen pieni Punahilkka. Kun nyt ei vaan kävis mitään......

Nyyh :(

Voi voi voi mun blogiparkaa. 39 päivää joista jokaisena olen tunnollisesti kirjoittanut menemään vaikka ei olisi ollut mitään sanottavaa. Ja nyt sitten sinut, arvon blogini petin. Yksi päivä jäi välistä. Syynä oli vierailu miehen vanhempien luona, paikassa jossa internet on hidas. Turha tekosyyhän tämä on, jos olisin ollu viisas ja älykäs, olisin ennakoinut, kirjoittanut perjantaina KAKSI tekstiä ja julkaissut toisen sitten eilen. Vaan ei, en sitten näemmä ole älykäs. Harmillista sellainen. No, ehkä me pääsemme tästä vielä eteenpäin, kunhan haavat paranevat. Arvet toki jäävät mutta niillä on tapana kasvattaa ihmistä.

Tein äsken sellaisen jännittävän jutun että laminoin hiukseni. Ei liity muoviin mitenkään, kaveri oli Facebookissa linkannut ohjeistuksen hiusten laminointiin. Arvelin ettei siitä haittaakaan voi olla, nyt hiukset sitten kuivuvat viimeisen huuhtelun jälkeen, en kyllä toistaiseksi huomaa mitään erikoista. Mulla on hiusten kanssa muutenkin vähän vaikeaa kun ne ovat niin kauhean lyhyet nykyään. Leikkasin ne kesäkuun alussa ja edelleen tuntuu että ne eivät vaan kasva millään lailla. Tukka oli siis melkein alaselkään asti ja kun se oli niin huonokuntoinen, ajattelin että nyt vaan nips naps ja nopeastihan se kasvaa takaisin. Olen nyt hieman eri mieltä mutta tässä sitä nyt sitten vaan ollaan tämän pään kanssa ja pitää vaan rauhallisesti odottaa että kasvaa takaisin. Hmph.

Juuri leikattu tukka joskus kesäkuussa. Enää ei oo otsista mutta jotenkin tuntuu että toi on edelleen kaaaauheen lyhyt tuolta takaa :(

Kissa kuorsaa kauheen raskaan viikonlopun jäljiltä mun vieressä tossa sohvalla. Oli kamalaa kun isossa talossa on kaksi setäkissaa joita ei kiinnosta ollenkaan tollanen sosiaaliperhonen. Hän joutui sitten kauheasti tsemppaamaan ja sähisemään ja olemaan huonokäytöksinen, viehän se voimia.

Vihakorvat ja pahaa silmää tuli kyllä kun väkisin menin ja otin syliin. Hyi minua. Kuvasta ei ehkä välity niin hyvin se raivo mitä pieni eläin voi tuntea.

Hetken päästä elämä oli kuitenkin ihan ookoo ja sylissä pystyi olemaan. Ainakin vähän aikaa :D

Näin meillä tämä viikonloppu. Huomenna varmaankin taas jotain muuta :D

David&Goliathin paidat on kivoja, mä olen vuosia halunnut tämän mutta en vaan ole hankkinut, ehkä se on tuo sininen väri mikä häiritsee. Ehkä vielä joskus kuitenkin.

You Rock You Rule. Huisia :D

Kylttyyriä

Minua on tänään sivistetty! Vaimo on Työväen Teatterilla töissä ja hänen kauttaan pääsee aina vähän halvemmalla taide-elämyksiä kokemaan, niinkuin tänään Kulkurin omaisnäytökseen. Itse en kauheasti arvosta oikein mitään suomalaista ja nää TTT:n hommat on välillä aina ihan hyviä muistuttamaan että kyllä Suomessakin joskus jotain osataan. Ihan täysin valmis ei tainnut Kulkuri vielä olla, hitusen hajanainen olo tuosta näytöksestä jäi. Harmitti myös että jotenkin olisi pitänyt tuohon pohjiksi katsoa Chaplinin elokuvia ja vähintäänkin tietää herran historiasta enemmän kuin vain ulkonäkö. Tottakai Chaplinin elokuvia olisi pitänyt elämänsä aikana varmastikin katsoa, mutta niin olisi monia muitakin elokuvia pitänyt ehdottomasti nähdä. Vai miten moni teistä on nähnyt vaikkapa Casablancan tai Citizen Kanen, näin muutamia mainitakseni? Enpä ole minäkään, kunnioitan kovasti kyllä niitä ihmisiä jotka noita leffoja on katsonut. Kyllä ne tavallaan mua kiinnostaa, mutta sitten toisaalta moni muu leffa kiinnostaa niin paljon enemmän että ne klassikot on vaan yksinkertaisesti jäänyt katsomatta. 

Palatakseni vielä siihen että Suomessakin osataan joskus, Eppu Salminen oli yllättävän hyvä. Mulla ei ollut oikein mitään erityisiä odotuksia koko näytelmän saati näyttelijöiden suhteen eikä myöskään Eppu Salmisesta oikein mitään muuta muistikuvaa kuin Ennätystehdas ja Krisse Salminen. Kenties näistäkin syistä Epun Charlie oli oikein onnistunut, toki vähän nuorempikin olisi pääosan esittäjä voinut olla, ei Chaplin ihan hirveen vanha kuitenkaan noissa näytelmän elokuvissa ollut. Vaan nämä ovat näitä ja olen siis ihan oikeasti positiivisesti yllättynyt, tämä oli hyvä kokemus. Kiitos vaimolle :)

Taiteesta toiseen, katsokaa mihin törmäsimme matkalla kotiin!!!

Ei ehkä mun väriset mutta silti aivan uskomattoman kauniit!

Dimangeja balleriinan jalkoihin, kyllä kyllä!!!

Siis. Mä olen vähän sanaton. Olin jotenkin aina kuvitellut että Grishkon eriväriset kärkkärit olivat erikoisimpia mitä tällainen tavis voi kaupoista löytää, olin väärässä. Mulla on nyt sellainen olo että Ballerina&Liikunta saa musta asiakkaan tässä lähiaikoina. Vaikea uskoa että noi kahdet ovat ainoat mitä kyseinen liike tarjoaa. Aivan käsittämättömän ihania tossuja, meen vähän rikki. Onneksi huomenna aamulla pääsee taas vähän balettiin leikkimään että osaa välillä vähän jotain.

Teatterivaatetusta, on niin ihanaa että syksy on täällä ja saa laittaa nahkarotsin päälle ja alpakkapipon päähän jos tukka on muutoin tyhmästi.

Yllärinä taas tuo Threadlessin The Wolfman Ate My Homework, ei varmaan ihan asiallisinta teatteripukeutumista. Oon kauheen hirvee rebel :D

Kodin kuningattaria

Meidän kodin musta pantteri kuvittelee olevansa kuningatar. Se oleskelee korkeilla paikoilla ja pehmeillä paikoilla, kaikenlaisilla paikoilla kunhan niissä ei ole ketään muuta samaan aikaan. Poikkeuksen hänen korkeutensa tekee silloin kun on vähän rakkauskipeyttä ilmassa. Silloin kelpaa sohvan toinen pää jos tämä toinen kuningatar istuu toisessa päässä. On ilmeisesti kuitenkin tärkeää ettei tule syliin, vaan on nimenomaan vain samalla sohvalla, melkein vieressä. Tänään hänen korkeutensa istui ikkunanlaudalla, pehmoisella lattiatyynyllä.

Lattiatyyny oli aseteltu ikkunanlaudalle imurointioperaatiota varten, siihen sitten piti kuninkaallisen asettautua. Huomaa myös uudet pimennysverhot, Hemtexistä löytyi, kalliit kun mitkä mutta hoitavat asiansa ;)

Tämä toinen kodin kuningatar tosiaan imuroitsi tänään, oikein urakalla. Vihaan siivoamista, ihan kauheasti, erityisesti imurointia, mutta pakko sitä sitten on tehdä ettei kämppä näytä ihan kamalalle. Sadeilmalla kävin myös viemässä parit Nyrkkispaidat postiin (joo, mä hoidan tollasta myyntipalvelua, uuuuh, olen tärkeä xD) ja samalla sain loistoidean tehdä hedelmäsalaattia. Ostin piiiiikkuruisen cantaloupen, pari persikkaa, purkin ananaspaloja (chunkseja, ei mitään kuivia paloja, yök) ja purkin punaisia kirsikoita. Nami nami nami. Ajattelin toki että syön puolet tänään ja puolet huomenna. Olis toki voinut ajatella uusiksi, söin kaiken. Teki ihan kauheasti mieli karkkia ja pizzaa, söin sitten hedelmäsalaattia, se ei todellakaan poista karkin ja pizzan tarvetta, ikinä :D

Ensimmäinen puolikas, kirsikat on jotenkin piilossa tuolla :D

Päivän teknologiaosuus, mä haluan ton uusimman Lumian. Näin mainoksen aiheesta päivällä enkä saa tota puhelinta pois mun mielestä. Mä en oo mikään sellanen tyyppi että ostaisin aina uuden puhelimen kun niitä ilmestyy, toi nykyinen Lumia 710 mulla on nyt ollut vuoden, oikein ihana ja toimiva puhelin ja tykkään ihan kauheasti. Halusin sen nimenomaan myös siksi että se oli tollainen pyöreähkö eikä kauhean kulmikas. Mutta toi 1020, ihan oikeasti, siinä on joku megasuperkamera, mä tahtoon! Tähän on sitten aivan turha kitistä jostain Microsofteista sun muista ja mössön möö ja mitä kaikkea, mua ei kauheemmin kiinnosta, tykkään Lumiasta, se on hyvä puhelin, kiitos ja piste.

Päivän paidasta kuvan otti tuo mies miekkonen, Threadless tarjosi tämänkin ilon.

Irony ja ruttuinen nenä

 

Aivan tavallinen keskiviikko

Tänään satoi vettä ja mä kastuin kun yritin etsiä ystävän häihin vaatetta. Onhan mulla tässä vielä kymmenen päivää aikaa. Ei, en aloittanut liian myöhään, kävin kaupoissa jo kuun alussa kun halusin olla ajoissa. Ei kuitenkaan tunnu löytyvän mitään mulle sopivaa, pitää siis pikkuhiljaa alkaa keksimään jotain. Kääk! Onneksi tuolta reissulta tarttui sentään jotain käteen. Eilisestä kirjoituksesta puheen ollen, TADAA!!

Tiger tiger tigerrrrr tarjosi nämä humaltuneet tappeluun valmistautuneet mustekalat :D

Enkö mä juurikin eilen väittänyt että Tiger pelastaa monesti, niin se teki tälläkin kertaa! Tosin ei tämä nyt ollut ehkä niin mielikuvituksellista kuin ne kaikki ideat mitä eilen heittelin mutta kun nämä ovat niin ihania! Erivärisiä ja aivan ihanan yksinkertaisia. Kyllä näihin kelpaa laukkuja ripustella ;) Tigerissa oli myös äääärettömän hauskoja keraamisia eläinten päitä jotka on siis myöskin tarkoitettu aivan tosiaan seinäkoukuiksi. Näin sarvikuonon ja lehmän päät mustana, punaisena ja valkoisena, nettisivuilta näitä ei harmillisesti juuri nyt löydy mutta 3€ hintaan ei paha. Eivätkä tosiaan olleet mitään ihan pikkuriikkisiä, reilusti isompia kuin allekirjoittaneen nyrkki. Jäin vielä silti miettimään koska nuo känniset mustekalat on vaan niin suloisia. Jos joku nyt on vielä epävarma että mitkä ihmeen känniset mustekalat niin tässä alkuperäinen kuva aiheesta.

Iiiihan alkuperäisestä en ole varma mutta tämä on ensimmäinen minkä minä oon nähnyt. Pelkästään googlailemalla noita löytyi ainakin kymmenen erilaista. Kaikki toimii ;)

Hassuttaa.


Muutenkin taas vähän tällaista kodinrakentamisbuumia ollut tässä kun tuota opparia pitäis vääntää. Ostettiin Tiimarista (joka kuulemma hakeutuu konkurssiin o.O) liitutaulumaalia kun sai kolme kahden hinnalla, iiiiik. Olen muuten kaikille kertonut ostaneeni liitutaululiimaa, ei vaan kieli taivu tohon maaliin asti. Tiimarin täti kertoi myös että heillä oli ollut liitutusseja, siihen ajatukseen sitten taas mun aivot ei aivan taivu. Uskon kun näen, ehkä en siis koskaan jos Tiimariakaan ei kohta enää ole... Mutta tosiaan, keittiön seinästä pitäisi puolet maalata sillä liimalla, eiku maalilla, toinen puoli saa edelleen olla seinätarrojen peittämänä. Kyllä on kivaa kun on taas edes vähäsen puhtia tehdä kodista meidän (vai mun?) näköinen. Vaikka se sitten saattaakin syödä aikaa tuolta opparilta. Voi oppari, miksi et valmistu ihan itse ominpäin?

Mulla oli tänään yksi suosikkipaidoista päällä. Threadless on tarjonnut jälleen tämänkin ilon. Näytin miehelle keskaria kun otin kuvaa, se oli hauskaa se :D

Mä oon aika kova mimmi, naamasta näkee. The Wolfman Ate My Homework, parhautta!

Mä oon ihan tylsä

Siis oikeesti, mä olen koko päivän opparin ja tanssitunnin lisäksi kuluttanut aikaani vain miettimällä mitä mä voisin porata/ruuvata meidän seiniin. Haluaisin tehdä sellaisen yksinkertaisen naulakkovirityksen mihin vois ripustaa esim. laukkuja. Yksi mitä paljon näkyy on erilaisten laatikon vetimien käyttö kyseisessä hommassa, mutta kun mä en jotenkin kuitenkaan haluais tehdä sellaista. Eli toisin sanoen mä yritän taas olla jotenkin erilainen kun muut eikä mikään kelpaa.

No mutta seuraavaksi todisteita ihan riittämiin. Brit+Co:ssa ovat sanojensa mukaan aivan hullaantuneita näihin! Yksikään noista ei kiinnosta mua niin pätkääkään. Joo, hauskat ja värikkäät pallot on ihan kivoja mutta ne on just sitä, ihan kivoja. Ei se riitä.. Bored Pandassa kootulla listalla on hauskoja nuo perhoset, niiden hintaa ei tietenkään ainakaan pikaisella vilkaisulla löydy mutta veikkaan että noista saisi aikasten paljon pulittaa pieni ihminen. Eli tässäkin tapauksessa pakko sanoa että jotta kiitos ei. Samat kuvat tuntuvat muutenkin olevan lähes jokaisessa tuollaisessa koukkuihin liittyvässä listassa. Ihanko oikeasti koko maailmasta ei löydy erikoisia koukkuja kuin about 30 erilaista? En voi uskoa!

Tee-itse meininkiä googlettelemalla löytyi vähän jotain erilaista. Curblyn DIY-osiosta löysin muutaman ihan mielenkiintoisen, ainakin tuo metallihenkareista tehty viritelmä saattaa olla jotain sellaista mitä meidän seinällä ehkä tullaan vielä näkemään. Mutta niin, kyllä tämän perusteella nuo ovennupit, laatikon vetimet, mitä näitä nyt on, tuntuvat olevan se järkevin vaihtoehto. Toisaalta, löytyisköhän jostain tarpeeksi jykeviä leluja kannattelemaan laukkuja.... Jää nähtäväksi. Kuten myös se, että mistä tulen nuo ovennupit tai lelut löytämään. Kirpputorit on mulle ehdoton ei. Tiedän kyllä että niistä voisi löytää vaikka mitä, mutta kun mä en pysty olemaan kirpputorilla, tulee paha olo eikä voi hengittää. 

Siksi mä kai olenkin tollainen tällainen ikeatyttö. Siellä on helppo mennä, tietää missä tavarat on ja pystyy vaikka etukäteen suunnittelemaan kaiken mitä ostaa. Sitten vaan ensin kahville/syömään, lista käteen, kärry toiseen ja suit sait sukkelaan yläkerta läpi alle puolessa tunnissa, alakerrasta selviää lähes yhtä nopeasti ja kas näin olemme kiertäneet ja hakeneet samalla kaiken tarvittavan alle tunnissa. Mutta en mä nyt halua minkään pelkkien ovennuppien takia lähteä ikeaan. Eikä sielläkään sitä valikoimaa mitään järjettömästi ole. Teenkö mä tästä nyt tahallaan vaikeaa?

Suuri sääli on myös se, ettei Tigerkaan tunnu tarjoavan oikein mitään seinäkoukkuihin viittaavaa. Tigerista on tullut ihan mun suosikkikauppa, siellä on kaikkea söpöä eikä mikään maksa liikaa. Olen paljon kaikkea tarpeellista sieltä hakenut ja tulen hakemaan vastakin. Ehkäpä jos sinne lähtisi nyt ns. uusin silmin katsomaan mistä itse voisi valmistaa noita koukkuja. Löytyisiköhän sitten. Vaikea sanoa, mutta raportoin toki tilanteen edetessä, ehkä jopa kuvin.

Päivän t-paita oli Threadlessin Captain Obvious! mutten huomannut ottaa siitä kuvaa ennen tanssituntia ja sen jälkeen olikin jo liian myöhäistä kun paita retkotti jo pyykkikorin pohjalla. Kauhea kohtalo.

Aiiivan superhauska paita ja HUOM punainen väri. Harvinaista herkkua tällä rouvalla.

Bestiksiä, tyttöporukoita, kaikkia tollasia

Äiti on sanonut että mua kiusattiin ala-asteella. Itsehän en tuota ole millään lailla noteerannut taikka tajunnut, varmaan sanonut vaan "ookoo" ja jatkanut koristevadelmien syöntiä (niiden syöminen muuten kiellettiin monta kertaa, ei lopetettu). Ekaluokalla mä leikin yhen pojan kanssa, oliskohan sen nimi ollut Juha, tehtiin eka hernaria meillä (koska mä osasin ihan itse, purkista aivan) ja sitten keinuttiin pihalla. Silloinkin tuli jotkut tytöt siihen jotain huutelemaan, taaskaan mä en oikeen oo tuota tajunnut että ne on jotenkin yrittänyt siinä jollain lailla kiusata, tai jotain. En mä oikeestaan vieläkään tajua miten se oli niiltä pois että mä keinuin kerrostalon pihalla meidän luokkalaisen pojan kanssa.

Tästä tuleekin luonteva jatkumo siihen miten mulla ei ole koskaan ollut mitään teiniajan bestistä, ei myöskään vanhempana sellaista yhtä tiivistä kaveriporukkaa jotka tekee kaiken yhdessä, olen ollut aina vähän kaikkien kaveri. Mua on osuvasti kuvattu yläasteella jonkun toimesta flipperin palloksi, sen verran ahkeraan hyörin välitunnilla porukasta toiseen, ping pong vaan. Kyllä musta on ilmeisesti tykätty ja tykätään kai edelleenkin, mutta edelleen monet "ämmien kotkotukset" menee multa aivan yli. Mitä nämä ns. kotkotukset on, en tiedä, koska en tosiaan sellaisia ole koskaan tajunnut. Sellaisia sitten kun tulee vastaan, tuijotan suu auki enkä osaa oikein vastata yhtään mitään. Olin mä sellaisessakin ihmiskokeessa yläasteella missä yritettiin kolmestaan olla bestiksiä yksien typyjen kanssa. Mä koin senkin jotenkin kauheen vaikeeksi. Justiinsa ehkä siksi että siitä tehtiin sellanen juttu, että "nyt sovitaan et me kolme ollaan bestiksiä". Mikä sellainen ystävyys oikein on?

Joo, olen yksi niistä kliseistä jotka "tulee hirveen hyvin poikien kanssa toimeen" mutta niin se vaan aina on ollut. Jätkäporukoissa on helppoa, varsinki sillä jätkällä jolla on tissit. Se tissillinen jätkä voi halia niitä muita kavereita ilman että siinä on mitään seksuaalista (paitsi kuulemma pojilla on aina kaiken suhteen kaikki jollain lailla seksuaalista, mutta se ei oikeastaan nyt kuitenkaan liity tähän) ja samalla se voi heittää läppää poikien kanssa ja olla yhtä luotettava kun ne kaikki muutkin. Eipä vaan viime vuosina ole ollut niitä miespuolisia kavereita niin paljon kun on tuo yksi miespuolinen "ystävä" sen verran läheinen. Eikä se mun mielestä oikein siitäkään johdu, vaan lähinnä siitä että mun ne kaikki hyvät miespuoliset ystävät oli lähinnä Turussa, Tampereella kun kaveripiiri muodostuu lähinnä miehen kavereista ja tanssikavereista (ehkä vähän myös koulukavereista). Ei oikein kenestäkään ole tullut niin läheistä enää. 

Paitsi että, olen Tampereelta löytänyt yhden hyvän ja rakkaan NAISPUOLISEN ystävän, meidän perheen vaimon. Sen tajuaminen oli mun mielestä ihan käsittämätöntä, että mulla on ihan oikeasti hyvä ja läheinen ystävä joka on tyttö (tai nainenhan se on, mut tyttö on paljon kivampi sana). Älkääpä nyt käsittäkö väärin, on mulla Turussakin ollut (ja on edelleen) hyviä naispuolisia ystäviä, enemmän mä silloin silti hengasin niiden poitsujen kanssa.

Edelleen silti kadehdin niitä tiiviitä kaveriporukoita jotka viettävät koko viikonlopun yhdessä, tytöt ja pojat toistensa luona öitä keskenään, kaikki nukkuu missä sattuu ja koko seuraava päivä katsotaan leffoja ja syödään herkkuja. Mä seurasin nuorempana sellaistakin vähän sivusta, olin tavallaan mukana mutta aina ulkopuolinen. Se porukka oli ihana, siinä oli yksi mun tosi hyvä ja rakas ystävä ja sen kautta mä tavallaan ansaitsinkin sen että sain olla niiden touhottajien matkassa aina silloin tällöin. Mä kyllä pidin niistä ihmisistä mutta se ei sitten ilmeisesti kuitenkaan vaan riittänyt, en kokenut siltikään että mä olisin kuulunut niiden kanssa sinne. 

Että kyllä täälläkin päässä vikaa on, en mä sitä ole koskaan kieltänyt. Kyllä se omaan itseensä käpertyminen on vaan itselle niin tarpeellista toisinaan että ei pysty olemaan minkään porukan osa kun ei siinä porukassa mihinkään itseensä voi mennä, siinä pitää olla porukassa ja hauskuuttaa kaikkia muita niiden kaikkien muiden kanssa.

Ystävät on silti ihania, monet tytötkin on ihania vaikka niillä onkin niitä ämmien kotkotuksia, monet pojatkin on ihania vaikka nekin ovat välillä aika kauheita ämmiä. Nää on vaikeita mutta helppoja asioita. Ei sitä kuitenkaan ihminen yksin tykkää olla ja mä arvostan jokaikistä ystävää jonka kanssa olen saanut ja vieläkin saan elämääni jakaa.

Tulipa pohdintaa, hieno matka taas omaan sisimpään, kiitos että sain jakaa tämän kanssasi :)


Päivän paidasta vastasi tänään salivaatteet, voin nettikauppojen kuvin kertoa mitä mulla oli päällä.

Zombies in Wonderland huppari. Threadless.comista, tietenkin.

Tämä ihastuttava paita David & Goliathilta jota ei ainakaan tuolta brittikaupasta enää näy löytyvän paitsi miesten versiona.

Lettujaaaa

Mä tein tänään lettuja. Olin luvannut Iisalle lettukestit kun se on käynyt täällä aina välillä ruokkimassa Merkkaria kun ollaan oltu poissa. Nyt sitten vihdoin saatiin sovittua hyvä päivä lettukesteille :)

DanSukkerin sivuilta löytyi hyvä resepti ja sitten väänsin liian isolla pannulla meidän pikkuperheelle muutaman hassun mallisen letun. Niitä sitten nautimme mansikkahillon, jonkun Nutellaa muistuttavan suklaamönjän ja kookossokerin kera. Miekkonen toki halusi omaansa jotain erilaista, touhotti sitten itselleen jotain rahkamössöä mitä hyvällä halulla kiskoi kitusiinsa letun päältä.

Siinäpä meidän kestit. Laskinta emme syöneet.

Melkein en edes muistanut koska viimeksi olisin syönyt lettuja, saati sitten itse niitä tehnyt, mutta kyllä se mieleen tuli, meidän ensimmäisessä Tampereen asunnossahan se tapahtui, Rongankadun luukussa. Silloin pidettiin herra Koon kanssa ihan kahdestaan kestejä, tänään meitä olikin neljä, tosin Merkkarille ei tainnut letut maistua vaikka se niitäkin toki kerjäsi. Se on melkoinen eläin kerjäämään kaikkea. Kerjäämisen ansiosta se muuten söi tänään myös neljä cashewpähkinää. Se tykkää niistä aika paljon.

Olen muuten viime päivinä keksinyt Merkkarille taas uuden lempinimen, se on nykyään Unikarhu. Nukkuu paljon ja tulee aina mun kanssa sohvalle (ei toki syliin kun ihan todella harvoin) ja näyttää söpölle. Kissan uninaama on tosi hellunen juttu. Tämä on taas hirveän lyhyt kirjoitus koska mies valittaa että se haluaa katsoa Dexteriä ja että kun sovittiin että aloitetaan katsomaan puolkakstoista mutta kun hän meni itse suihkuun tasan puolkakstoista niin ei voi olettaa että mäkään sitten olen sovittuun aikaan valmiina. NIIN! Ettäs tietää hän sitten myöskin niin!

Mulla oli tänään taas toi susi ja punahilkka-paita eli threadless kutsuu.

Joo, tämä ei ole musta paita eli ei tulisi ikinä sopimaan mun päälle mutta kun tää kuva on niin ihana! Toi kananmuna on niin onnellinen Magic Bacon Ridellaan että melkeen sen takia tämä on pakko laittaa juuri tähän sunnuntai-illan iloksi.

Väsynyt hymy

Pyydän valmiiksi anteeksi, tämä on lyhyt kirjoitus, huomenna mulla liikkuu päässä jotain enemmänkin :D

Olin tänään töissä ekaa kertaa pariin viikkoon, jalkoihin sattui kuuden tunnin seisominen ihan hulluna. Väsynein jaloin raahustin kotiin, tiesin että mies oli tehnyt mulle ruokaa, korvissa soi Kate Nashin Nicest Thing ja sisäpihalla näkyi mun paidaton mies keittiön ikkunassa kokkailuhommissa. Suu vetäytyi aivan tahdottomasti hymyyn ja vaikka edellä mainittu kappale sisältääkin aika surullinen tarinan, en onneksi päässyt loppuun asti. Mulle riitti kun Kate lauloi "All I know is that you're the nicest thing I've ever seen", se pitää paikkaansa, edelleen. Lässynlässyn joo, on se kuitenkin eri kivaa että elämä on monesti aika lässynlässyn.

Miekkosen tekemä ruoka oli erityshyvää, jälkkäriksi söin puoli pussia Hopeatoffeeta ja tyytyväinen rouva oli yhden Dexterin jäljiltä (ollaan muuten jo seiskakaudessa, kohta loppuu nääkin) valmista kauraa Unimatin tulla.

Kate Jablonskin näkemys tuosta Nicest Thingistä, siinä on superkoreografi jolla on älyttömät tanssijat, voi kun itsekin joskus pääsisi tuon naisen ohjattavaksi. Niin varmaan. Tässä nyt kuitenkin tätä ihanaa:

Niin, se päivän paita. Työvaatteet on niin tylsät eli Threadless on taas ehtymätön kaivo.

Finnish Hymn, älyttömän levoton paita. Ehdoton pakkohankinta, sitten joskus tulevaisuudessa :D

Punaviini on pahaa

Kuvittelin joskus nuorempana että musta vois tulla vanhempana sellainen elegantti ihana nainen joka nautiskelee punaviiniä, suklaata ja juustoja isossa neuleessa muhkean nojatuolin syleilyssä. Tänään taas todistettiin että näin tuskin tulee koskaan käymään.

Meillä oli töissä viinikoulutus, maisteltiin viittä eri viiniä joista kaksi oli punaista. Mä en vaan millään pysty ymmärtämään miten niin monet ihmiset ovat aivan punaviinin pauloissa, kun se on vaan muka niiiiiiiiiiiiin hyvää, oikeen naminami. EIKÄ OLE! KAMALAA LITKUA! 

Nekin mitä tänään maisteltiin olivat pienen Viinitalli-nimisen maahantuojan suoraan Italiasta rahtaamia, eli ei mitään tusinatavaraa. Mua harmitti ihan kamalasti kun en vaan pystynyt antamaan sille esittelijämimmille mitään palautetta vaikka se kovasti kyseli kaikilta että mitäs mieltä olette eikä kukaan sanonut oikein mitään. Mutta mitä mä olisin voinut sanoa? "Joo, pahaa on"??? xD Siis kyllä mä maistan että niissä viineissä on eroja ja ne tuoksuvat erilaisille ja niissä on kaikenlaisia vivahteita mutta ei ne hyviä ole! Ainakin niissä oli kauniit pullot.

Voisin heittää villin veikkauksen että mun makunystyrät eivät ole vaan tarpeeksi kouluttautuneet kun olen muutenkin sellainen herkkuperse sokerinmussuttaja ja koska ole myöskään harrastanut teinikännejä vaan aloitin tämän alkoholin satunnaisen kohtuukäytön vasta noin vuosi sitten. Mutta toisaalta, monet sanoo että olutkin on hyvää mutta siihen pitää kuulemma tottua ensin. Miten pitkään pitää tottua johonkin että se on hyvää? Miksi ihmeessä? Mun mielestä asioiden pitää olla heti hyviä tai ne voi sitten heittää romukoppaan. Niin kerta!

Sokeriin liittyen, ainut mistä tykkäsin oli jälkkäriviini Endrizzi Masetto Dulcis 2009, vaan liekö tuo ihme, 187g sokeria litrassa...Meillä töissä on sellainen toinen aivan ihana jälkkäriviini jota yksi työkaveripoitsu kuvaili mm. seuraavasti "siinä tuoksuu kaikki ruusunkukkaiset ja yksisarviset ja kaikki maailman ihanat asiat". Joo, se tuoksuu hyvälle ja se myös maistuu kieltämättä aivan taivaalle. Jotain Kleopatran rakkausviiniä se kuulemma on, Brachetto d'Acqui Castelgaro on hän nimeltään, löytyy näemmä Trattorian lisäksi myös Alkon tilausvalikoimasta. Parasta viiniä mitä minä olen koskaan juonut. Se on muuten paljon se ;)

Siippa otti kuvan mun päivän paidasta....Vähän kaukaa tuli tämä. Paita on Welcome To Night Valen logolla varustettu musta t-paita. Tilasin TopatoCo.comista, hyvä on :)

Ai blogihaaste

Iiiiiiiiiiiik! Mun ihan eka blogihaaste, voi kun jännää! :)
Krista heitti haasteen, nyt siis pitänee tehdä niinku käsketään!

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Pidän jäätelöstä enemmän kun karkista.

2. Halusin pienenä bussikuskiksi koska se rahastuslaite oli niin jännittävä.

3. Itse en usko että musta tulee koskaan mitään, niinkun että tuskin mä tuun tekemään mitään ns. oikeita töitä ikinä.

4. Mulla oli 15-vuotiaana sellainen haave että mä tapaan mun unelmien miehen 16-vuotiaana, meen naimisiin 18-vuotiaana, ekan lapsen pykään pihalle 20-vuotiaana. Ei menny ihan kun suunnittelin.

5. Laulaminen on kivaa.

6. Tanssiminen on kivaa.

7. Vihaan salia mutta käyn siellä silti (tällä hetkellä kolmesti viikossa).

8. Olen ollut 11-vuotiaasta asti jollain lailla laiharilla.

9. Kirjoitan tällä hetkellä opparia, haluaisin että se olis valmis marraskuun loppuun mennessä, joka toinen päivä olen siitä varma, joka toinen päivä veikkaan että en valmistu ikinä.

10. Isäni oli julkkis, sillä vanhalla hyvällä tavalla ;)

11. Mun mies ja kissa on parasta ikinä!

Sitten vastaukseni Kristan esittämiin kysymyksiin :

1.Pizza vai kebab?

PIZZA

2.Auringonpaiste vai tähtitaivas?

Tää on vaikee, valitsen silti tähtitaivaan koska se on vaan kauniimpi.

3.Oletko koskaan harkinnut muuttavasi ulkomaille?

Joka viikko vähintään kerran, olen kyllä asunutkin pariin otteeseen ;)

4.Onko sinulla tapana katsoa peilikuvaasi näyteikkunoista?

Joo ja ei :D

5.Paheesi?

Jäätelö

6. Mitä teet työksesi?

Opiskelen ja tarjoilen

7. Ulkoilu vai kotisohva?

KOTISOHVA! (on ulkoilukin välillä kivaa, mut välillä vaan)

8. Tärkein asia elämässäsi?

Mies, kissa ja äiti <3 (ja jäätelö)

9. Lempivärisi?

Musta ja punainen, pinkki kans vähän

10. Oletko koskaan tilannut Aku Ankkaa?

E!

11. Käytätkö hymiöitä tekstiviesteissä?

Koska mä en käyttäis hymiöitä! :D

Sitten minun kysymykseni sinulle jonka haastan :)

1. Jäätelö vai karkki?

2. Mielipiteesi kissoista?

3. Mikä olisi kivointa juuri tällä hetkellä?

4. Millainen päivä olisi parasta ikinä?

5. Top 5 parhaat leffat?

6. Luetko kirjoja?

7. Lempiruokasi?

8. Juotko kahvia? Miksi?

9. Mihin kulutat eniten aikaa päivässä?

10. Jos saisit tehdä elämässäsi ihan mitä vaan, mitä se olisi? Mitään rajoituksia ei ole!

11. Montako tyynyä tarvitset nukkuessasi?

Haastan seuraavat blogit:
(pyydän anteeksi mutta en seuraa kauhean monia blogeja enkä tiedä paljon teillä on seuraajia eli kaikki vaan eikä tästä nyt edes tuu yhtäätoista, höh :D)

La Plus Douce 
 

näin minä vihellän matkallani

ketustelua

Fat in Bangkok

Elämän iloja ja pudotettavia kiloja

Elämä jatkuu

Ashta Dance

Meni ehkä nyt vähän harakoille toi haaste kun mä oon kakkapylly enkä seuraa niin montaa blogia kun voisin, mut en mä kyllä kauheen monen tyypin blogeja tiedäkään. Näistäkin osa ei ole edes kauhean aktiivisia, mut se ei ole kyllä mun vika :D Suurin osa mun seuraamista blogeista on enkkulaisia leivontaan liittyviä, kyllä näin on :D Toivon saavani tämän rikokseni anteeksi.

Niin, ja olihan mulla tänään t-paita päällä ja olen tuoksunut ihanasti kookokselle koko päivän, kiitos Body Shopin Coconut Body Mistin <3

Threadless.com tarjosi tämänkin hupihetken. Reburied treasure nimeltään hän.

Hauskuus jatkuu niskassa :)