AAAAAAAAAAAAAAAAH!!!

Kävin Stockalla ja elämä meni kertaheitolla ympäriinsä ja muuttui ihan pikkupikkuriikkisen paremmaksi. KirsikkaFruyot ovat palanneet!!!! <3 Meinas pieni onnen kyynel siellä jugurttihyllyn edessä tirahtaa silmään. Tässä jugurtissa on sitten ihan oikeita kirsikkamönttejä joukossa. Ja muutenkin, kreikkalainen jugurtti ylipäätään, ihan megasupertavaraa! Iiiiiiiiiiiiiiiih! <3

Oli pakko ottaa kuva mun uuteen Instagrammiin.
Jos se sopii sinne, se sopii mun blogiinkin :D

Ajatelkaa, nyt on vasta maanantai! Mitäköhän ihanaa tää viikko vielä tuo tullessaan! :)

Yllätysähky!

Pääsiäisenä yleensä syödään, mekin on nyt syöty, mutta ihan vaan vahingossa. Muistaakseni tammikuussa serkkuni soitteli ja kysyi mitä teemme pääsiäislauantaina kolmelta. Hänellä kun olisi minulle yllätys valmistujaisteni kunniaksi. Koko alkuvuoden sitten ihmettelin, että mikä ihmeen yllätys se nyt oikeasti VOI olla. Vietimme perjantain Helsingissä kun miekkosella oli keikka ja pääsimme nipinnapin kahdeksi eilen Tampereelle. Kotona sitten pikapikaa laitoimme itsemme ihmisten näköisiksi ja rynnimme Amuria kohden.

Koko matkan ajan hermoilin, mitä jos se yllätys on joku kauhean vaivaannuttava juttu, mitä jos en ole tarpeeksi innoissani, mitä jos, mitä jos. Vielä mitä! Sisällä meitä odotti viiden ruokalajin espanjalais-italialainen päivällinen/illallinen, jonka valmisti yllätyksen järjestäneen serkkuni pikkuveli (jos jollain nyt herää seuraavista kuvista järkyttävä nälkä, kerrottakoon että kyseinen serkku Matias tekee ruokaa Turun di Trevissä).

Seuraa kuvapläjäys. Sinua on varoitettu!

"Tässä on nyt tällänen lauta ennen alkuruokia"
Juustot olivat herkullisia, sinihomejuuston nimeä ei kokkimme muistanut, mutta se oli aivan älyttömän hyvää, punakittinen Heidi oli mulle vanha tuttu, edelleen ihanaa, kolmantena löytyi manchego-tyyppinen juusto, mutta senkin oikean lajikkeen oli kokki unohtanut.

Savuporoa ja fenkolimakkaraa viikunoden ja granaattiomenan kera.
Voi morjens.
Muistinhan mainita, ettei tämä ollut siis vielä alkuruoka.

Tuolle laudalle ei muuten sitten jäänyt muruakaan kun meidän jengi sen imuroi kitusiinsa. Ruokataivas.

Tonnikala-avocadotartar, ranskalaistyypinen kanape etanoilla ja savupekonilla, etualalla chilimajoneesia.

Lähikuva etanoista ja pekonista <3

Minähän en siis syö avocadoa. Nyt söin, hyvällä halulla. Voi moro vaan miten hyvää ruuasta tulee kun joku sen homman osaa. En tiedä miten monta kertaa sanoin eilen Matiakselle miten taitava se on :D Tosi monta! Niin, tuohan oli siis se ensimmäinen alkuruoka. Ensimmäinen.

Perinteisellä reseptillä valmistettu boullabaisse.
Lohi, kuha ja ruijanpallas.
Jättikatkaravunpyrstöjä ja simpukkahommia.

Lähikuva ruokakasasta.

Maalaisleipäkasasta ei ole kuvia, koska tässä on ihan riittävästi taivasta.

Minua tuntevat ihmiset huomannevat kuvissa jotain sellaista mitä en myöskään suin surminkaan yleensä kitusiini ahda. Kyllä, se on katkarapu. Jättikatkaravun pyrstöä siis oikeamminkin. Kilttinä tyttönä ajattelin, että nyt maistetaan KAIKKEA, kun ihana serkkupoika on aamusta asti keittiössä raatanut. Ei harmittanut, oli tooooodella herkullista. Tiedän, et olisi uskonut minun noin sanovan! Niin, tämähän oli myös vasta alkuruoka, mutta toinen sellainen.

Siinä sitten.
Kanan pyllyyn on tungettu sitruuna.
Viekussa chorizoceviche ja jotain herkullista lientä jota kaadettiin kavereiden päälle ja ääntä kohden.

Pääruoka saapui vihdoin, tuon ruokamäärän jäljiltä sitä ei mun sisuksiin mahtunut enää mitenkään ihan järjettömästi. Mutta kylläpä kanakin on aivan erilailla hyvää kun joku sen ihan silleen taidolla valmistaa. Namiskuukkeli, ei voi muuta sanoa!

Eräänlainen banoffee.
Taustalla emäntänä toiminut serkun vaimoke.

Johonkin vedetään raja. Minulla se raja on banaani. Onneksi tuo jälkkäri oli mahdottoman herkullista senkin jälkeen, kun kippasin banaanisiivuni ukkelin suuhun. Jälkkäriäkin siis mahtui mukaan ja naminami oli hyvää.

Kaiken kaikkiaan ihan uskomaton ilta, niin älyttömän hyvää ruokaa, että vieläkin vähän silmäkulma kostuu :) Tästä käteen jäi ainakin sen verran asiaa, että mun serkku on uskomaton kokki ja myös se, että taidan ryhtyä ravintoloissa tilaamaan pelkästään alkuruokia. Ne on vaan aina parhaita. Voipi johtua siitä, että pienempään asiaan tiivistyy paljon enemmän makua.

Hyvä pääsiäislauantai, nyt ehkä vähän turvottaa.....

Joulu Kanarialla

Niin me tehtiin. Vietettiin joulu miehen ja sen perheen ja muiden sukulaisten seurassa Gran Canarialla, Maspalomasissa. Aikaisemmin ainut joulu poissa Suomesta oli yhdeksän vuotta sitten kun asuin Lontoossa ja äiti tuli käymään. Silloin oli kuitenkin jouluista, nyt oli lämmintä ja aurinkoista. Ja voi mikä onni, että ne myrskyt olivat jo historiaa meidän paikalle päästessämme.

Usein ulkomaan reissuilla ihmiset taitavat bailata auringonnousuun ja nukkuvat sitten päivät rannalla. Meidän meininki meni hieman erilailla. Paria poikkeusta lukuun ottamatta päivät olivat hyvinkin samanlaisia. Kasilta ylös ja lenkille auringonnousuun (jep!), suihku, aamupala, altaalle. Altaalta sitten jossain vaiheessa kauppaan, mistä haettiin vettä, pepsi lightia (siinä kaupassa ei ollua maxia!), jotain sipsiä ja naposteltavaa, yleensä erimakuisia mentoksia. Altaalla oleilu päättyi siinä viiden pintaan viimeistään, siitä suihkimaan ja iltaruualle. Harvemmin touhuttiin ruuan jälkeen enää muuta ja kasin/ysin aikoihin meidän perhe oli ainakin niin poikki, että nukkuminen oli ainut järkevä asia. Sitäpaitsi aurinko laski jo kuudelta, sen jälkeen oli vilu (vaan +18) ja kauhea väsy.

Lähtiessä mulle sanottiin, että altaalla pitää juoda piña colada, kävin sitten sellaisen hakemassa allasbaarista.
Täti meni pahvimukin kanssa sellaisen koneen eteen ja painoi nappulaa.
Sieltä sitten tuli juoma.
Niin.
Miehen veli osti mojiton, se tuli muovikupissa, sen pohjalla oli jotain pinkkiä.....

Erään ekskursion seurauksena löytyi iso pullo Breezeriä.
Ihmettelin kun se maistui vähän oudolle, ihan hyvää oli mutta ei niin hyvää kun yleensä.
Siinä oli rommin sijaan hedelmäviiniä.
Höh.

Iki-ihanat Riesenit oli pakattu kuin konvehdit.
Siitä tuli hyvä mieli.
Ne oli niin söpöjä.

Miehen pylly meni jumiin, veli korjasi.

Allasbeibe :P
Huomaa pisamat!

Poikkeuspäiviä oli kaksi. Yhtenä päivänä mentiin vesipuistoon miehen ja sen veljen kanssa. Koko reissulta olin eniten odottanut vesipuistoa, eikä se pettänyt. Ei ollut ehkä niin hurja kuin Rodoksen vesipuisto, mutta kyllä se kelpasi. Tosi moneen piti vaan mennä kahdestaan, se oli vähän tyhmää tavallaan kun aina yksi joutui sitten odottelemaan. Mutta kyllä siellä aikaa sai kulumaan ja kivaa oli. Mies löi toki päänsä yhden altaan pohjaan kun piti vähän hölmöillä. Onneksi mitään vammaa ei jäänyt, ainakaan näkyvää :P Vesipuistossa olisi päässyt myös maksua vastaan uimaan merileijonan kanssa. Katselimme pitkään kun muut uiskentelivat ja tekivät temppuja altaassa, mies kysyi multa monta kertaa haluaisinko mennä ja joka kerta sanoin että emmää... Takas hotellille päästyämme mä olin kuitenkin eri mieltä, sepä oli sitten liian myöhäistä. Mies sanoi, että seuraava loma suunnitellaan niin, että etsitään maailman hurjin vesipuisto ja mennään sinne. Mulle käy!

Pojat sai vesipuistosta 0.75 kaliat, ne oli tosi onnellisia.
Mä olin silti niitä onnellisempi mun 0.75 Pepsimaxista :D

Rakkautta altaalla :D

Kun aurinkorasva ei vaan riitä.

Toinen poikkeuspäivä oli viimeinen kokonainen päivä Maspalomasissa. Aamu oli ihanan aurinkoinen eikä tuullut lähes lainkaan joten päätimme vihdoin mennä rannalle asti. Ja voi mikä harmi olisi ollut, jos sen olisimme jättäneet väliin. Rannalla aurinkotuolissa on ihan eri tunnelma kuin altaalla aurinkotuolissa. PLUS hei oikeesti, Atlantti! Käytiin monta kertaa kahlaamassa aaltoihin ja hyppimässä niihin, yksinkin siellä kävin kun muut eivät koko ajan jaksaneet. En pysty oikein sanoin selittämään sitä tunnetta kun kahlaat pikkuisen kauemmaksi kun ne kaikki muut aaltojen odottelijat etkä horisonttia kohti katsoessasi näe muuta kuin merta ja aaltoja. Yksi parhaista fiiliksistä maailmassa, mulle ainakin. Mä olisin kauheesti halunnut mennä surffikurssille, siellä olis ollu sellainen missä olis ollut surffailua ja joogaa, mutta mies oli sitä mieltä et ne on ihan rupusia eikä sellaisiin kannata laittaa rahaa. Toki hän oli myös sitä mieltä, että hän opettelee YouTubesta miten surffataan ja sitten joskus tulevaisuudessa voi opettaa mullekin. Nähtäväksi jää.

Ei paskemmat juoksumaisemat :D

Toi meri vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Kyllä huomaa, ettei tanssitauko oikeen ole tehnyt venyvyydelle tällä kertaa kauheen hyvää...
Johtuiskohan siitä, etten oo muistanut venytellä ihan kauheesti.....

Aamuauringon paisteessa oli kyllä venyttelykin aivan ehanaa.

Kyllä se spagu sentään menee pohjaan :D

Hotellikissa tervehti terassilla.
Kauhean tuttavallisia nämä kaverit, olisivat koko ajan tulleet sisään jos oltais päästetty :D

Todiste, että oltiin rannalla ja siellä oli hiekkaa :D

Viimeisenä iltana mentiin myös muualle syömään. Meillähän oli puolihoito, mikä tarkoitti järjetöntä määrää ruokaa. Aamiainen ja illallinen noutopöydästä ei yleensä tarkoita sitä, että kohtuus säilyy. Niin kävi tuollakin, oli aika täysinäinen olo joka päivä. Oltiin varattu Maspalomasin keskustasta italialaisesta ravintolasta pöytä. Niin, tämähän oli tosiaan joulupäivä, tarkoitti sitä, että kaikki paikat olivat tupaten täynnä ja se myös näkyi. Hotellin noutopöytäravintolan jälkeen oli mieletöntä olla sellaisessa puljussa jonka kaikki tarjoilijat olivat äärimmäisen taitavia ja kohteliaita. Kaiken lisäksi lähes kaikki taisivat olla vanhempia miehiä. Hassua, hienoa ja erilaista kuin Suomessa. Ruoka oli hyvää, jälkiruoka oli jättimäinen, masut täynnä lähdettiin pimeän yön syliin, eikun siis takaisin hotelliin, nukkumaan tietenkin :D

Tuolla aalloissa näkyy tuollaisia pieniä mustia pisteitä, ne on surffareita.
Siellä auringonlaskun ratsastajat sitten odottelivat sopivaa tilaisuutta.

Mun sipulikeitto.
NAM!

Neljän juuston gnocchi, nam.
NAM!

Tilasin sitten jäätelön.
Ajattelin tyhmänä annoksen olevan sellanen pieni ja kiva.
Pään kokoinen ei ole ihan kauhean pieni, mut oli se ihan kiva kyllä :D

Viimeisenä päivänä käytiin uimassa, minä kilsan ja mies 600 metriä. Siinä ehdittiin sitten vielä makoilla auringossa päälle tunnin kunnes lähtö tuli. Lentoasemalta löytyi se ihana asia, mitä Helsinki-Vantaalta en suurista odotuksistani huolimatta saanut. Mocha Frappuccino <3

Isoin koko tietenkin :D

NOM!
Rouva oli ihan valmis lähtemään kotiin.

Hyvä reissu, onneksi tuli tehtyä. Parasta lomailussa taitaa siltikin olla se, kun pääsee kotiin :D

SE!

Eilen sanoin että esittelen sen, kun se on valmis, nyt se on valmis. TADAA!!

Maalasin keittiön seinän mustaksi.

Tässä se on, iiihan tavallinen musta seinä.

HAHAA!
Eipä ollutkaan tavallinen musta seinä, sehän on liitutaulu!
Vasemmassa ylänurkassa kirahvi, muuta en osaa piirtää...

Yllättävän siisti keittiö kaikkinensa.
Arvatkaa muistinko pyykit?

Hänen korkeutensa halusi haistaa liitua.
Haistamisella tarkoitetaan naaman hinkkaamista esineeseen.
Reverse Kitler?

Hieno tuli, ihanaa kun sai vihdoin ton alta pois, jotenkin noi maalit ovat kummitelleet pöydällä muistuttamassa olostaan aika pitkään. Jeee!!

Söin myös tänään ruokaa, olen vihdoin oppinut paistamaan vuohenjuustoa oikein. Ei tarvii ehkä enää koskaan mennä ravintolaan syömään vuohenjuustosalaattia <3

Naminamiiiiiii!

Täydellinen vuohenjuustokiekko <3

Nyt turpa rullalle ja aletaan miehen kanssa katsomaan uusin Ripper Street. Voi että kun se on jännä, jännäjännä sarja. On kyllä ollut tän vuoden suosikki jotensakin. Jes!

Lähes herkuton marraskuu

Mä olen vähän yli viikon salaa syönyt vähemmän kun normaalisti :D Miehen kanssa ajateltiin ihan tälleen tutkimusmielessä katsoa mitä mulle käy kun jättää herkkupäivät (=lauantainen ähkymättö) pois marraskuun loppuun asti ja pitää kirjaa syömisistään. Ennen kaikkea, pitää kalorit suhteellisen matalana. Nälkää ei ole ollut, vähän sellasta pientä vatutusta välillä, muttei mitään elämää suurempaa. Tiedän ettei kolmessa viikossa tule tapahtumaan mitään maailmaa mullistavaa, siitä huolimatta tämä on jännittävä ihmiskoe ja ehkäpä tästä taas jotain hyviä tapoja tarttuu tähän törppöön.

Ruoka ja syöminen kun tuntuu nykyään olevan verrattavissa uskontoasioihin niin ennen kuin joku nyt tulee kertomaan omia mielipiteitään asiaan, haluaisin tähän mainita että jokaiselle on se oma juttu. Jos tämä toimii mulla, se ei ehkä tarkota että se toimii sulla, mutta se ei tarkoita sitä, että tämä keino on väärin ja sinun oikea.

Pitäis varmaan ostaa pikkuhiljaa tollanen balettipuku ettei aina olis t-paitakuningatar :D
Kuva.

Tämän hetkinen systeemi on siis seuraavanlainen: salilla käydään ma, ke, pe, tanssitunti tiistaisin ja baletti lauantaisin. Päivinä, joina ei ole reeniä, syön 1000kcal, treenipäivinä 1200kcal, painotus kuitenkin toki sillä että joka aterialla tulee proteiinia syötyä. Noi määrät kuulostaa erittäin pieniltä, mut mun kehossa on jotain häikkää siinä mielessä, että isommat kalorimäärät pistää painon noususuhdanteeseen.

Helppo nakki ;)
Kuva.

Vaikeintahan tässä nyt on tosiaan se, ettei lauantaisin herkutella. Viime lauantai meni yllättävän iloisesti, olen vieläkin aivan järkyttynyt siitä, että minä onnistuin olemaan karkitta ja ranuitta koko päivän eikä vieläkään ole paha mieli. Saattaa olla että näillä oli jotain osuutta asiaan. Olin ihan varma, että nyt tulee ostettua sontaa, jotain ihan kamalan pahaa. Olin väärässä. Ihan kuin olisi sipsiä syönyt, ja miten hyvää se olikaan! :D Ja niin, kyllähän noihin kaloreihin on jäätelöä mahtunut. Yllättävän paljonkin. Ei haittaa :D

Ei sillä etteikö kiinnostaisi nämä...
Kuva.

Viikon aikana painoa on kuitenkin tippunut kilon verran ja senttejä vyötäröltä yksi, navan kohdalta kaksi. Ei paha ;) Itsehän oletin, että aikaisintaan viimeisen viikon loppupuolella vasta saisi nähdä jotain konkreettista, siitä näkökulmasta katsottuna tämä oli ihan kiva juttu :D

Mmmmm, kirpsakoita matosia <3
Kuva.

Kattoo taas mihin tämä viikko akkaa vie. Sohvalta ei taideta edelleenkään siirtyä kauheasti treenejä kummemmille alueille, koskakohan sitä alkais elämään taas heräilemään :D

Tyttöjen drinkkiklubi iskee jälleen!

No se viikonloppu oli ja se meni myös. Sain lauantaiaamun baletista pohkeet aivan jumiin, mutta kun nyt yritän ajatella positiivisesti niin se kipu tuli vasta sunnuntaina. Ja voi pojat että se myös tuli! Mutta se tuntuu vain pohkeiden keskellä, vähänniinku sivusuunnassa pohkeen läpi menisi sellainen muutaman sentin paksuinen nauha. Melko jännää, etten sanoisi. Lisäksi positiivisena tähän sanoisin että ainakin tuo puolivarpailla olo on helpottunut, olen tosi paljon korkeammalla kuin ennen. Että ei huonoa ettei jotain hyvääkin ;) Tunnin lopussa tehtiin Pähkinänsärkijästä Ruokohuilujen tanssia. Tuo koreografia olisi tarkoitus tulla työväenopiston kevätnäytökseen, musta vähän tuntuu etten ole menossa. En ole niin hirvittävän sulava ja sorja baletissa, ja sitäpaitsi haluaisin keskittyä keväällä vain tuohon showtanssin esitykseen muutenkin. Se tuntuu niin omalle. Tuossa alla olevassa viideonpätkässä (alkaa kohdasta 5.48) on tuo ruokohuilujen tanssi kärkkäreillä vedettynä, meidän ryhmän esiintyminen tulee tapahtumaan pehmeillä tossuille, siis se missä minä en meinaa olla :D

Niin, lauantaina olikin pitkästä aikaa tyttöjen drinkkiklubi. Tällä kertaa kokoonnuimme aivan kuuden akan porukalla. Mä olin baletin jälkeen ihan hirveän väsynyt ja muutenkin tosi huonolla tuulella. Harmitti jo valmiiksi, että oon ihan tyhmä koko illan, onneksi se mieli sitten parani kun pääsi kälättämään. Hetki (ja pari drinksua) siihen meni, mutta kyllähän se siitä. Kivaa oli :)

Männäviikolla juurikin puhuin siitä meikkaamisen hankaluudesta, todiste siitä että mulla oli ihan onnistuneet rajaukset :D
Paita Teefury.

Vaimo osti Tigerista sheikkerin, se ajoi myös minidiskon virkaa.
Laseihin sujahtaa Drinkkiklubista löytynyt Aphrodisiac.
Hyvää oli kunhan Passoaa lurautettiin enemmän lasiin.

Vaimon puhelimella tulee paljon parempia kuvia kun mun puhelimella, nyyh.
Joku vois hankkia mulle sen Lumia 1020n koska haluan :D
Takana illan hyvät drinksut, etualalla mansikkamargaritakakku.
Itse leivoin, ihan itse, nam!

Uunista ilmestyi nachoja, tacomaustettua jauhelihaa ja cheddaria, päälle iskettiin salsaa ja creme fraichea ja sivuun löytyi vielä KAHTA eri dippiä.
Sanotaanko taas että nam!

Ilta oli oikein onnistunut. Tosin kuudesta eukosta vain kaksi jatkoi iltaansa tanssilattialla. Neljä muuta, minä mukaanlukien, painuivat koteihinsa ja nuupahtivat mitä ilmeisimmin sinne.

Eilen en tehnyt mitään. Paitsi sosekeittoa. Mielettömän hyvää sosekeittoa. Sillekin sanon nam!

Lähtötilanne.

Lopputilanne.
Ihan itse päästäni keksin että mitä tuohon sörssään, hyvää oli.
Suolaa tarvittiin kyllä paljon, se toi kivasti kaikki maut esiin.
Tätä lisää <3

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli hyvin onnistunut. Sain tänään lähetettyä opparini ohjaajalle. Torstaina on kypsäri. Mua vähän pelottaa.

Mielitekoja

Mä haluaisin puhallella saippuakuplia ja heitellä vesi-ilmapalloja johonki seinään. On ollut jotenkin sellainen päivä että taantuminen lapsen leikkiin kuulostaisi vaan niin järjettömän ihanalle. Olis vaan niin helppoa. Sellainen hauska eläinaiheinen juhlahattu päähän, ihanaa kesäistä kakkua piknikpöydälle ja juoksis paljain jaloin nurmikolla. Niin, mä siis kaipaan myös kesää. Ja kakkua.

Eläinaiheinen juhlahattu?
Kuva Tumblr.

Syysaiheisia mielitekoja on ollut monta päivää jo iiiiiiso mukillinen oikein hyvää kaakaota kermavaahtohatulla. Mikään sellainen normikahvilasta saatavat parin desin kuppi ei vaan koskaan riitä ja kotona ei koskaan kuitenkaan tehtyä itse. Mun elämä on ihan kamalan vaikeaa!!

On varmasti ihan järjettömän pahaa tuo. Sikahieno muki!
Kuva Tumblr.

Kerta kiellon päälle! Ottaisin molemmat kiitos!
Kuva Tumblr.

Sosekeittoa ja/tai tomaattikeittoa haluaisin kanssa tehdä, olis aivan naminamia nekin. Ihana yksinkertainen sosekeitto, voi nam! Melko ruokapainotteista tämä mun paatokseni taasen, saattaa olla vähän ehkä nälkä.

Paita on hyvä olla olemassa, paita on kiva, t-paita erityisesti!

Vähänniinku tisseistä ottais kuvaa mut eheheeeeei! :D
T-paita Threadlessista, tottakai ;)