Syksyn parhaita juttuja

JEA!
Tänään ja tossa viikonlopunkin aikana olen saanut kokea vähäsen niitä parhaita asioita mitä syksyyn liittyy.

Viime viikolla jatkui Jenkkilän päässä kolme mahtavaa sarjaa mitä olen seurannut jo jonkin aikaa, Parks and Recreation, The Big Bang Theory (joka Suomessa tunnetaan "hienolla" suomennoksellaan Rillit Huurussa) ja Ameerikan versio Sherlock Holmesista nimeltänsä Elementary (joka suomennettiin Holmes N.Y.C ja mä olen siitä edelleen erittäin tuohtunut). Näistä kolmesta ehdin perjantaina katsomaan vain Parks&Recin ennen kuin lähdettiin Turkua kohden. Yleensä noihin perjantaina katsottaviin sarjoihin menee vain kaksi tuntia kun Parks&Rec ja BBT kestävät 20 minsaa, Elementary 40. Nyt vain kävikin niin että sekä Parks&Recin ja BBT:n avausjaksot olivatkin tuplia joten kesto oli pidempi. Katsoin sitten BBT:n ja Elementaryn eilen. Kaikki pärähtivät käyntiin oikein mukavasti, hassua vain miten kahdessa kolmesta (Parks&Rec ja Elementary) kaverit oli vietykin yhtäkkiä Lontooseen. En valita, en lainkaan, Lontoo on yksi parhaista paikoista maailmassa, huvitti vaan jotenkin kun kumpaisessakin oltiin sitten Lontoossa ja touhuttiin siellä sitten kaikkea kivaa ja ei niin kivaa. Kyllä siitä ihan plussapisteitä mun päästäni kyllä kertyy.

Eilen rapakon takana on sitten puolestaan jatkuneet Once Upon a Time ja Homeland. OUAT:n katsoin tänään, se jatkui tasan siitä mihin jäikin, seikkailulta ei vältytty ja hahmoilla oli taas hyvää läppää, tykkään. Homeland katsotaan miehen kanssa sitten kun se saa kaikki päivän hommansa touhuttua. Sepä vasta jännittääkin, mihin ihana Damian (anteeksi siis Brody) onkaan tällä kertaa laitettu puuhastelemaan. Pariin viikkoon ei taida alkaa muiden sarjojen uusia kausia, lokakuun loppupuolelle menevät ainakin muutama, kerron niistä varmasti lisää kun on tuon aika. Huomenna tulee Sleepy Hollow:n kolmas jakso. Siinä onkin uusi sarja josta olen ollut erittäin positiivisesti yllättynyt. Ohjelmat on kivoja.

Kaikista kivoista ohjelmista huolimatta, kivoimmat asiat mitä viime päivinä on koettu, ovat villasukat ja anopin tekemä maailman paras ja hienoin neule. Sohvalle käpertyminen villasukat jalassa on ehkä yksi eniten kivoimmista asioista. Sitten kun joskus vielä pistää luksuksen oikein kunnolla päälle ja huvittaa teen juonti niin paljon että sitä oikein menee ja tekee, olo on täydellinen. Anopin neuletakin laitoin tänään päälle kun käytiin kaupassa. Siinä on kaikki asiat kohdillaan, tarpeeksi pitkät hihat, järjettömän iso huppu, kissan kuvia, kissan tassuja, pääkalloja. Niin, ja se on lämmin. Aaaaaah!

Kuva on hieno mutta neule on hienoin!

Mä olen viime aikoina pitänyt KOKO AJAN tota Welcome To Night Vale paitaa, ihan vahingossa. Johtuu varmaan siitä että se on hieno! Oi vitsi, uusin jaksokin on varmaan taas tullut, voi olla että kävelen huomenna koululle (KÄÄK!) ja kuuntelen sen. Hyvä suunnitelma, tykkään!

 

Nyt on tunnelmakuva, not. Paita hommattu TopatoCo:sta.

Loppuun laitan toisen biisin minkä lauantaina häissä esitimme. Vähän meininkiä ja hyvää mieltä.

Sadetorstai

Tänään ei oikein mikään kiinnostanut, oppari ei todellakaan edennyt ja maanantaina pitäis kuitenkin mennä sinne firmaan ihan tapaamaan niitä ihmisiä ja kyselemään että mitäs he nyt sitten taas halusivatkaan. No, eipä se kai mitään haittaa, kyllä se hitaasti tehtykin kuitenkin tehtyä asiaa on. Musta kyllä myös tuntuu sille että mä herään vasta viiden jälkeen päivällä, sitä ennen ei oikein mikään luista. Siitä varmaan johtuu että imuroin tossa puol ykstoista ja pyykit on vieläkin koneessa pyörimässä. Mitäköhän naapurit tykkää, ei kukaan oo vielä ainakaan mitään valittanut, ehkä kukaan ei kuule.

Olihan meillä tänään myös hiukkasen menoa. Ketustelija-Lissukan boyfreeeeend Ville on vääntänyt näppärän sarjiksen nimeltään Linnavainio, mentiin sitten julkkaribileisiin lähellä sijaitsevaan Kahvillaan. Pienen pienen kuppilan takaosastossa sijaitseva huone oli yhtäkkiä aivan tupaten täynnä eikä Ville oikein ehtinytkään muuta kun piirtelemään omistuskirjoituksia kirjoihin. Me siellä sitten oltiin sosiaaliperhosia, syötiin sipsiä ja juotiin sangriaa ja omenasoodaa. Niin, ja mä katsoin pienen ja söpön Maijan kanssa poneja sen isin iipponesta. Ponit on muuten muuttunut kovasti siitä kun minä olin pieni. Maijalla on kuulemma lähemmäs kolmesataa ponia. Se on aikamoinen saavutus.

Vasemmalla omistuspiirros (Ville unohti että mäkin olen olemassa, siksi siinä on vain mieheni xD), oikealla löytyy kirjan kansi, kamera näköjään vähän vääristää, väri ei ole harmaa vaan ihan tollainen hailukan violetti. NIH!

Ensikatselulla kirja näyttää tooooosi hyvälle, pitää varmaan huomenna junassa Turkuun lukea, ellei ukko ehdi ensin ;) Niin, voi olla että viikonlopun päivitykset tulevat olemaan vähän niukanpuoleisia, lähdetään Turkuun juhlimaan ystävän häitä, olen luvannut laulaa, kääk.

Makoiltiin kissan kanssa sohvalla, päivän paita oli myös hieno:

Welcome to Night Vale, TopatoCosta. Nettikauppaan on näemmä ilmestynyt uusia tuotteita, pitänee varmaan tilailla joskus.

 

Punaviini on pahaa

Kuvittelin joskus nuorempana että musta vois tulla vanhempana sellainen elegantti ihana nainen joka nautiskelee punaviiniä, suklaata ja juustoja isossa neuleessa muhkean nojatuolin syleilyssä. Tänään taas todistettiin että näin tuskin tulee koskaan käymään.

Meillä oli töissä viinikoulutus, maisteltiin viittä eri viiniä joista kaksi oli punaista. Mä en vaan millään pysty ymmärtämään miten niin monet ihmiset ovat aivan punaviinin pauloissa, kun se on vaan muka niiiiiiiiiiiiin hyvää, oikeen naminami. EIKÄ OLE! KAMALAA LITKUA! 

Nekin mitä tänään maisteltiin olivat pienen Viinitalli-nimisen maahantuojan suoraan Italiasta rahtaamia, eli ei mitään tusinatavaraa. Mua harmitti ihan kamalasti kun en vaan pystynyt antamaan sille esittelijämimmille mitään palautetta vaikka se kovasti kyseli kaikilta että mitäs mieltä olette eikä kukaan sanonut oikein mitään. Mutta mitä mä olisin voinut sanoa? "Joo, pahaa on"??? xD Siis kyllä mä maistan että niissä viineissä on eroja ja ne tuoksuvat erilaisille ja niissä on kaikenlaisia vivahteita mutta ei ne hyviä ole! Ainakin niissä oli kauniit pullot.

Voisin heittää villin veikkauksen että mun makunystyrät eivät ole vaan tarpeeksi kouluttautuneet kun olen muutenkin sellainen herkkuperse sokerinmussuttaja ja koska ole myöskään harrastanut teinikännejä vaan aloitin tämän alkoholin satunnaisen kohtuukäytön vasta noin vuosi sitten. Mutta toisaalta, monet sanoo että olutkin on hyvää mutta siihen pitää kuulemma tottua ensin. Miten pitkään pitää tottua johonkin että se on hyvää? Miksi ihmeessä? Mun mielestä asioiden pitää olla heti hyviä tai ne voi sitten heittää romukoppaan. Niin kerta!

Sokeriin liittyen, ainut mistä tykkäsin oli jälkkäriviini Endrizzi Masetto Dulcis 2009, vaan liekö tuo ihme, 187g sokeria litrassa...Meillä töissä on sellainen toinen aivan ihana jälkkäriviini jota yksi työkaveripoitsu kuvaili mm. seuraavasti "siinä tuoksuu kaikki ruusunkukkaiset ja yksisarviset ja kaikki maailman ihanat asiat". Joo, se tuoksuu hyvälle ja se myös maistuu kieltämättä aivan taivaalle. Jotain Kleopatran rakkausviiniä se kuulemma on, Brachetto d'Acqui Castelgaro on hän nimeltään, löytyy näemmä Trattorian lisäksi myös Alkon tilausvalikoimasta. Parasta viiniä mitä minä olen koskaan juonut. Se on muuten paljon se ;)

Siippa otti kuvan mun päivän paidasta....Vähän kaukaa tuli tämä. Paita on Welcome To Night Valen logolla varustettu musta t-paita. Tilasin TopatoCo.comista, hyvä on :)

Mielikuvitusmaailma

Mä olen tänään töistä huolimatta elänyt jossain hämärässä mielikuvitusmaailmassa. Jossain Night Valen ja Supernaturalin välimaastossa. Synkkää mutta siltikin hauskaa, jollain hyvin kieroutuneella tavalla toki. Töissä hiljaisina hetkinä huomasin pohtivani millaista olisi jos Winchesterin veljekset saapuisivat Night Valeen. Miten kävisi Cecilin, kuinka Carlosin täydellisine hiuksineen? Entä Khoshekhin, tuon miestenvessassa leijailevan kissan? Ei sillä että mulla olisi älyttömästi ollut töissä tänään aikaa mihinkään, silti noita ajatuksia mieleen juolahti. Pitäisköhän olla välillä vähän vähemmän netissä....Höpön löpön!

Poistin tänään myös kynsilakkoja sormistani kun ne yhden päivän jälkeen näyttivät sille ettei niille olisi viikkoon tehty yhtään mitään. Millä lailla ihmiset saavat kynsilakan pysymään monta päivää hyvännäköisenä? Mitä ihmeen taikatavaraa naiset käyttävät? Mä oon kyllä niin kujalla noiden kauneustuotteiden kanssa, ettei ole ihmekään etten itse tollasia taikatemppuja osaa enkä tiedä. Viime viikolla oli pakko kysellä ihan Facebookissa millä ihmiset peittävät silmänalusiaan, minä en sellaista ainakaan osaa tehdä. Siksi mä näytänkin hyvin usein sille etten ole kauheasti nukkunut, muka. Kätevä emäntä, ennen kaikkea.

Mulla on myös vasemman käden keskisormen kynnen alla mustelma, jätin sen eilen töissä aurinkovarjon väliin. Sattui niin paljon että meinasin oksentaa, nami. Tuntuu että mä joka päivä lupailen keksiväni jotain oikeaa asiaa, mietin tänään pitkään hyvää ideaa mutten kirjoittanut sitä mihinkään. En mä sitä enää muista.

Työn jälkeen ei pystyny oikein muuhun. Muki Indiska.

Väsytti muuten vähäsen. T-paita threadless.com, housut Carlings WinWin.

 

Tikusta asiaa...

Ei mulla yleensä ole mitään maanantaita vastaan, tänään on vaan ollut jotenkin ihan vetämätön olo. Aurinko paistoi ja oli lämmin, mutta silti ei vaan lähtenyt päivä käyntiin missään vaiheessa. Töissäkin käväisin touhuamassa, ei se meinaa sitä että olisin vieläkään herännyt :D Ei muuten auttanut, että jätin sormet aurinkovarjon väliin, meinasin oksentaa kun sattui niin paljon...

Mä olen taas viime päivinä kärsinyt musaongelmasta. Ei oikein kiinnosta minkään kuuntelu, katselen mieluummin vaan telkkaria, tai kuuntelen Night Valea. Näitä musiikkiin liittyviä seiniä on tullut viime kuukausina usein. Haluaisin kuunnella jotain uutta musaa, mutta ne vanhatkin on hyviä, mutta oikeastaan mikään ei ole tarpeeksi hyvää eikä herätä minkäänlaisia tunteita mihinkään suuntaan. Mä rakastan musiikkia ja leffoja ja molemmat herättää usein tunteita ja saavat aikaan jopa fyysisiä reaktioita, senkin takia on ihan kamalaa ettei tällä hetkellä oikein mikään tunnu miltään eikä kiinnosta. 

Onneksi on hyviä sarjoja mitä voi katsella, ei ne nyt ole sama asia kuin leffat taikka musiikki, mutta kelpaavat siitä huolimatta mun tarpeisiin. Viime viikon aikana katsoin Supernaturalin kakkoskauden, mä saatan olla hieman tykästynyt Deaniin ;) Sarjoissa on hyvin harvoin oikeasti hyvännäköisiä miehiä, eipä tuo Winchesterin isovelikään ole mikään hirmuisen erikoinen, aivan ihan nätti, mutta kun se sen hahmo on niin valloittava ja hauska, se viehättää aivan kamalasti.

Kissa on ollut viime viikon eniten rakkausraketti, tänäänkin töistä tullesta kellahti viereen ja kehräsi menemään. Kyllä eläintä saa rakastaa, se on ihan ok!

Eläin tarkasti että hampaat on kunnossa. Paita threadless.com.

 

Ei mitään

Tänään en tehnyt mitään. Tai no, luin mä Life Of Pi:n loppuun. Sitten mä tein leukoja ja imuroin. Illalla kävin kavereilla katsomassa Good Bye Lenin!in kun Heikki meni yöksi töihin. Tiedän kyllä, elän villiä elämää. Leffa oli kyllä aivan viihdyttävä ja Yann Tiersenin musiikki toi siihen oman vivahteensa. Elokuvasta löytyi myös Améliessa käytettyä musiikkia, tai oikeastaan yksi kappale. Toki säveltäjä on sama, mutta en ihan ymmärtänyt miksi samaa, erittäin helposti tunnistettavaa biisiä piti sitten käyttää toistamiseen. Eipä siinä, sopihan se molemmissa elokuvissa kohtauksiinsa, mutta jotenkin en vaan ymmärrä miksi oli tällaiseen ratkaisuun päädytty.

Yksi päivän kohokohdista taisi olla se, kun 50/50 DVD tipahti postiluukusta. Olin pitkään odotellutkin että tuo olisi play.comissa tarpeeksi halpa jotta sen voisi sieltä itselle ostaa, onhan kyseinen elokuva yksi parhaista ikinä. Mulla toi nettikauppakäyttäytyminen on muutenkin vähän sellaista että mikään ei saisi maksaa yli kymppiä. Siksi odottelenkin aina alennusmyyntejä sun muita halvennuksia että saisi kivoja asioita tilattua kotiin. Itse en muutenkaan pidä kaupoissa pyörimisestä, siihen nettikaupat ovat mahtavia. Suurimman osan t-paidoistani ja huppareista olen tilannut threadlessistä, sieltä löytyy ihan huikeita printtejä ja laadukkaita paitoja hyvään hintaan. Vaikka nuo paidat tulevatkin Jenkkilästä, postimaksut eivät onneksi ole mitään älyttömiä. Säästää mun hermoja ja hartiajumitusta kun ei tarvitse fyysisesti astua kauppaan.

Kaikesta tekemättömyydestä huolimatta rouva on tänään ollut jotenkin aivan kauhean väsynyt. Kuuntelin kauppareissulla taas Welcome To Night Valea ja kikattelin yksinäni, olen iloinen että tuollaista laadukasta huumoria vielä tehdään ja varsinkin kun kyseessä on tuollainen indietyyppinen tuotanto. Auttoi väsymykseenkin hetkellisesti, aivan hyvä :)

Vanha tuttu H&M:n lastenosastolta hankittu kissapaita oli tänään rouvalla päällänsä. Meikitön ja väsynyt naama ei ole ehkä näyttämisen arvoinen, ainakaan kokonaisuudessaan :D

Paluu arkeen

Tänään jouduin takaisin töihin. Joutua on ehkä huono sana koska mä ihan tykkään mun töistä. Sattuipa nyt vaan käymään niin että jouduin tahtomattani parin viikon lomalle kun äänihuulet päättivät tehdä tenän. Ensin oli pienimuotoinen flunssa, sitten lähti ääni ja se on nyt kolmatta viikkoa poissa. Tällä hetkellä kuitenkin pystyy puhumaan jo sen verran ettei tarvitse puhelakkoa enää pitää, ainoastaan korkeammat äänet ovat vielä jääneet uupumaan. Tarjoilijan hommissa nyt vaan tuota ääntä tulee jonkin verran tarvittua ja tästä johtuen olin tosiaan hetken aikaa ihan vain kotona, äänetönnä. Tai no, niin äänetönnä kuin itse pystyn. Vaikka olisin ns. yksin kotona, täällä on aina kuitenkin tuo pikkueläin jolla on ihan hirveästi asiaa eikä aina muista olla hiljaa kun Merkkari haluaa että sen kanssa kommunikoidaan. Mä en vaan henno olla höpöttelemättä elukalle...

Ennen töihin lähtöä käytiin kuitenkin miekkosen kera salilla, tänään oli pakko lähteä, muuten olisi tullut viikon tauko eikä se nyt sovi lainkaan! Tein askelkyykkyenkkareita, muuten ei oikein mennyt hirveän nappiin, mutta sellasta se treenailu taitaa vaan olla.

Salivaatetus, laatukamaa as usual. Paita ja päällimmäiset pökät Seppälän lastenosastolta, alemmat pökät Stadiumin oma SOC, lastenosastolta nekin ;) Sukat ei voi mätsätä ikinä...

Muista päivän vaatteista ei nyt tullut kuvaa, olin lähinnä yökkärissä ja työvaatteissa. Kenties niistä työvaatteista ainakin voisi joskus raportoida, ovathan ne tyylikkään mustat.

Salin ja työpaikan väliä kulkiessa kuuntelin Welcome to Night Valen kutosjakson SoundCloudista. En ole yleensä oikein koskaan ollut kuunnelmien ystävä, mutta tämä Tumblrin avustuksella löytämäni neronleimaus on ollut viime päivien suosikki. Synkkää komediaa hyytävän hienolla miesäänellä höystettynä, kelpaa mulle. Yksin tirskuminen Siwan hyllyjen välissä on toki myös taitolaji mitä kannattaa harjoitella. Ihmiset tykkää yksin nauravasta henkilöstä, ihmiset eivät katso yksin nauravaa henkilöä mitenkään omituisesti.

Huomenna on meidän ihan oikea hääpäivä, ollaan tosiaan kestetty toisiamme kolme vuotta ihan virallisesti. Epävirallisesti kuun lopussa jo kuusi vuotta, elämäni hienointa aikaa, ehdottomasti ;)