Loistoteeveetä!

Mä olen viime aikoina ollut edelleen aika kotipainotteinen ihminen. Kalenteri täynnä ohjelmia, mitä pitää katsoa ja joita katson suurella ilolla. 

Teen Wolf, The Musketeers, Black Sails ja True Detective. Siinä viime viikkojen parasta antia. Siis tokihan kaikki aikaisemmatkin sarjat, jotka eivät ole tauolla, edelleenkin koristavat kiireisen kalenterini sivuja, mutta nää neljä ovat nyt tuoneet jännitystä elämään taas aivan uudella tavalla.

Toimiva porukka, tykkään tykkään tykkään :)
Kuva.

Teen Wolfin kolmoskausi jatkui pari viikkoa sitten kesältä, voi morjens mitä juonenkäänteitä on taas keksitty. Mä tiedän, että kyseessä on ihan hävyttömän teinixxx-sarja, mut samalla se on vaan ihan älyttömän hyvä. Henkilöhahmot toimii, juoni toimii, tehosteet toimii, pelottavat sedät toimii. Ja sitäpaitsi, mä oon teini forever <3 Suosikkihahmoja tällä hetkellä on Stiles, Lydia ja Isaac. Ei se uusi typykään ole yhtään paha, kauheen söötti, mut ei vielä ole päässyt suosikkikategoriaan, ei oo vielä ehtinyt :D Eli eihän tässä mitään hätää ole, homma skulaa ja ainakin kuusi jaksoa vielä jäljellä ennen kuin koittaa taasen tauko ja muut kujeet.

DAAAAAAAANG!
PÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄM!
Emmää tiä, en sano mitään :D
Kuva.

BBC on tasaiseen tahtiin tarjonnut äärimmäisen hyvää katsottavaa. Näistä uusimpana nyt The Musketeers. Alkutekstit hämäävän paljon samanlaiset kun syksyllä viimeksi vilkuiltu Ripper Street, ei se sinänsä haittaa, jotenkin vaan mietitytti, jotta eikö noista menneistä aikakausista oikein muuta keksitä. Mutta niin, kyseessä toki on vain alkutekstit. Ohjelma itsessään on eri hyvä ja hauskakin. Ekassa jaksossa vitsit vaikutti välillä vähän väkisin väännetyiltä, mutta nyt kun on päästy jo neljänteen jaksoon asti, hommat skulaa aivan mainiosti ja juoni on jännä. Eniten kyllä naurattaa Aramiksen tukka ja miten se on aina täydellisesti sekaisin, tiedättehän, silleen "oon laittanu tätä reuhkaa nyt kymmenen tuntia, mut sanon kaikille että heräsin juuri". Ei sekään mitään haittaa, nättejä poikia ;) Erityisesti tykkään muinoin Skinsissä olleesta Luke Pasqualinosta, jäbä teki jo siinä tosi hyvän roolin Freddienä. Nyt Luke on aikuinen ja Luke on D'Artagnan ja Luke on nääääätti. On se hyvä näyttelijäkin, tiettyki.

Siinä niitä on, pahoja miehiä kaikki, toiset vähän enemmän pahoja ja toiset vähän vähemmän pahoja.
Kuva.

Mehustelu jatkuu. Captain Flint, anna hali! Black Sails, likaisia merirosvoja, kauheaa juonittelua, vihaisia naisia, mitä nyt merirosvoilulta voi odottaa. Eka jakso sai meidän perheeltä arvosanaksi vankan 8-. Eli ihan jees, mut enemmänkin olis voinut tapahtua, vaan silti sellainen sarja mikä jäi kiinnostamaan. Nyt on katsottu vähän enemmänkin ja Black Sails todellakin kiinnostaa ja pitää otteessaan. Jos ei nyt tullut selväksi ni meitsi kannattaa Captain Flintiä, enkä suotta. Sehän on Toby Stephens ja jos et tiedä kenestä on kyse, niin varmasti tiedät äitinsä Maggie Smithin. Mun mielestä senkin pitäis jo riittää syyksi katsoa ohjelmaa, mut Toby on myös komia setä ja hyvä siinä mitä se tekee. Vähän huvittaa tuo kuvassa etualalla istuva pahis Charles Vane joka puhuu käheällä äänellä ja on muutenkin tosi äkkipikainen. Vähän liian stereotyyppinen pahis, vaan veikkaan että monet misut katsoo ohjelmaa pelkästään hänen takiaan, itsehän en tuohon kuoppaan tipahtanut.

Poliisisetiä, melkoisia poliisisetiä.
Kuva.

Tässäpä kuoppa johon tipahdin, kovaa. Mikään sarja ei ole koskaan aiheuttanut mulle näin paljon ahdistusta, sydämentykytyksiä, jännitystä, kiinnostusta, järkytystä jne yms tjsp. En ikinä ole pitänyt mistään sarjasta näin paljon. En edes Sherlockista tai Lutherista. Tämä on ihan kauheaa ja tämä on tosi paljon sanottu varsinkin kun pihalle on tullut vasta neljä jaksoa. True Detective on järjettömän hidastempoinen sarja, yhden jakson aikana tapahtuu tavallaan äärimmäisen vähän, mutta silti niin paljon. Hahmot ovat todella kiinnostavia ja kun tapahtumat seilaavat kahdenkymmenen vuoden päässä toisistaan, voisi kuvitella tämän olevan hankalaa. Eipä ole. Sekä Matthew McConaughey että Woody Harrelson sarjan myötä ovat kummatkin löytäneet aivan ihmeellisellä tavalla paikkansa sydämessäni. Uskomattoman lahjakkaita ukkeleita, miten mä en ole ennen tätä jotenkin tajunnut. Nyyh, iik ja ääh ja apua! Neljä jaksoa enää jäljellä, mä mietin jo nyt mikä tyhjyys siitä iskee syvälle sieluun. Ollaan vasta puolivälissä, oh noes!

Alkutekstien biisi, mä oon siihenkin aivan rakastunut. Ehanaa! Yltiöpositiivinen sarjaylistys, mulla menee lujaa :D

Tätä tää nyt sitten on!

Tuhma bloggaaja, tuhma! Taas on laiminlyöty blogia vaikka niin kovasti piti joka arkipäivä kirjoitella. Toisaalta, on varmaan parempi kirjoitella silloin kun sitä asiaa on ;) Sekä että, tätä tää on.

Nytkään ei ole kuvan kuvaa (pitäis varmaan ostaa joku oikea kamera, sellainen olis kyllä kauhean kiva olla olemassa) eikä oikein mitään jännittävää aihetta, mutta puuhailtu kyllä on!

Moni sarja on viimein palannut joulutauolta (ja ties miltä muilta tauoilta), osaa joutuu vielä pitkään odottelemaan, osa ehti jo tulemaan ja menemään (kyllä, Sherlock mainittu!). Pari uuttakin sarjaa haalittu katseltavaksi, toinen ihan ok (varsinkin Josh Hollowayn faneille), toisen katsoimme juuri ja voi morjens mikä meininki! Kyseessä on siis HBO:n uusi sarja True Detective eikä ole oikein kun hyvää sanottavaa ekasta jaksosta. Toki pääosaukkeleilla on varmasti tekemistä tämän asian kanssa, Woody ja Matthew osaavat hommansa ;)

Sarjojen katsomisen lisäksi on käyty pitkästä aikaa töissä, balettitunnit jatkuivat joulutauon jäljiltä, käytiin kuuntelemassa Kaisa ja Joni Jaakkolan yleisöluentoa ja sieltä saamassa vähän buustia ja muistutusta miten olis taas vähän järkevämpää tehdä asioita, showtanssitunnitkin jatkuivat ja Ikeassa käytiin tuhlaamassa mun joulu- ja synttärilahjaksi saadut lahjakortit.

Meillä oli yli viisi vuotta sellainen isoin musta Ikean Expedit-kirjahylly ja vaikka se olikin mielestäni ihan kiva huonekalu, olin alkanut vähän kyllästymään siihen ja varsinkin miten hankala se mun mielestä oli. Erityisesti siivoaminen oli tuskaa, ehkä meillä oli vaan liikaa tavaraa siellä. Joka tapauksessa, saatuani nuo lahjakortit, päätin tuosta vain että nyt on Expeditin aika etsiä uusi koti. Facebookin kirpparilta se sitten lähtikin ihan parissa päivässä. Yhtäkkiä olkkarin lattiat oli täynnä kirjoja ja CD-levyjä ja ties mitä härpäkettä ja sälää. No mutta kas, onneksi olin saanut nuo lahjakortit ja ihan yhtäkkiä sunnuntaina mies sanoi, että hän on saanut meille maanantai-illaksi auton lainaan. Ei siinä sitten kuin hirmuinen aivoriihi päälle. Ikeaan upposi kyllä lahjakortit ja vähän enemmänkin, kaikki toki tuikitarpeellista tavaraa. Osa kirjahyllyn korvaavista asioista on jo saatu asennettua, mutta kuvia ette saa ennen kuin kaikki on tarpeeksi valmista. On se touhottaminen kivaa, minä tykkään. Ai niin, ostettiin uusi suihkuverho, ei meinattu ensin uskoa kaveria suihkuverhoksi (puuvillaa ja polyesteria, eiks se oo niinku vaan joku vaate?), mutta tänään testasin ja hyvin hylkii vettä hän! Vaalea suihkuverho tekee myös pienestä kylppäristä tosi paljon valoisamman, jee!

Tanssitunnit tosiaan alkoivat taas tänään. Tässä asiassa tauko ei kyllä tee hyvää. Jalka ei nouse, aivot ei muista, keho ei muista, kaikki tekeminen on kankeaa, voi että miten noloa. Oonko mä muka aina näin huono? Miten tää on muka näin vaikeeta? Pitääpä toivoa, että keho ja aivot ottaa jossain vaiheessa kiinni, muuten on ikävä kevät edessä. Mä olen kyllä tosi itsekriittinen ja omistan huono itsetunnon, ei sitä ole vaikea myöntää. Aina ahdistun kun en osaa ja vaadin itseltäni ihan järjettömiä suorituksia. Kuvittelen olevani kaikkia muita huonompi. Tätä tää vaan on! On parempia päiviä ja on huonompia päiviä, niinkuin kaikilla. Onneksi tanssiminen on vain harrastus ja pitäis taas uudestaan ja uudestaan opetella se tekemisestä nauttiminen. Ehkä mä sit taas joskus huhtikuun lopulla löydän sen nautinnon suorittamisen sijaan.

Sellaista sanaoksennusta tänään, lämpötilan laskettua olen myös saanut itselleni aivan uuden asian, sylikissan. Se pyrkii sylkkyyn aina iltaisin kun läppäri ei valtaa mun syliä, taidankin taas testata miten tuo tänään onnistuu ;)

Siitä suloista laululintua pakkasyöhön.

Ei lähe

Mulla ei oo tänään oikeen mitään asiaa. Oli niin raskas sali (vaikka sen piti olla sellanen vähän kevyempi kun ei ollut mitään yhtä isoa liikettä) etten pariin tuntiin sen jälkeen saanut puhuttua mitään. Sit olen vaan katsonut ohjelmia ja istunut sohvalla, yrittänyt syödä silloin kun on ollut syömisen aika. Jännittävää siis kerrassaan.

Tämän päivän perusteella voin kuitenkin kertoa, että BBC:n minisarja The 7.39 kannattaa katsoa. Se oli kovin jännä, mutta samalla valloittava, hahmot oli tosi hyviä ja uskottavia, kyllä britit osaa. Tämän päivän perusteella osaan myös sanoa, että olen löytänyt toimivan mikromukikakun reseptin joka ei myöskään ole kaloreilla pilattu. Osaan myös sanoa, että haluan tämän tai tämän, kun tolla puhelimen kameralla kuvien ottaminen on näemmä aika turhaa eikä niistä tule hyviä kuin tuurilla. Molemmat on myös kamalan söpöjä, niidenkään hyvyydestä en toki tiedä, mutta varmasti tulee parempia kuvia kuin tolla satatuhatta kertaa lattialle pudonneella Lumialla :D

Loppuun ihastuttavan kaunis kappale, johon tutustuin katsoessani In The Fleshiä (kakkoskautta odotellessa...) viime keväänä. Video on yhtä masentava kuin biisikin...

 

Heikko pää

Onpas ollut pitkä tauko. Rehellisesti sanottuna unohdin. Unohdin kirjoittaa, olin vähän väsynyt, oli vähän jänniä päiviä. Olin torstain ja perjantain pitkästä aikaa iltatöissä, kivaa oli, mutta kun meni niin myöhään, en kotiin tultuani jaksanut tehdä yhtään mitään joten kirjoittelu jäi. Perjantai oli varsinkin jännä, olin virallisten jatkojen alakerrassa töissä. Näin monen monta Linnan juhlien vierasta, palvelinkin muutamaa, yhden arvostetun herran vaimo sanoi minua suloiseksi, pelkäsin kotiinmenoa mellakoiden (joista en aio tämän enempää puhua, on ärsyttänyt ihan tarpeeksi muutenkin koko homma) takia, onneksi turhaan. Lauantai ja sunnuntai menivät jotenkin vähän sumussa, en tiedä miksi olin niin väsynyt, lauantaina lähdin kavereiden pikkujoulukemuista jo yhdeltätoista kotiin, väsytti niin paljon, olen aika hurja bailaajamisu. NIIN, ja mun diy sekoilu jatkui taas, olen nyt hionut ja maalannut kaksi pinnatuolia. Päätin, että hoidan tuolin kerrallaan niin ei tule mitään typerää ressiä. Nyt on yksi musta tuoli ja yksi violetti, tosin violetti kaipaa vielä toista maalikerrosta jonka se saa huomenna. On kyllä naurattanut kun hion tuoleja tossa meidän alaoven edessä. Siinä saa kyllä naapureilta huomiota ja kaikkia kiinnostaa mitä teen ja minkä värinen tuolista tulee ja onpa hienoa ja mun valitsemat värit on tosi trendikkäät. Hyvä et he tietävät kun eivät niitä värejä ole edes nähneet :D

Ai niin, kuvia tuoleista tulee tietenkin sitten, kun kaikki ovat valmiita. Tietenkin ;)

Mä olen monena aamuna herännyt takaraivossa jyskyttävään huonoon omatuntoon kun en kirjoita mun opparia. Onneksi se menee aika nopsaan ohi kun muistan ettei mun tarvitse enää mitään kirjotella. Aika vapauttava tunne, mut toisaalta ärsyttää ihan suunnattomasti joka aamu herätä vähän huonolla mielellä. No ehkä mä pääsen tosta tunteesta eroon viimeistään sen jälkeen, kun ollaan vietetty joulu Kanarian lämmössä. Höhöhööö :D

Se hämmentää vieläkin, joulu jossain muualla kun Suomessa. Eihän se mitään haittaa, mutta tuntuu jotenkin omituiselta. Ehkä sen kestää, siellä on varmaan ihan lämmin kuitenkin ;)

Lauantaina ennen lähtöä katsoin peiliin, ylänurkassa joku tuijotti.
Tossa näkyy muuten myös vähäsen toi mun maalaama hattuteline, vaaterekistä on siis vihdoin päästy eroon, jeeee!

Nyt mä taidan vetäytyä ton kolmekymppisen synttärisankarin viereen katsomaan uusinta Homelandia. Viimeks jäi ainaki vähän turhan pelottavaan kohtaan. Mitenköhän selviän ku Once Upon a Timekin oli tänään tosi jännä.....

Huojennus

Tänään olen hengitellyt kauhean vapaasti. Kaikki opintopisteet on nyt kirjattu koulun puolesta nettiin, olen ihan ihan ihan oikeasti siis tehnyt nyt kaiken mitä enää tarvitsee. Vaikka eilen jo sanoinkin niin, en siltikään uskaltanut olla täysin varma, koska AINA tulee jotain ihmeellistä. Nyt se valmistuminen sitten on taas hitusen lähempänä, niin jännää :D 

Olenkin sitten tänään istunut työpaikan palaverissa ja kävin etsimässä meidän synttärikekkereille vaatteita (VERONPALAUTUKSET OUJEAAAAS), ei meinannut löytyä ollenkaan ja alkoi hermot palamaan. Onneksi ihan yllättäen löytyikin kaksi paitaa :D Toisen ostin vaan siksi että se oli niin äärimmäisen halpa ja sopii moneen käyttöön, toinen olikin sitten vähän sellainen pirtsakan värinen, sellainen on kiva laittaa synttärikekkereille. Olenkohan siis maininnut, miten vaikeaa mun on kiertää kauppoja. Äidiltä on periytynyt sellainen ihana vaiva, että kun olen viettänyt noin puoli tuntia kaupungilla, niskahartiaosasto lukkiutuu ja alkaa jumalaton päänsärky. Siihen ei auta syöminen eikä juominen, ainoastaan koti ja vaaka-asento. Ihan uskomatonta. Tämän vuoksi suoritan yleensä ostokseni kotona, nettikaupoissa. Ja nepä ovatkin tänään taas hieman laulaneet (VERONPALAUTUKSET OUJEAAAAS). Jea!

DIY-hullaannus jatkui myöskin taas tänään. Hioin eteisen hattuhyllyn ja maalasin ensimmäisen maalikerroksenkin jo, huomenna toinen. Päästään VIHDOIN eroon tuosta eteisen vaaterekistä. Se tuntui alussa ideana tosi hyvältä, en ole enää samaa mieltä. Kengät ei mahdu mihinkään ja eteinen on tosi tukossa. No, onneksi otin maalausvermeet kauniiseen käteen ja pistin toimien. Eihän siinä maalaamisessa mennyt kuin vartti, taas on tullut vaan vetkuteltua, ihan huvikseen :D Kuvia varmaan seuraa kunhan saan kaikki systeemit säädettyä. Ihanaa tällainen pesänrakennushullaantuminen. Varmaan johtuu siitä ettei tarvii mitään koulujuttuja ajatella. Tätäkö ne normaalit ihmiset tekevät kodeissaan?

Eilen katseltiin Ripper Streetiä. Kaksi jaksoa enää kaudesta jäljellä, oli aika tosi surullinen olo tuon jakson jälkeen, se oli aika intensiivinen ja melkoisen dramaattinen. Mun mielestä ihan ehdottomasti edelleen tämän hetken paras sarja. Henkilöhahmot on ihan älyttömän hyviä, en voi tajuta miksei mun tutut katso sitä :D Hyvistä sarjoista tulikin sitten mieleeni Vikings. Odotan ihan hirmusti sen alkamista. Joskus keväällä sitten. Odotellessa voi kuunnella tätä biisiä. Tämä biisi on hyvä biisi!

Mun alko yhtäkkiä tehdä kauheesti mieli kaakaoo. No, lauantaina saa sitte herkkuja.

SE!

Eilen sanoin että esittelen sen, kun se on valmis, nyt se on valmis. TADAA!!

Maalasin keittiön seinän mustaksi.

Tässä se on, iiihan tavallinen musta seinä.

HAHAA!
Eipä ollutkaan tavallinen musta seinä, sehän on liitutaulu!
Vasemmassa ylänurkassa kirahvi, muuta en osaa piirtää...

Yllättävän siisti keittiö kaikkinensa.
Arvatkaa muistinko pyykit?

Hänen korkeutensa halusi haistaa liitua.
Haistamisella tarkoitetaan naaman hinkkaamista esineeseen.
Reverse Kitler?

Hieno tuli, ihanaa kun sai vihdoin ton alta pois, jotenkin noi maalit ovat kummitelleet pöydällä muistuttamassa olostaan aika pitkään. Jeee!!

Söin myös tänään ruokaa, olen vihdoin oppinut paistamaan vuohenjuustoa oikein. Ei tarvii ehkä enää koskaan mennä ravintolaan syömään vuohenjuustosalaattia <3

Naminamiiiiiii!

Täydellinen vuohenjuustokiekko <3

Nyt turpa rullalle ja aletaan miehen kanssa katsomaan uusin Ripper Street. Voi että kun se on jännä, jännäjännä sarja. On kyllä ollut tän vuoden suosikki jotensakin. Jes!

Ahkeruus palkitaan laiskuudella

Niin, palkitsin itseni, aivan ominpäin. Perjantaina kun olin niin kauhean ahkera, lauantaina en baletin lisäksi tehnyt mitään. Katselin toki perjantain ahkeruuspäivältä väliin jääneet sarjat (Once Upon a Time In Wonderland ja Elementary), harmittelin myös yhden sarjan viikon taukoa (Grimm) ja muuten sitten vaan päivystin sohvalla ja olla möllötin. Ihan huoletta.

Sunnuntaina pääsinkin ilmaiseksi leffaan. Mentiin meidän perheen vaimon kanssa katsomaan The Hunger Games: Catching Fire ja jätettiin mies kotiin möllöttämään :D Vaimo oli jostain taikonut kaksi lippua elokuvaan, josta olimme jo aikaisemmin sopineet, että leffateatteriin asti sitä ei ainakaan mennä katsomaan, ettei mene rahat hukkaan. Kyllä tässä olisi taas mennyt rahat hukkaan, onneksi siis ei tarvinnut itse lipuista mitään pulittaa. Ensimmäinen osa oli keskinkertainen, tämä toinen oli kutakuinkin ensimmäisen toistoa. Samaa settiä ja oli jännää, joo. No mutta, ei lähdetty kesken pois, kyllä se sillä lailla sitten ihan ok taisi olla. Ja onhan Jennifer Lawrence aina hyvä, se taitaa olla missä tahansa leffassa hyvä :D Jena Malonelle kanssa lisäpisteet, hyvin se veti.

Feissarimokissa joskus joku misu oli puinut tätä kuvaa, näki kuulemma ainoastaan paistinlastan.
Arvatkaapa mietinkö mitään muuta koko leffan aikana?
Kuva.

Eilen illalla äidyin aivan hurjaksi ja suoritin yhden pitkään odottaneen askartelun. Hyvä että suoritin, siitä tuli hieno. Ai mikä se on? Kerron heti kuvilla, kunhan vaan pystyn :D

Mulla oli aivan hyvä viikonloppu, tänään on ollut vähän puhti pois, oli vähän rankka sali. Vilkuilin tänään myös meidän joulun ajan lomakohdetta ja erityisesti vesipuiston sivustoa, alkaa vähän jännättämään, en ole aikoihin viettänyt joulua poissa Suomesta, iiih. Vesipuistolle myös iso iiiiiiiiiiiiih, vesipuistot on parasta!

Katselin TAAS ohjelmia

Sunnuntaina alkoi jenkkilässä Almost Human niminen uusi sarja. Tuolloin esitettiin sarjan pilottijakso ja heti eilen näytettiin jo toinen jakso. Eli samantien sai aika kattavan kuvan siitä, mitä tuo tulevaisuuteen sijoittuva ohjelma tulisi sisällään pitämään. Sarjan päähenkilönä toimii Karl Urbanin esittämä John Kennex, poliisi joka on menettänyt toisen jalkansa (sai kyllä synteettisen siihen tilalle) ja taistelee oman pääkkylinsä kanssa herättyään koomasta. Vuonna 2048 jokaisella poliisilla kuuluu olla parina androidi, siis ihmisen näköinen robotti, mutta John ei jotenkin tule toimeen kyseisten kaverien kanssa, tuollainen kovin kapinallinen kun hän on. Tästä syystä hän saakin sitten parikseen hieman vanhemman version, Dorian-nimisen androidin (mulle aika tuntematon näyttelijä Michael Ealy) jolle on myös luotu tunne-elämää. Pilottijakson perusteella pohdin sarjan olevan ihan ookoo, osittain hieman korni, mutta kuitenkin katsottava. Toinen jakso sen sitten paljasti, meillä on nyt käsissämme kutakuinkin CSI, vähän paremmilla vitseillä höystettynä. Eniten mua kyllä vaan koko ajan häiritsee Karl Urbanin naama, se on aivan neliö. Muutoin sarja menee kategoriaan: ihan viihdyttävää, aivojen nollaustavaraa. Mieluummin silti katson jotain muuta, tuskin lisään sarjaa mun kalenteriin :D

SIIESAIIII:The Future!!
Kuva.

Eiliseen postaukseen liittyen, mä olen syönyt tänään jäätelöä, 550 kalorin edestä....Ehkä olis järkevää myös täyttää noita kaloreita jollain vähäsen järkevämmällä, ehkä proteiinipitoisella. Ehkä. Tosin, jäätelö on kyllä tosi hyvää...........

Ei ole kyllä ihan tällaisia mun annokset olleet, nom.
Kuva.

Tyytyväisyys

Musta tuntuu että ihmiset enää harvoin sanovat olevansa tyytyväisiä työpäivän jälkeen. Tänä päivänä minä voin sanoa juuri näin. Olin pitkästä aikaa töissä, neljä tuntia venyikin kuuteen ja siitä huolimatta olin pelkkää hymyä koko illan. Kaikki asiakkaat olivat jotenkin ihan kauhean kivalla tuulella (perjantaihan se) ja nuo työkaverit vaan sen illan silti tekee. En ole kauhean monessa duunissa ollut missä olis noin paljon mahtavia tyyppejä. Ihan ältsimieltsii siis :D 

Kaiken kukkuraksi sain syödä minttujäätelöä oikein 200 grammaa samalla kun katsottiin Les Revenantsin viimeinen jakso. 200 grammaa ei kuulosta paljolta, mutta lautasella se on ihan järjettömästi, melkeinpä puoli litraa jädeä. Mikä onni ja ilo että tähän melko tiukkaan ruokavalioon voi mahduttaa vähäsen herkkuhetkiäkin. Protskut ja kaikki tollaset kuitenkin tarkasti laskettu, naminami, hyvä tulee.

Niin, se Les Revenants. Voi pojat että mä olen turhaan hehkuttanu tota sarjaa :( Ekat seitsemän jaksoa aivan timanttisia, viimeinen jakso pisti kaiken roskiin. Sanoin jakson alkaessa miehelle etten usko, että viimeisessä jaksossa selviää yhtään mitään. Olin oikeassa. Harmittaa ihan vietävästi, en meinaa uskoa itsekään miten tyhmästi päättivät kauden lopettaa. Sarjasta on tulossa ilmeisesti ensi vuonna toinen kausi, en oikeasti tiedä haluanko tuota katsoa enää. Mies sanoi ehdottomasti ei, mä haluaisin tavallaan nähdä selitettäisikö siinä jotain enempää. Tuskin. Jääpi nähtäväksi siis tuleeko tuota katsottua vai ei. Tällä hetkellä fiilikset on aivan plääh. Plääh!

No, ehkäpä tästäkin oppii jotain. Joskus. Sitten.

Onneks on aina olemassa kuvia alpakoista juhlahattu päässä.

Ei ole elämä kauheen kamalaa kun kuitenkin maailmasta löytyy alpakoita.
Kuva mun ihan omasta Tumblrista.

Nyt toivotan sinulle, ihastuttava lukijani, oikein kaunista viikonloppua. Toivon, että sinäkin saat kokea tyytyväisyyden tunteita, ne on niin kauhean kivoja kuitenkin ;)

Tämä nainen ei osaa

No monia asioita en osaa, mutta yksi aika oleellinen naiseuteen liittyvä asia mitä en vaan tunnu vieläkään osaavan on meikkaaminen. Miten voi ihminen päästä tähän ikään asti ja pelkkä ripsivärin laittaminen on edelleen aivan ylivoimaisen vaikeaa? Ei sillä, kyllä mä yritän enkä enää nykyään lähde töihin, kouluun tai sosiaalisiin tilaisuuksiin ilman ripsaria, toisin kuin suunnilleen seitsemän vuotta sitten kun en edes tainnut omistaa mitään meikkituotteita, kynsilakkaa lukuun ottamatta. Toisinaan olen ollut jopa niin rohkea että olen laittanut myös silmiini rajaukset, vau. Vaan se viekin jo sitten ihan ylipaljon aikaa, mutta pitäähän sitä välillä nähdä vähän vaivaa, eiköstä juu. Mutta niin, palatakseni tuohon ripsiväriin vielä, mulla menee ihan valehtelematta varmaan vähintäänkin kolme pumpulipuikkoa aina kun saan sitä silmieni lähistölle sotkettua, puhumattakaan sitten siitä kun pitäis antaa sen vielä kuivua....Siellä on sitten jossain yläluomessa vallan kauniita mustia pikkupikkupisteitä. Seksivau! Viime vuonna synttäreillä onnistuin kyllä meikissä vallan hyvin, mulla oli jopa luomiväriä, kahta erilaista ja koko komeuden kruunasi punainen glitter! VAUUUU!!!

Sain karkkia, sen lisäksi mulla oli hienot pinkit luomet :D

Lähikuva karkeista ja glitteristä, kyllä kerrankin osasin :D

Ehkä mä joskus vielä opin meikkaamaan, suurimman haasteen tuo mun hyvin tummat silmänaluset (tai silmänaluKset niinku mainoksissa sanotaan) ja se, etten tykkää yhtään mistään meikkivoiteista. Tykkään että mun naama saa hengittää. No mutta onneksi ei ole vielä tarvinnut hirveän montaa kertaa pistää kunnon pakkelikasaa naamariin, toistaiseksi riittää tuo silmämeikki.

Aloitettiin eilen katsomaan taas uutta sarjaa ja voi pojat että on muuten raskasta tavaraa. Kyseessä on ranskalainen Les Revenants (eng. The Returned) ja pitääpä sanoa että kyllä ranskikset osaa! Eipä taas voi oikein kauheasti kertoa sarjasta pilaamatta pointtia, sanotaanpa nyt vain että muutama kuollut kaveri palaa eikä kyseessä ole mitkään hyytävät zombiekaverit (ainakaan ensimmäisten kahden jakson perusteella) vaan nämä ovat aivan omia itsejään eivätkä tiedä yhtään mitä on tapahtunut vaikka olisivat olleet kuolleena jo pidempäänkin. Tämä toki aiheuttaa melkoista hämminkiä itse kussakin taloudessa. Aivan mielettömän hyvä sarja, Mogwai on ollut musiikin teossa osallisena, kuuluipa kakkosjaksossa Calexicoakin. Yhdellä misulla on myös sellainen tukka päässänsä että itku meinaa tulla kun mäki haluun! Sarjaa voin suositella lämpimästi vaikka ranska vähän ärsyttävä kieli onkin.

Melko kylmää kyytiä.
Kuva.

Tein tänään oppariin alku- ja loppuosiot ja luetin sen kokonaisuutena parilla ihanalla vapaaehtoisella ihmisellä. Se kaveri taitaa olla lähestulkoon valmis ohjaajalle lähetettäväksi. Jännää! Vaan eihän tämä tähän vielä lopu, markkinointisuunnitelma pitäisi vielä viimeistellä. Hyvä siitä tulee, niin kaikki sanoo :D

Iän mukanaan tuoma vastuu

Anteeksi mutta mikä vastuu? Henkilökohtaisesti en tunne oloani mitenkään kauhean vastuulliseksi, ehkä yhdellä kädellä laskettavia poikkeuksia lukuunottamatta. Ei kyllä tähän hätään edes tule mieleen yhtäkään niistä, jännä. Mutta mitä ikä on mukanaan minulle tuonut? Ikäkriisin.

Mun ikäkriisi on kestänyt vähintäänkin jo vuoden. Monet ovat lohdutelleet sen menevän ohi ja toisina päivinä onkin tuntunut jo siltä. Mutta sitten! Sitten tapahtuu taas jotain, mikä tuo takaisin tuon jäytävän tunteen siitä, että minä olen vanha. Yleensä se tapahtuma tulee joko peilin tai valokuvan muodossa. Sain ystävän häistä kuvia missä esiinnytään miehen kanssa. Ensin kiinnitin huomiota siihen miten hyvältä mun mies näytti, sen jälkeen omaan massiiviseen nenääni, jonka jälkeen jo huudahdinkin "näytänpäs mä vanhalta!" Edes se, että olen pitkään kuvitellut olevani melko ylipainoinen, ei vedä vertoja sille miltä tämä ikäkriisi tuntuu. Voi mun miesparkaa joka on joutunut lohduttelemaan ja kuuntelemaan kun mä ihan oikeasti itken kun olen niiiiiiiiiiiin vanha akka ja näytän vanhalta ja iho roikkuu ja itseasiassa kaikki asiat roikkuu. MIKSI KAIKKI ROIKKUU?

Noin roikkuu ihan kaikki ja iiriksetkin on hävinny johonkin ylänurkkaan.

Ja miksi kolmosella alkava ikä on niin paljon kamalampi asia ku kakkosella alkava? Ehkä juurikin siksi että kakkosella alkava ikä sallii sen että olet vielä "nuori aikuinen", kolmosella alkava ikä tarkoittaa sitä että nyt olet oikeasti aikuinen ja viimeistään nyt pitäisi alkaa vastuun painamaan. Tällä hetkellä varmastikin suurinta painetta aiheuttaa tuo lähestyvä valmistuminen ja oletukset siitä että suuri maailma odottaa ja Wilmiina menee ja hankkii ihan oikean aikuisten työn. Tämän hetken työtilanteessa? Heeeelppo nakki.

Ei ole enää monta viikkoa siihen, että täytän 31. Sen odottelu jotenkin ahdistaa ehkä jopa enemmän kuin se, kun jätin kaksikymppiset taakseni. En tiedä missä vaiheessa se aikuisuus tulee sitten oikeasti meille pysyvästi kylään. Sitä odotellessa sitten. Ilmeisesti. Tämä on kyllä sellainen asia mistä mulla on paljonkin sanottavaa, mutta en halua sanoa sitä kaikkea. En jaksa :D

Katseltiin viime viikolla yhdestä sarjasta ihan kokonainen kausi. Helppo nakki sinänsä kun BBC:n The Fallin kaudessa on vain viisi jaksoa ;) Sarjan kantavia hahmoja ovat Gillian Andersonin poliisitar Stella Gibson, omalla tavallaan erikoinen mutta harvinaisen tehokas ja erittäin loistava tyyppi. Toinen pääosa kuuluu perheenisä/sarjamurhaajalle jota esittää OUAT:n ykköskaudeltakin tuttu Jamie Dornan. Kaveri on kyllä melkoisen hyytävä ja harvinaisen pelottava (ja onhan se kaikesta huolimatta myös aika kaunis mies). Suosittelen tuotakin sarjaa erityisen lämpimästi, paitsi toki jos kokee erityisen vahvasti naisiin kohdistuvan väkivallan. Enpä taas nyt sillä että mikään väkivalta olisi koskaan kivaa, tässä sarjassa nuo murhat ovat vaan harvinaisen ahdistavia, ainakin mun mielestä. Pidin sarjasta silti ja meidän perhe odottelee kakkoskautta innolla.

Siinä on sitte, naisten jahtaaja ja sitä jahtaava nainen.
Kuva.

Taikametsä ja vanhan ajan Lontoo

No kyllä, katselin lisää ohjelmia. Itseasiassa katselin eilenkin ohjelmia. Eilen oli vuorossa uusin Once Upon a Timen jakso ja illalla katselimme vielä ukkelin kanssa Homelandin viimeisimmät kuviot, hän kun ei OUAT:sta niin kauheasti välitä kuitenkaan. Tollaset satutarinat ei voi kiinnostaa, kuulemma. Tänään tuli vielä ilokseni katsottua Ripper Streetin uuden kauden eka jakso. Tämä oli kivaa myös siksi, että Sleepy Hollow on muutaman viikon tauolla. Saa tiistaille vähän lisää äksöniä eikä tartte itkeä sitten niin.

OUAT:n tapahtumat ovat nyt kolmoskaudella siirtyneet Neverlandiin. On taas vähän turha alkaa valottamaan sen enempää tapahtumia, etten spoilaa kenenkään katselunautintoa jos vaikka sattuukin seuraamaan sarjaa Suomen tahdissa. Sarjan vetävin juttu on mulle alusta asti ollut se, että kaikki sadut ja henkilöt eivät ole aivan samanlaisia kuin mihin on yleensä totuttu. Hommia on vähän väritelty lisää ja on keksitty historiaa sellaisten hahmojen välille joita ei aivan heti yhdistä minkään satukirjojen perusteella. Välillä vähän paremmin ja välillä vähän vähemmän hyvin. Eipä ole mua ainakaan haitannut, sarja toimii, hyvin.

Maleficentin linna. Huiiiiiiiii!
(Ei ole kyllä tämän kauden olennainen asia, kuva on vaan hieno :D)
Kuva.

Niin, se Homeland. Ilmeisesti Suomessa tuo sarja tulee ihan vaan pari viikkoa Jenkkilää jäljessä joten enpä tuostakaan jaksosta nyt mitään järjettömästi ajatellut spoilailla. En ole oikein koskaan ollut poliittisten sarjojen ystävä, en vaan ymmärrä enkä tiedä politiikasta tarpeeksi ollakseni kiinnostunu tuollaisista. Paitsi nyt sitten niin. Kolmatta kautta mennään ja mua viedään, ihan käsittämätöntä tykitystä. Tällä hetkellä tuntuu sille, että jokainen jakso on jättänyt mut istumaan suu auki ruudun eteen. Twists and turns, etten sanoisi. Eikä sarjassa toki vähiten vedä superihana ginger man Damian Lewis. Äijää on vaan tällä kaudella näkynyt aivan hävyttömän vähän. Soo-soo! Harmillisin juttu sarjassa kyllä taitaa olla edelleen se, ettei Claire Danes vaan osaa itkeä. 

Oikeesti?
Kuva.

Pidän kyseisestä näyttelijästä paljon, mutta toi itkunaama saa vain myötähäpeää aikaiseksi. Jos edelleen yli 15 vuotta Romeo+Julietin jälkeen kaveri edelleen itkee samalla lailla, siitä saa kyllä jo syyttää myös ohjaajia. Eikö kenellekään ole tullut mieleen sanoa, että koitapa jotain vähän erilaista lähestymistapaa. Eikö ketään muuta oikeasti häiritse tuo itkunaama? Ahhh, ilmeisesti en ole ainut...

Moi Damian, loooking goood, no okei, kyl noi muutki on ihan tyylikkäitä :D
Kuva.

Viimeisenä puhutaan Ripper Streetistä. Melkein voisin kaikesta huolimatta sanoa, että nyt puhutaan tämän kolmikon parhaasta. Sarja sijoittuu siis Jack the Ripperin huudeille Whitechapeliin, eletään Jackin murhien jälkimainingeissa ja poliisit yrittävät parhaansa mukaan touhuta niillä välineillä mitä siihen aikaan on ollut mahdollista käyttää. Jonkin verran tulee setien käytettyä sen verran vanhaa englantia, ettei ihan aina pysy kärryillä vaikka olisi enkkutekstityksetkin käytössä. Siitä huolimatta sarjassa pysyy mukana ja mä suosittelen sitä aivan hävyttömän lämpimästi. Kivaa myös on miten paljon jaksoissa käväisee vierailevia näyttelijöitä ja paljon tuttuja naamoja. Englannissa on siis eilen alkanut sarjan toinen kausi. Eka jakso alkoi mukavan vauhdikkaasti eikä todellakaan ollut mitään erityisempää keräilyä ja miettimistä mitä edellisessä kaudessa tapahtui. Ja hei siis, kattokaa nyt noita ukkoja, dapper gentlemen kertakaikkiaan!

Miehen mielestä sarjassa on liikaa hahmoja.
Mun mielestä pitää vaan seurata näitä kolmea ni pysyy hyvin messissä.
Jos pitää valita suosikki, niin se on kyllä toi Captain Jackson tossa oikealla.
Kuva.

Siinäpä olikin taas katsausta television jännittävään maailmaan. Onks tää hyvä, kiinnostaako ketään tällaiset päivitykset?

Siitä vielä ihana biisi iltaan.

Katselin vähän ohjelmia

Meillä oli muun kivan (lähinnä nyt syötiin sushia ja käytiin Minetissä jädellä) lisäksi viikonloppuna piskuinen joulu. Juotiin glögiä punaviinillä ja rommilla maustettuna ja syötiin joulusuklaatia. Nom! Tarjoilujen lisäksi katsottiin uusin Grimm ja tutustuttiin NBC:n uuteen sarjaan nimeltään Dracula.

Haluaisin nyt puhua tuosta Draculasta. Mulla ei ollut mitään kauheita ennakko-odotuksia sarjan suhteen ja siltikin jouduin pettymään. Petyttiin kaikki, itseasiassa. Sarjassa oli jotenkin kaikki ainekset onnistumiseen ja siitä huolimatta se oli plääh ja jäi valjuksi. Ilmeisesti tarkoituksena oli siis kuvata ihan tuota Bram Stokerin luomaa Draculaa, joka herätetään haudastaan 1800-luvun loppupuolella ja hän sitten päätyy teknologisen vallankumouksen pääjehuksi. Tai jotain. Vaatteet oli upeita, naiset kauniita, miehet vähemmän kauniita, rakennukset hienoja. Mutta niin. Musat oli jotain aivan käsittämätöntä. Pariin otteeseen mietittiin onko siellä joku musakaveri kännissä vaan soitellu synalla ihan vaan jotain ja se on sitte hyväksytty mukisematta. Alkoi loppua kohden vähän naurattamaan ne Miami Vice-pimputukset jotka eivät tosiaan ihan sinne vuosisadan vaihteeseen ihan täysin sopineet, jotenkin. Että jos joku oli nyt kuullut kyseisestä sarjasta ja kiinnostunut, suosittelisin että katsoisit mieluummin vaikka Being Humania. Se oli sentään oikeasti mahtava sarja.

Grimmistä alkoi tosiaan kolmoskausi. Siitä en nyt kauheammin viitsi paljastella. Jakso alkoi suoraan siitä mihin kakkoskauden viimeisessä jaksossa jäätiin.

Tähän loppui kakkoskausi. Voin kertoa että silloin ei naurattanut.
Kuva.

Jakson alussa käytiin vähän turhankin pitkään läpi että mitäs vartti sitten tapahtui, ja viisi minuuttia sitten, entäs mitä nyt tapahtuu. Onneksi asian kulmasta saatiin aika pian kiinni ja päästiin edes hieman eteenpäin. Ainakin hahmojen kohdalla oli saatu kivaa kehitystä aikaan, arvostan. Innolla odotan mitä ensi viikolla tapahtuu. Jäi aika jännään kohtaan.

Niin........
Kuva Tumblr.

Tänään olenkin muutoin vain touhunnut tuon opparin parissa, se alkaa olemaan yllättävän hyvällä mallilla. Huomenna pitää mennä tapaamaan pelottavaa opintojen ohjaajaa, hän haluaa keskustella mun tulevaisuuden suunnitelmista. Hän voi varmasti niistä keskustella keskenäänkin :P

Siitä voi vähän kuunnella musiikkia, tämä on hyvä biisi :D