Eiku sä teet väärin

Nyt seuraa sellainen semiavautuminen. Facebookista. Facebookin tilapäivityksistä. Ja oikeastaan niistä kommenteista. 

Erittäin yleinen tapahtuma: joku kertoo aivan fiiliksissä että "teinpä tänään muuten tällaista" (esimerkiksi: juoksin satakilsaa, olen vähän loppu, puuskututtaa/neuloin sata villapaitaa, vähänks siistii/ostin kilokaupalla suklaata ja ajattelin syödä ne kaikki tänään/kävin salilla ja samalla aloitin myös dieettaamaan, jee, vähänks siistii/yms jne). Tämän jälkeen ilmestyy vähintäänkin se yksi ihminen, jonka heti pitää kertoa että et sä noin voi tehdä ja kannattais tehdä mieluummin näin niin teet sen ainakin oikein (esimerkiksi: no mutta kun et juossut sitä sataakilsaa urheilupuistossa vaan jossain muussa puistossa niin ei voinut olla tasan sataakilsaa ainakaan/no kun varmaan neuloit isoilla puikoilla ja vain muutamalla silmukalla niin ei toi nyt mikään ihmeellinen saavutus ole/ei ihminen voi syödä kilokaupalla suklaata yhdessä päivässä/älä ala dieettaamaan äläkä ainakaan mee salille, sä oot just hyvä tollasena/yms jne). MIKSI???? Millä lailla se toisen saavutus on siltä ihmiseltä pois? Miksei voi vaan olla iloinen että ihmisellä menee kivasti ja sillä on hyvä fiilis? Varmaan kyse on taas tästä vanhasta kateuskaverista, mutta se taitaa manifestoitua (vähänks hieno sana, en vaan löydä suomenkielisiä [enkä englanninkielisiäkään] sanoja ton opparin takia enää ollenkaan) vähän helpommin kun kaikki nämä reaktiot on kaikkien nähtävillä.

Itse tekisi aina mieli mennä niiden mielenpahoittajien jälkeen kysymään et mikä niitä vaivaa. Mielenpahoittajien, kyllä, ne pahoittavat sen alkuperäisen päivityksen tekijän mielen ihan varmasti, ainakin vähän. Mieti nyt itse, menet kaverille kertomaan ihan naamakkain että oot raskaana/vaimo on raskaana ja se sanoo et "onkohan nyt kuitenkaan näin, jos sulla/vaimolla on vaan menkat myöhässä". Täääänks kaveri, tykkään susta kanssa. Harvemmin ihmiset noita päin naamaa laukookaan, mutta ah niin ihana sosiaalinen media antaa oikeudet sanoa kaikille ihan mitä vaan.

Siispä itse nyt ainakin pyrin siihen, etten heti menisi toisten mieltä pahoittamaan ja lyttäämään asioita joista he ovat ylpeitä. Voisin jopa yrittää iloita jopa niistä pienistä saavutuksista ja pyrkiä olemaan oikeasti, aidosti ja vilpittömästi iloinen siitä että tyypillä menee hyvin. Se helpottaa sitä omaakin elämää huomattavasti ja saa ehkä itsekin hymyillä astetta useammin, ihan oman kodin suojissa. NIH! Tähän päättyi semiavautumisosio.

Tälläkin viikolla meidän kotona on katsottu sarjoja, mut ei ole tullut mitään uusia (paitsi Sleepy Hollow palasi tauoltaan), joten noista nyt on melko turha jorista mitään. Meinasin äsken myös heittää läppärin seinään kun Wordilla yritin muokata tota oppariin liittyvää markkinointisuunnitelmaa. Aika hieno keskiviikko :P Eiku oikeesti, ei täs mitään, kyllä tää kohta loppuu :D

Söin Turussa hampurilaisen.
Di Trevi on ihan kiva paikka elämäänsä kyllästyneestä pikkupoikatarjoilijasta huolimatta :D

Taikametsä ja vanhan ajan Lontoo

No kyllä, katselin lisää ohjelmia. Itseasiassa katselin eilenkin ohjelmia. Eilen oli vuorossa uusin Once Upon a Timen jakso ja illalla katselimme vielä ukkelin kanssa Homelandin viimeisimmät kuviot, hän kun ei OUAT:sta niin kauheasti välitä kuitenkaan. Tollaset satutarinat ei voi kiinnostaa, kuulemma. Tänään tuli vielä ilokseni katsottua Ripper Streetin uuden kauden eka jakso. Tämä oli kivaa myös siksi, että Sleepy Hollow on muutaman viikon tauolla. Saa tiistaille vähän lisää äksöniä eikä tartte itkeä sitten niin.

OUAT:n tapahtumat ovat nyt kolmoskaudella siirtyneet Neverlandiin. On taas vähän turha alkaa valottamaan sen enempää tapahtumia, etten spoilaa kenenkään katselunautintoa jos vaikka sattuukin seuraamaan sarjaa Suomen tahdissa. Sarjan vetävin juttu on mulle alusta asti ollut se, että kaikki sadut ja henkilöt eivät ole aivan samanlaisia kuin mihin on yleensä totuttu. Hommia on vähän väritelty lisää ja on keksitty historiaa sellaisten hahmojen välille joita ei aivan heti yhdistä minkään satukirjojen perusteella. Välillä vähän paremmin ja välillä vähän vähemmän hyvin. Eipä ole mua ainakaan haitannut, sarja toimii, hyvin.

Maleficentin linna. Huiiiiiiiii!
(Ei ole kyllä tämän kauden olennainen asia, kuva on vaan hieno :D)
Kuva.

Niin, se Homeland. Ilmeisesti Suomessa tuo sarja tulee ihan vaan pari viikkoa Jenkkilää jäljessä joten enpä tuostakaan jaksosta nyt mitään järjettömästi ajatellut spoilailla. En ole oikein koskaan ollut poliittisten sarjojen ystävä, en vaan ymmärrä enkä tiedä politiikasta tarpeeksi ollakseni kiinnostunu tuollaisista. Paitsi nyt sitten niin. Kolmatta kautta mennään ja mua viedään, ihan käsittämätöntä tykitystä. Tällä hetkellä tuntuu sille, että jokainen jakso on jättänyt mut istumaan suu auki ruudun eteen. Twists and turns, etten sanoisi. Eikä sarjassa toki vähiten vedä superihana ginger man Damian Lewis. Äijää on vaan tällä kaudella näkynyt aivan hävyttömän vähän. Soo-soo! Harmillisin juttu sarjassa kyllä taitaa olla edelleen se, ettei Claire Danes vaan osaa itkeä. 

Oikeesti?
Kuva.

Pidän kyseisestä näyttelijästä paljon, mutta toi itkunaama saa vain myötähäpeää aikaiseksi. Jos edelleen yli 15 vuotta Romeo+Julietin jälkeen kaveri edelleen itkee samalla lailla, siitä saa kyllä jo syyttää myös ohjaajia. Eikö kenellekään ole tullut mieleen sanoa, että koitapa jotain vähän erilaista lähestymistapaa. Eikö ketään muuta oikeasti häiritse tuo itkunaama? Ahhh, ilmeisesti en ole ainut...

Moi Damian, loooking goood, no okei, kyl noi muutki on ihan tyylikkäitä :D
Kuva.

Viimeisenä puhutaan Ripper Streetistä. Melkein voisin kaikesta huolimatta sanoa, että nyt puhutaan tämän kolmikon parhaasta. Sarja sijoittuu siis Jack the Ripperin huudeille Whitechapeliin, eletään Jackin murhien jälkimainingeissa ja poliisit yrittävät parhaansa mukaan touhuta niillä välineillä mitä siihen aikaan on ollut mahdollista käyttää. Jonkin verran tulee setien käytettyä sen verran vanhaa englantia, ettei ihan aina pysy kärryillä vaikka olisi enkkutekstityksetkin käytössä. Siitä huolimatta sarjassa pysyy mukana ja mä suosittelen sitä aivan hävyttömän lämpimästi. Kivaa myös on miten paljon jaksoissa käväisee vierailevia näyttelijöitä ja paljon tuttuja naamoja. Englannissa on siis eilen alkanut sarjan toinen kausi. Eka jakso alkoi mukavan vauhdikkaasti eikä todellakaan ollut mitään erityisempää keräilyä ja miettimistä mitä edellisessä kaudessa tapahtui. Ja hei siis, kattokaa nyt noita ukkoja, dapper gentlemen kertakaikkiaan!

Miehen mielestä sarjassa on liikaa hahmoja.
Mun mielestä pitää vaan seurata näitä kolmea ni pysyy hyvin messissä.
Jos pitää valita suosikki, niin se on kyllä toi Captain Jackson tossa oikealla.
Kuva.

Siinäpä olikin taas katsausta television jännittävään maailmaan. Onks tää hyvä, kiinnostaako ketään tällaiset päivitykset?

Siitä vielä ihana biisi iltaan.

Syksyn parhaita juttuja

JEA!
Tänään ja tossa viikonlopunkin aikana olen saanut kokea vähäsen niitä parhaita asioita mitä syksyyn liittyy.

Viime viikolla jatkui Jenkkilän päässä kolme mahtavaa sarjaa mitä olen seurannut jo jonkin aikaa, Parks and Recreation, The Big Bang Theory (joka Suomessa tunnetaan "hienolla" suomennoksellaan Rillit Huurussa) ja Ameerikan versio Sherlock Holmesista nimeltänsä Elementary (joka suomennettiin Holmes N.Y.C ja mä olen siitä edelleen erittäin tuohtunut). Näistä kolmesta ehdin perjantaina katsomaan vain Parks&Recin ennen kuin lähdettiin Turkua kohden. Yleensä noihin perjantaina katsottaviin sarjoihin menee vain kaksi tuntia kun Parks&Rec ja BBT kestävät 20 minsaa, Elementary 40. Nyt vain kävikin niin että sekä Parks&Recin ja BBT:n avausjaksot olivatkin tuplia joten kesto oli pidempi. Katsoin sitten BBT:n ja Elementaryn eilen. Kaikki pärähtivät käyntiin oikein mukavasti, hassua vain miten kahdessa kolmesta (Parks&Rec ja Elementary) kaverit oli vietykin yhtäkkiä Lontooseen. En valita, en lainkaan, Lontoo on yksi parhaista paikoista maailmassa, huvitti vaan jotenkin kun kumpaisessakin oltiin sitten Lontoossa ja touhuttiin siellä sitten kaikkea kivaa ja ei niin kivaa. Kyllä siitä ihan plussapisteitä mun päästäni kyllä kertyy.

Eilen rapakon takana on sitten puolestaan jatkuneet Once Upon a Time ja Homeland. OUAT:n katsoin tänään, se jatkui tasan siitä mihin jäikin, seikkailulta ei vältytty ja hahmoilla oli taas hyvää läppää, tykkään. Homeland katsotaan miehen kanssa sitten kun se saa kaikki päivän hommansa touhuttua. Sepä vasta jännittääkin, mihin ihana Damian (anteeksi siis Brody) onkaan tällä kertaa laitettu puuhastelemaan. Pariin viikkoon ei taida alkaa muiden sarjojen uusia kausia, lokakuun loppupuolelle menevät ainakin muutama, kerron niistä varmasti lisää kun on tuon aika. Huomenna tulee Sleepy Hollow:n kolmas jakso. Siinä onkin uusi sarja josta olen ollut erittäin positiivisesti yllättynyt. Ohjelmat on kivoja.

Kaikista kivoista ohjelmista huolimatta, kivoimmat asiat mitä viime päivinä on koettu, ovat villasukat ja anopin tekemä maailman paras ja hienoin neule. Sohvalle käpertyminen villasukat jalassa on ehkä yksi eniten kivoimmista asioista. Sitten kun joskus vielä pistää luksuksen oikein kunnolla päälle ja huvittaa teen juonti niin paljon että sitä oikein menee ja tekee, olo on täydellinen. Anopin neuletakin laitoin tänään päälle kun käytiin kaupassa. Siinä on kaikki asiat kohdillaan, tarpeeksi pitkät hihat, järjettömän iso huppu, kissan kuvia, kissan tassuja, pääkalloja. Niin, ja se on lämmin. Aaaaaah!

Kuva on hieno mutta neule on hienoin!

Mä olen viime aikoina pitänyt KOKO AJAN tota Welcome To Night Vale paitaa, ihan vahingossa. Johtuu varmaan siitä että se on hieno! Oi vitsi, uusin jaksokin on varmaan taas tullut, voi olla että kävelen huomenna koululle (KÄÄK!) ja kuuntelen sen. Hyvä suunnitelma, tykkään!

 

Nyt on tunnelmakuva, not. Paita hommattu TopatoCo:sta.

Loppuun laitan toisen biisin minkä lauantaina häissä esitimme. Vähän meininkiä ja hyvää mieltä.