Kalan syöttinä

Tänään tein jotain normaalista poikkeavaa! Jotain sellasta mitä en ole aikasemmin uskaltanut. Ja se kutititti! Iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiik!!

Grouponilla oli tällä viikolla muutaman päivän tarjouksessa puolen tunnin kalapedikyyri Tampereen keskustassa pari viikkoa sitten avattuun Calella Fishiin. Kyseessähän on siis monista lomakohteista tuttu jalkojen upottaminen akvaarioon, missä pikkuriikkiset kalaset imeskelevät kuollutta ihoa pois. Kyllä, imeskelevät, eivät pure. Mä olen monesti meinannut etelässä ottaa osaa, mutta jänistänyt viime hetkellä vaikka mies olisi siinä vieressä sanonut, että "Mee nyt kun kuitenkin haluut!" Jostain syystä ei vaan siltikään ole uskallus riittänyt, tiedä sitten miksi, eipä kyse ollut mistään maata järisyttävästä asiasta.

Ostin tosiaan tuon kalapedikyyrin kahdelle kunhan olin kysynyt Iisalta, josko hän lähtisi kanssani. Tottakai! Sovimme sitten, että tänään mennään, sunnuntai on hyvä tuollaiselle rennolle hörhöilylle. Kuusi hoitotuolia käsittävä paikka oli aivan tyhjillään, joten saimme ihan itse valita paikkamme.

Iisa tutkailee siinä pikkutohtoreita

Toimenpide alkaapi siis sillä, että jalat pestään (ihan itse) ja sitten parkkeerataan tuolille ja upotetaan jalat kalojen sekaan. Kalat hyökkäävät kimppuun samantien ja se kutituksen ja kikatuksen määrä oli aivan järjetön. Iisaa ei kutittanut niin paljon, mutta mä olin ainakin ekat viisi minsaa ihan hervoton. Jossain vaiheessa unohdin kutituksen, mutta sieltä se yhtäkkiä taasen pölähti ja kikatus alkoi jälleen. Puolen tunnin aikana ehdimme siinä sitten höpötellä kaikenlaisia juttuja töistä haihin ja kysellä myös paikkaa hoitavalta pojalta kaikkea erittäin tärkeää. Tärkein kysymys tietenkin oli "Syökö nää muutakin ruokaa?" Kuulemma syövät, mutta että tuo kuollut iho on ihan tosissaan myös niiden ihan oikeaa ravintoa. Puolen tunnin aikana ikkunan ohi ehti myös kävellä paljon ihmisiä ja yllättävän paljon sellaisia ihmisiä jotka alkoivat samantien hymyillä kun huomasivat miten paljon kikatin. Siitähän se hörötys vaan paheni! Toisaalta kauhean hauskaa, että sai vieraille ihmisille aiheutettua hyvää mieltä tällaisena harmaana päivänä.

Siellä ne on, hard at work.
Mun kynsilakat <3 <3 <3

Käsittelyn jälkeen nostetaan jalat pihalle altaasta ja kalat vaan päästävät samantien irti. Tota osaa mä vähän jännitin, just siksi, et jos mä vahingossa otan sieltä akvaariosta jonkun kaverin mukaan ja murskaan sen lattiaan. Onneksi kalaset osasivat ihan itse pitää hengestään kiinni. Tämän jälkeen jalat kuivataan (ihan itse) ja sitten saa sellaiset hassut pikku tossukat millä voi kävellä penkille rasvaamaan jalkansa.

Jalat tuntuivat tosi kevyiltä hoidon jäljiltä, käveleminen oli aika paljon ihanampaa kuin tullessa. Ainut miinus omalta osaltani oli se, että puoli tuntia tuntui aika pitkälle siinä vaiheessa kun yhtäkkiä tulikin todella kova vilu huolimatta siitä, että hoitolassa sisäilma oli erittäin lämmin. Onneksi vilutus meni melko nopeaan ohi, mutta olisin ehkä kaivannut jotain lämpimämpää päälle pantavaa siinä vaiheessa.

Kaiken kaikkiaan ihana kokemus, menen tosi mieluusti uudestaan, vaikka kutittaakin.

Tyttöjen juttui

Niinkuin tuossa taannoin tuli selväksi, mä en ole kauhean hyvä mitä kauneudenhoitoon tulee. Olen myös toisinaan erittäin huono syömään hyvin ja varsinkin sellaista ruokaa mikä tekee keholle hyvää. Yleisesti ottaen mun nähdäkseni se, mikä tekis keholle hyvää tekis myös iholle ja ulkoiselle olemukselle hyvää. Ja yritänhän minä, mutta kun jätski on niin hyvää. Ja karkki. Jne jne jne. No mutta ainakin mä yritän ja sekin on enemmän kun ei mitään. Onneksi tulee treenattua paljon, muuten tilanne olisi varmasti aikamoisen hurja.

Kauneudenhoitoon en ole kummemmin paneutunut koskaan, osaksi varmasti siksi, ettei ole koskaan ollut kummempia iho-ongelmia ja osaksi taatusti siksi, että olen aina ollut melkoinen poikatyttö. Vieläkin välillä tuntuu etten ole tarpeeksi naisellinen, tai ainakaan niin naisellinen kuin tässä iässä pitäisi. Meikkaamisenkin olen aloittanut vasta viimeisen viiden vuoden sisällä, se merkitsee siis lähinnä sitä, että laitan ripsiväriä että silmät eivät jäisi huomiotta :D Joulukuussa ostin myös elämäni ensimmäisen bb-voiteen, sitä on kiva laittaa töihin, näyttää toivottavasti vähän freesimmälle. Tummille silmänalusille en ole vieläkään tehnyt mitään, pitää vielä sitä opetella ja tutkailla, että miten ne saisi näppärästi ja kivasti peitettyä ;)

Olen tässä viimeisen vuoden aikana kuitenkin löytänyt kolme iki-ihanaa kauneudenhoitoon liittyvää asiaa joita noudatan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Kuorintahommia, hiustenhoitoa ja viimeisimpänä suun kokonaisvaltaista hoitoa. Kaikki nämä hoituvat suhteellisen luontaisilla aineksilla ja kaikista olen huomannut hyödyn. Tuon oil pullingin aloitin vasta maanantaina, en tuon hampaiden valkaisun takia kuitenkaan pelkästään, mutta se hampaiden valkaisu oli ensimmäinen asia minkä olen huomannut. Ihan uskomatonta, meitsi purskuttelee aamulla vartin ja yleensä kellertävä purukalusto on joka päivä hieman valkoisempi, ihan niin että mieskin sen jo huomasi. NELJÄSSÄ PÄIVÄSSÄ! Revitään siitä huumoria. Toki en tiedä mitä hammaslääkärit ja -hoitajat ovat asiasta mieltä, mutta en voi kuvitella että tällainen luonnonmukainen menetelmä olisi kauhean huonoksi hampaille :)

Jonkun kivan, helpon ja suhteellisen luonnollisen systeemin haluaisin löytää vielä naamalle, sellainen olisi kivaa. Kyllä tässä alkaa huomaamaan, että pikkuhiljaa tuo naamari alkaa vanheta, liittynee jälleen muinoin mainittuun kolmenkympin kriisiin :D Puuh, ranccaa tämä ikääntyminen. Ennen ei tarvinnut miettiä kun vaan oisko hiukset kiinni vai auki. Nyt pitää oikeesti laittaa naamaan jotain rasvaa, voiluoja.

Olin rohkea ja otin itsestäni kuvan just sen näkösenä kun tänään olen ollut.
Tässä on 31-vuotiaan naama ja hapsottavat hiukset.
Yritin hymyillä kun se on ihan kivaa kuitenki :D

Saatiin vihdoin keittiöön verhot.
Vuosi ollaankin tässä ykköskerroksessa esitetty naapureille keittiöteatteria.
Mies valitsi kuosin, on se hieno, Merkkari halus esitellä.