Loistoteeveetä!

Mä olen viime aikoina ollut edelleen aika kotipainotteinen ihminen. Kalenteri täynnä ohjelmia, mitä pitää katsoa ja joita katson suurella ilolla. 

Teen Wolf, The Musketeers, Black Sails ja True Detective. Siinä viime viikkojen parasta antia. Siis tokihan kaikki aikaisemmatkin sarjat, jotka eivät ole tauolla, edelleenkin koristavat kiireisen kalenterini sivuja, mutta nää neljä ovat nyt tuoneet jännitystä elämään taas aivan uudella tavalla.

Toimiva porukka, tykkään tykkään tykkään :)
Kuva.

Teen Wolfin kolmoskausi jatkui pari viikkoa sitten kesältä, voi morjens mitä juonenkäänteitä on taas keksitty. Mä tiedän, että kyseessä on ihan hävyttömän teinixxx-sarja, mut samalla se on vaan ihan älyttömän hyvä. Henkilöhahmot toimii, juoni toimii, tehosteet toimii, pelottavat sedät toimii. Ja sitäpaitsi, mä oon teini forever <3 Suosikkihahmoja tällä hetkellä on Stiles, Lydia ja Isaac. Ei se uusi typykään ole yhtään paha, kauheen söötti, mut ei vielä ole päässyt suosikkikategoriaan, ei oo vielä ehtinyt :D Eli eihän tässä mitään hätää ole, homma skulaa ja ainakin kuusi jaksoa vielä jäljellä ennen kuin koittaa taasen tauko ja muut kujeet.

DAAAAAAAANG!
PÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄM!
Emmää tiä, en sano mitään :D
Kuva.

BBC on tasaiseen tahtiin tarjonnut äärimmäisen hyvää katsottavaa. Näistä uusimpana nyt The Musketeers. Alkutekstit hämäävän paljon samanlaiset kun syksyllä viimeksi vilkuiltu Ripper Street, ei se sinänsä haittaa, jotenkin vaan mietitytti, jotta eikö noista menneistä aikakausista oikein muuta keksitä. Mutta niin, kyseessä toki on vain alkutekstit. Ohjelma itsessään on eri hyvä ja hauskakin. Ekassa jaksossa vitsit vaikutti välillä vähän väkisin väännetyiltä, mutta nyt kun on päästy jo neljänteen jaksoon asti, hommat skulaa aivan mainiosti ja juoni on jännä. Eniten kyllä naurattaa Aramiksen tukka ja miten se on aina täydellisesti sekaisin, tiedättehän, silleen "oon laittanu tätä reuhkaa nyt kymmenen tuntia, mut sanon kaikille että heräsin juuri". Ei sekään mitään haittaa, nättejä poikia ;) Erityisesti tykkään muinoin Skinsissä olleesta Luke Pasqualinosta, jäbä teki jo siinä tosi hyvän roolin Freddienä. Nyt Luke on aikuinen ja Luke on D'Artagnan ja Luke on nääääätti. On se hyvä näyttelijäkin, tiettyki.

Siinä niitä on, pahoja miehiä kaikki, toiset vähän enemmän pahoja ja toiset vähän vähemmän pahoja.
Kuva.

Mehustelu jatkuu. Captain Flint, anna hali! Black Sails, likaisia merirosvoja, kauheaa juonittelua, vihaisia naisia, mitä nyt merirosvoilulta voi odottaa. Eka jakso sai meidän perheeltä arvosanaksi vankan 8-. Eli ihan jees, mut enemmänkin olis voinut tapahtua, vaan silti sellainen sarja mikä jäi kiinnostamaan. Nyt on katsottu vähän enemmänkin ja Black Sails todellakin kiinnostaa ja pitää otteessaan. Jos ei nyt tullut selväksi ni meitsi kannattaa Captain Flintiä, enkä suotta. Sehän on Toby Stephens ja jos et tiedä kenestä on kyse, niin varmasti tiedät äitinsä Maggie Smithin. Mun mielestä senkin pitäis jo riittää syyksi katsoa ohjelmaa, mut Toby on myös komia setä ja hyvä siinä mitä se tekee. Vähän huvittaa tuo kuvassa etualalla istuva pahis Charles Vane joka puhuu käheällä äänellä ja on muutenkin tosi äkkipikainen. Vähän liian stereotyyppinen pahis, vaan veikkaan että monet misut katsoo ohjelmaa pelkästään hänen takiaan, itsehän en tuohon kuoppaan tipahtanut.

Poliisisetiä, melkoisia poliisisetiä.
Kuva.

Tässäpä kuoppa johon tipahdin, kovaa. Mikään sarja ei ole koskaan aiheuttanut mulle näin paljon ahdistusta, sydämentykytyksiä, jännitystä, kiinnostusta, järkytystä jne yms tjsp. En ikinä ole pitänyt mistään sarjasta näin paljon. En edes Sherlockista tai Lutherista. Tämä on ihan kauheaa ja tämä on tosi paljon sanottu varsinkin kun pihalle on tullut vasta neljä jaksoa. True Detective on järjettömän hidastempoinen sarja, yhden jakson aikana tapahtuu tavallaan äärimmäisen vähän, mutta silti niin paljon. Hahmot ovat todella kiinnostavia ja kun tapahtumat seilaavat kahdenkymmenen vuoden päässä toisistaan, voisi kuvitella tämän olevan hankalaa. Eipä ole. Sekä Matthew McConaughey että Woody Harrelson sarjan myötä ovat kummatkin löytäneet aivan ihmeellisellä tavalla paikkansa sydämessäni. Uskomattoman lahjakkaita ukkeleita, miten mä en ole ennen tätä jotenkin tajunnut. Nyyh, iik ja ääh ja apua! Neljä jaksoa enää jäljellä, mä mietin jo nyt mikä tyhjyys siitä iskee syvälle sieluun. Ollaan vasta puolivälissä, oh noes!

Alkutekstien biisi, mä oon siihenkin aivan rakastunut. Ehanaa! Yltiöpositiivinen sarjaylistys, mulla menee lujaa :D

Ei lähe

Mulla ei oo tänään oikeen mitään asiaa. Oli niin raskas sali (vaikka sen piti olla sellanen vähän kevyempi kun ei ollut mitään yhtä isoa liikettä) etten pariin tuntiin sen jälkeen saanut puhuttua mitään. Sit olen vaan katsonut ohjelmia ja istunut sohvalla, yrittänyt syödä silloin kun on ollut syömisen aika. Jännittävää siis kerrassaan.

Tämän päivän perusteella voin kuitenkin kertoa, että BBC:n minisarja The 7.39 kannattaa katsoa. Se oli kovin jännä, mutta samalla valloittava, hahmot oli tosi hyviä ja uskottavia, kyllä britit osaa. Tämän päivän perusteella osaan myös sanoa, että olen löytänyt toimivan mikromukikakun reseptin joka ei myöskään ole kaloreilla pilattu. Osaan myös sanoa, että haluan tämän tai tämän, kun tolla puhelimen kameralla kuvien ottaminen on näemmä aika turhaa eikä niistä tule hyviä kuin tuurilla. Molemmat on myös kamalan söpöjä, niidenkään hyvyydestä en toki tiedä, mutta varmasti tulee parempia kuvia kuin tolla satatuhatta kertaa lattialle pudonneella Lumialla :D

Loppuun ihastuttavan kaunis kappale, johon tutustuin katsoessani In The Fleshiä (kakkoskautta odotellessa...) viime keväänä. Video on yhtä masentava kuin biisikin...

 

Iän mukanaan tuoma vastuu

Anteeksi mutta mikä vastuu? Henkilökohtaisesti en tunne oloani mitenkään kauhean vastuulliseksi, ehkä yhdellä kädellä laskettavia poikkeuksia lukuunottamatta. Ei kyllä tähän hätään edes tule mieleen yhtäkään niistä, jännä. Mutta mitä ikä on mukanaan minulle tuonut? Ikäkriisin.

Mun ikäkriisi on kestänyt vähintäänkin jo vuoden. Monet ovat lohdutelleet sen menevän ohi ja toisina päivinä onkin tuntunut jo siltä. Mutta sitten! Sitten tapahtuu taas jotain, mikä tuo takaisin tuon jäytävän tunteen siitä, että minä olen vanha. Yleensä se tapahtuma tulee joko peilin tai valokuvan muodossa. Sain ystävän häistä kuvia missä esiinnytään miehen kanssa. Ensin kiinnitin huomiota siihen miten hyvältä mun mies näytti, sen jälkeen omaan massiiviseen nenääni, jonka jälkeen jo huudahdinkin "näytänpäs mä vanhalta!" Edes se, että olen pitkään kuvitellut olevani melko ylipainoinen, ei vedä vertoja sille miltä tämä ikäkriisi tuntuu. Voi mun miesparkaa joka on joutunut lohduttelemaan ja kuuntelemaan kun mä ihan oikeasti itken kun olen niiiiiiiiiiiin vanha akka ja näytän vanhalta ja iho roikkuu ja itseasiassa kaikki asiat roikkuu. MIKSI KAIKKI ROIKKUU?

Noin roikkuu ihan kaikki ja iiriksetkin on hävinny johonkin ylänurkkaan.

Ja miksi kolmosella alkava ikä on niin paljon kamalampi asia ku kakkosella alkava? Ehkä juurikin siksi että kakkosella alkava ikä sallii sen että olet vielä "nuori aikuinen", kolmosella alkava ikä tarkoittaa sitä että nyt olet oikeasti aikuinen ja viimeistään nyt pitäisi alkaa vastuun painamaan. Tällä hetkellä varmastikin suurinta painetta aiheuttaa tuo lähestyvä valmistuminen ja oletukset siitä että suuri maailma odottaa ja Wilmiina menee ja hankkii ihan oikean aikuisten työn. Tämän hetken työtilanteessa? Heeeelppo nakki.

Ei ole enää monta viikkoa siihen, että täytän 31. Sen odottelu jotenkin ahdistaa ehkä jopa enemmän kuin se, kun jätin kaksikymppiset taakseni. En tiedä missä vaiheessa se aikuisuus tulee sitten oikeasti meille pysyvästi kylään. Sitä odotellessa sitten. Ilmeisesti. Tämä on kyllä sellainen asia mistä mulla on paljonkin sanottavaa, mutta en halua sanoa sitä kaikkea. En jaksa :D

Katseltiin viime viikolla yhdestä sarjasta ihan kokonainen kausi. Helppo nakki sinänsä kun BBC:n The Fallin kaudessa on vain viisi jaksoa ;) Sarjan kantavia hahmoja ovat Gillian Andersonin poliisitar Stella Gibson, omalla tavallaan erikoinen mutta harvinaisen tehokas ja erittäin loistava tyyppi. Toinen pääosa kuuluu perheenisä/sarjamurhaajalle jota esittää OUAT:n ykköskaudeltakin tuttu Jamie Dornan. Kaveri on kyllä melkoisen hyytävä ja harvinaisen pelottava (ja onhan se kaikesta huolimatta myös aika kaunis mies). Suosittelen tuotakin sarjaa erityisen lämpimästi, paitsi toki jos kokee erityisen vahvasti naisiin kohdistuvan väkivallan. Enpä taas nyt sillä että mikään väkivalta olisi koskaan kivaa, tässä sarjassa nuo murhat ovat vaan harvinaisen ahdistavia, ainakin mun mielestä. Pidin sarjasta silti ja meidän perhe odottelee kakkoskautta innolla.

Siinä on sitte, naisten jahtaaja ja sitä jahtaava nainen.
Kuva.

Katselin vähän ohjelmia

Meillä oli muun kivan (lähinnä nyt syötiin sushia ja käytiin Minetissä jädellä) lisäksi viikonloppuna piskuinen joulu. Juotiin glögiä punaviinillä ja rommilla maustettuna ja syötiin joulusuklaatia. Nom! Tarjoilujen lisäksi katsottiin uusin Grimm ja tutustuttiin NBC:n uuteen sarjaan nimeltään Dracula.

Haluaisin nyt puhua tuosta Draculasta. Mulla ei ollut mitään kauheita ennakko-odotuksia sarjan suhteen ja siltikin jouduin pettymään. Petyttiin kaikki, itseasiassa. Sarjassa oli jotenkin kaikki ainekset onnistumiseen ja siitä huolimatta se oli plääh ja jäi valjuksi. Ilmeisesti tarkoituksena oli siis kuvata ihan tuota Bram Stokerin luomaa Draculaa, joka herätetään haudastaan 1800-luvun loppupuolella ja hän sitten päätyy teknologisen vallankumouksen pääjehuksi. Tai jotain. Vaatteet oli upeita, naiset kauniita, miehet vähemmän kauniita, rakennukset hienoja. Mutta niin. Musat oli jotain aivan käsittämätöntä. Pariin otteeseen mietittiin onko siellä joku musakaveri kännissä vaan soitellu synalla ihan vaan jotain ja se on sitte hyväksytty mukisematta. Alkoi loppua kohden vähän naurattamaan ne Miami Vice-pimputukset jotka eivät tosiaan ihan sinne vuosisadan vaihteeseen ihan täysin sopineet, jotenkin. Että jos joku oli nyt kuullut kyseisestä sarjasta ja kiinnostunut, suosittelisin että katsoisit mieluummin vaikka Being Humania. Se oli sentään oikeasti mahtava sarja.

Grimmistä alkoi tosiaan kolmoskausi. Siitä en nyt kauheammin viitsi paljastella. Jakso alkoi suoraan siitä mihin kakkoskauden viimeisessä jaksossa jäätiin.

Tähän loppui kakkoskausi. Voin kertoa että silloin ei naurattanut.
Kuva.

Jakson alussa käytiin vähän turhankin pitkään läpi että mitäs vartti sitten tapahtui, ja viisi minuuttia sitten, entäs mitä nyt tapahtuu. Onneksi asian kulmasta saatiin aika pian kiinni ja päästiin edes hieman eteenpäin. Ainakin hahmojen kohdalla oli saatu kivaa kehitystä aikaan, arvostan. Innolla odotan mitä ensi viikolla tapahtuu. Jäi aika jännään kohtaan.

Niin........
Kuva Tumblr.

Tänään olenkin muutoin vain touhunnut tuon opparin parissa, se alkaa olemaan yllättävän hyvällä mallilla. Huomenna pitää mennä tapaamaan pelottavaa opintojen ohjaajaa, hän haluaa keskustella mun tulevaisuuden suunnitelmista. Hän voi varmasti niistä keskustella keskenäänkin :P

Siitä voi vähän kuunnella musiikkia, tämä on hyvä biisi :D