Movie Monday ja sakset viuhuu

Movie Mondaylla oli pitkästä aikaa sellainen haaste, että mua kiinnosti vastata. "Vuonna 2013 paras näkemäsi elokuva". Mä tein heti tuhmasti ja valitsin sellaisen minkä olen nähnyt tämän vuoden ekana päivänä, mut EEEEIII KIINNOSTA. Paras elokuva on siis ehdottomasti uuden vuoden päivänä vilkuiltu Frozen! Mä olen edelleen kuunnellut sen soundtrackia ja Olafin into kaikkeen ei lakkaa ihastuttamasta mua vieläkään. Ei kyllä mikään ihme. Kaiken lisäksi leffan 3D oli todella onnistunut ja originalin äänet mitä parhaimmat. Erityisesti tykkäsin Elsan lauluäänestä ja vieläkin harmittaa miten Let It Go:sta väännetty Demi Lovaton hoilaama sinkkuversio pilaa koko biisin. En kuuntele sellaista, en.

Olaf on paras!
Kuva.

Hyvinä kakkosina tulee Iron Man 3 ja Thor:The Dark World. Kaksi erinomaista elokuvaa, Thor lähinnä siksi, että Loki oli niin huikea! Kumpikaan ei yltänyt Frozenin tasolle, mutta mielestäni ansaitsivat siltikin mainintansa :)

Paljon parempi kun kakkososa! :)
Kuva.

Niin on äijää :D
Kuva.

Sukista kun joskus höpöttelin, eräs ihastuttava anonyymi pyysi kuvaa mun jarrusukista. Tässä se nyt on :D

Tässä on Lindexin muksuosastolta hankitut sukat, ketut puuttuvat, ne on varmaan pesussa.

Sen lisäksi, että sain Threadlessilta viime viikolla paitalähetyksen, joista toisen jo esittelinkin, saatoin eilen käytellä vähän saksia pääkkyliini. Kysyin mieheltä et tykkääkse enemmän sivujakauksesta vai otsiksesta, vastaus oli fifty-fifty, sakset löysivät tiensä käteeni ja tässä on tulos.

Pikkumuija, sanoi hän joka on vaimoaan yli päätä pidempi.
I Can Haz Cheeseburger Spaceships? paitana, kyllä kelpaa!

Tämä nainen ei osaa

No monia asioita en osaa, mutta yksi aika oleellinen naiseuteen liittyvä asia mitä en vaan tunnu vieläkään osaavan on meikkaaminen. Miten voi ihminen päästä tähän ikään asti ja pelkkä ripsivärin laittaminen on edelleen aivan ylivoimaisen vaikeaa? Ei sillä, kyllä mä yritän enkä enää nykyään lähde töihin, kouluun tai sosiaalisiin tilaisuuksiin ilman ripsaria, toisin kuin suunnilleen seitsemän vuotta sitten kun en edes tainnut omistaa mitään meikkituotteita, kynsilakkaa lukuun ottamatta. Toisinaan olen ollut jopa niin rohkea että olen laittanut myös silmiini rajaukset, vau. Vaan se viekin jo sitten ihan ylipaljon aikaa, mutta pitäähän sitä välillä nähdä vähän vaivaa, eiköstä juu. Mutta niin, palatakseni tuohon ripsiväriin vielä, mulla menee ihan valehtelematta varmaan vähintäänkin kolme pumpulipuikkoa aina kun saan sitä silmieni lähistölle sotkettua, puhumattakaan sitten siitä kun pitäis antaa sen vielä kuivua....Siellä on sitten jossain yläluomessa vallan kauniita mustia pikkupikkupisteitä. Seksivau! Viime vuonna synttäreillä onnistuin kyllä meikissä vallan hyvin, mulla oli jopa luomiväriä, kahta erilaista ja koko komeuden kruunasi punainen glitter! VAUUUU!!!

Sain karkkia, sen lisäksi mulla oli hienot pinkit luomet :D

Lähikuva karkeista ja glitteristä, kyllä kerrankin osasin :D

Ehkä mä joskus vielä opin meikkaamaan, suurimman haasteen tuo mun hyvin tummat silmänaluset (tai silmänaluKset niinku mainoksissa sanotaan) ja se, etten tykkää yhtään mistään meikkivoiteista. Tykkään että mun naama saa hengittää. No mutta onneksi ei ole vielä tarvinnut hirveän montaa kertaa pistää kunnon pakkelikasaa naamariin, toistaiseksi riittää tuo silmämeikki.

Aloitettiin eilen katsomaan taas uutta sarjaa ja voi pojat että on muuten raskasta tavaraa. Kyseessä on ranskalainen Les Revenants (eng. The Returned) ja pitääpä sanoa että kyllä ranskikset osaa! Eipä taas voi oikein kauheasti kertoa sarjasta pilaamatta pointtia, sanotaanpa nyt vain että muutama kuollut kaveri palaa eikä kyseessä ole mitkään hyytävät zombiekaverit (ainakaan ensimmäisten kahden jakson perusteella) vaan nämä ovat aivan omia itsejään eivätkä tiedä yhtään mitä on tapahtunut vaikka olisivat olleet kuolleena jo pidempäänkin. Tämä toki aiheuttaa melkoista hämminkiä itse kussakin taloudessa. Aivan mielettömän hyvä sarja, Mogwai on ollut musiikin teossa osallisena, kuuluipa kakkosjaksossa Calexicoakin. Yhdellä misulla on myös sellainen tukka päässänsä että itku meinaa tulla kun mäki haluun! Sarjaa voin suositella lämpimästi vaikka ranska vähän ärsyttävä kieli onkin.

Melko kylmää kyytiä.
Kuva.

Tein tänään oppariin alku- ja loppuosiot ja luetin sen kokonaisuutena parilla ihanalla vapaaehtoisella ihmisellä. Se kaveri taitaa olla lähestulkoon valmis ohjaajalle lähetettäväksi. Jännää! Vaan eihän tämä tähän vielä lopu, markkinointisuunnitelma pitäisi vielä viimeistellä. Hyvä siitä tulee, niin kaikki sanoo :D

Rrrruokaaaaah!

Mullei oo Instagramia kun mulla on tollainen Lumia mihin ei ole saatu tollasia kreisihienoja sovelluksia. Se ei haittaa, mä voin silti ottaa ruuastani kuvia ;)

Mulla on nyt jotenki aivan järjettömän hyvät nämä päivän aikana syömäni ruuat. Usein ollut jotenkin vaikeaa miettiä että mitä söisi ja sitten monesti jääkin helposti syömättä ja sitte kiukuttaa. Varsinkin kun urheilee viitenä päivänä viikossa, on kieltämättä melkoisen tärkeää syödä hyvin. Nyt mä olen ainakin neljänä päivänä syönyt erittäin hyvin.

Söin aamupalan joskus yhdeltä. Olen syönyt lähinnä munakokkelityyppistä ratkaisua viime viikkoina aamupalaksi mutta nyt on tehnyt parina päivänä mieli jenkkipancakeseja, löysin monta ohjetta protskupancakeseille ja ihan itse sovelsin niistä tosi hyviä naminamiversioita. Kaksi munaa, ½dl maustamatonta heraa, rkl kookosjauhoa, rkl maapähkinäjauhoa, veitsenkärjellinen ruokasoodaa, suklaasteviaa sen verran kun itsestä tuntuu. Taikina on melko löysää, mutta kun se oli ekalla kerralla niin tuhtia että noista tuli vähän kuivia. Olen myös kerran lisännyt suklaakauramaitoa hitusen taikinaan että tulis vähän kosteampia ystäviä. Tosiaan, taikinan löysyydestä johtuen noi on vähän hassun mallisia, se ei vie kyllä mausta pois yhtään. Päälle laitoin vähän voita sulamaan ja eilen ostamaani Walden Farmsin kaloritonta karamellikastiketta. Ihan sikahyvää, toi kastike on ihan älytöntä, ei voi uskoa että siinä ei oikeesti ole yhtään mitään. Sukraloosi maistuu jälkimainingeissa ihan pikkasen mut ei niin paljon että häiritsis. Kyllä on aika täydellinen aamupala joka pitää mahan täynnä monta tuntia. Nam!

Noi voit näyttää jotenkin kauheen isoilta nyt tässä, mut lautanen onkin sellainen semisti pienempi eikä mikään massive :D

Vähän kiwiä kaveriksi niin ei unohdu eri tärkeet hedelmät <3

Mä kävin päivällä koululla vihdoin uusimassa mun opiskelijakortin (ilmeisen selkeästi ihan vihoviimeistä kertaa) ja sain myös vihdoin yhden markkinoinnin kirjan mitä tarvitsen oppariin, tuli hyvä mieli että sain hoidettua asioita näppärästi alta pois. Eilen taisin kertoa että tukka on pysynyt lauantaista asti kiharalla, seuraa todiste ;)

Mun tukka on myös itsestään värjätynyt raidalliseksi, hurjaa :D

Päivällä söin jo turvalliseksi vaihtoehdoksi osoittautunutta kana-parsakaali-herkkusienisettiä. Mä olen kauhean nirso ja useimmiten haluan vaihtaa ruokalajia kahden päivän syömisen jälkeen. Tätä kaveria olen natustellut jo monen viikon ajan eikä vieläkään ole tylsää. No mistäköhän tämä johtuu? No siitä että sitä voi syödä kylmänä ja kuumana ja siihen voi laittaa aina eri kastiketta. TADAA! Kylmänä jos syö, paprikamajoneesi toimii kaverina erittäin hyvin, vähän niinkuin söis pastasalaattia ilman sitä pastaa, lämpimänä paras kaveri on bbq-kastike tai teriyaki, aivan sikahyvää! Tämä toimii ;)

Okei, ei näytä hyvältä toi lautanen kun sekotin siinä sen majoneesin ruokaan.
Mut nannaa on, usko mua ;)

Illan viimeisenä ruokana maistui jauhelihapihvi, ihan itse tehty. Mies sen mulle viime viikolla keksi kun mietiskelin että mitä ihmettä mä iltaisin söisin kun tulee kiukkunälkä. Helppo nakki, jauhelihaa, kananmunaa ja sipulia (mausteet tietty). Maistuu hyvälle ja sen voi tarjoilla erinäisten vihannesten kanssa. Mä söin tänään tomaatin kera.

Pihvin päälle löytyi vähän Hesen kurkkumajoneesia, sinappia ja ketsuppia (Heinzia tietenkin)

Joku tästä on varmaan jo keksinyt että meidän perheessä ei oikein olla mihinkään lihattomaan lokakuuhun osallistumassa. Treenimäärien kanssa toi proteiinien kanssa pelaaminen tulis vähän liian vaikeaksi. Kyllähän sitä väitetään että kasviproteiinikin toimii, mutta kun niitä pitää sitten osata yhdistellä kun se yksi ei vaan riitä (eikä mun maha kestä soijaa, et sekin on sitte siinä, kiitos vain). Hyvin menee :D Parasta noiden kahden päiväruuan kanssa on se, että ne voi valmistaa koko viikoksi etukäteen niin eipä tarvitse kun heittää lautaselle, lämmittää jos tarvii eikä muuta kun ääntä kohti. Hiiop!

Ruoka on hyvää, pepsimaxia mennyt kylkeen, kyllä ainakin ruuan suhteen elämä on ihan kivaa ;)

Päivän paita on kissa-aiheinen, se on kiva se. Eikä oo edes musta o.O

Halpa paita, H&M lastenosasto :D

Niin...

Äääääh, mulla on ollu aivan tyhmä päivä tänään. Oon ihan kauhean vihanen vaikka ostin Fitnesstukusta aivan sikahyvää kaloritonta karamellikastiketta mun protskupancakeseille. Ja oon muuten edelleenkin aivan kauhean vihanen vaikka kävin teatterissakin tänään, The Addams Family oli oikeasti hyvä (Suomesta löytyy selvästi hyviä musikaaleissa esiintyviä lauluihmisiä, oli kauniita musikaalilauluääniä siellä) mut silti ärsyttää. Se varmaan alkoi siitä kun salilla ei hommat ihan mennyt niinkuin oisin halunnut ja sitten on vaan ollu kauhea nälkä koko päivän. Et ei kyl ole kivaa tämä, ei.

Onneks tänään on vihdoin saatu ainakin kaikki känniset mustekalat kiinnitettyä seinään, nyt on hienoa.

Järjestelmällistä epäjärjestelmällisyyttä makuuhuoneen seinässä.
Kyllä tuohon kelpaa laukkuja ripustella!

Olen myös jotenkin vieläkin eilisestä tanssitunnista vähän kiukussa, kun ei menty eteenpäin koska ihmiset ei käy joka tunnilla ja siksi joudutaan joka kerta aloittamaan alusta kaikki. Joo, tiedän ettei kaikille harrastukset ole niin tärkeitä mutta kun kyllä mäkin olen siitä maksanut...Joinain päivinä tekis mieli avautua toisille ihmisille oikein huolella, mutta en niin tee. Ja nyt joku parka joutuu täältä lukemaan miten vihainen mä olen eikä se edes ole sen vikaa. Kyllä on maailma epäreilu.

No, kenties huomenna on parempi päivä. Ja hei, jännä juttu tänään oli se, että mulla on edelleen lauantain juhlakiharat jollain lailla mun päässä olemassa. Yleensä kiharat ei pysy hiuksissa kun pari tuntia eli kesken juhlan voi jo joutua harmittelemaan että onpas taas suora tukka, mutta ei tällä kertaa. Onpa hauska!

Ai sama paita taas! No kun se nyt vaan sattui olemaan paitakasan päällimmäisenä. Ja onhan se hieno! SORI NYT!!

 

Hiuksia hiuksia hiuksia

Tämä on pinnallinen postaus, todella ulkonäkökeskeinen, ihanaaaaaaa! 

Mulla on aina ollut aika tumma tukka, oikeasti tumman ruskea, värjättynä lähinnä joko musta taikka tummanpunainen. Yleensä mun tukka on myös ollut aika pitkä, paitsi niinä kahtena kertana kun multa on leikattu säkkäräkäkkäräpermanentti pois. Miksi mä olen kahteen otteeseen tehnyt saman virheen ja hankkinut itselleni säkkäräkäkkäräpermanentin on kysymys mihin en vieläkään ole keksinyt vastausta. Ihminen on vähän erikoinen ja outo toisinaan. Noina kertoina mun tukka on ollut tosi lyhyt ja se ei vaan sovi mulle. Jos mulle sopisi toooosi lyhyt tukka, lähtisin kulkemaan maailman söpöimmän painonnostajan, Samantha Wrightin, viitoittamaa tietä

Hän on siis tuossa oikealla ;)
Kuva tumblr.

Harmillisesti mun pallonaamaan ei vaan tuollainen söpö lyhyt tukka sovi. Kuten huomaamme, tukka on myös blondi, sitä en ole koskaan itse testannut myöskään. Äiti on blondi mutta se ei todellakaan kerro mitään siitä sopisiko mulle tuo väri. Vaikea uskoa, olishan se ihan kreisiä jos sopisikin, mutta niin, sen jälkeen hiukset eivät ainakaan olisi hyväkuntoiset. Ja kuten sanoin, mulle ei sovi lyhyt tukka ja haluaisin että mun hiukset on mahdollisimman pitkät.

Kuten jossain kirjoituksessa mainitsin, leikkasin alkukesästä hiukseni kun olivat niin vahingoittuneita punaisesta väristä ja värinpoistosta ja mustasta väristä ja ties mistä ja ne tuntuvat tooooosi lyhyiltä vieläkin. Onneksi nuo edessä olevat haituvat ovat sentään hieman pidempiä, tosin se ei mua ihan kauheasti yleensä helpota, nää on näitä. Omaa mokaani tämäkin, itsehän olen tukkani pilannut että nuo latvat piti leikata pois. Ainakin nyt voin koko syksyn ihan rauhassa kasvatella tukkaani värjäämättä sitä kun olen lähinnä kotona ja liikuntaharrastuksissa. Ei tartte näyttää hyvältä missään :D

Mulla on selaimen kirjanmerkeissä yksi kansio nimeltään hiuksia. Siellä on monen moista ihanaa kuontaloa, voin jakaa muutaman tässä, koska se on kivaa :D (Lähteitä ei taida vaan suurimmasta osasta enää löytyä, toivottavasti mua ei rituaalimurhata tästä syystä)

Yllättävää kyllä, seuraava kuva on mun toivetukka, se on melko lyhyt mutta vaan älyttömän söpö! Mun hiukset ei vaan piikkisuorina käyttäydy noin, niin niitä on aivan turha edes yrittää leikata tollaiseen malliin :(

Ihana tukka, supersöpö tyttö ja ihanat pisamat <3

Sitten siitä blondista tukasta puheen ollen. Jos sopisi blondi, sopisi varmaankin myös haalean vaaleanpunainen. Vaan kun ei sovi niin pitää vaan katsella näitä kuvia ja huokailla syvästi.

Mä eritoten pidän tosta tummasta juurikasvusta tässä, se on sellainen asia mikä aina ottaa omaan silmään, näyttää niin kivalle.

Toinen pitkä pinkki tukka. Aijettä kun olis nättiä :D

Kato nyt tota! Älytön tukka. Ei varmaan oo kaikki omaa...
Kuva tumblr.

Mulla on myös jatkuva ongelma otsatukan kanssa. Joka toinen päivä olen sakset kädessä ja joka toinen päivä olen iloinen että olen taas kerran kasvattamassa tuota puolen vuoden heikkoa hetkeäni takaisin pitkäksi. Otsatukkakin on vaikea asia mulle, kun tuosta keskeltä hiusrajaa löytyy pyörre jonka vuoksi otsatukan kanssa eläminen tarkoittaa sitä että sen kanssa joutuu koko ajan olemaan varuillaan. Jos tuulee vähänkin, se on sitten pakko heti tavata peili ettei tukassa ole rakoa.

En lähde kieltämään etteikö toi otsatukka ole kiva, mutta se on vaan liikaa vaivaa. Ainakin useimmiten.

Mulla oli joskus myös hiuksissa teippipidennykset, mutta se oli tuhoon tuomittua kun mun herkkä ressukka päänahka ei vaan kestänyt niitä. Pääkky kutisi ja kasvava tukka rastoittui heti. Ainakin tuli testattua ettei se ollut sitten mun juttu. 

Seuraavan värisen tukan olisin halunnut muinoin kun oikein kampaajalle asti suunnistin.

Kampaaja tuosta kuvasta päätteli että mun tukkaan pitää laittaa ainakin neljää eriä punaista. Ärsytti.

Toisaalta toi punainen ei oikeen mulle sopinutkaan, ainakaan silloin kun se pääsi vähänkin haalistumaan. Sellainen oranssiin vivahtava punainen ei ole mun väri.


Mutta kylläpä mä tosiaan olen ollut turhamainen hiusteni kanssa. Toisaalta voisin pohtia että miksen. Hiukset on aika kiva asia, paitsi mun omat tällä hetkellä. Onneksi niitä voi pitää kiinni, tosin tuota nutturaakaan ei saa enää yhtä korkealle kun ennen ilman että niskahiukset tipahtaa pois. Rankkaa on se. No mutta, tällä hetkellä voin keskittyä siihen että syön biotiinia ja muita tärkeitä vitamiineja ja koitan kasvatella tukkaa mahdollisimman pitkäksi ja vahvaksi, kyllä se sieltä vielä kasvaa, olen varma siitä! :)

Loppuun tavoitekuvia :)

Iiiih <3
Kuva tumblr.

Niin on nättiä.
Kuva tumblr.

 

Nyyh :(

Voi voi voi mun blogiparkaa. 39 päivää joista jokaisena olen tunnollisesti kirjoittanut menemään vaikka ei olisi ollut mitään sanottavaa. Ja nyt sitten sinut, arvon blogini petin. Yksi päivä jäi välistä. Syynä oli vierailu miehen vanhempien luona, paikassa jossa internet on hidas. Turha tekosyyhän tämä on, jos olisin ollu viisas ja älykäs, olisin ennakoinut, kirjoittanut perjantaina KAKSI tekstiä ja julkaissut toisen sitten eilen. Vaan ei, en sitten näemmä ole älykäs. Harmillista sellainen. No, ehkä me pääsemme tästä vielä eteenpäin, kunhan haavat paranevat. Arvet toki jäävät mutta niillä on tapana kasvattaa ihmistä.

Tein äsken sellaisen jännittävän jutun että laminoin hiukseni. Ei liity muoviin mitenkään, kaveri oli Facebookissa linkannut ohjeistuksen hiusten laminointiin. Arvelin ettei siitä haittaakaan voi olla, nyt hiukset sitten kuivuvat viimeisen huuhtelun jälkeen, en kyllä toistaiseksi huomaa mitään erikoista. Mulla on hiusten kanssa muutenkin vähän vaikeaa kun ne ovat niin kauhean lyhyet nykyään. Leikkasin ne kesäkuun alussa ja edelleen tuntuu että ne eivät vaan kasva millään lailla. Tukka oli siis melkein alaselkään asti ja kun se oli niin huonokuntoinen, ajattelin että nyt vaan nips naps ja nopeastihan se kasvaa takaisin. Olen nyt hieman eri mieltä mutta tässä sitä nyt sitten vaan ollaan tämän pään kanssa ja pitää vaan rauhallisesti odottaa että kasvaa takaisin. Hmph.

Juuri leikattu tukka joskus kesäkuussa. Enää ei oo otsista mutta jotenkin tuntuu että toi on edelleen kaaaauheen lyhyt tuolta takaa :(

Kissa kuorsaa kauheen raskaan viikonlopun jäljiltä mun vieressä tossa sohvalla. Oli kamalaa kun isossa talossa on kaksi setäkissaa joita ei kiinnosta ollenkaan tollanen sosiaaliperhonen. Hän joutui sitten kauheasti tsemppaamaan ja sähisemään ja olemaan huonokäytöksinen, viehän se voimia.

Vihakorvat ja pahaa silmää tuli kyllä kun väkisin menin ja otin syliin. Hyi minua. Kuvasta ei ehkä välity niin hyvin se raivo mitä pieni eläin voi tuntea.

Hetken päästä elämä oli kuitenkin ihan ookoo ja sylissä pystyi olemaan. Ainakin vähän aikaa :D

Näin meillä tämä viikonloppu. Huomenna varmaankin taas jotain muuta :D

David&Goliathin paidat on kivoja, mä olen vuosia halunnut tämän mutta en vaan ole hankkinut, ehkä se on tuo sininen väri mikä häiritsee. Ehkä vielä joskus kuitenkin.

You Rock You Rule. Huisia :D