Heikko pää

Onpas ollut pitkä tauko. Rehellisesti sanottuna unohdin. Unohdin kirjoittaa, olin vähän väsynyt, oli vähän jänniä päiviä. Olin torstain ja perjantain pitkästä aikaa iltatöissä, kivaa oli, mutta kun meni niin myöhään, en kotiin tultuani jaksanut tehdä yhtään mitään joten kirjoittelu jäi. Perjantai oli varsinkin jännä, olin virallisten jatkojen alakerrassa töissä. Näin monen monta Linnan juhlien vierasta, palvelinkin muutamaa, yhden arvostetun herran vaimo sanoi minua suloiseksi, pelkäsin kotiinmenoa mellakoiden (joista en aio tämän enempää puhua, on ärsyttänyt ihan tarpeeksi muutenkin koko homma) takia, onneksi turhaan. Lauantai ja sunnuntai menivät jotenkin vähän sumussa, en tiedä miksi olin niin väsynyt, lauantaina lähdin kavereiden pikkujoulukemuista jo yhdeltätoista kotiin, väsytti niin paljon, olen aika hurja bailaajamisu. NIIN, ja mun diy sekoilu jatkui taas, olen nyt hionut ja maalannut kaksi pinnatuolia. Päätin, että hoidan tuolin kerrallaan niin ei tule mitään typerää ressiä. Nyt on yksi musta tuoli ja yksi violetti, tosin violetti kaipaa vielä toista maalikerrosta jonka se saa huomenna. On kyllä naurattanut kun hion tuoleja tossa meidän alaoven edessä. Siinä saa kyllä naapureilta huomiota ja kaikkia kiinnostaa mitä teen ja minkä värinen tuolista tulee ja onpa hienoa ja mun valitsemat värit on tosi trendikkäät. Hyvä et he tietävät kun eivät niitä värejä ole edes nähneet :D

Ai niin, kuvia tuoleista tulee tietenkin sitten, kun kaikki ovat valmiita. Tietenkin ;)

Mä olen monena aamuna herännyt takaraivossa jyskyttävään huonoon omatuntoon kun en kirjoita mun opparia. Onneksi se menee aika nopsaan ohi kun muistan ettei mun tarvitse enää mitään kirjotella. Aika vapauttava tunne, mut toisaalta ärsyttää ihan suunnattomasti joka aamu herätä vähän huonolla mielellä. No ehkä mä pääsen tosta tunteesta eroon viimeistään sen jälkeen, kun ollaan vietetty joulu Kanarian lämmössä. Höhöhööö :D

Se hämmentää vieläkin, joulu jossain muualla kun Suomessa. Eihän se mitään haittaa, mutta tuntuu jotenkin omituiselta. Ehkä sen kestää, siellä on varmaan ihan lämmin kuitenkin ;)

Lauantaina ennen lähtöä katsoin peiliin, ylänurkassa joku tuijotti.
Tossa näkyy muuten myös vähäsen toi mun maalaama hattuteline, vaaterekistä on siis vihdoin päästy eroon, jeeee!

Nyt mä taidan vetäytyä ton kolmekymppisen synttärisankarin viereen katsomaan uusinta Homelandia. Viimeks jäi ainaki vähän turhan pelottavaan kohtaan. Mitenköhän selviän ku Once Upon a Timekin oli tänään tosi jännä.....

TV Thursday #1 - Tämän hetken top 5

Noniin, koska mä nyt olen muutenkin viime aikoina keskittynyt ilmeisesti sarjoihin enemmän kun vaikka tuohon iki-ihanaan oppariin (pian lähestyvästä dediksestä huolimatta), löytyipä sitten intttternetin ihmemaailmasta pari jännittävää tv-aiheista blogia ja ihan aivan jopa tuollainen haasteblogi. Jeee!

Vaikka tuolla blogissa on useampikin haaste jo, ajattelin aloittaa ykkösestä. Siksi että se on ykkönen ja toisekseen siksi että aihe on ehdottomasti mielenkiintoisin, mahdollisesti myös vaikein. Ihan tosi joo, miten voin kaikista katsomistani sarjoista valita vain viisi? Pitkän tuskailun jäljiltä, täältä pesee! En kyllä laita mihinkään järjestykseen, kaikki ovat niin hyviä.

Luther

Kuva.

Tämä jo Briteissä loppunut sarja on aivan timanttinen. Suomessakin tuota taidettiin Ylellä näyttää, eikä ihme, tämän parempaa on vaikea löytää. Sarjan henkilöhahmot olivat ainakin mulle jatkuvasti huomattavasti tärkeämmässä osassa kuin yhdetkään rikokset mitä ratkottiin. Mielestäni Luther lopetettiin ajoissa, ei ajettu liian loppuun kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Ykköskauden parasta antia oli ehdottomasti Johnin supersekoaminen ex-vaimonsa olohuoneessa. Harvoin näkee niin aitoa tunnetta oikein missään. Harmillisesti kuulin jossain vaiheessa suunnitteilla olevan myös elokuvan John Lutherin aiemmista vaiheista, jotenkin toivon kovasti että tuo suunnitelma jätetään ihan vain aikeiden tasolle. John ei vain ole oikein mitään ilman Alicea, pakko se on myöntää.

Hannibal

Kuva.

Olen pitänyt Anthony Hopkinsin Hannibal Lecteriä todella epämiellyttävänä ja epäkohteliaana kaverina. Kun kuulin että NBC:lle on tulossa uusi sarja aiheesta jossa Hannibalina toimii Mads Mikkelsen ja Will Grahamin saappaisiin astuu Hugh Dancy, kiinnostuin välittömästi. Kiinnostukseni oli oikeassa, tuossa sarjassa on jotain ihan käsittämätöntä ja Hannibal viimeisen päälle sivistynyt ja viehättävä mies. Kyseessähän on siis aikaa ennen Uhrilampaita, ennen kuin kukaan edes tietää Hannibalin vetelevän iltapalaksi ihmislihaa. Sarjastahan on vasta tullut pihalle ensimmäinen kausi, jonka toki näppäränä tyttönä katselin menemään yhtäaikaa Jenkkilän kera. Suomessa Nelonen onneksi yhtä näppäränä (tyttönä?) alkaa näyttämään sarjaa viikon päästä. Mikäli et jotain kautta ole ehtinyt jo sarjaa katselemaan, nyt on sen aika. Pelottava ja ahdistava, mutta äärimmäisen nerokas ja mahtava. Tumblrin fannibalit sen tietävät, vähintäänkin.

Once Upon a Time 

Kuva.

Tässäpä sarja josta itse olen alusta asti ollut aivan pähkinöinä. Tiedän kyllä, että toisinaan lavasteet eivät ihan kohtaa sitä satumaailmaa mikä omassa päässä olisi kiva nähdä, mutta se ei ole vieläkään minua haitannut. Niinkuin tällä viikolla jo aikaisemmin sanoin, henkilöhahmot ja satuhahmojen keskinäiset tarinat ovat todella hyvin kirjoitettuja. Jännittäviä käänteitä tulee vastaan jatkuvasti. Mielestäni tähän samaan osioon sopii myös tuo sisarsarja Once Upon a Time in Wonderland, johtuen siitä että nämä sarjat risteävät keskenään ja samat hahmot seikkailevat molemmissa, enemmän tai vähemmän. Satumaailma on ihana ihana ihana! Jee!

Parks and Recreation

Kuva.

Leslie Knope ja Ron Swanson. Kutakuinkin tärkeimmät asiat mitä sarjasta tulee tietää ja niiden tulisi riittää. Tällä hetkellä Jenkeissä mennään kuudetta kautta, vitsit toimivat edelleen. Jos et vielä ole uppoutunut tähän, nyt olisi jo korkea aika!

Sherlock

Kuva.

Jos tämä sarja tuli nyt sinulle yllätyksenä ja varsinkin jos sarja on sinulle vieras, suosittelen lämpimästi sinua heittämään televisiosi ja tietokoneesi ja varsinkin intttternettisi johonkin lähimpään roskalavaan. Et sitten tarvitse niitä enää, ikinä. Vaihtoehtoisesti, KATSO SHERLOKKI! NYTHETI! Ensi vuoden puolella upouusissa jaksoissa nähdään miltä elämä Reichenbach Fallin jälkeen näyttää. Ei muuta lisättävää, kiitos.


Aika rikospainotteinen lista. Aika brittipainotteinen lista. Minkäs teet, viisi on hirvittävän vähän. Tästä puuttuu monta helmeä, mutta näillä on hyvä lähteä liikkeelle. Ja ujutinhan mä salaa tonne ton yhden ylimääräisen. Niin kuuluu tehdä, tietenkin ;)

(Mikäköhän siinä on etten osaa lukea noita tehtävänantoja...Tämän hetken topviidestä oli kyse. No, eipä noi kauhean kauas menneet, listasta nyt toki puuttuu sitte Grimm, Sleepy Hollow, Ripper Street, Supernatural, The Fall, Elementary, Homeland ja Big Bang Theory noin niinkun muiden muassa. Mut se on pientä se :D)



Katsoin tänään yksin The Nightmare Before Christmasin, ihan halloweenin kunniaksi. Kukaan ei tullut sitä kanssani katsomaan (ei edes mun mies, koska "noi biisit on ihan kauheita"), ehkä Facebook-kutsu tuli liian myöhässä ;) Siitä kuunneltavaksi Amy Leen kaunis versio Sally's Songista. Ihanaa (ja vähän pelottavaa, ei liian) halloweenia!

Taikametsä ja vanhan ajan Lontoo

No kyllä, katselin lisää ohjelmia. Itseasiassa katselin eilenkin ohjelmia. Eilen oli vuorossa uusin Once Upon a Timen jakso ja illalla katselimme vielä ukkelin kanssa Homelandin viimeisimmät kuviot, hän kun ei OUAT:sta niin kauheasti välitä kuitenkaan. Tollaset satutarinat ei voi kiinnostaa, kuulemma. Tänään tuli vielä ilokseni katsottua Ripper Streetin uuden kauden eka jakso. Tämä oli kivaa myös siksi, että Sleepy Hollow on muutaman viikon tauolla. Saa tiistaille vähän lisää äksöniä eikä tartte itkeä sitten niin.

OUAT:n tapahtumat ovat nyt kolmoskaudella siirtyneet Neverlandiin. On taas vähän turha alkaa valottamaan sen enempää tapahtumia, etten spoilaa kenenkään katselunautintoa jos vaikka sattuukin seuraamaan sarjaa Suomen tahdissa. Sarjan vetävin juttu on mulle alusta asti ollut se, että kaikki sadut ja henkilöt eivät ole aivan samanlaisia kuin mihin on yleensä totuttu. Hommia on vähän väritelty lisää ja on keksitty historiaa sellaisten hahmojen välille joita ei aivan heti yhdistä minkään satukirjojen perusteella. Välillä vähän paremmin ja välillä vähän vähemmän hyvin. Eipä ole mua ainakaan haitannut, sarja toimii, hyvin.

Maleficentin linna. Huiiiiiiiii!
(Ei ole kyllä tämän kauden olennainen asia, kuva on vaan hieno :D)
Kuva.

Niin, se Homeland. Ilmeisesti Suomessa tuo sarja tulee ihan vaan pari viikkoa Jenkkilää jäljessä joten enpä tuostakaan jaksosta nyt mitään järjettömästi ajatellut spoilailla. En ole oikein koskaan ollut poliittisten sarjojen ystävä, en vaan ymmärrä enkä tiedä politiikasta tarpeeksi ollakseni kiinnostunu tuollaisista. Paitsi nyt sitten niin. Kolmatta kautta mennään ja mua viedään, ihan käsittämätöntä tykitystä. Tällä hetkellä tuntuu sille, että jokainen jakso on jättänyt mut istumaan suu auki ruudun eteen. Twists and turns, etten sanoisi. Eikä sarjassa toki vähiten vedä superihana ginger man Damian Lewis. Äijää on vaan tällä kaudella näkynyt aivan hävyttömän vähän. Soo-soo! Harmillisin juttu sarjassa kyllä taitaa olla edelleen se, ettei Claire Danes vaan osaa itkeä. 

Oikeesti?
Kuva.

Pidän kyseisestä näyttelijästä paljon, mutta toi itkunaama saa vain myötähäpeää aikaiseksi. Jos edelleen yli 15 vuotta Romeo+Julietin jälkeen kaveri edelleen itkee samalla lailla, siitä saa kyllä jo syyttää myös ohjaajia. Eikö kenellekään ole tullut mieleen sanoa, että koitapa jotain vähän erilaista lähestymistapaa. Eikö ketään muuta oikeasti häiritse tuo itkunaama? Ahhh, ilmeisesti en ole ainut...

Moi Damian, loooking goood, no okei, kyl noi muutki on ihan tyylikkäitä :D
Kuva.

Viimeisenä puhutaan Ripper Streetistä. Melkein voisin kaikesta huolimatta sanoa, että nyt puhutaan tämän kolmikon parhaasta. Sarja sijoittuu siis Jack the Ripperin huudeille Whitechapeliin, eletään Jackin murhien jälkimainingeissa ja poliisit yrittävät parhaansa mukaan touhuta niillä välineillä mitä siihen aikaan on ollut mahdollista käyttää. Jonkin verran tulee setien käytettyä sen verran vanhaa englantia, ettei ihan aina pysy kärryillä vaikka olisi enkkutekstityksetkin käytössä. Siitä huolimatta sarjassa pysyy mukana ja mä suosittelen sitä aivan hävyttömän lämpimästi. Kivaa myös on miten paljon jaksoissa käväisee vierailevia näyttelijöitä ja paljon tuttuja naamoja. Englannissa on siis eilen alkanut sarjan toinen kausi. Eka jakso alkoi mukavan vauhdikkaasti eikä todellakaan ollut mitään erityisempää keräilyä ja miettimistä mitä edellisessä kaudessa tapahtui. Ja hei siis, kattokaa nyt noita ukkoja, dapper gentlemen kertakaikkiaan!

Miehen mielestä sarjassa on liikaa hahmoja.
Mun mielestä pitää vaan seurata näitä kolmea ni pysyy hyvin messissä.
Jos pitää valita suosikki, niin se on kyllä toi Captain Jackson tossa oikealla.
Kuva.

Siinäpä olikin taas katsausta television jännittävään maailmaan. Onks tää hyvä, kiinnostaako ketään tällaiset päivitykset?

Siitä vielä ihana biisi iltaan.