Mitä mä teen väärin, eiku häh?

Joku päivä mä lopetan tästä sinkkuilusta ja miehistä kirjoittamisen, mutta se päivä ei todellakaan ole vielä tänään. Hah! Tässä nyt kun muutaman kuukauden ajan on tullut tehtyä kaikkea jännää ja tutustuttua uusiin ihmisiin, on ollut myös erittäin paljon aikaa itsetutkiskeluhommiin. Mä tavallaan tiedän aika hyvin mitä mä teen niin sanotusti väärin kun puhutaan miesten kanssa heilumisesta, mutta jostain syystä en vaan ikinä opi. Tai sitten en jaksa välittää. Kumpikampi, siltikin tai varmaankin sen takia hommat ei vaan skulaa. Virheitä toki kaikki tekevät, siitä ei pääse mihinkään, itsellä ne on vain aivan liian selkeitä että välillä melkein hävettää. Mutta mitäpä turhaan häpeämään, kun voi niitä vähän tällälailla nätisti listata blogiin ja analysoida oikein huolella ja syväluotaavasti niin että kaikki varmasti näkee. Ei hävetä!

Mulla on sellainen ongelma, että ymmärrän aina kaiken.
"Aa, sulla on lemmikkihiiren syntymäpäivä eikä voidakaan tänään nähdä. No mut minkä sille voi, katellaan vaikka huomenna." 
"Ai hitto, sulla on niin sikana töitä, ettet ehdikään tulee mun luo kattomaan leffaa. No eihän sille nyt mitään voi, soitellaan hei!"
Jne jne jne.
Sitten mä selittelen myös kaikille näiden urpojen tekosyitä, et eihän se nyt sen tyypin vika voi olla, olosuhteet vaan nyt pissii. Ensinnäkin, mitä se kuuluu kellekään muulle miksi mä en nyt ole nähnyt jotain tiettyä ukkoa. Toisekseen, miksi ihmeen ihmeessä mä en tajua sitä, että jos jäbä oikeesti haluais nähdä mua, se kyllä näkisi sen vaivan. Se tulisi vaikka hitto vartiksi halimaan ja pussailemaan, jos sitä ihan oikeasti kiinnostaisi mua nähdä. Koska niin se homma toimii. Tai ainakin pitäis toimii. En voi olla väärässä!! Allaolevat pätkät tiivistää aika hyvin ison osan olennaista tästä mun (ja selvästi ilmeisen monen naisen) ongelmasta.

  

Sitten mulla on kanssa sellainen ongelma, että mä en ole tarpeeksi itsenäinen. Mä roikun liikaa kiinni ihmisessä, vastaan esimerkiksi viesteihin aivan heti, en saa tehtyä lähes mitään jos joku viestittelee mulle, monesti vaikkapa suihkuun meneminen viivästyy aivan huomattavasti jos on juttuja kesken. Tosin tämä pätee ihan miehiin ja naisiin, jotenkin koen sen olevan jollain lailla kohteliasta vastata heti vaikka viestittely koskisi yksisarvisten ravintoa ja ameebojen käyttäytymistä aamiaispöydässä. Kohteliasta, tai mitäs se sitten olisi. Ehkä sitä, että haluaa jatkaa keskustelua heti ettei vahingossakaan kävisi niin, että juttelukaveri häviää linjoilta johonkin sillä välillä kun meikä hätäseen saippuoi itseään. Olen siis eräällä lailla aivan liian helposti saatavilla oleva ihminen. Mutta kun mä en tiedä onko se kuitenkaan huono juttu. Mitä sitten jos olen saatavilla, eikö se ole vaan kivaa?

Junnusta asti olen ollut sellainen hyvä jätkä. Se ei ole varsinainen ongelma, tavallaan. Olen vaan sattunut viettämään elämässäni hyvin paljon aikaa poikien ja miesten seurassa ja siitä seurasta imenyt käyttäytymiseeni vaikutteita. Se tarkoittaa helposti myös sitä, että musta saa helposti sen kaverin eikä mua nähdä viehättävänä tai kiinnostavana. Tai ainakin siltä on tosi nuoresta asti tuntunut. Olen huono olemaan nainen, ainakin riitävästi nainen ja se nyt ei ehkä ole mikään viehättävä piirre naisessa. Ja seuraavaksi tietenkin kysytään, että mikä on riittävästi nainen. No enhän mä sitäkään tiedä. Riittävästi nainen on kai sitten sellainen jota mies haluaa kohdella prinsessana (ja nyt taas muistetaan se mun taannoinen kirjoitelma aiheesta HALUAN OLLA PRINSESSA).
Tämän hyvä jätkä-jutun takia en myöskään ole oikein ikinä pitänyt itseäni mitenkään viehättävänä tai kauniina. Koska en ole osannut ajatella moisia. Mä olen ollut vain jätkä. Olen mä sitä vieläkin, mutta en ehkä enää ihan niin paljon kuin aikaisemmin.

Käsi ylös jos tiedät mikä on manic pixie dream girl! No en tiennyt minäkään ennen kuin eräs ystäväni ilmoitti minun olevan moinen. Wikipedia kertoo aiheesta muun muassa seuraavaa: "that bubbly, shallow cinematic creature that exists solely in the fevered imaginations of sensitive writer-directors to teach broodingly soulful young men to embrace life and its infinite mysteries and adventures."
Eli mä olen sellainen tuulenpuuska joka saapuu nuoren miehen synkkään elämään, tuon valoa, linnunlaulua ja saippuakuplia mukanani. Vien nuoren miehen synkän elämänvaiheen ohi ja katoan jonnekin takavasemmalle, koska mulla ei ole mitään väliä. Näin niinkuin karrikoituna. 
Mutta mitä jos mä en halua kadota mihinkään? Auttaa tietenkin haluan, haluan tuoda iloa ihmisille, koska sitä mä kuulemma monesti teen. Mutta en halua olla vain ohimenevä tyyppi, haluan olla sellainen pysyvä tyyppi ja silti yhtä ihana ja hassu kuin mitä mä ilmeisesti kaikesta dorkailusta huolimatta olen. Ehkä vielä joskus. Seuraavan videon nähtyään mun läheisimmät ihmiset sanoivat, ettei ole kahta kysymystäkään mikä ihmistyyppi minä olen.

Mun ongelmat ei ole isoja, yksinoleminen ei ole ongelma ellei siitä tee ongelmaa. Siitä huolimatta mun suunnitelmana elämässä ei ole olla yksin, päinvastoin. Tinderiä en ole vieläkään ladannut takaisin, tää on ehkä pisin aika tämän sinkkuelämän aikana, kun en tuota sovellusta ole käytellyt, woah!

Mulla on muuten kaksi uutta t-paitaa, ostin ne tänään Helsingistä, vauuu. Ehkä joku päivä päästään tohon blogin alkuperäiseen funktioon, edes vierailutarkoituksessa.