Yllätysähky!

Pääsiäisenä yleensä syödään, mekin on nyt syöty, mutta ihan vaan vahingossa. Muistaakseni tammikuussa serkkuni soitteli ja kysyi mitä teemme pääsiäislauantaina kolmelta. Hänellä kun olisi minulle yllätys valmistujaisteni kunniaksi. Koko alkuvuoden sitten ihmettelin, että mikä ihmeen yllätys se nyt oikeasti VOI olla. Vietimme perjantain Helsingissä kun miekkosella oli keikka ja pääsimme nipinnapin kahdeksi eilen Tampereelle. Kotona sitten pikapikaa laitoimme itsemme ihmisten näköisiksi ja rynnimme Amuria kohden.

Koko matkan ajan hermoilin, mitä jos se yllätys on joku kauhean vaivaannuttava juttu, mitä jos en ole tarpeeksi innoissani, mitä jos, mitä jos. Vielä mitä! Sisällä meitä odotti viiden ruokalajin espanjalais-italialainen päivällinen/illallinen, jonka valmisti yllätyksen järjestäneen serkkuni pikkuveli (jos jollain nyt herää seuraavista kuvista järkyttävä nälkä, kerrottakoon että kyseinen serkku Matias tekee ruokaa Turun di Trevissä).

Seuraa kuvapläjäys. Sinua on varoitettu!

"Tässä on nyt tällänen lauta ennen alkuruokia"
Juustot olivat herkullisia, sinihomejuuston nimeä ei kokkimme muistanut, mutta se oli aivan älyttömän hyvää, punakittinen Heidi oli mulle vanha tuttu, edelleen ihanaa, kolmantena löytyi manchego-tyyppinen juusto, mutta senkin oikean lajikkeen oli kokki unohtanut.

Savuporoa ja fenkolimakkaraa viikunoden ja granaattiomenan kera.
Voi morjens.
Muistinhan mainita, ettei tämä ollut siis vielä alkuruoka.

Tuolle laudalle ei muuten sitten jäänyt muruakaan kun meidän jengi sen imuroi kitusiinsa. Ruokataivas.

Tonnikala-avocadotartar, ranskalaistyypinen kanape etanoilla ja savupekonilla, etualalla chilimajoneesia.

Lähikuva etanoista ja pekonista <3

Minähän en siis syö avocadoa. Nyt söin, hyvällä halulla. Voi moro vaan miten hyvää ruuasta tulee kun joku sen homman osaa. En tiedä miten monta kertaa sanoin eilen Matiakselle miten taitava se on :D Tosi monta! Niin, tuohan oli siis se ensimmäinen alkuruoka. Ensimmäinen.

Perinteisellä reseptillä valmistettu boullabaisse.
Lohi, kuha ja ruijanpallas.
Jättikatkaravunpyrstöjä ja simpukkahommia.

Lähikuva ruokakasasta.

Maalaisleipäkasasta ei ole kuvia, koska tässä on ihan riittävästi taivasta.

Minua tuntevat ihmiset huomannevat kuvissa jotain sellaista mitä en myöskään suin surminkaan yleensä kitusiini ahda. Kyllä, se on katkarapu. Jättikatkaravun pyrstöä siis oikeamminkin. Kilttinä tyttönä ajattelin, että nyt maistetaan KAIKKEA, kun ihana serkkupoika on aamusta asti keittiössä raatanut. Ei harmittanut, oli tooooodella herkullista. Tiedän, et olisi uskonut minun noin sanovan! Niin, tämähän oli myös vasta alkuruoka, mutta toinen sellainen.

Siinä sitten.
Kanan pyllyyn on tungettu sitruuna.
Viekussa chorizoceviche ja jotain herkullista lientä jota kaadettiin kavereiden päälle ja ääntä kohden.

Pääruoka saapui vihdoin, tuon ruokamäärän jäljiltä sitä ei mun sisuksiin mahtunut enää mitenkään ihan järjettömästi. Mutta kylläpä kanakin on aivan erilailla hyvää kun joku sen ihan silleen taidolla valmistaa. Namiskuukkeli, ei voi muuta sanoa!

Eräänlainen banoffee.
Taustalla emäntänä toiminut serkun vaimoke.

Johonkin vedetään raja. Minulla se raja on banaani. Onneksi tuo jälkkäri oli mahdottoman herkullista senkin jälkeen, kun kippasin banaanisiivuni ukkelin suuhun. Jälkkäriäkin siis mahtui mukaan ja naminami oli hyvää.

Kaiken kaikkiaan ihan uskomaton ilta, niin älyttömän hyvää ruokaa, että vieläkin vähän silmäkulma kostuu :) Tästä käteen jäi ainakin sen verran asiaa, että mun serkku on uskomaton kokki ja myös se, että taidan ryhtyä ravintoloissa tilaamaan pelkästään alkuruokia. Ne on vaan aina parhaita. Voipi johtua siitä, että pienempään asiaan tiivistyy paljon enemmän makua.

Hyvä pääsiäislauantai, nyt ehkä vähän turvottaa.....