On siinä hyviäkin puolia

Facebookissa nimittäin. Jotenkin tuntuu että kyseistä sosiaalisen median kanavaa kovasti vain haukutaan kun se on niin vaikea ja koko ajan päivitetään jotain turhuuksia ja kaikki vaan stalkkaa ja pistää eteenpäin jotain turhia linkkejä ja siellä jaetaan jotain ihan typeriä statuksia ja kuvia ja koitetaan parantaa maailmaa ja ja ja ja. Mutta kuitenkin sitä käyttää niin moni. Ainakin mun lähipiiristäni ja vähän kauempaakin.

Mulle Facebook on alusta asti ollut viihdekäyttöön tarkoitettu yhteydenpitoväline. Liityin talvella 2007 kun asustelin Lapissa ja arvelin että yhteydenpito siellä olisi ihan näppärä hoitaa tuon kautta. Sitä ennen olin lähinnä tötöillyt vain MySpacessa ja IRC-Galleriassa. Todella nopeasti alkoi tulemaan kaveripyyntöjä vaikka keneltä tutulta, ihmisiltä joita en ollut vuosiin nähnyt. Mun mielestä se oli ihan järjettömän kivaa, kuulla ala-astekavereista ja nähdä mitä heille kuuluu erinäisten kuvien avulla. Mulla on Facebookissa myös ihan hämmentäviä, todella omituista kautta tuntemiani ihmisiä kavereina. Muutama tyyppi joita en ole koskaan kasvotusten tavannut mutta siltikin uskon heidän olevan ihan oikeasti ihmisiä eikä mitään Catfish-meininkiä. Pidän myös siitä että on tullut huomattua miten paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita voi olla ihmisten kanssa joita ei ole vuosiin nähnyt.

Erityisesti mun mieltä on pitkään lämmittänyt yksi ala-astekaveri jonka kanssa en pahemmin ollut yhteyksissä ala-asteen jälkeen, vasta sitten taas Facebookin kautta. Enemmän alettiin olemaan yhteyksissä kun me oltiin hankkimassa Merkkaria ja kuultiin että siellä oli vielä pentuja kodin tarpeessa. Tämä misukka sitten heti ilmoitti että heille yksi, kiitos. Sinne se Merkkarin veli, Musti, pääsi hyvään kotiin, tämä Facebookin ansiosta, JES! Lisäksi tämä samainen misukka omaa jostain syystä erittäin hyvän musamaun, ainakin mitä on Spotifyn avustukselle tullut puolin, ja ilmeisesti myös toisin, stalkattua. Nämä ovat tavallaan joo pieniä asioita, toisaalta nämä ovat juuri niitä juttuja mistä pitäis tykätä. Elämän pienet ilot on usein niin paljon kivampia kun ne isot.

Kaksi pikkuriikkistä aika väsynyttä elämän iloa kolme vuotta sitten.

Mä sain tänään mun opinnäytetyölle deadlinen. Se on alle kuukauden päästä, melko pelottavaa. Olen asiasta kertonut myös Facebookissa. Facebook on hyvä paikka asioiden kertomiseen ;)

Hunter piti laittaa tänään päälle, ihan vaikka vaan siksi että katsoin vihdoin Supernaturalin viitoskauden loppuun.
Ne ei kyllä lopu koskaan :D