30.10.2013

Iän mukanaan tuoma vastuu

Anteeksi mutta mikä vastuu? Henkilökohtaisesti en tunne oloani mitenkään kauhean vastuulliseksi, ehkä yhdellä kädellä laskettavia poikkeuksia lukuunottamatta. Ei kyllä tähän hätään edes tule mieleen yhtäkään niistä, jännä. Mutta mitä ikä on mukanaan minulle tuonut? Ikäkriisin.

Mun ikäkriisi on kestänyt vähintäänkin jo vuoden. Monet ovat lohdutelleet sen menevän ohi ja toisina päivinä onkin tuntunut jo siltä. Mutta sitten! Sitten tapahtuu taas jotain, mikä tuo takaisin tuon jäytävän tunteen siitä, että minä olen vanha. Yleensä se tapahtuma tulee joko peilin tai valokuvan muodossa. Sain ystävän häistä kuvia missä esiinnytään miehen kanssa. Ensin kiinnitin huomiota siihen miten hyvältä mun mies näytti, sen jälkeen omaan massiiviseen nenääni, jonka jälkeen jo huudahdinkin "näytänpäs mä vanhalta!" Edes se, että olen pitkään kuvitellut olevani melko ylipainoinen, ei vedä vertoja sille miltä tämä ikäkriisi tuntuu. Voi mun miesparkaa joka on joutunut lohduttelemaan ja kuuntelemaan kun mä ihan oikeasti itken kun olen niiiiiiiiiiiin vanha akka ja näytän vanhalta ja iho roikkuu ja itseasiassa kaikki asiat roikkuu. MIKSI KAIKKI ROIKKUU?

Noin roikkuu ihan kaikki ja iiriksetkin on hävinny johonkin ylänurkkaan.

Ja miksi kolmosella alkava ikä on niin paljon kamalampi asia ku kakkosella alkava? Ehkä juurikin siksi että kakkosella alkava ikä sallii sen että olet vielä "nuori aikuinen", kolmosella alkava ikä tarkoittaa sitä että nyt olet oikeasti aikuinen ja viimeistään nyt pitäisi alkaa vastuun painamaan. Tällä hetkellä varmastikin suurinta painetta aiheuttaa tuo lähestyvä valmistuminen ja oletukset siitä että suuri maailma odottaa ja Wilmiina menee ja hankkii ihan oikean aikuisten työn. Tämän hetken työtilanteessa? Heeeelppo nakki.

Ei ole enää monta viikkoa siihen, että täytän 31. Sen odottelu jotenkin ahdistaa ehkä jopa enemmän kuin se, kun jätin kaksikymppiset taakseni. En tiedä missä vaiheessa se aikuisuus tulee sitten oikeasti meille pysyvästi kylään. Sitä odotellessa sitten. Ilmeisesti. Tämä on kyllä sellainen asia mistä mulla on paljonkin sanottavaa, mutta en halua sanoa sitä kaikkea. En jaksa :D

Katseltiin viime viikolla yhdestä sarjasta ihan kokonainen kausi. Helppo nakki sinänsä kun BBC:n The Fallin kaudessa on vain viisi jaksoa ;) Sarjan kantavia hahmoja ovat Gillian Andersonin poliisitar Stella Gibson, omalla tavallaan erikoinen mutta harvinaisen tehokas ja erittäin loistava tyyppi. Toinen pääosa kuuluu perheenisä/sarjamurhaajalle jota esittää OUAT:n ykköskaudeltakin tuttu Jamie Dornan. Kaveri on kyllä melkoisen hyytävä ja harvinaisen pelottava (ja onhan se kaikesta huolimatta myös aika kaunis mies). Suosittelen tuotakin sarjaa erityisen lämpimästi, paitsi toki jos kokee erityisen vahvasti naisiin kohdistuvan väkivallan. Enpä taas nyt sillä että mikään väkivalta olisi koskaan kivaa, tässä sarjassa nuo murhat ovat vaan harvinaisen ahdistavia, ainakin mun mielestä. Pidin sarjasta silti ja meidän perhe odottelee kakkoskautta innolla.

Siinä on sitte, naisten jahtaaja ja sitä jahtaava nainen.
Kuva.

3 kommenttia:

  1. Vanheneminen on sellanen asia, jonka kanssa ite myöskin välillä hajoilen vaikka oma ikö alkaakin vielä tuolla maagisella kakkosella. En tiiä onnistunko kirjoittamaan nyt ajatuksiani tähän selkeästi, mutta yritetään.

    Itellä kun tulee kakka fiilsi omasta vanhenemisesta niin huomaan selkeesti, että ajattelen vaan, että nyt pitäisi olla jossain tietyssä paikassa/saavuttanut jotain ja nämä ajatukset kumpuaa vaan siitä, että vertailee itseään ja omaa elämäänsä jonkun toiseen elämään tai ne on vaan tyhmiä ajatuksia omasta pääkopasta, jotka sanovat, että "näin pitäisi olla nyt" vaikkei niin missään luekaan. Sit vaan herää siihen, että hetkonen, eiköhän näin ole ihan hyvä!

    Ja vastuullisuus... Kyllähän sä opiskelet (vaikka Tamk koittaakin nyt kampittaa :D), käyt töissä, maksat veroja, maksat vuokraa ja olet muutenkin lainkuuliainen kansalaienn. Lisäksi oot loistava ihminen ja kaveri. Siinä on mun mielestä jo vastuullisuutta vaikka muille jaettavaksi! Kyllä tuossa on korret kekoon kannettu!

    Ite vihaan kun ihmiset koittaa lohdutella latteilla kommenteillaan, mutta nyt sorrun itekin siihen ja sanon, että kun mieli jää märehtimään yhtä asiaa eikä siitä niin helposti pääse yli niin yrittää edes vähän lohdutella itseään ajattelemalla kaikkia hyviä juttuja mitä on elämässään jo tehnyt. Monet niistä voi olla sellasia mitä kaikki ei välttis olekaan tehnyt!

    Ja jos aikuisuus on sitä, että pitää istua otsa kurtussa vastuullisena murehtimassa maailman menoa niin kuka semmosta haluaa? :D Ennemmin vaan jatkaa niiden juttujen parissa joista tulee itelle hyvä fiilis. Mä luin täällä reissussa sellasen kirjan kuin the Happiness project jossa tavallinen kolmekymppinen nainen päättää vuoden ajan olla onnellisempi ihan oman tavallisen arjen keskellä pienten asioiden muutoksilla. Ja hän itse oivalsi tiettyjä juttuja mitkä pitää hyväksyä itsessään, jotta voi olla enemmän onnellinen.

    Näitä olivat mm. niinkin yksinkertaiset, mutta toisaalta uraa uurtavat aivoitukset kuin "ole oma itsesi" ja " voit valita mitä teet, muttet voi valita mitä tykkäät tehdä". Jälkimmäinen oli itelle ainakin sellanen ahaa-elämys, että oksat irti! Vaikka kuinka haluaisi olla esim. teatterissa käyvä, punaviinistä pitävä ja lounassalaatteja syövä ihminen niin jos ne jutut ei kiinnosta niin ne ei kiinnosta ja se on OK. Jos saa kiksit siitä että lukee ennemmin kotona kirjaa kuin käy baarissa (tämä oma ongelmani) niin ei se tee musta mitenkään tylsempää tai huonompaa ihmistä.

    Vaikka nyt ahdistaa niin älä kadota ittees minnekään tylsän aikuisuuden alle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Mä oon ehkä päässy ONNEKS sen yli että mun pitäis just nyt olla jossain tietyssä ammatissa tai tietyssä paikassa elämää, ehkä se oli vaan noi ekat puoli vuotta. Nyt se taitaa olla lähinnä ulkonäkökeskeistä kaikki x'D
      Enkä mä tosiaan tahallaan noita asioita ajattelekaan, yleensä ne vaan jostain yhtäkkiä tulee ja alkaa itkettämään kun en ookkaan enää kakskytviis.
      Toi kirja kuulostaa tosi hyvälle, pitää selvästi kattoo jos löytyis jostain :)
      Kiitos muru, en todellakaan kadota itseäni aikuisuuteen, en halua! :D

      Poista
  2. Vastu Shastra is the oldest and the most revered of the Shastras that originated in India and Vastu for office, Vastu for Industries. Vastu Vidya has been around for close to 5000 years and it has gone through a number of evolutions in that time and Vastu for Factory, Vastu for Home. It is an amazingly complete system of natural living. Vastu Shastra is used to make a house or a workplace a better place to live or work in. It provides a holistic approach to the design and layout of spaces.

    VastaaPoista

Sano vaa :D